kotiliesi

Ensimmäinen Aaltoni

 


Sisustuksemme odottaa uutta taloa, eikä täällä väliaikaisessa kodissa ole ollut juuri lainkaan intoa (tai tarvettakaan) panostaa oikein mihinkään. Saimme tavarat sullottua syksyllä sisään, ja siihen se jäi. Pahvilaatikot on pysyvä osa jokaisen huoneen sisustusta, koska kaikkea ei kannata edes purkaa. Olen siis henkisesti sopeutunut tähän vallitsevaan tilanteeseen. Sisustuksen aika koittaa taas kesällä uudessa kodissa. 

Pieni uutiskynnyksen ylittävä sisustusasia kuitenkin tapahtui viime viikolla. Meille tuli elämäni ensimmäinen Aalto-maljakko! Olen aina ajatellut, että Aaltojen aika on sitten joskus keski-iässä. Heh :-D Ilmeisesti se hetki on siis nyt? En tiedä miksi kyseinen lasiesine muka nyt liittyisi ikään mitenkään, mutta ehkä nuorempana tämä esine näyttäytyi sellaisena, joita löytyi vain varttuneemman väen kodeista. Aalto-maljakko on joka tapauksessa superkaunis! Pidän muutenkin lasiesineistä, erilaisia maljakoita ja kynttilänjalkoja on tullut haalittua kirppiksiltä jo teinivuosista asti. Tämä Aaltokin jatkaa kierrätyshenkistä linjaani, ostin sen nimittäin käytettynä eräältä asiakkaaltani. Asiakas oli muuttanut ja karsi tavaraa vähemmäksi, ja koska heillä oli näitä samanlaisia kaksi kappaletta, myivät toisen minulle mielellään. Win-win!



Keltaiset tulppaanit kuuluvat tähän vuodenaikaan kuin nenä päähän. Viime viikonloppuna oli vanhemman tyttäremme syntymäpäivä, ja muistan että jo silloin 21 vuotta sitten sain sairaalaan keltaisia tulppaaneja maljakkoon :-) Saatiin tytär meille viikonloppuna käymäänkin, isoja lapsia on aina yhtä ihana nähdä! Isommat ovat olleet maailmalla jo useamman vuoden, ja vaikka tiedän että he pärjäävät, on silti mukava päästä välillä vähän passaamaan äidillisesti. Oletko syönyt, tarvitsetko uudet villasukat, voisinko pestä takkisi samalla kun olet täällä? ♥ Leivoin jopa laskiaispullat sunnuntaina itse, taisi olla lähestulkoon ensimmäinen kerta ikinä! Olivat hyviä ja katosivat nopeasti pieniin ja isompiin herkkusuihin. Tänään kun on laskiaistiistai, voisi ehkä leipoa vielä uudenkin satsin? :-) Reseptinä käytin tätä Kinuskikissan ohjetta, ja hyvin onnistui: https://www.kinuskikissa.fi/pullataikina

Ihanaa helmikuista viikkoa kaikille!

Emma-koira 3v


Koiramme Emma täytti tänään kolme vuotta. Aika rientää, nykyään ilmeisesti kiihtyvällä tahdilla :-D 
Käväistiin hakemassa eläinlääkärissä yksi rokotus, ja samalla reissulla pienellä kävelyllä joen jäällä. Halusin ottaa koirasta pari kuvaa synttärin kunniaksi, ja sääkin oli niin kaunis että silmiä kirveli. Kylmä tosin, kameran metalliosat meinasi jäätyä sormiin kiinni, aika nopeasti piti ottaa nämä pari kuvaa ja sitten pois. Mittari näytti -20 tai -18, riippuen vähän mistä katsoi. Rapsakka keli joka tapauksessa ♥




Ihanaa talvista viikonloppua, ja terveisiä täältä Porvoosta näiden kuvien myötä! Meillä on ohjelmassa ainakin raksahommia, talolla teemme tällä hetkellä ikkunoiden reunojen levytyksiä joka on hidasta näpertämistä. Tasoitukset on jo hyvällä mallilla, oikeastaan nuo ikkunoiden reunat on enää tasoittamatta. Seuraavaksi pääseekin jo kohta maalaamaan, eli ollaan siirtymässä kohti lopullisia pintoja. Ajatella! 
 

Luovuudesta ja käsillä tekemisestä

 


Olen ollut aina, tai ainakin niin kauan kuin muistan, henkilö jota ajaa pieni tekemisen pakko. Olen aina halunnut myös tehdä jotakin konkreettista käsilläni. Lapsena kolusin kuvataidekoulut ja leirit, ja lukiossakin tartuin mahdollisuuteen käydä kursseja myös Käsi- ja taideteollisessa koulussa. Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan Ammattikorkeakouluun muotoilua, ja pienen mutkan (äitiysloman) kautta linja vaihtui entisöintiin ja erikoistekniikoihin. Opiskeluaika sisälsi todella kattavasti erilaisia käsityön aloja, joista pääpaino oli puutöissä ja koristemaalauksessa (kuvan pähkinäviiluinen kaappikin on muuten koulutyö). Keramiikkaa olen tehnyt myös jo nuorena, kansalaisopistossa ja opiskeluaikana myös siellä koulussa. Tällä taustalla ymmärrätte varmaan, että aihe kiinnostaa :-D 


No, mitä sitten tapahtui? Tuli lisää lapsia, vuorotyötä, raksaa, muuttoja, arki. Kun jäin pienempien lasten kanssa aikoinaan kotiäidiksi, tekemisen pakko alkoi olla jo todella äänekäs päässäni. Vastapainoksi vauva-taapero-arjelle päätin opetella uusia käsityötaitoja. Nimesin projektin "naistentaidoiksi". Olin ollut jo pienenä koululaisena vain puutöissä, joten aivan ne ensimmäisetkin perusteet oli monesta pehmeän puolen tekniikasta hukassa. Toki opiskeluaikana oli ommeltu verhoilukankaita teollisuuskoneella, mutta se ei ole ihan sama :-D Niinpä sain kolmekymppisenä ensimmäisen ompelukoneeni, ja aloin vain tekemään. Pikkuhiljaa taidot karttui, ja pystyin siirtymään patalapuista vauvojen vaatteisiin, takkeihin ja jopa haalareihin. Yöt kului surrutellessa, ja nautin niin paljon! Jatkoa seurasi huovutuksella, pehmoeläinten virkkaamisella ja vaikka millä. Myös valokuvaus ja tämä blogi ovat osa tätä jatkumoa, itsensä ilmaisua kuvin ja sanoin.

Mutta. Taas tapahtui arki, paluu työelämään ja vuorotyöhön ja lopulta yrittäjäksi, ja käsityöt karsiutui elämästä kuin itsestään. Jonkun aikaa pärjään ja teen ja menen kuin juna eteenpäin, mutta levottomuus kasvaa koko ajan. Olen huomannut, että jonkunlainen luova harrastus on minulle kuin henkireikä, jossa pää nollautuu ja mieli pysyy levollisempana. Tarvitsen sitä. Vaikka nykyinen työni yrittäjänä onkin omalla tavallaan vapaampaa ja luovaa, ei se osu siihen kohtaan sielusta jossa saa itse tekemisen riemun. Se vaatiin nimenomaan kätten jäljen näkemisen, "kädet savessa", ei tietokoneella istumista (toisille toki sitäkin kautta löytyy luovuuden kanavia, itse en vain ole tätä porukkaa! Paitsi blogi, heh). Oman hyvinvoinnin kannalta tuli taas aika ottaa edes jotakin pientä luovaa arkeen, vaikkei aikaa tunnu olevan sille yhtään. Viime syksynää päätin mennä taas kansalaisopistoon jollekin kurssille, ja koska keramiikkaan en nyt mahtunut, otin vain jonkun mikä oli sopivaan aikaan viikosta. Kurssi on kokeileva akryylimaalaus, ja tämä on ollutkin tosi hyvä juttu! Koska kurssilla annetaan tehtävät, on ollut pakko haastaa itseään ja mennä vähän epämukavuusaluellekin. Aivan mahtavaa, ja samalla oppii uutta värien käytöstä, omasta käsialasta, sekä myös omasta ideointiprosessista. Olen huomannut olevani hidas ideoimaan, mutta kun pääsen vauhtiin voisi mennä taas yöt kaudet. Kurssi on vain yhtenä iltana viikossa Teamsin välityksellä, ja usein käy niin että en ole ehtinyt edes miettiä aihetta jolloin puolet kerrasta koetan päästä vauhtiin. Se on silti juuri sitä mitä kaipaankin, hetken huomio on vain siinä mitä teen, sävyissä ja maalauksessa.



Eilisen tehtävänä oli maalata muotokuva jostakin julkisuuden henkilöstä. Väreinä sai käyttää vain kahta eri sävyä, ja lisäksi valkoista. Pientä haastetta siis! En nyt kerro ketä yritin maalata, koska lopulta kuva ei näytä tältä henkilöltä mielestäni tarpeeksi :-D Olen silti ihan tyytyväinen työhön, koska en ole varsinaisia muotokuvia maalannut ennen. Opin taas jotakin uutta, ja tiedän jo mihin kiinnittää enemmän huomiota, jos uudelleen lähden maalaamaan muotokuvaa. Lisäksi kuva muistuttaa yllättävän paljon puolisoani, eli ehkä väitänkin vain maalanneeni hänet :-D

Onko teillä luovia harrastuksia? Tunnistatteko tuon "sisäisen pakon" päästä välillä tekemään jotakin käsillään? Itse olen ajatellut nyt pitää pienen ajan luovuudelle viikottain jatkossakin, vaikka arki onkin aivan järkyttävän kiireistä. Ehkä näiden hengähdystaukojen avulla jaksan paremmin sen muun arjenkin? 

Mukavaa loppuviikkkoa!



Blogi täyttää 10v

 

Blogin ensimmäiset kymmenen vuotta tiivistettynä muutamalla kuvalla.


Talostakoti-blogini täyttää tänään pyöreät kymmen vuotta! Vaikka blogin ihka ensimmäinen julkaisu oli Vuodatus-sivuston puolella, ja täällä bloggerissa vasta maaliskuussa 2011, pidän tätä päivää kuitenkin virallisesti synttäripäivänä. Silloin tämä harrastus alkoi. 

Maailmassa on ehtinyt tapahtua aika paljon vuoden 2011 jälkeen, samoin omassa perheessämme. Olen kirjannut blogiin itselleni asioita muistiin, sekä samalla antanut kauempana asuville läheisille mahdollisuuden kurkata kuulumisiamme blogin kuvien kautta. Vuosien kuluessa aiheet ovat siirtyneet enemmän sisustukseen alun arkikuvista. Olen itse kehittynyt valokuvaajana, ja ehkä hieman myös ihmisenä. Ainakin olen kymmemen vuotta vanhempi kuin aloittaessani bloggaamisen :-D Alkuun blogi olikin vain kanava valokuvilleni, mutta toki tekstien osuus on tullut isommaksi myös. Kotiäitivuosina blogi oli tärkeä henkireikä, yhteys "aikuisten maailmaan" kodin ulkopuolelle. Vaikka alkuvuosien postauksista on aika iso osa jo laitettu piiloon, on ne silti itselleni mukava arkisto ja päiväkirja. Koko elämäämme en ole blogissa koskaan jakanut, mutta niitä arjen kauniita palasia, ja kivoja ideoita. Blogin vuosien aikana on syntynyt muutama lapsi lisää, rakennettu taloja ja muutettu pariinkin kertaan, tehty käsitöitä, perustettu alusta alkaen puutarhoja, perheeseen on tullut lemmikkejä, ja kotiäitiys vaihtui vuorotyön kautta yrittäjyyteen. Huh. Onhan siinä jo sisältöä kerrakseen :-D Itselleni yksi tärkeimmistä asioita mitä blogi on tuonut mukanaan, on ihmiset, uudet ystävät ♥

Vuonna 2011 blogit olivat suurimmalle osalle ihmisistä aivan tuntematon käsite. Itse jopa vähän nolostelin harrastustani, ja monien asenne olikin se, että kuka hullu laittaa kuvia kodistaan nettiin?! Ajat ovat todellakin muuttuneet. Blogin rinnalle on tullut vuosien aikana myös Instagram, joka on nykyään vähintään yhtä tärkeä kanava kuin blogi. En silti usko, että aika olisi ajamassa blogeista ohi. Kirjoittaminen on edelleen tärkeä ilmaisun keino, ja blogissa on paljon paremmat mahdollisuudet kertoa tekstin ja kuvien yhdistelmällä tarinoita. 

Talostakoti on vuonna 2021 edelleen rakas harrastukseni, joka tosin on elänyt viimeiset kuukaudet hieman hiljaisempaa vaihetta. Uusi talo valmistuu taustalla pikkuhiljaa, ja kevään kuluessa pääsemme siellä tekemään lopullisia pintoja. Näin aiheet siirtyvät taas pian uuden kodin laittamiseen ja sisustamiseen, eli sinne mistä blogin tarina kymmenen vuotta sitten alkoikin. Kuinka tehdään talosta koti. Olen todella kiitollinen jokaiselle teistä, jotka jaksatte käydä täällä lukemassa ja kommentoimassa sekä tykkäämässä somen puolella julkaisuistani. Kannustuksenne on tärkeää, ja näin tiedän että "linjoilla on joku". 

Ajattelin viettää juhlapäivää sen verran, että käyn raksalla katsastamassa tilanteen. Kuinkahan monta kertaa elämässäni olen käynytkään raksalla, talot on vaan vaihtuneet? :-D Samalla voisin koukkasta luottoleipomosta kakun, kyllähän pyöreiden vuosien kunniaksi voi juoda vaikka kakkukahvit! Järjestän juhlavuoden kunniaksi teille lukijoille muutaman spesiaalimman jutun tässä kevään mittaan, mm. muutama upea arvonta on ainakin tiedossa. Toivottavasti viihdytte jatkossakin blogin ja arkemme parissa!

Ihanaa uutta viikkoa, ja blogille hyvää uutta vuosikymmentä!

Ompelua; rukkaset lumitöihin

 Pitkästä aikaa! Kahtakin asiaa, nimittäin kunnon lumitöitä, ja ompeluinspis! 



Jostain se iski täysin varoittamatta toissapäivänä myöhään illalla. Keksin, että nyt pitää päästä ompelukoneen ääreen. Olen kyllä mieleni sopikoissa jo pitkään haikeillut, että olisi niin kiva tehdä taas jotakin käsitöitä. Ihan tuumasta toimeen asti se ei ole kuitenkaan kantanut ennenkuin nyt. 

Koska inpiraatio iski myöhään illalla, oli toteutus jätettävä suosiolla seuraavalle päivälle. Eilen sitten kaivelin varastoa, ja löysinkin teddykarvaa vuoreksi. Päälliskankaaksi nappasin eteisen lattialla tekstiilikeräykseen lähdössä olevasta pussista miehen risat farkut. Enää puuttui kaava, ja piirsin sen yhdistämällä googlailun jälkeen muutamaa erilaista rukkasten ohjetta. Koska mitoitus oli aikalailla hatusta heitettyä, kävi juuri niinkuin arvata saattaa, eli ei ihan onnistunut. Varresta tuli aivan liian kapea. Hetken pelkäsin myös ettei sisävuori mahdu päällishanskan sisään, mutta se olikin väärä hälytys. Varren ahtauteen en keksinyt muuta pelastusta kuin ratkoa toisesta sivusaumasta vähän auki ja tein siihen halkion. Onneksi aina voi kokeilla uudestaan, materiaalia tuntuu ainakin riittävän! Nyt kun olemme muuton jälkeen koettanut karsia tavaroita, olen huomannut että minulla on aivan älyttömästi vieläkin kankaita, vaikka aktiivisita ompeluajoista on jo vuosia. 




Näistä rukkasista piti tulla apu koiran ulkoilutukseen ja lumitöihin, minulla kun ei ole oikein muita hanskoja kuin lapasia. Jälkeenpäin tajusin, että tuo päällisosa käy sellaisenaan myös niiden lapasten päälle, joten jos teen näitä vielä lisääkin, ei vuoria ole ehkä pakko aina ommellakaan! Käyttää vain niitä lapasia alla. Näissäkin on vuoriosa ja pinta erilliset, en kiinnittänyt niitä toisiinsa mitenkään. Vuorin jätin varresta vähän pidemmäksi, tarkoitus oli alkuun kääntää karvareunut tuohon rukkasen päälle, mutta ompelinkin sen vain kaksinkerroin ja jätin hanskat irti toisistaan.

Kunhan saan kaavan kuntoon, voisin tehdä parin myös nahasta, yhdestä perintönahkatakista on vielä osa jäljellä, vaikka teinkin siitä jo aiemmin sohvatyynyn:
https://talostakoti.blogspot.com/2018/07/diy-konjakkinahkaiset-tyynyt.html

  


Koska lapset olisivat kaikki halunneet nämä ( ja se oli osittain taka-ajatuksena myös siinä että aloin rukkasia tekemään, tein vain ensimmäiset koekappaleet itselleni), pitänee ommella muutamat lisää. Meillä menee arkiaamuisin ihan liikaa aikaa siihen, että jokainen etsii hanskojaan ahtaassa eteisessä. Jos saisi aikaan isomman kasan rukkasia, voisi sieltä sitten napata varahanskat jos omia ei löydykään. Voi olla että tässä kohdassa yliarvioin käytettävissä olevan aikani, mutta kyllä nyt ainakin toiset vielä kuitenkin teen että saan kaavan paremmaksi :-D

Seuraavaksi voisin kokeilla näitä Tehtaamon ohjeita, täältä löytyisi ihan valmiit kaavatkin vähän erimalliseen rukkaseen: http://tehtaamo.blogspot.com/2016/01/t-e-h-t-a-m-o-n-hanskat.html


Mukavaa lumista viikkoa!