Joulukuun eka ja hyasintit


Blogin edellinen postaus oli elokuulta, ja tunnelma on jotenkin sama. Syksy vain katosi jonnekin, ja yhtäkkiä on joulukuu! Sen verran havahduin asiaan pari päivää sitten, että kaivoin meidän perinteisen joulukalenterin esiin (okei lapset on kyllä todellakin muistuttaneet tästä!) ja eilen hain ensimmäiset hyasintit keittiöön.
 

Kalenteri on edellisen kodin väreihin tehty, mutta sopii tännekin oikein hyvin. Tää on kyllä kiva perinne, ja lapset on aina aivan tohkeissaan tästä jo pitkään etukäteen. 



Tämän vuoden hyasintit on keramiikkakulhossa, jonka tein tässä syksyllä kurssilla. Myös musta kynttilänjalka vieressä on tämän syksyn tuotantoa, ja sain sen juuri tänään vasta kotiinkin. On ollut ihanaa taas päästä tekemään keramiikka, välissä olikin pidempi tauko! Tämän kurssin aikana tuli tehtyä lähinnä astioita, mutta jos pääsen vielä keväälläkin kurssille, niin voisi olla kiva tehdä joku isompi veistos. Kansalaisopiston kursseille pääseminen on kyllä ihan tuuripeliä, vaikka olisi tasan oikealla minuutilla sivustolla ilmoittautumassa, voi silti jäädä kauas varasijoille. Näin minullekin on käynyt usemman kerran. Keramiikan teko on niin kivaa, ja sen on ilmeisesti huomanneet nyt muutkin kun kurssit on aina minuuteissa täynnä.


Oikein ihanaa joulun odotusta, yritän nyt taas tsempata ja päivitellä tännekin kuulumisia hieman useammin. Instagram sentään päivittyy aika tasaisesti, tervetuloa myös sinne seurailemaan!

Sanna

Vuosi muutosta! Pieni kertaus projektin vaiheista tähän mennessä

Tänään tulee kuluneeksi vuosi muutostamme tänne taloon. Tämä on ollut pitkä projekti, joka on vaatinut melkoista turnauskestävyyttä. Talo, ja varsinkin piharakennus ovat edelleen kesken, eli työmaaelämä jatkuu vieläkin. Pienenä kertauksena itsellenikin laitan tähän vähän alkuvaiheita muistiin.

 Tarina alkoi vuoden 2019 alussa, kun aloitimme tontin etsinnän. Tontteja etsittiin alkuun vain edellisen kodin läheltä, kun ajattelimme ettei lasten koulu vaihtuisi. Aika pian todettiin kuitenkin, ettei sillä alueella ole sen kokoisia tontteja joiden takia viitsisi alkaa uuteen projektiin. Suurin tekijä meillä uuden talon rakentamiseen olikin nimenomaan tontti, että se on riittävästi isompi kuin vanhan kodin pikkuruinen tontti jossa naapurit oli lähes rivitalomaisen lähellä. Tontin etsintään käytettiin melkein koko vuosi 2019, ja alue laajeni jo Vantaalle, Sipooseen, jopa Tuusulassakin kävin katsomassa paria tonttia. Jossain vaiheessa mietimme remontoitavaa taloakin vaihtoehtona, ja niitäkin ehdimme käydä katsomassa varmasti kymmeniä. Lopulta tämä tontti osui kohdalle, ja kaupat teimme aika nopean päätöksen jälkeen loppuvuodesta 2019.



Taloa piirsin kuukausitolkulla, kun kiirettä ei varsinaisesti ollut. Pohjakuvan hinkkaamiseen kannattikin käyttää aikaa, siinä kuitenkin päätetään suurin osa kodin toiminnallisuudesta. Yksi yllättävän iso ja vaikea päätös oli talon väri, maalasin mallipaloja ties kuinka monta, ja aina kun ne vei tontille, sävy muuttui sinertäväksi. Sinertävyyttä en halunnut yhtään, ja lopulta väristä tulikin ruskea. Se ei ainakaan taittanut pohjoisessakaan valossa siniseen :-D


Maatyöt alkoivat syksyllä 2020, ja talon elementtien asennus oli marraskuussa 2020. Se olikin tosi jännä päivä, kun talon ääriviivat nousi pystyyn kerralla! Edellinen talomme rakennettiin ns. pitkästä tavarasta, jolloin edistys oli tietenkin paljon hitaampaa.


Marraskuun puolivälissä aloitimme myös ulkorakennuksen rungon rakentamisen, ja siinä vaiheessa oli vielä vilpitön luulo että piharakennus olisi käyttökunnossa ennen taloon muuttoa. Eipä ole vielä nytkään, vuosi muuton jälkeen...



Talvi kului lumimassoja vastaan taistellessa, mies teki ulkomökin kattoon ruoteita ja jokainen työpäivä (tai siis ilta, päivätyön jälkeen) alkoi sillä että kaivettiin tarvikkeet ja se tekeillä oleva katto lumen alta esiin. Lunta tuli tuona talvena noin 90cm



Joulukuussa taloon valettiin lattia, ja helmikuun alusta talon loppuun saattaminen jäi meille. Ensimmäisenä teimme ikkunoiden smyygit kipsilevystä, sitten alkoi tasoitus, hionta, maalaus jne. 


Yksi kevättä 2021 hallinnut teema oli katto. Valitsimme kattoon puupaneelit, jotka halusin samalla valkoisen sävyllä jolla osa seinistäkin tulee. Tilaus omalla sävyllä maalattuna olisi venyttänyt aikatauluamme kohtuuttomasti, ja lisäksi maalaus olisi maksanut pari tonnia lisää paneelien hinnan päälle. Päädyimme tässäkin kohdassa tekemään itse, joten maalasin 2 kilometriä kattopanelia siveltimellä, ja kahteen kertaan. Miehelle vähintään yhtä iso urakka oli paneelien asentaminen, johon meni aivan järjettömästi aikaa, useampi kuukausi. Paneelit oli tiukkoja ponteistaan, ja kaikki maalinrippeet piti poistaa pontista ennen asennusta. Paneeli oli myös kapeaa, ja kun yksi rivi teki etenemää 77 millimetriä, homma venyi... 




Sillä aikaa kun mies taisteli katon kanssa, minulla ei oli urakkana vesieristykset ja laatoitoikset. Laatoitin melkein kaikki laatat itse, tosin kesällä loppusuoran häämöttäessä alkoi näyttää siltä että aika loppuu minun tahdilla kesken, otimme kodinhoitohuoneen lattiaa tekemään apuvoimia. Oli noissa silti aika homma, ja varsinkin kosteiden tilojen lattia oli hitaat tehdä asetteluineen ja leikkelyineen, koska laattana oli irrallista kuusikulmaista laattaa. Lopputuloksesta tuli silti oikein siisti, eikä oma työni kalpene ollenkaan sen ammattilaisen tekemän lattian vieressä. Itse saatoin olla jopa tarkempi, toki ammattilainen oli sitten taas nopeudessa ihan omaa luokkaansa.



Koko kesän 2021 oli kiihkeää loppusuoraa jossa taisteltiin aikaa vastaan. Olimme irtisanoneet keväällä raksakämppämme, jossa oli pitkä 3kk irtisanomisaika ja sen asunnon tulisi olla tyhjänä elokuun loppuun mennessä. Arviomme aikataulusta meni vähän pieleen, ja tuli todella kova kiire. Tuon kesän raivoisasta urakoinnista maksetaan vieläkin veroja, voisi sanoa että nyt kun on mennyt vuosi, alkaa meillä olotila vähän tasaantua. Olimme molemmat aivan totaalisen poikki.



Elokuun alussa laitettiin parkettia ja viimeisteltiin kylpytiloja poislukien sauna, jonka kohdalla luovutimme. Sauna tehtiin sitten muuton jälkeen jouluksi 2021. Kaksi päivää ennen muuttoa raivasin muutaman nurkan kaaosmaiselta raksalta, ja otin yhteistyökumppanille kuvia melkein valmiista talosta. Kuvista ei välity kuinka paljon työkaluja, tarvikkeita ja ryönää nurkissa olikaan :-D







21.8.2021 pääsimme vihdoin muuttamaan, ja pitkään haaveilemani ensimmäinen aamukahvi talossa tuli ikuistettua 22.8.2021 

Heti muuton jälkeen hommat toki jatkui, talon päädyt piti paneloida, jatkaa ulkorakennusta, tehdä pihaa, ja tietysti se sauna. 


Tänään vuosi muutosta on moni asia toki edennyt, mutta tällä hetkellä tehdään terassia, josta osa tulee jäämään ensi kesään. Räystään alusia pitäisi maalata, jatkaa pihan laittoa ja paljon muuta. Ulkorakennus on melkein samassa tilassa kuin vuosi sitten, se on vain saanut vähän ulkoverhouspaneleita seiniinsä. Sisätilat ulkorakennuksessa on täysin kesken ja varastoon kuuluvat kamat on edelleen sisällä, kuten maalipurkkeja lastenhuoneessa. Ehkä ne vielä joskus menee oikeasti varastoon?

Ensi kesänä meillä on tiedossa pojan rippijuhlat, toivoisin että juhlat sijoittuu loppukesään, niin ehditään saada siihen mennessä taas joitakin kohtia valmiimmiksi. Esimerkiksi eteisestä puuttuu vielä seinistä kipislevyä, voisin laittaa tavoitteeksi että juhlissa ei enää höyrynsulku paista mistään? :-D 

Vuosi muutosta on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että olemme asuneet täällä paljon kauemminkin. Tulihan täällä vietettyä todella tiivisti aikaa jo ennen muuttoa, eli ihmekös tuo. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa että omantyön osuus oli meille työn ohella tehtävänä vähän liian suuri, mutta budjettisyistä tilanne oli vähän pakko. Kodissa näkee kaikkialla oman työnsä jäljen, ja onhan se toisaalta hyvinkin palkitsevaa. Onneksi meillä on puolison kanssa hieman eri vahvuudet raksahommissa, niin täydennämme toisiamme. Ja tulihan tästä nyt kiva koti, vaikka kesken vielä onkin!

Ensimmäistä kertaa yön yli reissussa veneellä, kohteena Äggskär

 


En ole tainut täällä blogin puolella vielä kertoakaan tämän kesän uudesta harrastuksesta, joka on ollut samalla yksi toteutunut unelma. Hankimme keväällä pienen purjeveneen! Olemme tehneet muutamia pienempiä retkiä kesän aikana, mutta eilen palasimme ensimmäiseltä yön yli kestäneeltä veneretkeltä. Aika huiman hauskaa, vaikka välillä (minusta, ei muista) vähän pelottavaakin :-D 

Retkikohteemme oli Äggskär, Porvoon kaupungin ylläpitämä ulkoilusaari avomeren laidalla. Saari/ saaret olivat huikean kauniit bonsaimäntyineen ja sileine kallioineen. Ihanaa ulkosaariston tunnelmaa! Alueella oli nuotiopaikka sekä huonommalle säälle grillikatos, polttopuita sekä huussit. Meitä oli isompi porukka pursiseuramme väkeä yhteisellä retkellä, ja veneitä oli reilusti toistakymmentä laiturissa. Hyvin mahtui.


Purjevene on ollut puolisoni haaveena niin kauan kuin muistan. Hän on purjehtinut lapsesta asti oman perheensä kanssa, ja nyt aikuisena ajatus omasta veneestä on kytenyt pitkään pinnan alla. Kun nämä nuorimmat lapsemme oli pieniä, ei veneily olisi tullut kuuloonkaan kun pelkkä kaupassa käynti oli melkoinen urheilusuoritus koko porukalla. Vasta viime talvena alkoi herätä ajatus, että voisiko nyt olla jo se aika..? Osittain motiivina oli myös hankkia ns pakopaikka kotoa ja vaihtoehto loputtomalta tuntuvalle rakennustyömaalle, meillä kun ei ole mitään mökkiä tai vastaavaa jonne lähteä lomalla tai muutoin vaihtamaan maisemaa. Tässä vene on toiminutkin juuri odotusten mukaisesti!

Veneemme on melkein viisikymppinen "mummeli", ja 7,7m pitkänä nykymittapuulla tosi pieni perheelle. Budjettimme oli kuitenkin melko vaatimaton, joten isoon ja uljaaseen purteen ei ollut nyt varaa. Toisaalta tämä vene on aika sympaattinen, ja sisältä pienuudestaan huolimatta tosi siisti ja nätti. Ulkopinnat kaipaavat vähän maalia, yritämme ryhtyä siihen urakkaan ensi keväänä. Kyllä tälläkin pääsee, köydet vaan irti ja menoksi :-) Nukkumapaikkoja ei ole ihan meille kaikille, mutta tällä retkellä osa lapsista nukkui teltassa. Samalla systeemillä retkeillään luultavasti jatkossakin.




Itse olen veneillyt lapsena paljonkin, mutta kulkupelit on olleet pieniä moottoriveneitä tai kanootti. Purjehduksesta minulla ei ollut kokemusta entuudestaan yhtään. Olen kuitenkin aina ihaillut kauniita purjeveneitä, ja rakastanut veden äärellä olemista kaikissa muodoissaan. Ollaan hakeuduttu rannoille retkille jo vuosia, ja olen niin iloinen että nyt meidän retket voi ulottua myös rantaa pidemmälle!






Tytär rakensi saarella tosi hienoja kiviteoksia, kuten nämä pienet tornit. Lapset viihtyivät muutoinkin reissussa tosi hyvin. Kävimme ihailemassa saaren toisella reunalla avomeren pauhua ja valtavia aaltoja, lauantaina siellä olikin hurjan tuulista. Sunnuntaina kun sitten lähdimme takaisin kotiinpäin, oli sama vesi lähes peilityyni. Meri on kyllä ihmeellinen. 






Mietin pitkään että kirjoitanko tänne mitään veneretkistämme, vai onko aihe jo liian kaukana blogin teemasta. Toisaalta olen postannut kotiin ja asumiseen liittyen jo yli yksitoista vuotta putkeen, niin luulen että pieni aihepiirin laajennus on jo ihan perusteltua? :-D Mitä mieltä te olette, mahtuuko talostakotiin myös välillä retkiä merellä ja saarissa?

Ihanaa uutta viikkoa, meillä on tiedossa vielä toinenkin retki lähiaikoina, sen tosin teemme puolison kanssa kahdestaan! Edellisestä pienestä irtiotosta kaksin onkin jo viisi vuotta eli ehkä on jo aikakin :-D


Asuntomessut 2022 Naantalissa, kahdeksan suosikkiani

 


Naantalin Asuntomessut aukeavat tänään yleisölle. Vierailin alueella eilen mediapäivänä, ja kameralle tallentui melkein kolmesataa kuvaa. Alue oli huikean kaunis, kauneimpia messualueita joissa olen vieraillut. Ehkä vain Mikkelin Asuntomessualue vuonna 2017 Saimaan rannalla vetää tälle vertoja, ja kummassakin on ollut yhteistä kalliot, metsä ja veden läheisyys. Naantalin messualueella oli ollut rakentaessa tarkat ohjeet ympäröivän luonnon säilyttäisestä, eikä puita ollut saanut kaataa yhtään enempää kuin on tarpeen. Tämä panostus oli todella kannattanut, ja talot istuivat maisemaan kauniisti, lähes kuin olisivat olleet sijoillaan jo ikuisuuden.

Messuilla oli tänä vuonna mukavasti monipuolisuutta, eikä samanlaista "kaikilla on musta keittiö ja pinnakaiteet"-ilmiötä ollut nyt havaittavissa kuin joinain vuosina. Sisustuksissa oli enemmän persoonallisia valintoja. Toisaalta kylpyhuoneissa ja saunoissa tuntui olevan vain yksi muotti, josta vain muutama talo oli rohjennut poiketa. Betonimaista isoa laattaa, lattia ja seinät samalla laatalla ja laatikkomalliset lauteet jiirikulmineen löytyi melkein jokaisesta talosta. Ehkä jatkossa kylppäreissäkin nähdään monipuolisuutta, nyt kun muussa sisustuksessa ollaan jo päästy kivasti eteenpäin?

Pihat oli luonnonmukaisia, ja rakastin niissä kallioita, kunttaa ja mäntyjä! Ilahduttavaa oli myös nähdä, kuinka tuijarivistöt loistivat poissaolollaan. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi messupihat on aiemmin tehty lähinnä rullanurmikolla, tuijariveillä ja hakkeella kiveysten ulkopuolelta. No ok, ehkä helppous ja nopeus on niiden perustelu, mutta tänä vuonna niitä ei nähdä. En tainut nähdä edes nurmikkoa kuin yhdessä pihassa! Kiviä senkin edestä, ja parhaillaan omaa kivipihaani työstävänä tätä tervehdin ilolla :-)

Nostan muutaman suosikkikohteeni tässä esiin, tärpeiksi tuleville messukävijöille.

Kohde 28, Naantalin Aurinkolinna


Tämä on mielestäni messujen wau-talo. Talo on hulppea, luksus, viimeistelty ja varmasti myös yksi kalleimmista. Missään ei ole tehty helppoja tai edullisia ratkaisuja, ja kokonaisuus saa tavallisen tallaajan päätä huimaamaan. Tälläisiä on ilo nähdä Asuntomessuilla! Toki moni ideoista voi olla tavallisen rakentajan budjetin ulkopuolella, mutta ideoita voi aina jalostaa omaan kotiinsa sopivaksi. Huikeaa työtä Jutta Karihtalalta ja Aleksi Rusilta jotka ovat sisustuksen takana! Törrrrkeen hieno!






















Kohde 10, K-Rauta Villa Aalto


Villa Aalto on kokonaisuutena tosi kaunis, ja oikeastaan toinen ääripää Aurinkolinnasta. Talo on ns. perustalo, mutta kekseliäillä ideoilla ja materiaalien käytöllä sisustuksesta on saatu todella kiva. Talo todistaa että ei tarvitse olla aina sitä kalleinta mitä löytyy ollakseen hieno, vaan nämä ideat ovat käytännössä kenen vain rakentajan saavutettavissa. Esillä on myös Tapio Anttilan K-Raudalle suunnittelemaa DIY-mallistoa, jossa on ideoitu erilaisia kalusteita toteutettaviksi perus liimapuulevystä. Sisutuksen on suunnitellut Anna Biström sekä K-Raudan Sari Pirttijärvi. 













Kohde 30 ja 31, Lounakallio


Talot sijaitsevat alueen raunalla jyrkän rinteen reunalla, ja näissä taloissa viehätti erityisesti arkkitehtuuri, sekä se miten talot oli sijoitettu rinteeseen. Maisemat oli aivan mielettömät! Terassia oli todella paljon, oman terassiprojektin jatkuessa aina vaan, mietin hetken lämpimästi sitä, kuka ikinä nämä terassit onkaan tehnyt :-D 
Sisutukset eivät olleet messujen pysäyttävimpiä, mutta kodikkaat ja kivat. Toisen talon sauna oli yksi hulppeimmista mitä täällä oli (ja iloinen poikkeus siihen muutoin aika samankaltaisten saunojen joukkoon) korkeine ikkunoineen. Miten lie löyly käyttäytyy korkeassa löylytilassa jossa on vino katto? Oli miten oli, talot kokonaisuutena hienot ja katsomisen arvoiset.
























Kohde 13, Villa Pinta


Villa Pinta on pitkään somessa seuraamani Katin rakennuttama talo. Kati piti jo aikoinaan Katin kokeelliset remontit-blogia, ja olen ihaillut hänen uskallustaan ja toimeen tarttuvaa otettaan jo kauan. Nainen rakennutti tämän valtavan talon yksin, joka jatkaa samaa linjaa. Arvostan! 
Talossa oli kivasti erilaisia ratkaisuja kaikkialla. Läpinäkyvät portaat jäivät erityisesti mieleen, sekä talon erottuva julkisivu. Näyttävä talo!









Kohde 15, Wing


Wing on Honkatalojen kohde, ja heillä on ennenkin ollut messuilla erikoisempia julkisivuja. Tälläkin kertaa talon julkisivu ja arkkitehtuuri on yksi upeimmista. Kaarevat muodot toistavat ympäröivien kallioiden muotoja. Vau! 
Sisältä en saanut oikein kuvia kun väkeä oli niin paljon, mutta mainittakoon ehkä messujen upeimmat makuuhuoneen ikkunnäkymät. Kyllä tuolta kelpaa heräillä!







Kohde 11, Kastelli Kultaranta

Kultarannan sisustus on Sanna Siik-Keskisarjan suunnittelema. Tunnelma on ajaton ja tyylikäs. Terassialueet oli upeat, ja varsinkin katettua terassia oli ihaitavan paljon. Sannan sisustustyyli on lähellä omaani, ja tuolla oli kotoisa olo. Talon pohjaratkaisukin oli lähellä meidän taloa, joten ilmankos tuntui melkein kuin olisi kotiinsa tullut. En sentään heittäytynyt sohvalle pötkölleen, vaikka messuja läpi kulkiessa sellainen olisi ollut ihan tervetullut tauko jossain välissä :-D










Kohde 24, Palokärki


Palokärki oli kuin virkistävä tuulahdus messukotien joukossa! Sisustus oli koottu vintagekalusteista ja kotimaisista tuotteista. Talon arkkitehtuuri oli jännittävä rinteen reunan yli kurkottavine osineen, tästä minulla ei valitettavasti tullutkaan otettua kuvaa. Pohjaratkaisu oli tehokas, ja erityisesti tykkäsin keittiöstä jossa ruokailutilan istumaosa oli upotettu kalusteiden keskelle. Nerokasta!








Kohde 17 ja 18, Villa Lilla


Villa Lillat oli alueen rannan läheisyydessä olevia pieniä taloja, jotka esiteltiin loma-asuntoina. Materiaali oli clt:tä ja pohjaratkaisu hauskan napakka. Iso parvi toi lisätilaa, ja terassin katollinen kesäkeittiö aiheutti seurueessamme huokauksia. Tämmöisen kesäkeittiön kun saisi omaankin pihaan!








Asuntomessut aukeavat tänään perjantaina, ja jatkuvat Naantalissa Luonnonmaan alueella 15.7.-14.8.2022
Lisätietoa ja liput:


Honka Haikun atriumopihasta löytyi kaunis istutus.