Blogi on aika hyvä mittari siitä, miten ajankäyttöni kulloinkin jakautuu. Edellinen postaus täällä taisi olla joulukuusen koristelusta, joten vähän kiirettä on ilmeisesti pitänyt :-D Siihen liittyen ajattelinkin päivittää hieman kuulumisia!
Ensin tärkeä merkkipäivä, joka jäi täysin huomiotta eli blogin taannoinen syntymäpäivä. Talostakoti täytti 18.1.2023 jo 12 vuotta. En olisi kyllä ikipäivänä uskonut silloin 2011 ekan talomme saunan lauteilla iskeneen päähänpiston kantavan näin kauas! Blogi on tuonut mukanaan vuosien aikana paljon hauskoja tapahtumia ja reissuja, ystäviä, mielenkiintoisia keskusteluja ja sittemmin myös esimerkiksi Instagramin joka on nykyään jo pääkanavani somessa. Elämästä on tallennettu tänne tähtihetkiä, joihin on itsekin mukava palata silloin tällöin. Samoissa kansissa on päiväkirjana lasten syntymiä, kasvua koululaisiksi, taloprojekteja, yrittäjäksi heittäytymistä, lemmikkieläimiä, uusien puutarhojen perustamista ja vaikka mitä. Aika iso osa alkuvuosien postauksista on nykyään piilotettuna yleisöltä, mutta itselle nekin ovat lämpöisinä muistoina täällä tallessa. Tein aikoinaan usein koosteen aina blogin synttärin aikoihin, mutta nyt tyydyn muistelemaan vain näin sanallisesti. Toki vanhoihin koosteisiin voi käydä tutustumassa vieläkin, esimerkiksi täällä kuusi vuotta sitten tehdyssä postauksessa:
Kymmenen vuoden pyöreiden juhlintaa täällä:
Ja nykyisen talon rakennusvaihesta kertausta täällä:
Vanhoja postauksia voi selata myös nettiversiossa oikeassa reunassa näkuvista vuosiluvuista, tai vaihtoehtoisesti avainsanoista joiden mukaan juttuja on lajiteltu. Arkisto on valtava!
Tällä hetkellä elämässä on toisaalta kiirettä töiden kanssa, toisaalta koen olevani jonkun muutoksen kynnyksellä. En osaa nimetä muutoksen suuntaa, mutta sellainen sisäinen kutina on, että jotain on tulossa. Onko tämä nyt sitten se kuuluisa keski-iän kriisi?! Olen toiminut yrittäjänä viisi vuotta, ja noihin vuosiin on mahtunut yli puolet ajasta pandemiaa, on ollut kustannusten nousua ja ihmisten epävarmuutta. Toisaalta työt ovat vakiintuneet, mutta ajoittain sen verran pieneen määrään että toimeentuloa on pitänyt välillä hakea esimerkiksi osa-aikatyönä muualta. Yksi sellainen muutaman kuukauden pätkä päättyi juuri tällä viikolla, ja se vahvisti ajatustani siitä että kahden työn yhdistelmä ei ole oikein hedelmällinen. Olen jättänyt mieleni avoimeksi työn suhteen, josko joku tosi kiinnostava palkkatyö osuisi kohdalle? Olisin siihenkin vaihtoehtoon valmis. Usein kun antaa asioille mielessään mahdollisuuden, ne alkavat toteuttaa itse itseään. Toisaalta tällä hetkellä suunnittelutöitäkin on kivasti, työn alla on mm. kaunis kohde ensi kesän Asuntomessuille Loviisaan. Jään siis mielenkiinnolla seuraamaan mihin elämä työn suhteen vie!
Perheessä on nykyään enää vain aika isoja lapsia. Tämä tuli itsellenikin taannoin vähän yllätyksenä, kun jollekulle selitin että nuorimmaisemmekin täyttää tänä vuonna kymmenen. Huh! Kesällä saadaan myös järjestää pitkästä aikaa rippijuhlat. En malta olla tunnelmoimatta aina välillä puolisolle sitä, että olimme sentään aikoinaan rippileirillä yhdessä. Minä leiriläisenä ja puoliso isosena. Naamat on rypistyneet sittemmin kummallakin, mutta tunne on edelleen sama ♥
Tällä hetkellä odotan jo kovasti kevättä, puutarhan kuopsutusta, veneilyä, valoa ja ennen kaikkea energisyyttä. Minulla todettiin taannoin raudanpuute, ja toivon sen hoidon etenevän niin, että saisin itseni takaisin. Talvi on mennyt melko sumussa, mutta oli helpotus että vetämättömyydelle löytyi "oikea" syy enkä olekaan vain vanha ja laiskistunut :-D Puutarha alkaa olla peruspalikoiltaan valmis, ja ensi kesänä aion paneutua enemmän kasveihin ja lajien lisäämiseen. Veneilyn myötä on elämään tullut valtavasti uutta ihanaa sisältöä, ja se on aidosti koko perheen yhteinen harrastus. Purjeveneen lisäksi meillä on tyttären oma pienempi jollan tapainen purjevene, sekä kaksi puuvenettä jotka ovat molemmat vielä toistaiseksi kunnostusprojekteja. Soutuvenettä olen jo rapsutellutkin talven mittaan, ja isompi puinen moottorivene odottaa vielä äkkirikastuimistamme jolloin se pääsisi ammattikorjaajalle kylkilaudan vaihtoon. Näen jo itseni soutelemassa itse kunnostetulla veneellä kesäiltana halki lumpeiden peittämää poukamaa, ja jos sinne asti päästään niin tekin kuulette siitä aivan varmasti. Veneen kunnostuksessa on vielä aika monta vaihetta tehtävänä, mutta tykkään todella paljon tälläisistä käsillä tehtävistä konkreettisista projekteista. Kevättalvella on edessä ainakin pellavaöljyllä kyllästystä ja tervausta! Ja toki samalla niitä puutarhahaaveita, eilen selasin juuri netistä daalioiden lajikkeita ja niitä ainakin tekisi mieli hankkia pihalle.
Tälläistä sekalaista kuulumisten päivitystä tällä kertaa, olisi mukava kuulla myös että mitä teille kuuluu? Vieläkö joku jaksaa lukea blogeja, ja onko linhoilla vielä vanhoja tuttuja pitkän blogitaipaleeni ajalta?
Voikaa hyvin, ja onnellista kevään odotusta kaikille!
