logo

Arkipäivä kanssamme

Kaupallinen yhteistyö: Porvoon kaupunki

Tämän vuoden alussa aloitin vuoden mittaisen yhteistyön Porvoon kaupungin kanssa, ja tämän yhteistyön tavoitteena on tuoda esiin perheen arkea ja elämää kaupungissa. Tällä kertaa postaukseni aiheena on "arki". Tämän tyyppistä päivä kanssamme-postausta en ole tainut koskaan tehdä vielä koko kahdeksanvuotisen blogihistorian aikana, joten ehkä oli jo korkea aikakin? :-)


Klo 7-8 
Aamu alkoi hitaasti ja liian monta kertaa herätyskelloa torkuttaen. Joka aamu päätän mennä jatkossa aiemmin iltaisin nukkumaan. Kahdeksan aikaan menin alakertaan rapsuttelemaan sohvalla makaavaa kissaa, jonka lapset olivat aamulla päästäneet sisään. Olin ollut siitä hieman huolissani kun se ei illalla tullut kotiin, mutta olin ajatellut että ehkä sen mielestä on vaan jo riittävän keväistä hiipiä yössä. Aamulla kuitenkin huomasin, että se on jotenkin sairas, koko kissa nyki eikä se pysynyt pystyssä kun koetti nousta sohvalta. Hätäännyin, ja totesin miehellekin että tämän kanssa pitää heti lähteä lääkäriin. 

Klo 8.30 

Mies lähti viemään yhtä lapsista koululle, ja otti kissan mukaansa. Kissa vietiin jo edeltä eläinlääkäriasemalle, jonne menisimme pian perässä. Samalla oven avauksella sain kotiin toimitettuna koevedoksen tilaamastani flyeristä joka on tulossa ensi vikkolla Porvoossa järjestettäville Raksa-messuille omalle osastolleni jakoon. Flyeri on kaunis, itseäni hävetti olla oven raossa yöpaitasillaan. Koetin selittää että oli vähän hässäkkää tässä. Mies sai järjestettyä itselleen etäpäivän, joten kissan mahdollinen jatkohoito onnistuu helpommin kun itselläni oli menoa toisaalle.



Klo 9
Veimme loput lapsista kouluun, päiväkotiin ja eskariin (luojan kiitos nämä on kaikki vierekkäin). Otin eskarilla kuvia tätä postausta varten, koska kuvauspäivä ja aika oli sovittu ennalta. Eskari on isompien lasten koulun yhteydessä, ja uusi koulurakennus on tosi kiva ja monipuolinen! Kuvien, halien ja heippojen jälkeen suuntasimme  miehen kanssa eläinlääkäriasemalle juttelemaan kissan hoidosta tarkemmin.



Klo 9.30 
Eläinlääkäri kertoo, että kissalla on luultavasti myrkytys, jollaisia on heille tullut vastaan viime aikoina muitakin. Noin vuosi sitten on tullut markkinoille uuden tyyppinen hiirenmyrkky, joka aiheuttaa kissalle todella rajuja neurologisia oireita ja kouristuksia, jos kissa syö myrkkyä nauttineen hiiren. Tässä vaiheessa henkiin jäämisen ennustetta oli aika vaikea antaa, mutta kuulema toivoa oli. Kissa jäi lääkärille tippaan ja seurantaan, muuta ei voitu tehdä kuin odottaa koska vastamyrkkyäkään ei ole olemassa. Sovittiin että kissan saa noutaa illalla kotihoitoon, jos kaikki menee hyvin.


Klo 10-11
Nappasin palan leipää ja pakkasin asiakkaan mallipaloja kasseihin mukaan palaveriin. Kyseessä oli tärkeä palaveri, jossa kävimme ensimmäisen kerran läpi ensi vuoden Asuntomessuille suunnittelemani kodin sisutuksen luonnokset. Koetin ennen lähtöä kasailla itseäni kissan aiheuttaman huolen alta pois. Matkalla asiakkaalle tajusin, että flyerin kuvassa on myös tuo kovan onnen kissa, ja jouduin soittamaan painotaloon itkuisen puhelun jotteivät painakaan niitä vielä. En pystyisi jakamaan niitä jos kissa nyt kuoleekin. Taas hävetti, painotalossa minulla alkaa varmaan olla jo maine aamuisen kohtaamisen ja tämän jälkeen.

Klo 12-14
Asiakkaan kanssa palaveri Tuusulassa. Kaikki meni hyvin, enkä hajonnut. Onneksi ajomatka oli sen verran pitkä että sain koottua itseni. Asiakas oli tyytyväinen ja piti kovasti luonnoksistani. Ai että, tuosta tulee niin kiva koti kivalle asiakkaalle! Ensi vuonna pääsette kaikki halutessanne sitä katsomaan :-D


Klo 15
Takaisin kotona, nopea välipala ja vähän töitä.

Klo 16 
Lasten haku päiväkodista ja eskarista. Taas tuli kiire, yhden pojan pitää ehtiä syödä jotakin ennen jääkiekkoharkkoja, onneksi jääkaapissa oli jotain valmistakin.



Klo 17
Jäähallilla. Poika treenaamaan, ja itse jatkoin matkaa ruokakaupan kautta takaisin kotiin.

Klo 18
Kotona, hirveä nälkä ja nyt vasta päästiin ruuan laittoon kun ainekset tuli sieltä kaupasta. Muutama työhomma oli pakko hoitaa vielä ennen iltaa, joten ruuanlaitto lankesi miehelle.


Klo 19
Koko porukka taas autossa, nopeasti hakemaan poika jäähallilta ja siitä suoraan hakemaan kissaa kotiin. Jouduin soittamaan matkalta eläinlääkärille että tullaan vähän myöhässä, kun toiveena oli ollut että klo 19, mutta siinä vaiheessa aamulla kun asiasta sovittiin, emme muistaneet että samaan aikaan pitää olla myös jäähallilla. Onneksi matka oli melko lyhyt, ja eläinlääkäriasemakin kahdeksaan saakka auki.


Klo 20 
Takaisin kotona, ja äkkiä lapset iltapalalle ja pesulle. Ensin piti toki kaikkien vähän ihailla kissaa, joka näytti sittenkin selviävän. Edelleen se käveli kuin vanha juoppo, mutta pyysi sentään pontevasti ruokaa, joten alkoi olla siltä osin entisellään! ♥ Ai että mikä helpotus, kyllä oli ollut kova huoli pienestä kaverista koko päivän!



Klo 21
Lapset nukkumaan, mies meni lukemaan iltasadun ja itse lähdin koiran kanssa ulos. Tässä vaiheessa totesin, että osa tälle päivälle tarkoitetuista töistä jäi nyt tekemättä, mutta ei voinut minkään. Päivä oli yllätyksellinen, ja tiivis aikataulu ei vain antanut myöten enempää. Mies totesi samaa omista töistään, mutta onneksi huomenna on taas uusi päivä.

Klo 22-24

Rojahdin sohvalle ja katsoin kymppiuutiset, ja nauhalta päivän Kotoisa-jakson. Söin iltapalaa ja totesin että tekee kauheasti mieli jäätelöä. Liekkö lähestyvän kesän merkki sekin? Mies kuorsasi jo uutisten aikaan sohvalla vieressäni, eikä tässäkään kohdassa päivää siis paljoa kuulumisia vaihdettu. Ruuhkavuodet ja mitänäitänyton? Perjantaille meillä on sentään tiedossa kahdenkeskinen konserttielämys Helsingissä, ehkäpä sillä reissulla ehdimme päivittää viime vuosien kuulumiset..? Puolen yön aikaan totesin, että en mennyt tänäänkään ajoissa nukkumaan, joten joudun tekemään uuden päätöksen taas seuraavana aamuna kelloa torkuttaessani :-D 

Päivän listaa tehdessäni tajusin itsekin, että ei liene ihme ettei esimerkiksi blogille ole nykyisin aikaa niin paljoa kuin haluaisin. Päivän mittaan oli jatkuvasti kiire jonnekin, ja eteisen lattialla milloin mitäkin tulossa ja menossa olevaa pussukkaa. Pyykkivuoria ei ehtinyt edes vilkaista. Elämä on vauhdikasta ja täyttä, ja varsinkin tälläisinä päivinä olen todella tyytyväinen siihen, että täällä pienessä kaupungissa kaikki on lähellä. Kun harrastukset, koulu, lähikauppa ja eläinlääkäri löytyvät muutaman kilometrin säteeltä kotoa, ehtii niiden väliä sahaamaan paremmin. Meillä kun ei ole tukiverkostoa joka voisi auttaa kuskailuissa tai muuten yllättävissä tilanteissa, niin pienten välimatkojen osuus arjen onnistumisessa vielä oikein korostuu. Sama tilanne on varmasti monella perheellä, että sukulaiset on kaukana, ja arki rullaa omin voimin. 

Talostakoti olohuone isot ikkunat

Tänään torstaina aamu valkeni kauniin aurinkoisena, ja heräsin ihmeen virkeänä. Kissakin oli lähes entisellään, ja kalenterissa on hieman väljempää päivän ohjelman osalta. Tänään voisin nipistää hetken rauhoittumiseen, ja mennä vaikkapa rauhalliselle kävelylle kodin vierestä alkavaan metsään. Ihanaa päivää kaikille, ja tsemppiä ruuhkavuosien parissa painiville. Arki on kuitenkin parasta! 


Edellinen postaukseni samaan yhteistyösarjaan löytyy tästä linkistä: https://talostakoti.blogspot.com/2019/02/miksi-muutimme-porvooseen.html
Porvoon kaupungin nettisivut www.porvoo.fi



Synttäreiden jälkeinen sunnuntai



Eilen juhlimme maaliskuisten lastemme synttäreitä lähipiirin kanssa. Kakun kynttilöitä puhalsivat neiti 7v sekä P joka täyttää pian 11v. En nyt lähde siihen ajan kulun voivotteluun, mutta nopsasti on menneet nämä vuodet! :-D Vastahan pikkuneitikin syntyi! Vaikka blogin vanhoista teksteistä osa on jo piilotettuina, on täällä ehditty ihastella mm. tuota neitiä vastasyntyneenä: https://talostakoti.blogspot.com/2012/03/vihdoinkin.html





Koti on synttäriden jälkeen aina hetken vielä juhlassa. Ilmapallot ja muut saavat jäädä muutamaksi päiväksi, ja antavat juhlien tunnelman leijua kodissa vielä hetken. Herkkuja tuntuu aina jäävän yli, ja senkin vuoksi juhlat jatkuvat vielä tovin. Tällä kertaa tarjoilut koostuivat osittain nyyttäriperiaatteella, ja tämä kyllä keventää järjestelyjä kovasti. Leivoin itse vain kakun, lapset tekivät kaurakeksejä ja mokkapaloja (klassikot!), ja loput tulivatkin melkein isoäideiltä. Ihanaa, kiitos! 



Nyt laitetaan juhlakupit hetkeksi takaisin kaappiin, ja jatketaan viikon päästä, kun kotonamme juhlitaan anopin syntymäpäiviä :-) 

Leppoisaa sunnuntaipäivää ♥






Kurkistus Kouvolan tulevalle Asuntomessualueelle


Tänä vuonna Asuntomessut järjestetään Kouvolassa. Näitä messuja odotan erityisellä mielenkiinnolla, onhan kyseessä synnyinseutuni, eli vanha kotikaupunkini jossa vanhempani ja isovanhempani asuvat edelleen. Eilen järjestettiin median ennakkoretki alueelle, ja oli todella mukava päästä kurkistamaan alueelle ja taloihin jo nyt!

Päivä alkoi puheenvuoroilla ja maukkaalla lounaalla Kouvolan kaupungintalolla, joka onkin yksi lempirakennuksiani ikinä. Olen viettänyt kysesessä rakennuksessa niin paljon aikaa lapsena, että oli kuin kotiin olisi tullut :-D Kaupungintalolla kävin erilaisissa harrastuksissa, ja koska ala-asteen kouluni oli tien toisella puolella vastapäätä, kävimme myös koulun kanssa tuolla paljon. Luokkamme oli musiikkiluokka, ja erilaisia esiintymisiä oli kaupungintalolla lähes viikoittain. Lisäksi vielä isovanhempani olivat talolla töissä (terkkuja vaan!), niin muistan usein livahtaneeni koulun jälkeen sinne notkumaan siinä toivossa että isoisä veisi minut kahvioon munkille ja mehulle. Usein veikin. Lapsena asiaa ei osannut niin nimetä, mutta pidin taloa jo silloin hienona, ja näin aikuisen silmin sehän on suorastaan upea. Valoa, tilaa, mielenkiintoisia kulmia ja materiaaleja. Ah! Ehkä omassakin talossamme on ripaus Kouvolan kaupungitaloa? Rakennus on vuodelta 1968 ja sen on suunnitelleet Juha Leiviskä ja Bertel Saarnio. Lisätietoja talosta löytyy esimerkiksi täältä: https://www.kouvola.fi/kouvolankaupunki/kouvola-tietoa/tilat-ja-rakennukset/kaupungintalo/



Ikkunasta pilkistää ala-asteen kouluni. Oi muistoja! ♥




Lounaan jälkeen siirryimme tulevalle Asuntomessualueelle, Korian Pioneeripuistoon, Kymijoen kainaloon. Alue on vanha kasarmialue, ja oman leimansa alueelle antavat vanhat punatiiliset rakennukset. Rakastan niitäkin! Vanhat talot ja niiden tarina tuovat messualueelle mahtavasti kerroksellisuutta, ja saneerauskohteita odotan erityisen mielenkiinnolla messuilta.




Tähän punatiiliseen rakennukseen valmistuu kohde 6, Muusikon talo. Mahtava projekti!


Kouvolan Asuntomessut, Talo Korea

Ylläoleva talo on alueen uusista taloista itselleni ehkä kiinnostavin, kohde 10, Talo Korea. Koska Asuntomessuilla toivoo aina näkevänsä jotakin uutta, joka tuo rakentamiseen ja sisustamiseen kiinnostavaa uutta kulmaa, tässä  kohteessa sitä löytyy. Yläkerrassa on katto korkealla, ja siitä on osa lasia! Koko seinän mittaisesta lasiliukuovesta ja katon laseista avautuu uskomaton näkymä ja valoisuus.


Talo Korea, Kouvolan Asuntomessut

En malta odottaa että näen tämän kohteen valmiina. Myös pohjaratkaisu vaikutti mielenkiintoiselta, alakertaan oli tulossa iso kodinhoitohuoneen ja vaatehuoneen yhdistelmä makuuhuoneiden yhteyteen. Sellaisen haluaisin meillekin!


Sisäpintoja oli aika harvassa kohteessa vielä valmiina, ja ne joissa oli, vaikuttivat olevan enemmän tai vähemmän samasta muotista kaikki. Toivottavasti valmiit messut tarjoavat kuitenkin muutakin kuin Tikkurilan Nefriittiä ja beigeä seinämaalia yhdistettynä laminaattilattiaan... Ylläoleva tapetti oli hauska yksityiskohta, se löytyi kohteesta numero 20, Jukkatalo.


Pioneerikoulu Koria

Lopuksi joimme vielä kahvit vanhalla Pioneerikoululla, joka on korjausrakentamisen kohde nro 7. Rakennus on valmistunut vuonna 1936, ja tiloissa tuntee varuskunta-ajan historian havinan. Rakastin talon ikkunoita, ja tunnelmaa!


Ruumishuone-kyltin alla oleva rakennus ei muutu asuinkäyttöön, vaan siellä tulee olemaan muita tiloja. Alueella on yllättävän paljon näitä punatiilisiä rakennuksia, hyvin eri kokoisina. Uskon, että alueesta tulee todella viihtyisä valmiina. Nyt oli vielä melko keskeneräistä, osasta taloista oli tehty vasta maatyöt, mutta kuulema ehtii valmiiksi :-D

Jään todella mielenkiinnolla seuraamaan alueen kehitystä, sitä voi seurata monen rakentajaperheen Instagram-tilien kautta, ja menen vielä uudelleen käymään alueella toukokuussa kun on jo paljon valmiimpaa. Kohti messukesää, ja kuten Kouvolan kaupunginjohtaja kertoi alustuksessaan Kouvolan teemoiksi, "rock, raiteet ja rentous" viehättävät edelleen tuolla vanhassa kotikaupungissani!



Oletko menossa kesällä Asuntomessuille?


Lyyraviikunan lyhentäminen



Lyyraviikuna on upea viherkasvi, ja oma suosikkini. Se on kasvanut valtavasti, piti oikein tarkistaa niin se on tullut minulle lokakuussa 2015, ja oli silloin noin metrin mittainen. Nyt kolmen ja puolen vuoden jälkeen se hipoo kattoa, joka on meillä 2,6 metrin korkeudessa. Toki olohuoneessa olisi vielä tilaa ylöspäin enemmänkin, mutta koska toivoisin että puu tekisi haaroja, päätin katkaista siitä latvan. Päätös katkaisusta syntyi oikeastaan jo viime syksynä, mutta koska kevät on parempi aika latvoa kasveja, maltoin odottaa tänne kevääseen. Ja nyt oli siis oikea aika, olin kerännyt riittävästi rohkeutta. (En tiedä mistä nyt tuulee, leikkasin myös mieheni pitkät hiukset pari päivää sitten lyhyiksi, heh.)


Kasvin latva on niin korkealla, ettei sinne näe ilman että kiipeää jakkaralle. Kiivettyäni huomasin ilokseni, että siellä olikin taas jo uutta kasvua tulossa, eli kasvinkin mielestä tosiaan on kevät. Vähän teki pahaa poikkaista noin tomerat uudet kasvut, mutta luotan siihen että puu tekee uudet vielä tämän kesän aikana. Jos noiden lehtien olisi antanut vielä kasvaa tuolta, niin sitten kasvi ei olisi enää mahtunutkaan normaaliin huonekorkeuteen. Yleensä yksi lehtipari pidentää puuta noin 30cm, ja tuossa niitä oli tulossa jo useampia.


Laitoin leikatun latvan veteen, ja siitä pitäisi saada juurrutettua uusi taimi. Harjoittelin jo aiemmin leikkaamalla kumiviikunasta latvan, ja ainakin sen latva teki melko nopeasti juuria, ja runkoonkin oli alkanut muodostua uusi silmu katkaistun latvan viereen. Se antoi rohkeutta kajota myös tähän lyyraan, ja nyt vaan toivotaan parasta että puu ei suutahda.


Katkaisua ei käytännössä näe puusta lainkaan, otin sen verran lyhyhyen pätkän latvasta pois. Voin sitten tulla kertomaan että miten kävi, suostuiko pistokas juurtumaan ja suostuiko puu haaromaan.:-) Voihan se olla että kesällä totean puun olevan edelleen liian suuri, ja joudun pätkäisemään sitä enemmän. Jään jännityksellä seuraamaan miten meidän käy!

Mukavaa loppuviikkoa, miten tämä aika taas meneekin näin nopsaan..? 



Laskiaisena hiihtokisoissa


Liu lau laskiaista! Aamu alkoi meillä ulkoilun merkeissä, kun lähdimme nuorimpien kanssa hiihtokisoihin. Varsinkin nuorempi tytär on kovasti innoissaan hiihdosta, ja haluaa omien sanojensa mukaan hiihtää isona telkkarissa olevissa kisoissa. Sehän on hieno tavoite! Alkuvuodesta pienimmät kävivätkin paikallisen urheiluseuran järjestämän hiihtokoulun, joka oli tosi kivasti järjestetty, ja kaikenlisäksi maksuton. Nykyään kun lasten harrastukset imevät uskomattoman paljon rahaa, ei varsinkaan isossa perheessä ole ollenkaan pahitteeksi että välillä on tarjolla ohjattua liikuntaa ilmaiseksi. Toki on hienoa, jos samalla löytää mieluisan harrastuksen jota jatkaa myöhemminkin.


Lähtöpaikalla vähän taisi jännittää. Nämä oli tytön toiset hiihtokisat ikinä, ja ensimmäiset joissa lähdettiin ajanottoa varten yksi kerrallaan. Edelliset kisat olivat Hippo-hiihdot viikko sitten, eli vähän on päästy jo sen kilpahiihtämisen makuun jota tyttö itse niin kovasti toivoo :-D 


Maaliin tuli iloinen ja punaposkinen tyttö, sijoituksella ei tosiaankaan ollut niin väliä. Myös nuorimmaisemme osallistui hiihtoihin, ja pääsi hienosti maaliin asti!


Kaikille hiihtäjille tarjottu makkara ja kuuma mehu maistui, ja tämä osuus ilahdutti myös vanhempia. Päästiin kotiin saakka ilman nälkäraivareita!


Lopuksi kaikki hiihtäjät saivat mitalin, ja aplodit. Lapsilla oli ainakin tosi kivaa! Tyttö tosin tuumasi, että pitää päästä hiihtämään vielä vähän lisää, kun oli niin lyhyt se lenkki. Kävimme kotona tankkaamassa myös vanhemmille vähän välipalaa, ja painelimme vielä koko porukalla pellolle hiihtämään ja pulkkamäkeen. Sen jälkeen maistuikin laskiaispullat ja kahvit oikein erityisen hyvälle!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille, toivottavasti teilläkin oli reipas ja punaposkinen laskiainen ♥