kotiliesi

Ensilumi ♥

Ensilumi on aina yhtä sykähdyttävä näky. Niin myös tänä vuonna. Pari kertaa maa on ollut jo hieman huurteinen, mutta tänään leijaili kunnon lumihiutaleita. Ihana valo, mukava ulkoilusää, ja kaikki tämä kauneus. Ah!




Raikasta loppuviikkoa kaikille, nyt onkin jo torstai!

Lapsen taidetta esille



Marraskuuta mennään jo. Blogissa hiljaisempaa, muussa elämässä kiirusta senkin edestä. Tänään piti hetkeksi irroittautua päänsäryn vuoksi tietokoneesta, ja päädyinkin nappaamaan kameran käteeni. Huomaan, että kuvaaminen on se, josta tulee herkimmin tingittyä kun aikataulut tai muu kuorma meinaa kaatua päälle. Kumpa oppisi sen, että juuri silloin kun elämässä on vähiten aikaa harrastamiselle tai rentoutumiselle, niiden merkitys olisi suurin. Tänään aion pakottaa itseni lenkille, jospa siinä saisi hartiat rennommiksi ja päänsärytkin lievittymään! Lisäksi valokuvaukselle pitää raivata taas enemmän tilaa arkeen, se on kuitenkin rakas harrastus ♥



Viime aikoina meillä on ollut keittiönpöydällä jatkuvasti nippu värikyniä ja paperia. Lapset, varsinkin taiteilijasieluinen pieni tytär on olleet luovalla tuulella, ja ihania piirustuksia on syntynyt kirjaimellisesti kasapäin. Vaikka jokainen vanhempi varmasti ajattelee omistaan samoin, on tytär oikeasti lahjakas piirtämään. Olen kovasti miettinyt, miten hänen töitään saisi kivasti esille. Eilen pohdimme yhdessä jopa kirjan tekoa, lapsi haluaisi tehdä oman kirjan! Minusta se on mahtava idea, hän siis kuvittaisi kuvat ja kirjoittaisi tarinankin mahdollisesti itse. Saapa nähdä mihin tämä vielä jalostuu. Toistaiseksi hänen tekemät kirjat on olleet nitojalla niputettuja A4-papereita taitettuna, mutta saisihan niitä varmasti tilattua jostakin netin kuvapalveluista vähän viimeistellympinäkin? Onko teillä kokemusta, mistä voisi tuollaista lähteä kyselemään?


Yhden työn laitoin meille olohuoneen seinälle kehyksiin, siinä oli niin kivasti syksyn tunnelma ja värit sienineen mukana :-) 



Itsekin haaveilen, että ehtisin vähän maalaamaan, se on toinen tosi rentouttava luova harrastus valokuvaamisen ohella. Ison tyttären huoneessa on minulla "ateljee" valmiina, tytär kun käy meillä enää harvemmin, on huone jäänyt aika vähälle käytölle. Liitutauluseinäkin sinne tuli aikoinaan laitettua, koska myös iso tytär on kova piirtämään. Meillä on selkeästi tälläinen sukuvika :-D

Mukavaa viikon jatkoa, itse koetan ehtiä tajuamaan tätä viikkoa, ennenkuin se onkin taas jo ohi :-D



2kk


Tavallisen tavallinen torstai. Aamulla väsytti ja kello torkutti, lapsia taisi väsyttää yhtä paljon. Lopulta tulikin jo kiire, ja kun vihdoin kaikki oli saatu pukeisiin ja matkaan, itse huokaisin syvään ja aloitin työt. Hetken töihin uppouduttani silmäkulmaan osui kalenterin aukeama ja siellä tekstiä kohdassa jota en muistanutkaan. Unohtui sitten se lapsen lääkäri. Jepjep. Hyvä-äiti-pisteitä ei liene taaskaan tiedossa?


Aamupäivän mittaan silmät alkoivat aueta paremmin, ja lopulta huomasin että täällähän paistaa aurinko! Voi että miten kaunista, ja heti saa itsekin enemmän virtaa. Valo on tähän aikaan vuodesta se, mitä tuntuu kaipaavan joka solullaan. Siitä lienee väsymyskin osittain johtuu?


Valoa siis, ja heti! Kaivoin kaapista ikkunalle tähden tuikkimaan tunnelmaa ♥ Ulkosalla meillä onkin jo kausivalot laitettu, osa oli kesän yli puskissa valmiina ja piti vain työntää töpseli pistorasiaan :-D Pienet tuikkivat valot tuo tunteen että pimeys onkin ihan ok. Ilman valoja pimeys on vain pimeyttä.



Takapihan puista alkaa olla viimeisetkin lehdet tippuneet, vain muutama keltainen laikku siellä enää sinnittelee. Pimeyden lisäksi on tarjolla siis harmautta. Vaikka en ole niitä ihmisiä jotka kärsivät kaamoksesta pahastikin, niin kyllähän tämä vähän meinaa vetää mukaansa. Osittain taistelussa alkavaa pimeyttä vastaan auttaakin uudet projektit, haaveet ja katse horisontissa. On hyvä osata olla tässä ja nyt, mutta välillä tekee mieli tähytä myös ulapalle.



Tähyilyssä minulla on kaverina uskollinen toimistokoirani Emma. Emma on aina sillä missä tapahtuu, tai siellä missä on lintuja. Tai siellä mihin yrität astua jalallasi, lähes sadan prosentin varmuudella koiraan nimittäin kompastuu aina kun yritää liikkua :-D Joku toivoi taannoin postausta Emman kuulumisista, pitääkin ottaa idea työn alle.


Tänään on myös kuulkaa merkittävä päivä, ja tämäkin tieto auttaa hieman pimeyden sietämiseen: jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta! Ihan huippua! Joko saa vähän innostua? Viime vuonna tuntui että joulu tuli ja meni, mutta josko tänä vuonna ottaisi vahingon takaisin, ja aloittaisi pehmeän laskun jo hyvissä ajoin?

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Illan ompeluinspis ja väriläiskä sohvalle


Eilen illalla kävin hakemassa jotakin muuta tavaraa varastosta, ja silmiini osui pussukka ja sieltä pilkottava värikäs kangas. Olin ostanut tuon Marimekon kankaan aikoja sitten, kun kangas oli poistumassa heiltä valikoimasta ja paikallisessa oli myynnissä pakan loppu. Ompeluhommat on olleet lievästi ilmaistuna vähissä viime aikoina, ja siksi hämmästyin itsekin todella paljon, kun päätinkin ryhtyä ompelupuuhiin. Kangas oli alunperinkin ajateltu tyynynpäälliseksi, ja sellaisen siitä myös tein. Koska edellisistä ompeluksista on tosiaan tovi, oli aloitettava kevyesti :-D


Tyyny päätyi sohvan nurkkaan aiempien tyynyjen kaveriksi, ja muutama vihertävä päällinen menivät nyt komeroon. Yksi keltainen tyynykin pääsi mukaan, ulkosalla leimuavan ruskan kunniaksi. Meillä sisustuksen muutokset ovat tätä tasoa nykyään dramaattisuudessaan, eli lähinnä tyynyjä tässä enää vaihdellaan. Mitäpä sitä suotta veivaamaan valmista uusiksi vain muutoksen vuoksi :-D



Viikonloppu lähestyy, ja silloin vietetään lokakuun poikien synttäreitä koostusti. Saatamme saada sotilaspojankin käymään! Kovin harvoin on enää kaikki lapset yhtä aikaa tässä paikalla, ja ne hetket tuntuukin aina juhlavilta. Välillä haaveilen siitä, että asuisimme aikuisten lasten kanssa edelleen samalla paikkakunnalla, mutta kulkeehan nuo bussit. Kaikilla on omat kiireensä, eikä sitä välttämättä ehtisi nähdä sen useammin vaikka asuttaisi naapureina!


Toivottelen mukavaa torstai-iltaa, pitääkää hyvä huoli norsuistanne ♥

Lokakuun kymmenes


Tänään on perheessämme tärkeä päivä. Päivä on tärkeä myös minulle henkilökohtaisesti. Minusta tuli ensimmäisen kerran äiti lokakuun kymmenes päivä, aikaa tuosta on vierähtänyt tosin jo 23 vuotta! Äitiydessä on ollut tuon jälkeen monenlaisia hetkiä, ja yksi ikimuistoinen hetki liittyy samaan päivämäärään mutta vuosia myöhemmin. Nuorin lapsemme syntyi täsmälleen samalla päivämäärällä, ja näin "ympyrä sulkeutui". Häntä odotettiin vasta viikkoja myöhemmin syntyväksi, mutta päivämäärä oli pienestä dramatiikasta huolimatta iloinen sattuma. Nuorimmainen ihana täyttää tänään kuusi vuotta ♥ 


Ruska on usein täydellisimmillään poikien syntymäpäivän aikaan. Joinakin vuosina tähän aikaan on ollut jo pikkupakkasta, tänään oltiin kuitenkin plussan puolella. Nautin näistä hehkuvista väreistä sieluni kyllyydestä ♥



Keittiön ikkunasta näkyy nyt lähes pelkkää keltaista. Onneksi se on lempivärejäni :-) Värin tulvimista sisätiloihin ei oikein saa vangittua valokuviin, mutta saatte ehkä hieman käsitystä kuitenkin? Koko maailma tuntuu olevan yksi iso aurinko!




Meillä on varsinaiset synttärijuhlat vasta myöhemmin, mutta tänään vietetään sentään pienet juhlat omalla porukalla. Sisarukset leipoivat pienimmälle äsken tiikerikakkua, ja askartelivat kortteja joissa on paljon söpöjä asioita. Pikkuveli on siskonsa sanoin "aika söpö" joten siksi myös söpöt asiat korttiin :-D Isompi synttärisankari ei valitettavasti tänään pääse kakkukahveille, koska on armeijassa. Lähetin viestillä kovasti onnitteluja, toivottavasti hän ehtii viestin edes lukea tämän päivän aikana. Melkoista kiirettä heillä siellä tuntuu olevan, äitinä täällä vaan koettaa etätsemppailla. 



Ihania ruskapäiviä toivotellen:

Sanna