kotiliesi

Ompelua; rukkaset lumitöihin

 Pitkästä aikaa! Kahtakin asiaa, nimittäin kunnon lumitöitä, ja ompeluinspis! 



Jostain se iski täysin varoittamatta toissapäivänä myöhään illalla. Keksin, että nyt pitää päästä ompelukoneen ääreen. Olen kyllä mieleni sopikoissa jo pitkään haikeillut, että olisi niin kiva tehdä taas jotakin käsitöitä. Ihan tuumasta toimeen asti se ei ole kuitenkaan kantanut ennenkuin nyt. 

Koska inpiraatio iski myöhään illalla, oli toteutus jätettävä suosiolla seuraavalle päivälle. Eilen sitten kaivelin varastoa, ja löysinkin teddykarvaa vuoreksi. Päälliskankaaksi nappasin eteisen lattialla tekstiilikeräykseen lähdössä olevasta pussista miehen risat farkut. Enää puuttui kaava, ja piirsin sen yhdistämällä googlailun jälkeen muutamaa erilaista rukkasten ohjetta. Koska mitoitus oli aikalailla hatusta heitettyä, kävi juuri niinkuin arvata saattaa, eli ei ihan onnistunut. Varresta tuli aivan liian kapea. Hetken pelkäsin myös ettei sisävuori mahdu päällishanskan sisään, mutta se olikin väärä hälytys. Varren ahtauteen en keksinyt muuta pelastusta kuin ratkoa toisesta sivusaumasta vähän auki ja tein siihen halkion. Onneksi aina voi kokeilla uudestaan, materiaalia tuntuu ainakin riittävän! Nyt kun olemme muuton jälkeen koettanut karsia tavaroita, olen huomannut että minulla on aivan älyttömästi vieläkin kankaita, vaikka aktiivisita ompeluajoista on jo vuosia. 




Näistä rukkasista piti tulla apu koiran ulkoilutukseen ja lumitöihin, minulla kun ei ole oikein muita hanskoja kuin lapasia. Jälkeenpäin tajusin, että tuo päällisosa käy sellaisenaan myös niiden lapasten päälle, joten jos teen näitä vielä lisääkin, ei vuoria ole ehkä pakko aina ommellakaan! Käyttää vain niitä lapasia alla. Näissäkin on vuoriosa ja pinta erilliset, en kiinnittänyt niitä toisiinsa mitenkään. Vuorin jätin varresta vähän pidemmäksi, tarkoitus oli alkuun kääntää karvareunut tuohon rukkasen päälle, mutta ompelinkin sen vain kaksinkerroin ja jätin hanskat irti toisistaan.

Kunhan saan kaavan kuntoon, voisin tehdä parin myös nahasta, yhdestä perintönahkatakista on vielä osa jäljellä, vaikka teinkin siitä jo aiemmin sohvatyynyn:
https://talostakoti.blogspot.com/2018/07/diy-konjakkinahkaiset-tyynyt.html

  


Koska lapset olisivat kaikki halunneet nämä ( ja se oli osittain taka-ajatuksena myös siinä että aloin rukkasia tekemään, tein vain ensimmäiset koekappaleet itselleni), pitänee ommella muutamat lisää. Meillä menee arkiaamuisin ihan liikaa aikaa siihen, että jokainen etsii hanskojaan ahtaassa eteisessä. Jos saisi aikaan isomman kasan rukkasia, voisi sieltä sitten napata varahanskat jos omia ei löydykään. Voi olla että tässä kohdassa yliarvioin käytettävissä olevan aikani, mutta kyllä nyt ainakin toiset vielä kuitenkin teen että saan kaavan paremmaksi :-D

Seuraavaksi voisin kokeilla näitä Tehtaamon ohjeita, täältä löytyisi ihan valmiit kaavatkin vähän erimalliseen rukkaseen: http://tehtaamo.blogspot.com/2016/01/t-e-h-t-a-m-o-n-hanskat.html


Mukavaa lumista viikkoa!


Työn alla tavallinen talo

 


Tavallinen talo. 

Sellaista lähdettiin rakentamaan, ja siinä on ilmeisesti onnistuttukin. Mies on keikkunut pitkin loppusyksyä ja alkutalvea rakennustelineillä ulkorakennuksen katon kimpussa, ja on sieltä saanut kuulla jos jonkunlaista kommenttia ohikulkevilta kävelijöiltä, mutta enimmäkseen talon tavallisuudesta. Alue, jonne rakennamme tuntuu olevan todella suosittu lenkkireitti, ja sinne rakennetaan tällä hetkellä muutamaa muutakin taloa. Muut työmaat ovat kaikki kivitaloja, ja lisäksi on yksi veistoksellinen hirsitalo jossa on selkeästi arkkitehtoninen ote. Ja sitten on tämä meidän tavallinen talo, perustalo. Ohikulkijat ovat kommentoineet myös, että onpa se pieni. Niin, miten sen nyt ottaa, minustakin talo on vähän pienehkö, onhan se pienempi kuin edellinen talomme. En silti sanoisi että viiden makuuhuoneen talo, kerrosalaltaan 182m2 yhdessä tasossa olisi ihan pienimmästä päästä nykymittapuulla. Mutta toki riippuu taas siitä mihin verrataan. Alueella ennestään olevat talot on monet todella suuria, ja osa myös melko näyttäviä. Siinä joukossa on helposti pieni. :-D 

Olen monesti yrittänyt pukea sanoiksi että miksi halusimme tavallisen talon, onnistumatta siinä täysin. Samalla rahalla mitä tämä tulee maksamaan, olisi varmasti saanut myös hienompaakin arkkitehtonista kikkailua aikaan. Tietoisesti kuitenkin halusin, että talo ei huuda nimeään, eikä erotu. Valitsin jopa talon värin sen mukaan, että se sulautuu taustaansa mahdollisimman hyvin. Varmasti osana on muutoksen kaipuu. Edellinen talomme oli aika paljon esillä, ja arjessa sen eteen pysähteli autoja ottamaan kuvia, tai ajeltiin muuten vaan eestaas moneen kertaan sormella osoitellen. Tätä siis vuosikaudet. Vasta aivan loppuvaiheessa pahin kiinnostus laantui, kunnes talo laitettiin myyntiin ja uteliaiden määrä taas räjähti. Ehkä sen talon ulkomuoto ja väritys olivatkin hieman erikoiset, ainakin rakennusaikana 2015, sittemminhän uudet talot ovat monetkin aika samantyylisiä. 

Nyt halusin tavallista. Minusta tavallinen ei ole mitenkään negatiivinen ilmaus, ja arvostan upeaa arkkitehtuuria myös todella paljon. Tällä kertaa päätimme kuitenkin panostaa enemmän mm. tontin kokoon,  maalämpöön, eristeisiin sekä sisätilojen toiminnallisuuteen. Asioihin jotka eivät näy talosta suoraan ulospäin hienoutena. Olisin itseasiassa halunnut tähänkin projektiin arkkitehdin mukaan, mutta kukaan kysymistäni ei ehtinyt silloin aikataulumme puitteissa mukaan. Arkkitehdiltä olisimme silti toivoneet aikalailla samoja asioita mitä nyt suunnittelimme taloon ja pohjaan itse. Hän olisi luultavasti tehnyt sen vain todella paljon nopeammin!

Toivoimme talolta myös hieman perinnetalon henkeä, olematta kuitenkaan uusvanha. Sitä on haettu talon ja katon muodolla, sekä kahden rakennuksen sijoittelulla. Sisälle tulee pönttöuuni, lautalattian oloinen parketti, pyöreät valokatkaijat ja muitakin pieniä vivahteita asumisen ja sisustamisen historiasta. Ulkorakennus tulee olemaan punamullan värinen ja perinteisen mallinen harjakattoineen, vaikka sisään kätkeytyykin varasto, autokatos ja pieni vierashuone/työhuone kylppäreineen sekä parvineen. Odotan tuota tilaa jotenkin erityisesti!

Uskon, että talomme tulee olemaan oikein nätti kunhan kaikki on valmista, ja olen oikein tyytyväinen tähän astisiin valintoihimme. Sisustuksesta tulee lämmin ja kodikas. Talosta tulee koti, meille juuri sopiva, ja toivottavasti jo ensi kesänä ♥ 

2020 tykätyimmät kuvani Instagramissa

Instagramin puolella on ollut tapana tehdä kooste, johon kerätään vuoden yhdeksän tykätyintä kuvaa kauniiksi kollaasiksi. Ajattelin tänä vuonna koota samat kuvat myös tänne blogiin, jossa ne näkyvät vähän isompina. Yksi näistä kuvista oli otettu jo aiemmin, ja julkaisin sen vain tänä vuonna uudelleen. Suurin osa kuvista on ihan ymmärrettävästi vielä vanhasta kodista, muutimmehan aivan loppuvuodesta vasta sieltä pois, enkä ole uudesta raksakodista julkaissutkaan montaa kuvaa. 


Tässä siis vuosi 2020 lyhyesti yhdeksällä kuvalla:



Tammikuu. Pieni ripaus lunta sai iloitsemaan näkymistä. Ja olihan ne kauniit!




Tammikuu 2020, uuden raksan aloittelua.
Blogissakin kuulumisia https://talostakoti.blogspot.com/2020/01/parketin-valintaa-ja-muuta-pienta.html




Toukokuu. Kerroin Instagramissa että uusi talo tulee olemaan yksitasoinen, joka on muuten tosi mahtavaa, paitsi että sitten ei tule enää portaita. Harmi, koska portaat on niin kauniita!




Heinäkuu. Pohdinnassa lyyraviikunan katkaiseminen lyhyemmäksi, lähestyvä muutto jo mielessä.




Lokakuun ruskaa. Kuvaan liittyvä postaus blogissa: https://talostakoti.blogspot.com/2020/10/ruska-sisustuksessa.html



Lokakuu. Talon tyhjennyksen lomassa pohdintaa siitä, kuinka talot ja ihmiset tarvitsevat toisiaan. 



Lokakuu. Haaveilen lumesta vanhalla kuvalla (kuva otettu tammikuussa 2019) ja totean että tätä kuvan näkymää tulen kaipaamaan eniten tästä kodista.




Lokakuun loppu. Viimeinen lähtö talolta. Hyvästit. 




Marraskuu, ensimmäinen pieni kuvakulma uudesta kodista (koska muu asunto on ja tulee olemaankin kaaoksen vallassa :-D). Arvontapostaus kyntteliköstä.

Vuoteemme mahtui aika paljon muutakin kuin nämä Instagramissa suosituiksi nousseet kuvat. Oli Asuntomessut joka oli työssäni iso kohokohta, iloisia puutarhahetkiä ja lehtijuttukin puutarhastamme. Myös viherkasvini pääsivät lehtijutun aiheeksi alkuvuodesta. Uuden talon suunnittelu ja rakentaminen alkoi, ja oli todella isossa osassa arkeamme. Nuorin lapsi meni syksyllä kouluun, ja sen myötä meillä loppui yksi pitkä elämänvaihe aivan pienten lasten kanssa. Muutto pienempään raksa-asuntoon ja talon tyhjennys oli valtava ponnistus, se aihe näkyi kyllä kuvissakin. Muuton myötä lapsilla vaihtui koulu, ja koko maailma mullistui hetkeksi. Kesäretkiä, auringonlaskuja, leivontaa, koiran puuhia ja paljon muutakin mahtui kuvalliseen vuoteemme, ja toki oikeaankin elämään. Ensi vuonna jatketaan luultavasti aika samoilla aiheilla, kiva jos tykkäät kulkea mukana! ♥

Uuden talon raksapäiväkirja @kotisaareen https://www.instagram.com/kotisaareen/


Mukavaa vuoden vaihdetta!

Poroelämys Espoossa


Joulu sujui rauhallisesti oman perheen kesken. Ruoka oli hyvää ja sitä oli jälleen riittävästi, vaikka tänä vuonna oikein tietoisesti vähensin ruuan määrää :-D Lasten paketeista kuoriutui monta toivottua lahjaa ja ne tuntuivat olevan oikein mieluisia. Tyttären kirje joulupukille nostatti kuitenkin ennen joulua hieman hikikarpaloita otsalleni. Hän ei toivonut kuin yhtä asiaa. Rakas joulupukki, haluaisin nähdä poroja ja silittää niitä ja päästä rekiajelulle ♥ Apua!
Rekiajelu ei täällä etelässä ole oikein mahdollinen nykyään, mutta sain vinkin että porojen näkeminen sentään voisi onnistua. Ja päästiinpä lopulta silittämäänkin. Ah, kiitos vinkkaajille!


Tyttären ihana toive toteutui tänään, kun vierailimme Espoon Nuuksiossa olevassa poropuistossa, Nuuksio Reindeer Parkissa. Siellä asustaa kuusi lempeää ja kesyä poroa, ja vierailijat saivat syöttää niille jäkälää. Porot tuntuivat olevan oikein mielissään välipalastaan :-)



Kuin ihmeen kaupalla sattui tänään myös olemaan talven tähän asti lumisin päivä, joten tältä tunnin ajomatkan päässä olevalta reissulta palasimme fiiliksellä, että olisimme käyneet kauempanakin pohjoisessa!



Porojen sarvet olivat huikean hienot, ja välillä niitä käytettiin myös pieniin keskinäisiin "keskusteluihin". Yleisesti ottaen porot olivat todella lempeitä ja eläinten hoitaja kertoili kivasti erilaista tietoa poroihin liittyen. Tässäkin porukassa oli osa hoitanut sarvensa huolellisemmin kuin toiset, yhdeltä sarvet eivät olleet tippuneet välillä lainkaan mikä oli erikoista. Saimme myös kuulla poron turkin olevan toiseksi tihein kaikista eläimistä, vain jääkarhuilla on kuulema tiheämpi! Sitäkään en tiennyt että kesällä porojen sarvet kasvavat jopa 1-2,5 senttiä päivässä! Oho.




Portilta löytyi myös oikea joulupukin reki, joka oli tuotu sinne parkkiin ensi joulua odottamaan. Ajatella! Yksi lapsista uskaltautui istumaankin rekeen. :-) 



Kiva hyvän mielen päiväretki, ja tosi kivat porot! Itse olen kyllä poroja nähnyt monestikin, mutta nämä nuoremmat lapsemme eivät olleet nähneet koskaan poroa kuin kuvista. Tyttö kertoi luulleensa niitä paljon isommiksi. Kiva että saatiin toteutettua tämäkin joulun lahjatoive. Miinusta tuli oikeastaan vain siitä, että liput olivat melko hintavat meidän isohkolle porukalle (meiltä yhteensä 80e), ja siitä että parkkipaikkoja ei ollut puiston luona kuin ihan muutama (luonnollisesti täynnä niinkuin missä vaan minne pääkaupunkiseudulla menee), ja mies sai patikoida kahteen kertaan toista kilometriä suuntaansa autolle. Pieniä lapsia en olisi uskaltanut laittaa kulkemaan kapeaa tien laitaa jossa läheltä ajavat autot heitti vielä loskat kintuille, joten mies jätti meidät ensin portille ja vei sitten auton sinne lähimmälle parkkikselle eli aika kauas. Tämä ei toki haittaa jos on muutenkin menossa esim patikoimaan, ja jälkeenpäin vasta hoksasin että myös metsän kautta olisi kai ollut kivempi patikkareitti (n.1,5km) Luontokeskus Haltian parkkipaikalta poropuistolle. No, seuraavalla kerralla sitten sieltä yhdessä.

Ihanaa paluuta arkeen kaikille jotka aloittavat huomenna taas työt! Meillä lasten lomailu jatkuu, samoin itse yritän pitää ainakin osittain lomaa ensi viikon. Miehellä sen sijaan onkin jo työpäivä taas huomenna. Pitää keksiä lisää aktiviteetteja lasten lomapäiviin, laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin vinkkejänne jos teillä on joku kiva paikka tiedossa? Sijainti lähellä Porvoota olisi toki plussaa :-)

Jouluterveiset ruskean talon raksaajilta



Joulu on jo todellakin ovella. Vielä viimeiset ruokakauppaostokset on tekemättä, mutta muutoin alkaa olla aika valmista. Tänään valmistui myös pitkäaikainen rakennusprojektimme, ruskea talo. Talo ei ole mikään arkkitehtuurin taidonnäyte, muutama virhe oli käynyt elementtitehtaalla kuistin elementtien kanssa, ja koristelutkin oli lasten mielestä vähintäänkin ankeat. Vaan siinä se nyt on :-D 

Edellisen talon rakennusaikana teimme myös pienoismallin talosta, ja se oli aika saman henkinen eli hieman liikuttava ja tosi työläs :-D Sen talon kuvan pääset kurkkaammaan täältä vanhasta postauksesta: https://talostakoti.blogspot.com/2014/12/jannitys-tiivistyy.html 

 

Oikein hauskaa joulua kaikille! Me taidetaan viettää ainakin osa joulusta tuolla kyseisen talon esikuvana olevalla raksalla, kuulema on hieman parempaa ilmaa tiedossa jotta ulkotyötkin voisi sujua. 
Voikaa hyvin ♥