Kevätmessut 2022

 Mainos: Messukeskus ja Kevätmessut, pääsylippu saatu.




Uskomatonta, mutta edellisistä Kevätmessuista on jo kolme vuotta! Messukeskuksessa oli tarjolla ihana tuulahdus entisestä normaalista (Ihmisiä! Tapahtuma!) sekä kadoksissa olevasta keväästä. Etukäteen epäilin, että vaikka hallissa ei olisi kuin muutama narsissi jossain nurkassa somisteena, olisin aivan innosta piukeana. Aika lähelle osui arvioni :-D Kuviin on tarttunut enimmäkseen kukkia, vaikka hallin tarjonnasta kukkia olikin vain pienehkö osa. Messuja hallitsi entisvuosien tapaan aika isosti kalustefirmojen osastot, vaikka toisaalta eipä kesäkalusteita oikein pienessä tilassa mahdu esittelemäänkään. Onneksi joukossa oli paljon muutakin kuten sisustusta, niitä kukkia (ah!), piharakennuksia, paljuja, ja kasvihuoneita. Kasvihuonekuumeeni ei tuolla ainakaan helpottanut :-D 


Mukaani tarttui pari pionin tainta edellisten kaveriksi uuteen pihaan, sekä joitain mukuloita. Pari kukkaa katoaa isoon pihaan aika äkkiä, eli vielä riittää tilaa tulevien vuosienkin messuostoksille :-D Kuinkahan monta vuotta meneekään ennenkuin piha alkaa olla ns. valmis..? Vaan onneksi se laittelu onkin pihan kassa just parasta!

Laitan nyt kuvatulvana vain asioita joita tarttui kameraan, eli pieni kuvakierros Kevätmessuille, olkaa hyvät.








Nämä puiset altaat oli jotakin tajuttoman upeaa! Kysyin tekijöiltä että miten en ole teistä kuullut aiemmin, ja kuulema tuote on täysin uusi. Nämä oli ihania!


Sitten joskus isona aion hankkia kauniin lasisen kasvihuoneen.

Haavelistallani on myös tälläinen pieni kaivinkone. Ai että olis kätevä!












Ollaan tyttären kanssa molemmat haaveiltu jo pitkään leikkimökistä. Tämäkin oli ihana, mutta huomasin että tälläiset alkaa olla meidän lapsille jo ehkä liian pieniä...




Kevätmessut jatkuvat sunnuntaihin asti Helsingin Messukeskuksessa eli 7.-10.4.2022. Messut on avoinna to-la 10-18 ja su 10-17.  Lisätietoa osoitteesta https://kevatmessut.messukeskus.com/



Keittiömme on valmis!

 Kaupallinen yhteistyö: Cosentino sekä Ylämaan Graniitti




Vihdoinkin voin sanoa että keittiömme on valmis. En takerru tässä nyt niihin muutamaan listaan jotka puuttuu, mutta kalusteiden osalta kaikki on ok. Muuton jälkeen kaikki keskeneräiset hommat on edenneet todella hitaasti, mutta on hyvä aina välillä pysähtyä tarkastelemaan tilannetta, niin huomaa että edistystä kuitenkin on. Pieni pala kerrallaan talo siis valmistuu, ehkä joskus jopa kokonaan :-D




Tykkään keittiöstämme todella paljon. Se on tilava, arjen kokkailut hoituu sujuvasti, säilytystilaakin on paljon ja kaikelle on löytynyt paikkansa. Materiaalit on osoittautuneet hyviksi valinnoiksi, ja värimaailma on ihanan pehmeä. Tekisin täysin samat valinnat uudelleenkin! Hiekan sävyiset seinät ja kaapistot sopivat mielestäni todella hyvin yhteen Dekton Rem tasojen kanssa. Kuparin sävyinen hana nostaa kivasti tasojen ruskeampia sävyjä esiin. Lehtikuusilattia antaa lämpöä sävymaailmaan ja on miellyttävä jalkojen alla. Pohjaratkaisukin toimii, ja erityisen paljon tykkään eteisen penkeistä jotka on liitetty osaksi keittiötä. 



Iso niemeke on kodin sydän. Tunnustan, että arjessa siihen kerääntyy milloin mitäkin keskeneräisistä askarteluista työkaluihin ja laskunippuihin. Toisaalta siitähän ne kätevästi aina löytyykin. Juhlissa tarjoiluille on ruhtinaallisesti tilaa kun katan kakut ja muut herkut niemekkeen tasolle. Viimeksi viime viikonloppuna tämä tuli todettua, kun vietimme kahtena peräkkäisenä päivänä lasten synttärijuhlia.




Dekton-tasot on osoittautuneet todella huolettomiksi. Alkuun vähän arastelin niitä ja varoin laittamasta mitään kuumaa ilman alustaa pöydälle. Sittemmin olen huomannut että tasoilla voi todellakin leikata vaikka kukkakimpun varret lyhyemmäksi tai laskea kattilan käsistään suoraan pöydälle. Tasojen mattainen pinta on ihanan samettinen käden alla. Puhdistukseen on löytynyt sopivat kikat ja mattapintojen pahin vastustaja eli rasvaiset sormenjäljetkin talttuu nykyään puhdistukiven ja sienen avulla. Tätä käsittelyä en tosin tee kuin harvoin, arjessa pyyhkimiseen riittää pelkkä vesi.


Jos keittiötään voi rakastaa, niin tätä keittiötä todella rakastan. Elämäni keittiö 
Mitä tykkäätte valmistuneesta keittiöstämme? Herääkö kysymyksiä? Vastailen mielelläni jos kaipaatte lisätietoa :-)


Tämä oli kolmas ja viimeinen osa yhteistyöpostausten sarjasta Cosentinon ja Ylämaan Graniitin kanssa. Aiemmat osat löytyvät täältä: 


Lisätietoa Dektonista materiaalina sekä kuosivaihtoehtoja: cosentino.com/fi-fi
Kvartsitasojen työstöt sekä lisätietoa kiven käyttömahdollisuuksista sisustuksessa: http://ylamaangraniitti.fi/



Oikein ihanaa kevään odotusta!


Kymmenen pinkkiä vuotta

 


Vuodet kiirii kiihtyvällä nopeudella, sen olen huomannut jo monesti. Tänään tuo toteamus tuntuu taas konkreettisemmalta kuin aikoihin, pikkuneiti täyttää nimittäin jo kymmenen vuotta! Vastahan hän tupsahti maailmaamme, tuoden mukanaan kodin väripalettiin myös pinkin.

Tämä pinkin ystävä toivoi kymmenenvuotislahjakseen kaktusta, lihansyöjäkasvia ja monitoimityökalua linkkuveitsineen sekä mahdollisuutta järjestää kaverijuhlat. Hän on aidosti taitava piirtämään, arkartelemaan ja maalaamaan, rakentaa raksan jämäpuista linnunpöntön, kissan kiipeilypuun ja kelluvan lautan. Hän on loputtoman kiinnostunut luonnosta ja ötököistä, ja nimeää kaikki pehmoeläimensä joita on paljon. Hän haaveilee papukaijasta lemmikkinä, tykkää kalastaa ja on innostunut partiolainen.

Hän on jo kymmenenvuotias! Paljon onnea rakas neiti M 

Ryijy



Jo vuosia sitten huomasin omassa toiminnassani kaavan. Kun mieli on sumuinen, alan vaistomaisesti kaivata käsillä tekemistä, jotakin missä näkee konkreettisesti työnsä jäljen. Kun lapset oli pieniä ja kotiäitiys ajoittain tuntui raskaalta, ompelin yöt ja päiväuniajat pieniä vaatteita. Viime kesänä kun olin tosi huolissani kissastamme, tempaisin tänne silloiselle työmaalle kiviportaat päivässä. Toisaalta käsityöt on iso osa minua ilman huoliakin. Pitäisi vaan tajuta tehdä niitä silloinkin kun kaikki on hyvin, noin niinkuin ennalta ehkäisevästi :-D Työt usein estää harrastustoimintaa, ja pikkuhiljaa olen vahingossa lipunut vuosien aikana melko kauas käsitöistä. Ei hyvä. 


Viime vuodet käsityöni on korvattu pitkälti raksaan liittyvillä töillä, olen sentään ollut talomme työmaalla maalari, vesieristäjä, laatoittaja jne. Suuri osa näkyvistä pinnoista on aidosti minun tekemiäni. Tämä on ollut minulle hyväksi vaikka kroppaa kolottaakin. Kun raksa talvella hieman hidastui, pian jo kriiseilin työni sisällöstä, nousevasta painostani, raksan keskeneräisyydestä, koronan tuomasta erakoitumisesta, ja viimeaikoina myös maailmaa järkyttäneestä tilanteesta Ukrainassa. Aika pitkään meni ennenkuin hoksasin että miksi tekee kauheasti mieli ryhtyä käsityöprojektiin. Olen siis ehkä myös vähän hidas :-D


Noniin, tästä luonneanalyysistä suora leikkaus valmiiseen tuotokseen! Olen aina tykännyt opetella uusia tekniikoita, ja viimeisimpänä alkoi kutitella ryijyn teko. Nettisurffailu tarjosi mm. tarvikepaketteja eri kokoisiin ryijyihin sekä ohjattuja ryijykursseja. Koska kaikki pitää tehdä aina ite, halusin suunnitella ryijyn mallinkin itse, jolloin tarvikepaketit ei oikein sopineet kuvioon. Koska ryijyn voi ommella hyvin monenlaiseen pohjaan, päädyin aloittamaa edullisesta versiosta, kun en yhtään vielä tiennyt viekö homma mennessään vai onko se liian työläs/vaikea/jne. Kävin hakemassa edullista pohjaverkkoa Eurokankaasta, ja täysvillaista lankaa sekä pari ryijyneulaa lankakaupasta, ja eikun hommiin. Kuvion suunnitteluun piti tosin käyttää ensin yksi ilta, piirsin erilaisia versioita ja koetin laskea montako tupsua mikäkin osio olisi leveä. Kuviosta tuli aika graafinen ja eri väristen palkkien rytmittämä. Lankojen sävyt on työssä ehkä isoimmassa roolissa.




Koetin valita sävyt sisustuksestamme, ja langoissa on hiekkaa, mustaa, harmaata, tiilenpunaista ja roosaakin. Samoista sävyistä olisi saanut tosi erilaisen työn valitsemalla taustan langaksi vaikkapa roosan! Tämä harjoituskappale on aika pieni, mutta lankaa meni yllättävän paljon. Tein tupsut kolminkertaisella langalla, eli yhdessä tupsussa on kuusi lankaa. Tein tupsut vain joka toiseen riviin pohjaverkosta, ja lopputulos on mielestäni vähän liian harva. Tytär alkoi samaan aikaan tekemään omaa ryijyään, ja hän laittoi tupsut joka riville. Pinnasta tulee siten paljon nätimpi, toki lankaa ja aikaa menee kaksinkertainen määrä. Jos ja kun teen vielä toisenkin version tästä, ajattelin laittaa tupsut joka riville tyttären tapaan, että saan työstä oikein tiiviin eikä noita vaakaraitoja jäisi niin paljon näkyviin. 



Eilen mallailin ryijyä useampaan paikkaan, ja lopulta se sijoitettiin olohuoneeseen ovien väliin. Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa tämä sohvan taakse jossa on vielä iso tyhjä tila, mutta työ oli siihen liian pieni. Sohvan taustalle pitänee laittaa joku isompi taulu (sekin on ollut viime vuonna työn alla mutta on vielä kesken). Tuolta ryijy näkyykin kivasti edestäpäin koko tilaan, sohvan taustalla se olisi ollutkin enemmän sivusta katsottavana, joka ei tuon pohjakankaan kanssa ole ihan paras katselukulma. Verkko näkyy sivusta hieman, varsinkin kun tästä jäi noin harva. Tämä on siis oikein hyvä paikka tälle ryijylle!

Nyt toivotan mukavaa viikonloppua, meille on luvattu aurinkoa ja noin +7 astetta lämpöä, lumet saa siis kyytiä!

Keittiön "spanielipenkki" alkaa olla valmis




Keittiömme on ollut onneksi täysin käyttökunnossa jo muutostamme lähtien, eli puoli vuotta. Ajatella, että muutosta on jo niin kauan! Rakennusaikana "spanielipenkiksi" nimeämäni nurkkaus oli kuitenkin jäänyt silloin kesken, eikä hommaan tullut ryhdyttyä. Nurkka veti puoleensa rojua, työkaluja, kaikenlaista mitä ei muuallekaan keksi laittaa jne. Osaatte varmaan kuvitella. Aina kun keittiössä jotakin puuhasi, eli usein, oli tuo ryönäkasa siinä silmien alla. Voitte siis ehkä kuvitella riemuni, kun nurkkaus on nyt vihdoin tehty! Ihan valmis se ei otsikoinnista huolimatta ole, mutta puutteet on todella pieniä verrattuna aiempaan. Penkkien päälliset pitää vahata, kattolistat puuttuu, samoin parketin ja laatan välinen sauma. Ei siis ollenkaan mahdoton homma, toki pieniinkin tarttuminen on ollut melko tahmeaa tässä raksanjälkeiskoomassa... :-D Nurkkaan kasvin taakse tulee vielä pistorasia upotettuna penkin pintaan, jos nurkkaan tekee mieli laittaa vaikkapa joulukynttelikkö tai pöytävalaisin.

Myös hylly saatiin pari päivää sitten seinälle, taas yksi tekemätön asia tehtynä!

Penkki eteisen suunnasta, heti ulko-ovelta kuvattuna.



Penkkien takia ikkunat otettiin tähän kohtaan alkamaan vasta ylempää, eli koko keittiö penkkeineen suunniteltiin jo tosi aikaisessa vaiheessa koko talon suunnitelmia. Penkin laatikoissa on säilytystilaa, ja niissä oli alunperinkin ajatus säilöä kierrätykseen meneviä asioita. Toki meillä on kahden roskislaatikon ämpäreissä jo hyvät tilat lajittelulle, mutta palautuspullot ja muut vähän isommat menee näihin laatikoihin. Penkin päällä on hyvä istahtaa vetämään kenkiä jalkaan, ovathan ne samalla eteisenkin penkit. Olen tähän ratkaisuun oikein tyytyväinen!

Spanieli on löytänyt penkin lintubongaukseen kuten ennakkoon ajattelimmekin, mutta vielä koiraakin enemmän maisemia penkeiltä tähyilee kissa ja sen emäntä :-)

Mukavaa maaliskuuta!