Sunnuntai ja vaalikahvit




Pitkään nukkuminen, lasten kavereiden kyläilyt, äänestäminen, halkokuorman pinoaminen, vaalikahvit, eka laskiaispulla ja kukkalähetin perjantaina tuoman kimpun ihastelu. Niistä oli muunmuassa meidän sunnuntai tehty!


Ihanaa illan jatkoa!

Sisustushaaveita 2018

Viime vuonna meillä oli isommalla blogiporukalla kuukausiteemoja, joihin sisustusbloggarit tarttuivat ja tekivät aiheesta oman postauksensa. Lopuksi postauksista koottiin aina kooste haasteen heittäneeseen blogiin. Nyt uuden vuoden alun kunniaksi herätimme tämän idean taas henkiin, ja vuoden ensimmäisen aiheen antoi Giselda hurmaavan kauniin Coffee Table Diary-blogin takaa. Haasteessa kysyttiin sisustushaaveista tälle vuodelle, ja evästys kuului näin:

"Haaveillaanko hetki? Uusi vuosi saa useimmilla meistä sisustushaaveet nousemaan pintaan. Haaveissa voi olla sisustaa uusi koti, parempi järjestys säilyratkaisujen päivityksellä, pintojen raikastus, tai vaikka tuoda uutta väriä sisustukseen. Toki myös ihanilla uusilla kalusteilla, valaisimilla, tekstiileillä ja sisustusesineillä - tai olemassa olevien kierrättämisellä, saa kodin ilmettä tehokkaasti päivitettyä. Mikä parasta, haaveilla voi isostikin, vaikka itse toteutus etenisi omalla tahdillaan! Millaisia sisustushaaveita sinulla on vuodelle 2018?"

sisustus, olohuone, Talostakoti

Meillä on rakentamisen myötä juurtunut kotiimme tunnelma, ettei se ole koskaan valmis. Edellisessä talossa ne kuuluisat viimeiset listat jäivät iskemättä kiinni, kun viiden vuoden asumisen jälkeen myimme talon. Täällä talossa raksatunnelmaa on pidetty yllä jo usempi vuosi myöskin, edelleen moni asia on ihan oikeasti tosi kesken (mm. ne pihakivet, *huokaus*...). Sisustuksen suhteen tunne on usein sama, mutta ei niin negatiivisessa mielessä. Sisustamisessa koen, että koti on osa elämää, ja elää vuosissa ja vuodenajoissa mukana. Sen ei kuulukaan olla stabiili valmis tila, johon ei enää kajota. Tulee muutoksia arkeen, jokin toiminto olisi hyvä saada toimimaan paremmin, tai tekee mieli muuten uudistaa nurkkia. Koska sisustuksen tärkein työ on olla toimivaa, ja vasta toissijaisesti kaunista, lähtee muutoksen tarve usein käytännöstä. Toki ratkaisu voi sitten olla esteettinen ja samaan aikaan ratkaisu ongelmaan.

olohuone, sisustus

Sohvapöytä

Kovin suuria haaveita minulla ei sisustuksemme suhteen tällä hetkellä ole. Yksi pitkäaikainen haave on nimittäin toteutumassa ihan tuotapikaa, kun olohuoneeseemme tulee muutaman viikon sisällä uusi sohva. Sohvan vaihdon tarve nousi käytännöstä; nykyinen sohva on perhellemme aivan liian pieni. Vaikka harvoin on tilanteita, että kaikki yhtäaikaa olohuoneessa istuisivatkaan, niin tuolle sohvalle ei ole mahtuneet oikein edes pienimmät lapset pikkukakkosen aikaan. Istuvat siis osa lattialla. Yksi muutos olohuoneesta on vielä kuitenkin toteutumatta, ja se on sohvapöytä. Nimeänkin sohvapöydän nyt omaksi sisustushaaveekseni vuodelle 2018. Nykyinen vintage-pöytä on palvellut uskollisesti, ja on ihan nättikin, mutta se on aika korkea, ja siitä on alkanut liitokset nitkua sen verran paljon, että jotain remonttia tuokin vaatisi. Voiko olla, että lasten pöydältä sohvalle hyppimisellä on osuutta asiaan..? 


Ostaen vai itse tehden?

Mies on puhunut monesti, että pitkän sohvan kaveriksi olisi mukava saada myös nojatuoli. Se on siis hänen haaveensa, jonka voin mainita tässä samassa. Mademoiselle-tuoli on toki mukava, mutta itsekin tykkäisin kyllä pehmeästä käpertymis-mallisesta nojatuolista myös. Olohuonepainotteisia ovat siis meidän haaveemme! Sohvapöydän suhteen minulla on ollut ajatus, että tekisin sen itse. Olen selannut sisustuskauppojen valikoimia, mutta jotenkin juuri sopivaa ei vaan tunnu löytyvän, tai sitten hinta on ollut kertakaikkiaan liian suuri. Itsetehty sohvapöytä sopisi jotenkin teemaankin, onhan meillä keittiön pöytä ja terassin pöytäkin omatekoisia! Saapa siis nähdä. osuuko kohdalle valmista yksilöä vai alanko nikkarointipuuhiin?

Yhtenä haaveena minulla on myös saada työpiste kuntoon. Nyt, kun työskentelen kotona, on nykyisen työpisteeni surkea ergomia noussut taas ihan uuteen rooliin, ja ainakin oikean korkuinen pöytä ja tuoli olisivat ehdottomat. Nyt istun normaalia matalammalla Tapiovaaran Fanett-tuolilla, ja se on yhdistetty vähän normaalia korkeampaan "tilapäiseen" pöytään vuodelta 2015. Juuh, niskasärky muistuttaa tämän haaveen toteutuksen kiireellisyydestä! :-D


Yksi helppo tapa uudistaa kotia tuli myös todettua tänään. Kaivaa omia kaappejaan! Sohvalle ilmestyi keväisemmän väriset tyynyt, mutta mitään ei tarvinut ostaa. Sen verran monen värisiä tyynynpäällisiä löytyi kaapista, että ei liene tarpeenkaan ostella uusia, vaihtaa vain välillä erilaisen väriyhdistelmän esille. Tuo pörröisin tyyny ei kylläkään vaihtunut, se kuuluu sohvan vakiovarustukseen. Ehkäpä uuden sohvan myötä meille ihmisillekin jää hieman enemmän tilaa, nyt tuntuu että jo kissa vie yksinään puolet sohvasta :-D

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!




Onko nyt keskiviikko?





Kuten otsikko sen jo kertoo, tuntuu että olen ihan pihalla viikonpäivistä. Olen ollut sitä kyllä ennenkin, mutta nyt ehkä vielä vähän enemmän. Kun jäin pois vuorotyöstä, kuvittelin ehkä että päiviin ja viikkoihin tulee enemmän sellainen normaalien ihmisten rytmi. Toisaalta se on onnistunutkin, viikonloput ovat nyt aikaa puuhata lasten kanssa, käydä pulkkamäessä ja nikkaroida kotona. Toisaalta, työpäivät ovat ihan ympäripyöreitä, eikä työntekoa saa lopetettua sillä, että lähtee kotiin. Viime viikon lopulta asti olen tehnyt kirjaimellisesti yötäpäivää hommia, koska kun vihdoin pääsin alkuun nettisivujen teossa, ei siitä osannut irrottautua ennenkuin oli jotakin valmiina. Nyt sivut on kuitenkin julkaistu, ja vaikka viilattavaa vielä löytyy, voin ottaa nyt pienen palautumistauon niiden suhteen. 

Sitten se vaikea osuus, eli linkki sivuille... En ehkä osaa tätä nyt täysin avata teille, mutta minulle on todella iso askel tulla "kaapista" ihan omana itsenäni. Olen pitänyt tätä blogia seitsemän vuotta (vajaa viikko sitten oli muuten blogin synttärit, meni ohi tässä hässäkässä), ja varsinkin alkuun olin aivan hysteerisen tarkka että pysyn anonyyminä. Siihen aikaan blogit oli muutenkin ihan erilainen ilmiö kuin nykyään, harva edes tiesi mikä blogi on, saatikka että olisi ymmärtänyt miksi joku haluaa julkaista netissä kuvia kodistaan :-D Sittemmin lehtijuttujen kautta olen jo antanut kasvot ihmiselle blogin takana, mutta silti koen että tämä on nyt askel jota en vielä ole ottanut aiemmin. Joten, olkaapa hyvät, yritykseni uudet nettisivut:


Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kiitollinen

keittiö, valkoinen keittiö, lumi, sisustus

Olen todella kiitollinen. Kiitollinen kaikista kauniista sanoista ja viesteistänne joita edellisen postauksen jälkeen sain. Pelotti avata syitä päätökseni takaa, mutta toisaalta väsyminen on ihmillistä. Varsinkin, kun siihen on ihan hyvä syy. Jos ei nuku öisin, ketä tahansa väsyttää. Lepo, tasapaino, ja arjen sujuminen on isossa roolissa ihmisen hyvinvoinnille, me olemme niin kokonaisuuksia kuitenkin! Nyt olen ladannut akkuni, ja täynnä virtaa ja tarmoa tarttua uusiin haasteisiin :-)

Kiitollisuutta aiheuttaa myös lumi. Pohjoisen väki on varmasti saaneet siitä jo kyllikseen, mutta meillä on täällä rannikolla ollut lumetonta lähestulkoon koko talven. Myös se vaikuttaa mieleen, jos aina vain sataa vettä. Vihdoin se muuttui lumeksi! Minut tuntevat tietävätkin, että olen elementissäni lumitöitä tehdessäni :-D

Hyvillä mielen toivotankin teille mukavaa viikonloppua, sehän onkin jo ihan ovella!


Pari sanaa arjesta ja juhlasta






Tervetuloa uusi viikko!

Pohdin pitkään kirjoitanko viikonlopun puuhistamme, vai otanko esille toisen aiheen. Päädyin olemaan rohkea, ja tarttumaan siihen toiseen. Olen jo vuosia kirjoittanut blogiinkin tunnisteella "arkea ja juhlaa". Tunnisteen alla on vietetty synttäreitä, rippijuhlia, ylppäreitä jne. Toisaalta on myös kurkistettu aivan tavallisiin arkisiin hetkiin, ja sen pieniin yksityiskohtiin. Välillä arkea, välillä sitä juhlaa. Vaan sitten elämä ja ne kuuluisat ruuhkavuodet veivät siihen pisteeseen. että tuntui kuin arkea ei olisi enää ollutkaan. Toisaalta ei ollut juhlaakaan. Hetkittäin mietin, että alkavatkohan lapseni kohta vierastaa minua, sen verran harvoin enää näimme toisiamme? Aikoinaan olin pienimpien kanssa vuosikausia kotiäitinä, ja paluu työelämään ja vuorotyöhön heitti kyllä todella toiseen laitaan kentälle. Kun auton mittariin alkoi kertyä lähes tuhat kilometriä viikossa ajoa työpaikalle ja takaisin, lääkärikäyntejä enemmän kuin olisi toivottavaa, ja lopulta lääkkeet että sai edes himpun torkahdettua öisin, oli pakko vetää hätäjarrusta ja tehdä ratkaisuja. Vaakakupissa oli toki myös puolison jaksaminen, tätä huushollia ei vain pysty pyörittämään yksin.

Viime vuoden lopulla tein lopulta yhden isoimmista ratkaisuistani aikoihin, ja irtisanouduin vakituisesta palkkatyöstäni. Halusin nähdä lapseni joka päivä muutoinkin kuin nukkuvana. Halusin kuunnella kehoani, ja antaa sille myös aikaa palautua ja levätä, nukkua, ennenkuin jotakin peruuttamatonta olisi tapahtunut. Olin useaan otteeseen nähnyt sieluni silmin auton motarin hirviaitaan liiskautuneena, rattiin nukkuminen oli nimittäin lähellä ihan liian monta kertaa. Niin paljon, kuin nautinkin työstäni, ja tykkäsin työkavereistani, oli ratkaisu lopulta helppo. 


Nyt huomaan, että elämässä on taas arkea ja juhlaa. Huomaan myös sen, että arki on juhlaa! Nautin suuresti siitä, että saan istua yhteisessä ruokapöydässä perheen kanssa, laittaa itsekin ruokaa, pyykätä ja huushollata. Ja tehdä myös töitä. Vaikka kotivuosina tuntui että pykkihommat tulevat jo korvistakin, on niitä yllättävän mukava tehdä, varsinkin päivällä töiden lomassa, eikä sitten keskellä yötä kuolemanväsyneenä kotiin tultuani. Elämään alkavat palata värit, ja unikin maistuu taas. 

Nyt olen tämän vuoden alusta alkaen ollutkin aivan uuden edessä. Kokeilen, kantavatko omat siipeni. Minulla on kokonaan uusi nimike äidin, vaimon, ystävän, bloggarin, talonrakentajan ja monen muun joukossa; Yrittäjä. Kaikki on vielä aivan alussa, ja koetan saada sisustusalan yritykseni nettisivut ynnä muut kuntoon, mutta pikkuhiljaa valmistuu. Saas nähdä miten tässä käy, mutta ainakin oma luotto on kova, että sinnikkyydellä pärjää. Ei voi tietää, jos ei kokeile! Lasten lapsuus kiitää kuitenkin liian nopeaan ohi, ja muutosten aika oli nyt. En tule varmasti pääsemään helpommalla, mutta saan sentään paremmin sovitettua yhteen työn ja perheen. Pääsen vanhempainvartteihin, neuvolaan, joulujuhliin jne. Kuulustelen lasten läksyt ja muistutan välipalasta. Olen paikalla arjessa, olen taas äiti, ja siten itsekin ehjempi ihminen. Tässä elämäntilanteessa yrittäjyys tuo juuri kaivattua joustoa arkeen.


Pitäkäähän peukkuja!

DIY: Tuikkulyhdyn tuunaus spraymaalilla maljakoksi



Joulu on siivottu kodista pois, ja kuten joka vuosi, myös nyt iski saman tien hirmuinen uudistusvimma. Viime vuonna veivasimme kalusteet loppiaisen uuteen uskoon, tänä vuonna päädyin puuhastelemaan vähän pienempien projektien parissa. Olen ennenkin tuunannut kirpparilta löytyneestä Muurlan lasin tuikkukiposta pienen maljakon, ja koska nyt löytyi sille edullisesti toinen kaveriksi, tein tälle viikonloppuna samat toimenpiteet. Otin työstä muutaman kuvan, ja laitan nyt tännekin ohjeen, olkaapa hyvät!

1. Tuikku lähtötilanteessan näytti tältä:


2. Ota sisältä metallinen osa pois, ja poista pohjalta mahdolliset steariinit. Irroita tuikun kyljestä Muurla-tarra (joka on muuten aika tiukassa). Hio pinta kauttaaltaan kevyesti, ja varmista ettei tarran liimoja jää pintaan. Itse käytin hiontaan pientä palaa 180 karkeutta olevaa hiomapaperia. 


3. Poista pinnasta hiontapöyly huolellisesti. Voit käyttää kosteaa riepua apuna, mutta anna pinnan sen jälkeen kuivahtaa hetken ennen maalauksen aloittamista.

4. Sekoita spray-maali hyvin. Maalaa mielellään ulkona, ja paikassa jossa ei ole vaaraa sotkea ympäristöä ja muita esineitä. Ota alle joku pieni alusta, jolla saat liikuteltua kippoa ilman että siihen tarvitsee koskea suoraan sormin. 


5. Ensimmäisen kerroksen jälkeen huomaat, jos pintaan on jäänyt hieman pölyä tai roskia. Kun ensimmäinen kerros on hieman kuivahtanut, voit pyykäistä roskat kädellä pinnasta pois ennen seuraavaa kerrosta. Maalaa toinen kerros niin, että käännät kipon ympäri, jotta saat pohjan puolellekin tarpeeksi maalia. Kolmas kerros maalataan taas oikein päin. Maalaa kerrokset melko ohuina, ja pidä kerrosten välillä noin 5 minuuttia taukoa. Huom! Jos haluat maalata lisää kerroksia, pitää ne tehdä joko tässä yhteydessä muutaman minuutin jälkeen edellisestä, tai sitten vasta viikon päästä! Jos maalia lisääkin vaikkapa seuraavana päivänä, voi edelliset kerrokset lähteä kuplimaan irti. Eli muistisääntönä spraymaalin kanssa: 5min ja 7vrk.

DIY, maalaus, tuunaus

Viikonloppuna saimme muutaman muunkin pienen, mutta jotenkin hankalasti alkuun saadun homman hoidettua. Näistä tulee niin hyvä mieli! Vessassa on vihdoin naulakko käsipyyhkeelle, eipä tässä ole asuttukaan kuin vasta 2,5 vuotta :-D Lasten arkieteisen naulakko lähti vaihtoon, ja vaikka muutama koukku pitää hankkia lisää, on tilanne nyt jo parempi kuin aikoihin. Edellinen naulakko oli todella epäkäytännöllinen pienine koukkuineen, josta takit tipahteli jatkuvasti.


Linnuille löytyi kiva uusi lintulauta läheisestä kukkakaupasta. Se on ihan kuin tuo taustalla oleva lato! Edellinen lauta meni huonoon kuntoon, ja tämä on varmasti nyt kestävämpi peltikattoineen. Keittiön ikkunasta on tosi kiva seurailla lasten kanssa lintujen puuhia :-) Tästäkin tuli tosi hyvä mieli, koska uudesta laudasta on ollut puhetta pitkään.



Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa, ja alkavaa arkista viikkoa!

Uutta taidetta kotiin

Toivottavasti teillä vuosi on alkanut leppoisasti, ja vapaat ovat tehneet tehtävänsä? Itselläni on ainakin fiilikset aivan erilaiset kuin vielä ennen joulua. Olen nukkunut normaalin pituisia yöunia, ja jopa vähän liikaakin. On tehnyt kyllä hyvää, ja ilmeisesti kroppa lopulta ottaa mitä tarvitsee, kun siihen mahdollisuus koittaa.  


Keltainen keinutuoli, Virpi Mäkinen, Akustiikkataulu

Vuoden ensimmäisessä postauksessa esittelen uuden taideteoksen, joka tuli meillä yläkerran aulaan. Taulu on Virpi Mäkisen tekemä akustiikkateos*, saman taiteilijan töitä on meillä kaksi muutakin. Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia tutustua Virpiin, yhteistyömme alkoi kolmisen vuotta sitten rakennusaikana kun tilasin häneltä olohuoneen ison teoksen, ja sittemmin olemme pitäneet yhteyttä muutenkin. Elämässä olen huomannut sellaisen hyvän nyrkkisäännön, että ympäröi itsesi ihmisillä, jota tuovat positiivista energiaa ja iloa elämääsi. Virpi on yksi tälläinen henkilö, kiitokset hänelle ♥ 

Tämän taulun sain Virpiltä lahjaksi, tästä on ollut puhetta jo aikoja sitten, että hän tekee akustiikkalevyjen jämäpaloista tälläisen kollaasi-työn, koska meillä edelleen kaikuu jonkun verran. Alunperin syynä oli kai jonkilainen vastapalvelus, mutta mistä, en enää edes muista :-D Oli miten oli, kiitos jokatapauksessa, työ on todella kaunis! Maalaus piti sijoittaa vähän hassusti nurkkaan, koska keskellä seinää on vähän hassusti sijoitettu valokatkaisija (mur). Pohdimme, että ehkäpä työtä voisi jatkaakin vielä yhdellä palalla katkaisijoiden päälle? Saapa nähdä, ainakin tälläistä palapelinä toteutettua työtä on mahdollista jatkaa jälkeenpäin!



Yläkerran aulassa on myös yksi selvitymistarina nähtävissä, orkidea on selättänyt jälleen yhden talven, ja aikoo taas kukkia! Uskomatonta, mutta tuo samainen kasvi on kukkinut minulla jo muistaakseni neljä kertaa uudelleen. Tästä hyvästä voi jo vähän taputtaa itseään selkään, eikö? :-) 

Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille, ja iloista paluuta arkeen!


* Taulu saatu joululahjaksi. Lisätietoja Virpi Mäkisen tauluista löytyy hänen nettisivuiltaan keltainenkeinutuoli.fi