Kesäistä arkea ja juhlaa

Juhannus tuli ja meni, vietimme sen kokonaan kotosalla ja omalla porukalla. Hetkittäin tuntui siltä, että olimme ehkä ainoat ihmiset koko maassa jotka eivät olleet mökillä laiturinnokassa, ainakin jos omiin somekanaviini on uskominen :-D Vaikkei mökki muutoin olisikaan arjessa välttämätön, kyllä juhannuksena jotenkin vaan kuuluisi päästä veden äärelle. Liekkö peruja lapsuuden loppumattomista kesistä saaressa ja muutoinkin veden äärellä, mutta tuona yhtenä iltana tuntui siltä että jotakin puuttui. Juhannuspäivänä ajelimme lähiseudun saaristoon lossimatkoineen, ja saimme sillä tavalla edes pikkuisen rantatunnelmaa juhannukseemme :-)  Pikkuneiti jopa ui jääkylmässä meressä, ja kertoi että hän tykkää kylmästä vedestä! Erikoinen tyyppi ♥

Koko alkukesä on on pientä juhlan aihetta yleensä täynnä. On koulujen loppua ja syntymäpäivää ja vaikka mitä. Meillä oli tänä vuonna myös yhdet isommat juhlat, kun juhlistimme esikoisen valmistumista insinööriksi. Juhlia vietettiin eilen, eli juhannusviikonlopun sunnuntaina. Juhlat ja niiden valmistelu olivatkin yksi syy, miksemme lähteneet minnekään juhannukseksi, toki toinen syy on eläimet ja niiden hoito, emme noin siis ylipäätään enää reissaa koko perheellä minnekään :-D

Juhlat olivat oikein onnistuneet, ja omaksi yllätyksekseni aika moni pääsi ajankohdasta huolimatta paikalle. Oli ihana nähdä ystäviä, osan kanssa edellisestä tapaamisesta oli kulunut neljäkin vuotta. Miten sitä onkin niin erakoitunut nykyään, pitäisi kyllä ryhdistäytyä ja koettaa tavata useammin kavereita! Tarjoiluissa mentiin vähän helpomman kautta, moni aines ja tarjottava piti juhannuksen takia hankkia jo monta päivää aiemmin ja säilyvyys piti huomioida. Pari juttua leivoin itse, yksi kokeilu oli tämä Hanna Sumarin juhannuskakku: https://www.topi-keittiot.fi/blogit/keittion-kautta/2019/juhlava-juhannuskakku-nopea-ja-helppo.html 

Ulkonäkö oli vähän kiireessä tehdyn oloinen, mutta maku oli sentään ihan ok :-D Lisäksi tein taas kerran sitä maailman parasta raparperipiirakkaa, joka onnistuu takuulla aina. 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Täällä mies lomailee, mutta minun pitäisi vielä saada tehtyä töitäkin. Onneksi voimme vaikka välissä syödä porukalla jäätelöt :-)

Raparperipiirakka, keväinen herkku

Tämä on yhdeksäs kevät Talostakoti-blogin historiassa. Olen varmaankin lähes yhtä monta kertaa hehkuttanut teille sitä, kuinka raparperipiirakka on superhyvää! Eilen taas kaivoin uskollisen reseptikirjani esiin, ja tein tätä hyväksi havaittua mehevää piirakkaa ensimmäisen satsin tälle vuodelle. Ai että ♥ Instagramin tarinoissa kertoilin asiasta, ja pohdin siellä että vieläkö viitsin laittaa tuon ohjeen tänne, kun olen sen niin monet kerrat jo julkaissut. Toisaalta, varmasti siellä on monia, joilta tämä superherkku on vielä kokeilematta? Kannattaa siis kokeilla, ohje löytyy ainakin tästä viime keväisestä postauksestani:

https://talostakoti.blogspot.com/2018/05/meheva-raparperipiirakka-se-maailman.html

Piirakan mehevyyden salaisuus on luultavasti pohjaan tuleva piimä, ja rahkatäyte. Lisäksi pellillinen on tosi riittoisa, eli yhdellä pellillä saa vaikka isommatkin seurueet kahvitettua oikein kivasti. Keväisin kun tuota tulee tehtyä paljon, on meillä sitä melkein jatkuvasti jääkaapissa. Olen huomannut, että piirakka melkein paranee vain kun on ollut kylmässä, eli se maistuu oikein hyvältä myös jääkaappikylmänä!

Meillä tulee puskasta tänäkin vuonna aivan järjettömästi raparperia, ja pitänee keksiä pian jo muitakin ohjeita joihin saan sitä käytettyä. Vuosien aikana on jo testattu raparperihillo, raparperijäätelö, erilaisia piirakoita jne. Mehu taitaa olla muuten vielä kokeilematta, ehkä sitä siis tälle keväälle? 

Ihania herkkuhetkiä!

Toinen adventti ja marimekko jouluverhot ikkunassa

Toinen adventti valkeni vesisateisena, ja eiliset lumet olivat taas tiessään. Lasten tekemät lumihiutaleet ikkunassa muistuttavat kuitenkin siitä, että valkoista lunta odotellaan, ja toivottavasti myös saadaan pian! Joulun lähestymisestä kertoo myös ikkunaan ripustetut jouluverhot. Nämä samat Marimekon Kuusikossa-verhot ovat olleet meillä jo vuosikausia, ne on hankittu jo edelliseen taloon, ja täällä vain lyhensin ne taas sopiviksi. Kuten joulukuusen koristeissakin, myös esimerkiksi näissä verhoissa en kaipaa juurikaan vaihtelua. Tykkään, että tietty määrä perinteitä tuovat tunnelmaa ja pysyvyyden tunnetta elämään. Mennään siis samoilla jouluverhoilla tänäkin vuonna! :-)

Tähän adventtisunnuntaihin kuului paljon luistelua, kun yhdellä pelaajalla alkoi aamulla peli, heti sen perään oli yleisöluistelu jonne myös muut lapset halusivat, ja sen perään vielä nuorimpien kiekkokoulu. Koska mieheni hoiti alkuosan kiekkoiluista, ehdin välissä napata nämä kuvat. Meille sunnuntait on siis nykyään hyvin pitkälle jäähallia täynnä. On hienoa nähdä kuitenkin lasten innostus, ja ilo omasta kehityksestään! "Katso äiti, mä osasin" ♥

Nyt iltapäivällä ajattelin testata appelsiini-suklaakakun reseptiä jonka luin Hanna Sumarin blogista, saapa nähdä onnistunko. Ainakin se kuulostaa herkulliselta! Rauhallista sunnuntaipäivää kaikille.

Syyskuun herkkuja maa-artisokasta

Puutarhan ja varsinkin hyötypuutarhan hoitajalle syksy on palkitsevaa aikaa. Koko kesän hoidetut kasvit alkavat antaa satoaan, ja niistä pääsee nauttimaan parhaimmassa tapauksessa herkullisina aterioina koko perhe. Tänään nostin ensimmäiset maa-artisokat maasta, ja niistä osa pääse juureskeittioon, ja loput sipseiksi. Olipa muuten tosi hyvää jälleen kerran.

Maa-artisokat kasvavat kasvimaallani lavankauluksessa, ja tuottavat joka vuosi hurjan sadon. Kukat kurottelevat korkeuksiin, ja ne taitavat olla nytkin noin 2,5 metriä korkeita. Olen jaellut mukuloita aina seuraavana keväänäkin vielä naapureille ja lähes kaikille jotka suostuvat ottamaan. Kaikkia ei ikinä ehdi syödä, ja seuraavaa satoa vartenkaan ei kovin montaa mukulaa yhteen lavankaulukseen tarvita. Nyt näytti siltä, että sato olisi kuitenkin himpun pienempi kuin aiemmin. Ehkä superkuuma ja kuiva kesä vei veronsa? Kyllä noita silti ihan kivasti on, ja varmasti niitä jää jälleen kerran ylikin. Tiesitkö muuten, että maa-artisokkaa voi käyttää vielä keväälläkin, sen voi siis antaa olla maassa talven yli? Kevään edetessä ne alkavat sitten jossakin vaiheessa itää, ja silloin on hyvä aika nostaa loputkin ylös, ja istuttaa uudelleen harvempaan, noin 40-50cm välein.

Tänään juureskeitto syntyi perunasta, bataatista ja maa-artisokasta. Kaikkia tuli yhtä paljon. Pilkotut mukulat kuullotettiin kattilassa, ja sekaan laitoin yhden yksikyntisen valkosipulin. Lopuksi palat keitettiin kasvisliemessä, ja lopuksi soseutus kerman kanssa. Mausteeksi käy ripaus suolaa, valkopippuria ja sokeria.

Pienimmät mukulat joita en jaksanut kuoria, menivät pesuun, ja siivutin ne kuorineen ohuiksi siivuiksi (tässä voi käyttää vaikka juustohöylää tai sitä raastimen siivutusosaa). Tein öljystä ja vedestä seoksen, jossa oli 0,5dl öljyä ja 1dl vettä sekä hieman merisuolaa. Pyörittelin ohuet suikaleet öljyseoksessa, ja levitin pellille tasaisesti. Päälle ripottelin vielä merisuolaa. Palat saivat paahtua 200 asteisessa uunissa grillivastusten alla noin puoli tuntia. Tuo aika ei ollut ihan sopiva, kun osa jäi raaoiksi ja osa paistui liikaa. Seuraavalla kerralla pidennän ehkä aikaa ja jätän grillivastukset pois. Nyt oli vain kiire saada lastut valmiiksi, kun nälkä kurni vatsassa :-D Täältä* löytyy ainakin yksi ohje sipseihin myös.

Onko teillä vinkata hyviä reseptejä maa-artisokasta? Voisin mieluusti kokeilla jotakin muutakin noista kokkailla, kun ainesta on reilusti tarjolla.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Omenamuffinssit

Tänä vuonna omenapuiden oksat notkuvat kaikkialla sadon painosta. Vaikka oma pikkuinen omenapuumme ei vielä satoa tuonutkaan, olen saanut äitini vanhan pihan puista omenaa kylliksi, ja vielä vähän päälle. Reseptikirjanen on ollut esillä usein, ja on pitänyt ottaa ne harvemmin tehtävätkin omenaherkut käyttöön, että saadaan vähän vaihtelua. Nyt muistin ystävältäni aikoja sitten saadun omenamuffinssien reseptin, ja nämä olikin niin hyviä että päätin jakaa ne teillekin tänne blogiin.

Älkää antako amatöörin tekeleiden ulkonäön hämätä, muffinssit ovat todella meheviä ja maistuvia! :-D

Omenamuffinssit 

7dl omenan paloja

3rkl voita

2dl sokeria

1rkl kanelia

Taikina:

200g voita sulatettuna

2dl sokeria

2dl fariinisokeria

3 kananmunaa

1,5 tl leivinjauhetta

6dl vehnäjauhoja

1,5dl kylmää maitoa

Pilko kattilaan omenat, voi sekä sokeri ja kuullota noin viisi minuuttia. Lisää kaneli. Valuta nesteestä osa pois.

Sekoita voisula ja sokerit keskenään. Lisää vatkaten kananmunat. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan. Lisää lopuksi maito ja paloitellut ja kuullotetut omenat, sekoita taikina hyvin.

Jaa taikina muffinssivuokiin (oma huomio, kannattaa laittaa paperisia kaksi päällekkäin, niin tulee nätimpiä kun reunat ei lörähdä). Paista 200 asteessa uuniin keskitasolla noin 20 minuuttia. Jäähdytä, ja sirota päälle tomusokeria.

Kiitokset Niinalle, jolta aikoinaan tämän reseptin sain. Hän tekee muuten ihania kakkuja tilauksesta, kannattaa käydä vilkaisemassa hänen Marsispossu-blogistaan!

Onko teillä jotain suosikkireseptejä mitä omenasta voisi vielä tehdä? Laittakaahan linkkejä kommenttiboksiin, niin käyn hakemassa ideat talteen, noita omppoja on nimittäin vielä aika paljon jäljellä... :-D Mukavaa viikonloppua! 

Mehevä raparperipiirakka, se maailman paras

Olen intoillut tästä samasta raparperipiirakasta varmasti joka kevät niin kauan kuin blogi on ollut olemassa. Teen sen taas, koska varsinkin tämä kevään eka pellillinen on vaan niin tajuttoman ihanaa. Resepti on lähtöisin vuosia sitten blogimaailmasta, Lounatuulia-blogista jota ei taida enää ollakaan.  Hän kertoi reseptin olleen alunperin peräisin Hämeenkyrön Maisemakahvilan emännältä. Julkaisenpa ohjeen nyt teillekin nautittavaksi, koska maailmassa ei voi olla liikaa herkkuja ja hyvää mieltä.

Muruseos: 

8dl vehnäjauhoja

3dl sokeria

2tl leivinjauhetta

2tl soodaa

2tl vaniljasokeria

250g voisulaa

Pohjataikina:

noin 2/3 muruseoksesta

2dl piimää

1 kananmuna

Täyte:

1l raparperipaloja

2 purkkia rahkaa (2x250g)

2dl sokeria

3tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

Pinnalle:

noin 1/3 muruseoksesta

Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 osaa muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.

Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetu piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uuninpellille.

Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperipaloja. Marjat kuten mustikka, puolukka, karviaiset tai herukat käyvät myös, samoin omena.

Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle, ja paista piirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Valmistusaika noin 1 tunti ja 20 minuuttia.

Joululaatikoiden jatkoaika rieskoina

Jouluruokiin liittyy paljon perinteitä. Yksi perinteistä on ainakin meillä myös se, että ruokaa jää joka vuosi jonkun verran yli tarpeen. Kinkkua voi esimerkiksi pakastaa, mutta laatikoiden kanssa on usein keksittävä jotakin muuta. Ainakin, jos on ostanut ne marketista kertaalleen pakastettuina, kuten minä kätevänä emäntänä aina teen, heh. Meillä onkin kehitetty jo muutamana vuotena laatikoiden jämistä rieskoja, jotka taas kelpaavat jälkikasvullekin (toisin kuin ne laatikot). Eilen illalla Instagramini videostoorissa näytinkin, kun tein näitä, ja koska aiheesta tuli kyselyitä, ajattelin laittaa vinkin tänne blogiinkin. Rieskat on todella helppo tehdä, ja lämpimäiset valmistuukin käden käänteessä. Näihin voi käyttää kaikkia laatikoita, mutta perunalaatikosta taitaa tulla ne tutuimman makuiset rieskat. Itse tykkään kyllä lanttulaatikko-versiosta myös, niitä on myös kuvassa.

Joululaatikko-rieskat:

1 pakkaus joululaatikkoa (400g)

3dl ohrajauhoja

1/2 tl suolaa

1tl leivinjauhetta

1 kananmuna

Sekoita ainekset kulhossa, taikina jää melko löysäksi. Lusikoi leivinpaperin päälle kekoja, yhdesta paketista tulee 12kpl rieskoja, eli pellillinen. Ripota rieskojen päälle vielä reilu hömpsäys jauhoja, ja painele jauhon avulla keot litteiksi, noin sentin paksuisiksi levyiksi. Siisti vielä reunat, lisää tarvittaessa jauhoja, jottei taikina tartu sormiin. Pistele rieskat haarukalla, ja paista 250 asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. 

Nämä maistuu erityisen hyviltä lämpiminä, voin ja juuston kanssa. Suosittelen!

Onko teillä jotain muita niksejä, kuinka jatkokäyttää joulun laatikot? Kuulisin vinkkejä mielelläni.

Suomi 100 ja nimpparit

Hyvää itsenäisyyspäivää satavuotias Suomi! 

Meillä päivää vietettiin kotosalla. Juhlamenu oli perinteinen, paistettiin karjalanpaistia uunissa ja sen kanssa puikulaperunaa. Jälkkäriksi tein kakun, koska yksi lapsista viettää 6.12. myös nimipäiväänsä. Kakku olikin menestys, ohjeen löysin Musta Ovi-blogista, kiitokset sinne! Meidän versio oli "bambikakku ilman bambeja", mutta maku vei kielen mennessään.

Nyt linnanjuhlia, ja illemmalla ehkä juhlan kunniaksi lasi kuohuvaa. Mukavaa iltaa kaikille ♥

Sadonkorjuuta

Tämä aurinkoinen päivä meillä vietettiin ihan kotosalla. Lapsilla ja miehellä on ollut koko viikko syyslomaa, itselläni vain tässä loppuviikosta. Eilen vielä viipotettiin kaupungista toiseen juhlien tiimoilta, mutta tämän päivän halusin rauhoittaa tosiaan kotona puuhailuun ja ulkoiluun. 

Kävimme päivällä lasten kanssa kävelyllä metsässä, ja otin vähän vain varmuuden vuoksi pari muovipussia taskuuni. Jos vaikka... Ja olihan niitä, lapsetkin keräsivät hurjan määrän! Seuraavaksi pitääkin etsiä kivoja uusia reseptejä suppilovahveroherkkuihin. Jälkikasvu oli tosi reipasta apuväkeä myös sienien putsauksessa. Ilmeisesti hommasta kehittyi samalla jonkinlaista viihdettä, kun keskustelu kuulosti vierestä tältä: 

"Hei pikkusieni, mikä sinulla on hätänä? 

-minulla on jalka kipeänä. 

Ei hätää, minä kyllä autan sinua. Leikkaan sen pois, muahahhaaa!"

Just, just :-D No, tyyli on vapaa, mutta innoissaan tosiaan putsasivat!

Satoa kerättiin myös omasta puutarhasta, kun teimme tämän syksyn ensimmäisen maa-artisokkakeiton. Ruoka, joka on niin hyvää, että vaikka sitä tekisi vain kerran vuodessa, sen vuoksi viitsii joka kesä kasvattaa artisokkia kasvimaalla :-) Monena vuonna ongelmaksi onkin muodostunut artisokkien runsas sato, koko määrää ei millään ehdi tehdä ruuaksi asti. Pitänee tänäkin syksynä kulkea naapurusto läpi, että josko joku huolisi :-D 

Keiton teimme tällä kertaa ilman mitään reseptiä, vähän entisiä mukaillen. Alkuun pyöritimme kattilassa voinokareessa sipulin ja valkosipulia. Siihen lisättiin maa-artisokkaa ja perunaa kuorittuna ja paloiteltuna. Artisokkaa oli suhteessa hieman enemmän kuin perunaa, noin 2/3 määrästä. Kun palat olivat hetken muhineet, lisäsin suolaa, muskottipähkinää ja valkopippuria, ja nesteeksi laitoin maitoa ja yhden purkin kermaa. Keitto kiehui noin vartin, jonka jälkeen se soseutettiin sauvasekoittimella. Valmiin keiton pinnalle ripoteltiin vielä paistettua pekonia, ja viereen tuoretta leipää. Ah!

Keräsin myös viimeisiä kukkia puutarhasta maljakkoon. Ihan keväällä istuttamani harsokukat kasvoivat jostain syystä (kesän sää..?) todella hitaasti, ja niihin oli nyt vasta alkanut tulla nuppuja. Päätin kokeilla, josko ne aukeaisivat maljakossa. Kaverikseen harsot saivat syysasteria, joka kukkii aina ihan viimeisenä puutarhan kukkijoista. Ihan soma yhdistelmä!

Oikein mukavaa ja rauhallista viikonlopun jatkoa!

Raparperin makuinen sunnuntai, ja arvonnan voittaja!

Ai että miten paljon saakaan aikaan kotona kun vapaat osuvat viikonlopulle, ja vielä peräkkäisinä päivinä! Koko kevään odottanut perusteellinen pihan kitkeminen tuli tehtyä, ja sain laitettua pensaiden alle myös maisemointikankaan ja hakkeet. Ehkäpä pysyy tuo kadun puoleinen reuna nyt hetken vähän siistimpänä? (Vinkki itselle ja muillekin, se kangas olisi kannattanut laittaa sinne jo ihan alunperinkin, varsinkin, kun käyttää penkin täytteenä peltomultaa rikkakasveineen... :-D)

Viime kesältä asti roikkuneitä pikkuhommia saatiin myös alta pois vaikka kuinka monta. Patolevyn reunanauhan kiinnitystä varaston sokkeliin, viiniköynnökselle ritilän rakentamista, pergolan maalausta ja vaikka mitä muutakin. Mahtuipa viikonloppuun myös yhdet kivat kesäjuhlat ystävien kanssa ja puistoretki lasten kanssa. Ja ehkä parasta; tein ensimmäisen kerran tänä vuonna raparperipiirakkaa ♥. Ihana kesän maku!

Kesäisissä tunnelmissa suoritin myös äsken Järvien kesäkodit-kirjan arvonnan. Voittaja on Siinatar, paljon onnea! Voittajalle on laitettu sähköpostia :-)

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Laskiainen ja ehtoisan emännän pullat

Laskiasitiistaita ystävät! Kevättalvi on pullan ja herkkujen ystävälle kivaa aikaa. Jahka on Runebergit nieleskelty niin jo saakin aloittaa laskiaispullakauden. Meillä mentiin tänäkin vuonna pullien kanssa pettämättömällä luottoreseptilläni. Täydelliset laskiaispullat löytyy nimittäin lähikaupasta, ja siellä tarkemmin pakastekaapista. Nämä ne ei koskaan jää nousematta, lässähdä, ole sitkeitä eikä mitään muutakaan ikävää. Onnistuu aina! Koska käyn pääasiassa vihreän bonuskortin kaupassa, tiedän vain että siellä nämä kulkee nimellä Kotipulla. Plussakaupoissa on varmaankin joku ihan vastaava tuote? Uunissa 8 minuuttia, ja valmista tuli. Lapset saivat annostella hilloa ja kermavaahtoa, ja äitee senkun istahti kahville ja nautiskeli. Tässä kohdassa riman alitus on ihan sallittua, koska nämä on varmasti parempia kuin jos itse lähtisin leipomaan :-D

Mitenkäs teillä, leivotteko itse laskiaispullat? Ja se vielä tärkeämpi kysymys, hillolla vai mantelilla? 

Helppo ja nopea jouluherkku: piimäkakku

Olen julkaissut tämän reseptin ennenkin, mutta koska se nousee joka joulu luetuimpien tekstien joukkoon, ajattelin laittaa vähän tuoreemmankin postauksen. Piimäkakku on niin hyvää, ja älyttömän helppo tehdä että ansaitsee kyllä toisenkin kierroksen! Työläin vaihe leivonnassa on ottaa kaikki ainekset esille, eikä niitäkään ole kovin montaa. Aineet vain sekoitetaan, vatkaintakaan ei tarvitse siis häiritä (hyvä minulle, koska meillä se on rikki). Kakku on ihan joulupiparin makuinen, ja taikinakin maistuu piparitaikinalle. Saatoin maistaa vähän. :-D Vaikka taikina onkin hyvää, kannattaa kypsyys silti tarkistaa. Muutaman kerran minulla tämä on ollut raakaa keskeltä jos paistoaika on ollut tuon 45min tai vähän alle. Mielummin siis vähän liian kauan kuin liian vähän.

Ainekset: 

100g voita tai margariinia

500g fariinisokeria

3dl piimää

2tl soodaa

1tl kanelia

1tl kardemummaa

1tl neilikkaa

8dl vehnäjauhoja

1. Sulata voi, sekoita fariinisokeri ja piimä keskenään. Lisää hieman jäähtynyt rasva.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos nesteeseen.

3. Voitele ja korppujauhota rengasvuoka.

4. Paista uunin alaosassa 200 asteessa n. 45-60min, kokeile esim. syömäpuikolla kypsyys (jos tikkuun tarttuu taikinaa, on vielä raaka).

Sitten vaan viereen kuppi kuumaa, ja nauttimaan!

Mokapaloja ja muita elon helmiä

Lauantai. Se aamu kun saisi periaatteessa nukkua ihanasti pitkään, köllötellä vaan.  Paitsi että kissa herätti koko talon väen maukumisellaan :-D Venytellä rauhassa ennenkuin kömpii pois peiton alta. Aamiainen niin myöhään, että perään voi suoraan jatkaa lounaalla. Vähän pihaleikkejä lapsille, panelointia miehelle, ja mokkapaloja äiteelle. On muuten ihan mun spesiaalitaito tuo, että paloja leikatessa saan kuorrutteet rullautumaan rumasti. Pitänee muuttaa reseptiä, tai oppia malttamaan hetken, että kuorrute kovettuu? Eli muuttaa reseptiä, eikai kukaan pysty oikeasti odottelemaan mokkiksia kun ne on jo siinä nenän alla pellillä valmiina?! :-D Toinen erikoisuus minun leipomuksissa on usein jauhopaakut, eikä nämäkään palat tee poikkeusta. Mutta onneksi maku ei niistä juurikaan kärsi!

Tänään tulee myös vieraita, sellaisia joita ei olla nähty aikoihin. Niin mukavaa! Olispa aina lauantai (ja mokkapaloja) <3 

Aurinkoista päivää kaikille!

Sinne, Oktoberfest ja Edu K.

Viime perjantaina kokoonnuimme Porvoolaisten bloggaajien kanssa istumaan iltaa ja tutustumaan toisiimme ravintola Sinnen pitkään pöytään. Bistro Sinne on Porvoon taidetehtaalla sijaitseva ravintola, ja vanhan teollisuuskiinteistön henkeä on napattu sisustukseen mukaan juuri sopivassa määrin. Sisustus koostuu juuri niistä elementeistä, jotka minua ainakin tällä hetkellä eniten viehättää, eli betonipintoja, mustaa, valkoista ja vaaleaa puuta. Lisäksi vehreät viherseinät tuovat mukaan raikkautta ja persoonalliset valaisemet viimeistelivät sisustuksen. Vaikkei tila ole mitenkään kovin intiimi tai edes hämyisä, on ravintola mielestäni todella viihtyisä. Olen tainut muuten saada tuolta vähän vaikutteita meidän omaan uuteen ruokapöytäänkin, huomasin vasta paikan päällä :-D

Koska omat vahvuuteni ovat muualla kuin keittiössä patojen ääressä ainakaan kokkina, en ole ehkä ruokakriitikkona kovin uskottava, mutta toisaalta osaan kyllä arvostaa hyvää ruokaa aina. Varsinkin silloin, kun sitä ei tarvitse itse tehdä, eikä ruokailun aikana tarvitse pompata kertaakaan ylös luuttuamaan lattialta maitolasin sisältöä (paitsi yksi viinilasi, anteeksi Hanna!), hakemaan uutta haarukkaa vääränlaisen tilalle, tai selvittämään mitään muutakaan kriisiä tai pulmaa jne. No, ymmärrätte varmaan pointin? ;-) 

Olen käynyt tuolla syömässä pari kertaa ennenkin, ja tiedossa olikin jo, että ruoka on hyvää. Tämä meille tarjoiltu Oktoberfest-menu ei tehnyt poikkeusta. Varsinkin alkukeittona ollut tattikeitto oli todella hyvää, olisin voinut santsata sitä hieman ja lähteä jo sen jälkeen tyytyväisenä kotiin. Nyt oli kuitenkin tarjolla vielä muitakin annoksia, ja voihan aah. Erityisesti pidin pääruokana tarjotusta nieriästä jonka kylkiäisenä oli punajuurta ja vuohenjuustoa. Myös jälkiruuat katosivat aika nopsasti lautaselta, mutta eivät olleet ehkä ihan niin iso vau kuin alkukeitto ja pääruoka. Hyviä silti! Oktoberfestistä mieleen tulevia jättikokoisia oluttuoppeja meille ei sentään tuotu, mutta viinillä korvattiin tämäkin "puutos". Viinit olivat erinomaisia ja niitä oli tarjolla runsaasti, onneksi osasin pitäytyä vain maistamisessa, muuten olisi tullut nukkumatti ennen illan seuraavaa ohjelmaa. :-D

Illan lopuksi siirryimme samassa rakennuksessa toiseen päätyyn, ja pääsimme seuraamaan Edu Kettusen klubikonserttia. Keikka oli samalla avaus Acoustic-teemaiselle keikkasarjalle, jossa on seuraavana vuorossa Tommi Kalenius sekä Mirel Wagner. Haastattelujen ja intiimin tilan avulla artisti tuli todella lähelle, ja tuntui kuin olisin käynyt tapaamassa vanhaa ystävää. Kiva huomata, että taidetehtaan salikin sopii noin lämminhenkiseen konserttiin aivan mainiosti!

Kiitokset kaikille osapuolille ihanasta illasta ja kotiäidin tuuletuksesta :-) 

Postaus on toteutettu yhteistyössä illan tarjonneiden ravintola Sinne:n sekä Visit Porvoo:n kanssa.