Kuulumisia tammikuun viimeisenä lauantaina

 


Blogi on aika hyvä mittari siitä, miten ajankäyttöni kulloinkin jakautuu. Edellinen postaus täällä taisi olla joulukuusen koristelusta, joten vähän kiirettä on ilmeisesti pitänyt :-D Siihen liittyen ajattelinkin päivittää hieman kuulumisia!

Ensin tärkeä merkkipäivä, joka jäi täysin huomiotta eli blogin taannoinen syntymäpäivä. Talostakoti täytti 18.1.2023 jo 12 vuotta. En olisi kyllä ikipäivänä uskonut silloin 2011 ekan talomme saunan lauteilla iskeneen päähänpiston kantavan näin kauas! Blogi on tuonut mukanaan vuosien aikana paljon hauskoja tapahtumia ja reissuja, ystäviä, mielenkiintoisia keskusteluja ja sittemmin myös esimerkiksi Instagramin joka on nykyään jo pääkanavani somessa. Elämästä on tallennettu tänne tähtihetkiä, joihin on itsekin mukava palata silloin tällöin. Samoissa kansissa on päiväkirjana lasten syntymiä, kasvua koululaisiksi, taloprojekteja, yrittäjäksi heittäytymistä, lemmikkieläimiä, uusien puutarhojen perustamista ja vaikka mitä. Aika iso osa alkuvuosien postauksista on nykyään piilotettuna yleisöltä, mutta itselle nekin ovat lämpöisinä muistoina täällä tallessa. Tein aikoinaan usein koosteen aina blogin synttärin aikoihin, mutta nyt tyydyn muistelemaan vain näin sanallisesti. Toki vanhoihin koosteisiin voi käydä tutustumassa vieläkin, esimerkiksi täällä kuusi vuotta sitten tehdyssä postauksessa:
Kymmenen vuoden pyöreiden juhlintaa täällä:
Ja nykyisen talon rakennusvaihesta kertausta täällä:

Vanhoja postauksia voi selata myös nettiversiossa oikeassa reunassa näkuvista vuosiluvuista, tai vaihtoehtoisesti avainsanoista joiden mukaan juttuja on lajiteltu. Arkisto on valtava!



Tällä hetkellä elämässä on toisaalta kiirettä töiden kanssa, toisaalta koen olevani jonkun muutoksen kynnyksellä. En osaa nimetä muutoksen suuntaa, mutta sellainen sisäinen kutina on, että jotain on tulossa. Onko tämä nyt sitten se kuuluisa keski-iän kriisi?! Olen toiminut yrittäjänä viisi vuotta, ja noihin vuosiin on mahtunut yli puolet ajasta pandemiaa, on ollut kustannusten nousua ja ihmisten epävarmuutta. Toisaalta työt ovat vakiintuneet, mutta ajoittain sen verran pieneen määrään että toimeentuloa on pitänyt välillä hakea esimerkiksi osa-aikatyönä muualta. Yksi sellainen muutaman kuukauden pätkä päättyi juuri tällä viikolla, ja se vahvisti ajatustani siitä että kahden työn yhdistelmä ei ole oikein hedelmällinen. Olen jättänyt mieleni avoimeksi työn suhteen, josko joku tosi kiinnostava palkkatyö osuisi kohdalle? Olisin siihenkin vaihtoehtoon valmis. Usein kun antaa asioille mielessään mahdollisuuden, ne alkavat toteuttaa itse itseään. Toisaalta tällä hetkellä suunnittelutöitäkin on kivasti, työn alla on mm. kaunis kohde ensi kesän Asuntomessuille Loviisaan. Jään siis mielenkiinnolla seuraamaan mihin elämä työn suhteen vie!

Perheessä on nykyään enää vain aika isoja lapsia. Tämä tuli itsellenikin taannoin vähän yllätyksenä, kun jollekulle selitin että nuorimmaisemmekin täyttää tänä vuonna kymmenen. Huh! Kesällä saadaan myös järjestää pitkästä aikaa rippijuhlat. En malta olla tunnelmoimatta aina välillä puolisolle sitä, että olimme sentään aikoinaan rippileirillä yhdessä. Minä leiriläisenä ja puoliso isosena. Naamat on rypistyneet sittemmin kummallakin, mutta tunne on edelleen sama ♥ 


Tällä hetkellä odotan jo kovasti kevättä, puutarhan kuopsutusta, veneilyä, valoa ja ennen kaikkea energisyyttä. Minulla todettiin taannoin raudanpuute, ja toivon sen hoidon etenevän niin, että saisin itseni takaisin. Talvi on mennyt melko sumussa, mutta oli helpotus että vetämättömyydelle löytyi "oikea" syy enkä olekaan vain vanha ja laiskistunut :-D Puutarha alkaa olla peruspalikoiltaan valmis, ja ensi kesänä aion paneutua enemmän kasveihin ja lajien lisäämiseen. Veneilyn myötä on elämään tullut valtavasti uutta ihanaa sisältöä, ja se on aidosti koko perheen yhteinen harrastus. Purjeveneen lisäksi meillä on tyttären oma pienempi jollan tapainen purjevene, sekä kaksi puuvenettä jotka ovat molemmat vielä toistaiseksi kunnostusprojekteja. Soutuvenettä olen jo rapsutellutkin talven mittaan, ja isompi puinen moottorivene odottaa vielä äkkirikastuimistamme jolloin se pääsisi ammattikorjaajalle kylkilaudan vaihtoon. Näen jo itseni soutelemassa itse kunnostetulla veneellä kesäiltana halki lumpeiden peittämää poukamaa, ja jos sinne asti päästään niin tekin kuulette siitä aivan varmasti. Veneen kunnostuksessa on vielä aika monta vaihetta tehtävänä, mutta tykkään todella paljon tälläisistä käsillä tehtävistä konkreettisista projekteista. Kevättalvella on edessä ainakin pellavaöljyllä kyllästystä ja tervausta! Ja toki samalla niitä puutarhahaaveita, eilen selasin juuri netistä daalioiden lajikkeita ja niitä ainakin tekisi mieli hankkia pihalle. 


Tälläistä sekalaista kuulumisten päivitystä tällä kertaa, olisi mukava kuulla myös että mitä teille kuuluu? Vieläkö joku jaksaa lukea blogeja, ja onko linhoilla vielä vanhoja tuttuja pitkän blogitaipaleeni ajalta?

Voikaa hyvin, ja onnellista kevään odotusta kaikille!








Joulukuusi 2022

 


On kolmas adventti, ja lapset saivat tänään koristella joulukuusen. Minun lapsuudessani kuusi laitettiin vasta juuri ennen joulua, mutta meillä on yleensä haettu kuusi jo viikkoa tai kahta ennen joulua. Onhan se kaunis ja tunnelmallinen! Aitojen kuusien kanssa on aina hieman jännitystä että onnistuuko sulatus ja alkaako puu imemään vettä hyvin. Tämä yksilö ei näytä olevan kovin janoinen, eli ennuste on vähän huono. Toivottavasti neulaset kestäisi edes jotenkuten puussa joulun yli!






Minua vähän hymyilytti kun otin näitä kuvia lapsista kuusen kimpussa, samanlaisia kuvia on nyt jo yli kymmenen vuoden ajalta, alkuvuosien kuvissa oli vähemmän tonttuja, joinain vuosina pienin on osallistunut sitterissä nököttäen, milloin on vaipat pullottaneet housussa jne. Ja nyt nämä on tälläisiä isoja jo melkein kaikki. En tajua. Myös yksi aika varma merkki pikkulapsivuosien päättymisestä on se, että nuorimmainen tuumasi jo hyvissä ajoin että eikö tää ala olla aika hyvä, ei laiteta liikaa koristeita. Nyyh! Aika äkkiä meni siis enemmän on enemmän ja kaikki alaoksilla-vaihekin ohi...





Tälläisissä vähän haikeissa mutta lämpimissä tunnelmissa siis täällä, ja kuusi loistaa kauniina. Ihanaa kolmatta adventtia!



Joulukuun eka ja hyasintit


Blogin edellinen postaus oli elokuulta, ja tunnelma on jotenkin sama. Syksy vain katosi jonnekin, ja yhtäkkiä on joulukuu! Sen verran havahduin asiaan pari päivää sitten, että kaivoin meidän perinteisen joulukalenterin esiin (okei lapset on kyllä todellakin muistuttaneet tästä!) ja eilen hain ensimmäiset hyasintit keittiöön.
 

Kalenteri on edellisen kodin väreihin tehty, mutta sopii tännekin oikein hyvin. Tää on kyllä kiva perinne, ja lapset on aina aivan tohkeissaan tästä jo pitkään etukäteen. 



Tämän vuoden hyasintit on keramiikkakulhossa, jonka tein tässä syksyllä kurssilla. Myös musta kynttilänjalka vieressä on tämän syksyn tuotantoa, ja sain sen juuri tänään vasta kotiinkin. On ollut ihanaa taas päästä tekemään keramiikka, välissä olikin pidempi tauko! Tämän kurssin aikana tuli tehtyä lähinnä astioita, mutta jos pääsen vielä keväälläkin kurssille, niin voisi olla kiva tehdä joku isompi veistos. Kansalaisopiston kursseille pääseminen on kyllä ihan tuuripeliä, vaikka olisi tasan oikealla minuutilla sivustolla ilmoittautumassa, voi silti jäädä kauas varasijoille. Näin minullekin on käynyt usemman kerran. Keramiikan teko on niin kivaa, ja sen on ilmeisesti huomanneet nyt muutkin kun kurssit on aina minuuteissa täynnä.


Oikein ihanaa joulun odotusta, yritän nyt taas tsempata ja päivitellä tännekin kuulumisia hieman useammin. Instagram sentään päivittyy aika tasaisesti, tervetuloa myös sinne seurailemaan!

Sanna

Vuosi muutosta! Pieni kertaus projektin vaiheista tähän mennessä

Tänään tulee kuluneeksi vuosi muutostamme tänne taloon. Tämä on ollut pitkä projekti, joka on vaatinut melkoista turnauskestävyyttä. Talo, ja varsinkin piharakennus ovat edelleen kesken, eli työmaaelämä jatkuu vieläkin. Pienenä kertauksena itsellenikin laitan tähän vähän alkuvaiheita muistiin.

 Tarina alkoi vuoden 2019 alussa, kun aloitimme tontin etsinnän. Tontteja etsittiin alkuun vain edellisen kodin läheltä, kun ajattelimme ettei lasten koulu vaihtuisi. Aika pian todettiin kuitenkin, ettei sillä alueella ole sen kokoisia tontteja joiden takia viitsisi alkaa uuteen projektiin. Suurin tekijä meillä uuden talon rakentamiseen olikin nimenomaan tontti, että se on riittävästi isompi kuin vanhan kodin pikkuruinen tontti jossa naapurit oli lähes rivitalomaisen lähellä. Tontin etsintään käytettiin melkein koko vuosi 2019, ja alue laajeni jo Vantaalle, Sipooseen, jopa Tuusulassakin kävin katsomassa paria tonttia. Jossain vaiheessa mietimme remontoitavaa taloakin vaihtoehtona, ja niitäkin ehdimme käydä katsomassa varmasti kymmeniä. Lopulta tämä tontti osui kohdalle, ja kaupat teimme aika nopean päätöksen jälkeen loppuvuodesta 2019.



Taloa piirsin kuukausitolkulla, kun kiirettä ei varsinaisesti ollut. Pohjakuvan hinkkaamiseen kannattikin käyttää aikaa, siinä kuitenkin päätetään suurin osa kodin toiminnallisuudesta. Yksi yllättävän iso ja vaikea päätös oli talon väri, maalasin mallipaloja ties kuinka monta, ja aina kun ne vei tontille, sävy muuttui sinertäväksi. Sinertävyyttä en halunnut yhtään, ja lopulta väristä tulikin ruskea. Se ei ainakaan taittanut pohjoisessakaan valossa siniseen :-D


Maatyöt alkoivat syksyllä 2020, ja talon elementtien asennus oli marraskuussa 2020. Se olikin tosi jännä päivä, kun talon ääriviivat nousi pystyyn kerralla! Edellinen talomme rakennettiin ns. pitkästä tavarasta, jolloin edistys oli tietenkin paljon hitaampaa.


Marraskuun puolivälissä aloitimme myös ulkorakennuksen rungon rakentamisen, ja siinä vaiheessa oli vielä vilpitön luulo että piharakennus olisi käyttökunnossa ennen taloon muuttoa. Eipä ole vielä nytkään, vuosi muuton jälkeen...



Talvi kului lumimassoja vastaan taistellessa, mies teki ulkomökin kattoon ruoteita ja jokainen työpäivä (tai siis ilta, päivätyön jälkeen) alkoi sillä että kaivettiin tarvikkeet ja se tekeillä oleva katto lumen alta esiin. Lunta tuli tuona talvena noin 90cm



Joulukuussa taloon valettiin lattia, ja helmikuun alusta talon loppuun saattaminen jäi meille. Ensimmäisenä teimme ikkunoiden smyygit kipsilevystä, sitten alkoi tasoitus, hionta, maalaus jne. 


Yksi kevättä 2021 hallinnut teema oli katto. Valitsimme kattoon puupaneelit, jotka halusin samalla valkoisen sävyllä jolla osa seinistäkin tulee. Tilaus omalla sävyllä maalattuna olisi venyttänyt aikatauluamme kohtuuttomasti, ja lisäksi maalaus olisi maksanut pari tonnia lisää paneelien hinnan päälle. Päädyimme tässäkin kohdassa tekemään itse, joten maalasin 2 kilometriä kattopanelia siveltimellä, ja kahteen kertaan. Miehelle vähintään yhtä iso urakka oli paneelien asentaminen, johon meni aivan järjettömästi aikaa, useampi kuukausi. Paneelit oli tiukkoja ponteistaan, ja kaikki maalinrippeet piti poistaa pontista ennen asennusta. Paneeli oli myös kapeaa, ja kun yksi rivi teki etenemää 77 millimetriä, homma venyi... 




Sillä aikaa kun mies taisteli katon kanssa, minulla ei oli urakkana vesieristykset ja laatoitoikset. Laatoitin melkein kaikki laatat itse, tosin kesällä loppusuoran häämöttäessä alkoi näyttää siltä että aika loppuu minun tahdilla kesken, otimme kodinhoitohuoneen lattiaa tekemään apuvoimia. Oli noissa silti aika homma, ja varsinkin kosteiden tilojen lattia oli hitaat tehdä asetteluineen ja leikkelyineen, koska laattana oli irrallista kuusikulmaista laattaa. Lopputuloksesta tuli silti oikein siisti, eikä oma työni kalpene ollenkaan sen ammattilaisen tekemän lattian vieressä. Itse saatoin olla jopa tarkempi, toki ammattilainen oli sitten taas nopeudessa ihan omaa luokkaansa.



Koko kesän 2021 oli kiihkeää loppusuoraa jossa taisteltiin aikaa vastaan. Olimme irtisanoneet keväällä raksakämppämme, jossa oli pitkä 3kk irtisanomisaika ja sen asunnon tulisi olla tyhjänä elokuun loppuun mennessä. Arviomme aikataulusta meni vähän pieleen, ja tuli todella kova kiire. Tuon kesän raivoisasta urakoinnista maksetaan vieläkin veroja, voisi sanoa että nyt kun on mennyt vuosi, alkaa meillä olotila vähän tasaantua. Olimme molemmat aivan totaalisen poikki.



Elokuun alussa laitettiin parkettia ja viimeisteltiin kylpytiloja poislukien sauna, jonka kohdalla luovutimme. Sauna tehtiin sitten muuton jälkeen jouluksi 2021. Kaksi päivää ennen muuttoa raivasin muutaman nurkan kaaosmaiselta raksalta, ja otin yhteistyökumppanille kuvia melkein valmiista talosta. Kuvista ei välity kuinka paljon työkaluja, tarvikkeita ja ryönää nurkissa olikaan :-D







21.8.2021 pääsimme vihdoin muuttamaan, ja pitkään haaveilemani ensimmäinen aamukahvi talossa tuli ikuistettua 22.8.2021 

Heti muuton jälkeen hommat toki jatkui, talon päädyt piti paneloida, jatkaa ulkorakennusta, tehdä pihaa, ja tietysti se sauna. 


Tänään vuosi muutosta on moni asia toki edennyt, mutta tällä hetkellä tehdään terassia, josta osa tulee jäämään ensi kesään. Räystään alusia pitäisi maalata, jatkaa pihan laittoa ja paljon muuta. Ulkorakennus on melkein samassa tilassa kuin vuosi sitten, se on vain saanut vähän ulkoverhouspaneleita seiniinsä. Sisätilat ulkorakennuksessa on täysin kesken ja varastoon kuuluvat kamat on edelleen sisällä, kuten maalipurkkeja lastenhuoneessa. Ehkä ne vielä joskus menee oikeasti varastoon?

Ensi kesänä meillä on tiedossa pojan rippijuhlat, toivoisin että juhlat sijoittuu loppukesään, niin ehditään saada siihen mennessä taas joitakin kohtia valmiimmiksi. Esimerkiksi eteisestä puuttuu vielä seinistä kipislevyä, voisin laittaa tavoitteeksi että juhlissa ei enää höyrynsulku paista mistään? :-D 

Vuosi muutosta on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että olemme asuneet täällä paljon kauemminkin. Tulihan täällä vietettyä todella tiivisti aikaa jo ennen muuttoa, eli ihmekös tuo. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa että omantyön osuus oli meille työn ohella tehtävänä vähän liian suuri, mutta budjettisyistä tilanne oli vähän pakko. Kodissa näkee kaikkialla oman työnsä jäljen, ja onhan se toisaalta hyvinkin palkitsevaa. Onneksi meillä on puolison kanssa hieman eri vahvuudet raksahommissa, niin täydennämme toisiamme. Ja tulihan tästä nyt kiva koti, vaikka kesken vielä onkin!

Ensimmäistä kertaa yön yli reissussa veneellä, kohteena Äggskär

 


En ole tainut täällä blogin puolella vielä kertoakaan tämän kesän uudesta harrastuksesta, joka on ollut samalla yksi toteutunut unelma. Hankimme keväällä pienen purjeveneen! Olemme tehneet muutamia pienempiä retkiä kesän aikana, mutta eilen palasimme ensimmäiseltä yön yli kestäneeltä veneretkeltä. Aika huiman hauskaa, vaikka välillä (minusta, ei muista) vähän pelottavaakin :-D 

Retkikohteemme oli Äggskär, Porvoon kaupungin ylläpitämä ulkoilusaari avomeren laidalla. Saari/ saaret olivat huikean kauniit bonsaimäntyineen ja sileine kallioineen. Ihanaa ulkosaariston tunnelmaa! Alueella oli nuotiopaikka sekä huonommalle säälle grillikatos, polttopuita sekä huussit. Meitä oli isompi porukka pursiseuramme väkeä yhteisellä retkellä, ja veneitä oli reilusti toistakymmentä laiturissa. Hyvin mahtui.


Purjevene on ollut puolisoni haaveena niin kauan kuin muistan. Hän on purjehtinut lapsesta asti oman perheensä kanssa, ja nyt aikuisena ajatus omasta veneestä on kytenyt pitkään pinnan alla. Kun nämä nuorimmat lapsemme oli pieniä, ei veneily olisi tullut kuuloonkaan kun pelkkä kaupassa käynti oli melkoinen urheilusuoritus koko porukalla. Vasta viime talvena alkoi herätä ajatus, että voisiko nyt olla jo se aika..? Osittain motiivina oli myös hankkia ns pakopaikka kotoa ja vaihtoehto loputtomalta tuntuvalle rakennustyömaalle, meillä kun ei ole mitään mökkiä tai vastaavaa jonne lähteä lomalla tai muutoin vaihtamaan maisemaa. Tässä vene on toiminutkin juuri odotusten mukaisesti!

Veneemme on melkein viisikymppinen "mummeli", ja 7,7m pitkänä nykymittapuulla tosi pieni perheelle. Budjettimme oli kuitenkin melko vaatimaton, joten isoon ja uljaaseen purteen ei ollut nyt varaa. Toisaalta tämä vene on aika sympaattinen, ja sisältä pienuudestaan huolimatta tosi siisti ja nätti. Ulkopinnat kaipaavat vähän maalia, yritämme ryhtyä siihen urakkaan ensi keväänä. Kyllä tälläkin pääsee, köydet vaan irti ja menoksi :-) Nukkumapaikkoja ei ole ihan meille kaikille, mutta tällä retkellä osa lapsista nukkui teltassa. Samalla systeemillä retkeillään luultavasti jatkossakin.




Itse olen veneillyt lapsena paljonkin, mutta kulkupelit on olleet pieniä moottoriveneitä tai kanootti. Purjehduksesta minulla ei ollut kokemusta entuudestaan yhtään. Olen kuitenkin aina ihaillut kauniita purjeveneitä, ja rakastanut veden äärellä olemista kaikissa muodoissaan. Ollaan hakeuduttu rannoille retkille jo vuosia, ja olen niin iloinen että nyt meidän retket voi ulottua myös rantaa pidemmälle!






Tytär rakensi saarella tosi hienoja kiviteoksia, kuten nämä pienet tornit. Lapset viihtyivät muutoinkin reissussa tosi hyvin. Kävimme ihailemassa saaren toisella reunalla avomeren pauhua ja valtavia aaltoja, lauantaina siellä olikin hurjan tuulista. Sunnuntaina kun sitten lähdimme takaisin kotiinpäin, oli sama vesi lähes peilityyni. Meri on kyllä ihmeellinen. 






Mietin pitkään että kirjoitanko tänne mitään veneretkistämme, vai onko aihe jo liian kaukana blogin teemasta. Toisaalta olen postannut kotiin ja asumiseen liittyen jo yli yksitoista vuotta putkeen, niin luulen että pieni aihepiirin laajennus on jo ihan perusteltua? :-D Mitä mieltä te olette, mahtuuko talostakotiin myös välillä retkiä merellä ja saarissa?

Ihanaa uutta viikkoa, meillä on tiedossa vielä toinenkin retki lähiaikoina, sen tosin teemme puolison kanssa kahdestaan! Edellisestä pienestä irtiotosta kaksin onkin jo viisi vuotta eli ehkä on jo aikakin :-D