logo

Matto Koko Iäksi?



Moni pidempään blogia seurannut tietää, että olen tuskaillut mattokuumeen kourissa jo tosi pitkään. Siis varmaan ainakin vuoden tai kaksi. Ehdokkaita tässä on käynyt, ja lopulta ne joko eivät ole natsanneet kuitenkaan, tai sitten ne tungettu varaston suojiin muista syistä. Yksi matto päästi kamalasti nukkaa ja sotki paikat, yksi oli liian kirjava ja mitänäitänyton. Suurin pulma mattojen suhteen on se, että sopivaa ei meinaa löytyä, mieluisaan ei riitä rahat, tai sitten se tärkein, eli mitään ei juurikaan kannata hankkia koska koira. Tuo armas koiranpentumme kun ei vieläKÄÄN ole täysin sisäsiisti, ja epäilen että tuo on ehkä se yksilö joka ei koskaan opikaan..? No oli miten oli, viime ajat lattialla on lojunut se vanha matto, jonka piti jo tullessaankin olla todella tilapäinen ratkaisu. Se on ollut jo kaatsille menossa, peseminen kun maksaa enemmän kuin koko matto uutena, enkä muutenkaan usko että edes pesu pelastaisi täysin linttaan astutun ja moneen kertaan pissatun keinokuitumaton.


Näissä kuvissa lattiallamme on Mum'sin Koko Iäksi-matto, jonka sain ystävältäni testiin. Matto on äärettömän kaunis, mutta epäilin itse etukäteen että miten mahtaa passata vitivalkoiselle lattialle luonnovalkoinen villamatto? Tämä on muuten osa mattopulmaani myös, ihastelen aina vaaleita mattoja, mutta lopulta ne näyttävät enemmän tai vähemmän tunkkaisilta kun ne tuo meille tuon valkoisen lattian kaveriksi. Ratkaisu olisi varmastikin jonkun muun värinen kuin valkopohjainen matto, mutta minkäs teet kun haluaisin vaalean    :-D

Nyt saa muuten kertoa sitten kaikki parhaat niksit ja aineet, jos koiralta kuitenkin vielä pääsee käymään pissavahinko tuohon matolle? Onko se sitten ihan entinen, vai saisiko tahraa jollain pois?


Valkoisten sävyero ei tämän maton kohdalla nyt haittaa yllättäen ollenkaan, ja matto saa puolestani jäädä. Kiitokset siis Piialle sinne Helsinkiin, kyllä tämä saa meiltä uuden kodin ♥  Samalla kun rymsteerasin eilen mattoa paikalleen, innostuin pesemään sohvastakin päälliset, ja kokeilin vielä nostaa tuon Kiltatuolin toiselle puolelle sohvaryhmää. Aika kivasti tuli vähän vaihtelua!

Ihanaa alkanutta viikkoa, kivaa kun saa taas poltella takassa tulta ja käyttää kaulahuivia pihalla :-)


Syyskuun herkkuja maa-artisokasta



Puutarhan ja varsinkin hyötypuutarhan hoitajalle syksy on palkitsevaa aikaa. Koko kesän hoidetut kasvit alkavat antaa satoaan, ja niistä pääsee nauttimaan parhaimmassa tapauksessa herkullisina aterioina koko perhe. Tänään nostin ensimmäiset maa-artisokat maasta, ja niistä osa pääse juureskeittioon, ja loput sipseiksi. Olipa muuten tosi hyvää jälleen kerran.



Maa-artisokat kasvavat kasvimaallani lavankauluksessa, ja tuottavat joka vuosi hurjan sadon. Kukat kurottelevat korkeuksiin, ja ne taitavat olla nytkin noin 2,5 metriä korkeita. Olen jaellut mukuloita aina seuraavana keväänäkin vielä naapureille ja lähes kaikille jotka suostuvat ottamaan. Kaikkia ei ikinä ehdi syödä, ja seuraavaa satoa vartenkaan ei kovin montaa mukulaa yhteen lavankaulukseen tarvita. Nyt näytti siltä, että sato olisi kuitenkin himpun pienempi kuin aiemmin. Ehkä superkuuma ja kuiva kesä vei veronsa? Kyllä noita silti ihan kivasti on, ja varmasti niitä jää jälleen kerran ylikin. Tiesitkö muuten, että maa-artisokkaa voi käyttää vielä keväälläkin, sen voi siis antaa olla maassa talven yli? Kevään edetessä ne alkavat sitten jossakin vaiheessa itää, ja silloin on hyvä aika nostaa loputkin ylös, ja istuttaa uudelleen harvempaan, noin 40-50cm välein.



Tänään juureskeitto syntyi perunasta, bataatista ja maa-artisokasta. Kaikkia tuli yhtä paljon. Pilkotut mukulat kuullotettiin kattilassa, ja sekaan laitoin yhden yksikyntisen valkosipulin. Lopuksi palat keitettiin kasvisliemessä, ja lopuksi soseutus kerman kanssa. Mausteeksi käy ripaus suolaa, valkopippuria ja sokeria.

Pienimmät mukulat joita en jaksanut kuoria, menivät pesuun, ja siivutin ne kuorineen ohuiksi siivuiksi (tässä voi käyttää vaikka juustohöylää tai sitä raastimen siivutusosaa). Tein öljystä ja vedestä seoksen, jossa oli 0,5dl öljyä ja 1dl vettä sekä hieman merisuolaa. Pyörittelin ohuet suikaleet öljyseoksessa, ja levitin pellille tasaisesti. Päälle ripottelin vielä merisuolaa. Palat saivat paahtua 200 asteisessa uunissa grillivastusten alla noin puoli tuntia. Tuo aika ei ollut ihan sopiva, kun osa jäi raaoiksi ja osa paistui liikaa. Seuraavalla kerralla pidennän ehkä aikaa ja jätän grillivastukset pois. Nyt oli vain kiire saada lastut valmiiksi, kun nälkä kurni vatsassa :-D Täältä* löytyy ainakin yksi ohje sipseihin myös.

Onko teillä vinkata hyviä reseptejä maa-artisokasta? Voisin mieluusti kokeilla jotakin muutakin noista kokkailla, kun ainesta on reilusti tarjolla.


Mukavaa lauantai-iltaa!

Suomen Kaunein Koti-finaalissa ollaan!

Uskomatonta mutta totta, meidän koti pääsi finaaliin Suomen Kaunein Koti-ohjelmassa! Eilen tuli odotettu jaksomme otsikolla Modernit kodit, ja vaikka vastassa oli kaksi todella upeaa kotia, sai kotimme tuomareilta parhaat pisteet. Erityisesti lämmitti Hanna Sumarin kymppi, sekä kommentti siitä kuinka kotimme tuntuukin kodilta. Ja sitähän tämä todella on.



Etukäteen ennen jakson katsomista jännitin ehkä eniten sitä, miten puheitamme oli ohjelmaan valikoitu, ja että näkyykö jännitys kuinka paljon meistä. Jännitimme nimittäin miehen kanssa molemmat kuvaustilanteessa melko paljon, emmekä ole ollenkaan tottuneita esiintyjiä. Mieheni ei pitänyt puhua kameralle ollenkaan, mutta lopulta kuvauspäivänä hän päätyikin haastateltavaksi. Hienosti menty mukavuusalueen ulkopuolelle häneltäkin!

Vielä on seitsemän jaksoa jäljellä upeita koteja, joten jos et vielä seuraa sarjaa niin nyt kannattaa aloittaa! Vanhat jaksotkin näkee netin kautta näppärästi.



Olen saanut valtavasti kannustavia viestejä lähestulkoon kaikkia mahdollisia kanavia pitkin. Olen aivan pää pyörällä siitä lämmöstä ja kauniista sanoista, joita viestit olivat täynnä. Uskomatonta! Olemmeko todella antaneet näin paljon inspiraatiota toisille? Ihan jo sen takia kokemus siis ehdottomasti kannatti. Ja miten ihania ihmisiä siellä ruutujen toisella puolella onkaan! Kiitos jokaiselle!



Mietin kovasti, mikä kodissamme olikaan se seikka, että se oli tuomareiden mielestä kodikas. Oliko se lievä eriparisuus ja tee-se-itse meininki, se kauhea pöytä makkarissamme (heh), siipirikko pingviini olohuoneessa jolla nyt on muuten neuletakki päällä ja pipo päässä, vai joku ihan muu? Vai olisiko sittenkin niin, että tuomarit lukivat heti sisään astuessaan eteisessämme olevan huoneentaulun, ja löysivät kodistamme sen, mitä ei näe silmillä? Sen tärkeimmän? Rakkaus on asukas joka täällä asuu myös, ja se asukas oli täällä kotona heitä vastassa silloinkin kun me olimme heittelemässä kiviä rantaveteen kuvausten aikana. ♥

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Tänään se tulee


Tänään katsotaan tv:stä kolmoselta Suomen Kauneinta Kotia, ja jännätään miten meidän käy. Iiiik! Pitäkäähän peukkuja :-)

Väriläiskä seinälle, akryylimaalaus

Kerroinkin aiemmin, että kaivoin maalaustarvikkeet varaston uumenista, ja maalaaminen tuntui pitkästä aikaa tosi mukavalle. Olen oikein pohtinut tätä, että mistä koko innostus mahtaa johtua. Voiko olla, että nyt kun olen ollut melkein vuoden yrittäjänä aiemman itselleni sopimattoman vuorotyön sijaan, on se oma persoonani vihdoin alkanut taas löytyä uupumuksen alta? Oli syy mikä hyvänsä, niin tykkään kovasti suunnasta jonne olen menossa, ja mieluusti jatkan samalla tiellä! Nuorempana olen maalannut paljonkin, ja opiskellutkin sitä jonkun verran. Edellisistä taulun maalaamisista taitaa olla kuitenkin ainakin neljän nuorimman lapsen verran aikaa, eli yli kymmenen vuotta. Välissä on tullut maalattua vain näitä taloja...

Pari päivää innostunutta maalaamista on nyt takana, ja sain jo ystävälle lahjaksi menevän taulun valmiiksi. Muutama pieni taulunpohja odotteli vieressä, ja päätin samoilla vauhdeilla ottaa niistä yhden käsittelyyn. Tätä työtä aloittaessa minulla ei ollut muuta ajatusta, kuin että haluan kokeilla väripintojen yhdistelyä tällä kertaa. Pohja alkoi muodostua, ja jossakin kohdassa mieleen tuli jo auringonlasku taivaalla. Sitten mielikuva vaihtui niin, että sama auringonlasku heijastuukin veden pinnasta. Lopulta tuntui että olin jo niin Claude Monetin hengessä liikkeellä, päätin laittaa pinnalle muutaman pienen lumpeenkin kellumaan. Vaikka väritys on aavistuksen räikeä ajattelin kuitenkin napauttaa tuollekin koukun seinälle. Edustakoot taulu siellä ajatusta siitä, että luovuuden voi löytää uudelleen, vaikka luuleekin sen jo kadonneen vuosiin. Vieressä on molempien tytärteni töitä eri ikäisinä, joten tämä naisten näyttely täydentyi nyt omalla maalauksellani.



Ihanaa ja inspiroivaa tiistaita kaikille! Meillä on vielä tänään ohjelmassa eräänlainen virstanpylväs, kun rekka tuo pihaan pihakivien asennushiekan. Josko sitä suuntaisi loppusyksyn luovuuden vihdoin noihin pihakiviin? :-D

P.S. Huomenna tulee se odotettu Suomen kaunein koti-jakso, iiiik!