logo

Alvar Aalto museo














Jyväskylän reissuun saatiin mahtumaan myös visiitti Alvar Aalto museossa. Minua kiinnostaa arkkitehtuuri, historia ja huonekalumuotoilu, ja tuolla oli tosiaan yhdistettynä noita kaikkia. Oli mielenkiintoista nähdä esimerkiksi tuo masiivipuisen jalan taivutus vaiheittan, sekä monia Aallon luonnoksia. Monet hänen suunnittelemistaan kalusteista ja lampuista ovat tälläkin hetkellä aivan huippusuosittuja, eli ainakin ajattomuus on ollut yksi hänen vahvuuksistaan. Lisäksi Viipurin kirjaston restauroinnista näytetty video sekä kuvamateriaali kiinnosti minua kovin, oman alani aiheita kun ovat. Rakennus itsessäänkin oli kiinnostava, ja erityisesti pidin siitä miten valo kulki tiloissa.

Mikäli tämä aihepiiri kiinnostaa ollenkaan, suosittelen kyllä Jyväskylässä liikkuessa piipahtamaan tuolla. Museon kupeessa oli vielä pieni kauppa, jossa oli myynnissä valaisimia, kankaita, julisteita ja pienesineitä.

Asuntomessuraportti 2014

Asuntomessukuvia tulee nyt vähän joka puolella vastaan, mutta aina niissä on jotain erilaistakin. Tässäpä muutama yksityiskohta joita minun silmiini osui, ja sattui kamerallekin tallentumaan. 
















Lähdin messuille sillä mielellä, että ahmin ahnaasti ideoita sillä tänä vuonna aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan. Silti en löytänyt juurikaan ihan kokonaan uusia juttuja joita olisin kuvitellut siirtäväni meille tulevaan taloon joko rakennukseen itseensä tai sisustukseen. Oikeastaan Villa Elissan raakalautakatto oli ainoa sellainen yksityiskohta mitä en ollut ennestään ajatellut mutta voisin vaikka käyttääkin meillä. Sisustuksista löytyi ilahduttavan erilaisia värityksia ja tyylejä, uskon että niistä löytyi "jokaiselle jotakin".

Siellä täällä eri taloissa pisti silmään aika huono työn jälki. Messurakentaminen on kai aina hieman taistelua aikaa vastaan, ja paikoin se näkyi aika selkeästikin.Messujen antina sain moniin jo valmiisiin päätöksiini vahvistuksen, että juuri niin tehdään kuin ollaan suunniteltukin. Keittiöt olivat melkein kaikki vetimettömiä ja musta-valkoisia. Sellaista mekin ollaan laittamassa, eli ainakin ollaan ajan hermolla ;-) Portaita ja kaiteita olin päättänyt katsella, mutta niistä en kyllä löytänyt uusia ideoita. Toisaalta sain yhden porrassuunnittelijan yhteystiedot. Monissa taloissa oli käytetty lasiliukuovia terasseille, ja niitä oli mukava nähdä paikan päällä, koska sellainen meillekin uuteen taloon tulossa. Nähtävästi me oltiinkin jo napsittu monet tämän hetken muotijutut suunnitelmiin ennen messuja :-D

Reissu oli tosi kiva, ilmat vaihteli paahtavasta helteestä hurjaan ukkoseen. Käväistiin tänään ennen kotiinlähtöä vielä Alvar Aalto-museossa joka oli ihan kiinnostava paikka, siihen palaan vielä ihan omassa postauksessaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Talostakoti



Muistan kuin eilisen päivän sen hetken, kun näin lehdessä pienen ilmoituksen seuraavana keväänä haettaviksi tulevista tonteista. Huusin toiseen huoneeseen miehelle, että hei, me muutes rakennetaan talo! Eipä ukkoparka tainut vielä silloin tajutakkaan minkälaiseen sambaan tuo lausahdus meitä veisi. Siitä hetkestä on pian kuusi vuotta. Siitä, että saimme tietää tontin saamisesta, on noin viisi vuotta. Ja siitä kun muutimme lopulta tähän työllä, ja todella myös tuskalla rakennettuun taloomme, on noin neljä vuotta. Aika pian muuton jälkeen aloitinkin blogin, ja sille tuli luontevasti nimeksi Talostakoti. Sitähän siinä koetettiin parhaillaan tehdä. Ensin tehtiin talo, ja sitten siitä tehtiin koti. Ja siitä tulikin lopulta hyvä koti. Oikein hyvä.

En olisi ikinä uskonut silloin kuusi vuotta sitten, enkä vielä moneen hetkeen sen jälkeenkään, että eilinen päivä joskus koittaisi. Mutta se koitti. Haluan uskoa että asiat menevät elämässä juuri niinkuin on tarkoitettu, vaikkei se aina siltä tuntuisikaan. Monissa asioissa isomman kuvan, kokonaisuuden, näkee vasta jälkeen päin. Että näinhän sen kuuluikin mennä!

Eilen pistin nimeni paperiin, ja sillä paperilla tästä talosta tulee aikanaan toisten ihmisten koti. Talostakoti. He tekevät talosta uudestaan kodin. Talot ovat kuin ruumiita, ja asukkaat niiden sielu. Talo tarvitsee ihmisensä, ei talon ole hyvä olla yksinään. Tämä talo saa uuden sielun, uudet omat, hyvät ihmiset. Toivon, että heidän yhteiselonsa on pitkä ja onnen täyteinen!

Eilen illalla kun Talo, se ihan itse suunniteltu ja rakennettu, hiljeni päivän hälinästä, istahdimme miehen kanssa alas ja kaadoimme itsellemme lasit shampanjaa sekä skoolasimme. Ihailimme hetken kättemme töitä. Totesimme yhteen ääneen, että hyvin tehty rakas, onneksi olkoon. Luopuminen on vaikeaa, ajatuksena jopa lähes mahdoton. Melkein kuin omasta lapsestaan pitäisi luopua, noin verrannollisesti. Silti meillä siintää mielikuvissa se uusi talo, ja siitä tuleva tilavampi koti. Se isompi kuva. Ja se vaatii luopumista ensin. Luopumisen tuskaa lievittää onneksi se, että saamme muuttaa täältä suoraan uuteen kotiimme, ilman väliaikaista raksa-asumusta. Millään muulla tavalla en olisi ehkä tähän edes pystynyt. Nyt minulla on vielä hyvää aikaa jatkaa surutyötäni, ja uskon että lopulta pystyn lähtemään täältä hyvillä mielin. Itkemättä en kyllä lupaa olla kun oven viimeisen kerran kiinni painan...

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Elämä kantaa kyllä.