kotiliesi

Valofestivaali Porvoon valot


Lähdimme tänään koko perheen voimin reippaalle iltakävelylle kaupunkiin, koska kaupungissa järjestettiin ensimmäistä kertaa valofestivaali Porvoon valot. Tapahtuma oli kaksipäiväinen, ensimmäinen päivä oli eilen, ja tänään toinen. Vaikka vettä tihutti taivaalta, ja lähtemiseen motivointi oli lasten kanssa himpun haastavaa (perus karkkipäivämeininki), olen tosi iloinen että mentiin silti. Tapahtuma oli oikeasti tosi hieno, ja lapsetkin innostuivat eri pisteissä todella paljon!



Kaupungilla oli paljon väkeä liikkeellä, eikä ihmekään. Tälläinen koko perheelle sopiva, ulkosalla järjestettävä ilmainen tapahtuma on todella mukava tapa viettää viikonloppuna alkuiltaa. Ajankohtakin oli perheystävällinen, tapahtuma ajoittui klo 18-21 välille. 



Kiersimme tapahtuman runkona toimivaa valopolkua pisteeltä toiselle, ensimmäisenä oli Tuomiokirkko jossa oli myös sisällä upea esitys valoineen ja äänineen. Tämä osuus oli lasten mielestä vähän jännittävä, ja he epäilivät että kirkossa oli ehkä oikeastikin kummituksia. Lopuksi kirkon urkuparvelta näkyikin valoteknikko, ja lapsi ilmoitti kirkkaalla äännellä että huh, se olikin tuo mies joka teki ne äänet ja valot! 




Silla alla ollut "disko" sai nuorimmaisemme aivan liekkeihin. Tästä pisteestä ei meinattu päästä pois, koska lyhyestä nonstoppina pyörivästä esityksestä piti odottaa uudelleen ja uudelleen se kohta jossa on diskopallot :-D Silta oli muutenkin yllättävän upea näin valaistuna altapäin, enpä ole koskaan ajatellutkaan että siitäkin saa näin eri näköisen valoilla!



Torilla oli upea esitys jossa tanssiryhmällä oli valaistut renkaat ja hienot koreografiat. Jälkimmäinen kuva kertoo illan valokuvaamisesta paljon, kamerassani on jotakin pahasti vialla, ja illan upeat pisteet olisi ollut ihana kuvata paremminkin. Kamerasta katoaa tarkennus ja näyttö sekä etsin pimenevät. Välillä sen saa herätettyä henkiin niin, että laittaa manuaalisen tarkennuksen päälle ja laukausee kuvan "sokkona", mutta aina tuokaan ei toiminut. Laite on siis pikaisesti toimitettava huoltoon!


Porvoon valot oli upea tapahtuma, jonka toivon todella toistuvan tulevinakin vuosina!  

Kissanristiäiset, raksa ja koiran synttärit


Heipä! Taas voisin aloittaa postauksen pahoittelulla siitä, kuinka harvoin enää ehdin blogin ääreen. Jätetetään tuo aihe nyt kuitenkin vähemmälle, ja kerron vähän kuulumisia. Kuulumiset liippaa tällä hetkellä kiihtyvällä tahdilla uutta taloprojektia, ja pakko myöntää että vaikka kyseessä on jo kolmas kerta, pääsi tämä alun selvittelyjen määrä yllättämään. Siihen kai perustuu se, että ihminen voi tehdä saman virheen monta kertaa, kun ei kertakaikkiaan vaan muista, tai opi mitään :-D


Tällä hetkellä on menossa talofirmoilta tarjousten pyytäminen. Emme saaneet arkkitehtia kuvioon mukaan tarpeeksi ajoissa, joten ollaan pyydetty tarjoukset nyt omilla luonnoksillani. Tarjouspyyntö tai vastaava yhteydenotto on lähetetty nyt laskujeni mukaan kahdeksaan paikkaan, joista kuusi on talopakettifirmoja ja kaksi rakennusliikkeitä. Muutama muukin yhteydenotto oli aiemmin, mutta ne karsiutuivat jo alkumetreillä. Kaksi tarjousta olemme saaneet, viittä odotetaan, ja yksi taho ei koskaan ole vastannut yhteenkään kyselymeiliini. Eli siis seitsemän firmaa on tällä hetkellä mukana. Suosituksia talotoimittajista otan mielelläni vastaan!

Tapaamiset ja muu selvittely vievät todella paljon aikaa, mutta tämä vaihe on tosi tärkeä koko loppuprojektin kannalta. Ensimmäiset tapaamiset talomyyjien kanssa ovat vähän kuin työhaastatteluja, millainen fiilis jää, mitä he pystyvät tarjoamaan, miten halukkaita ovat ylipäätään lähtemään projektiimme mukaan. Olen ollut yllättynyt siitä, miten nihkeää väkeä on suurin osa talofirmojen edustajista! Joku ei halunnut sopia edes ensimmäistä tapaamista, toiselta joutuu pyytämään moneen kertaan että oletteko edes tekemässä tarjousta, ja yksi on ensimetreistä asti tehnyt selväksi, ettei halua tehdä yhtään ylimääräistä työtä (siis lue= ei halua piirtää viivaakaan saati tehdä tarjousta, jos emme olekaan ihan varmoja että otamme talon juuri heiltä). Pakko vetää johtopäätös, että rakennusala voi ihan hyvin, ja töitä riittää! 

Tänään oli jälleen yksi palaveri tässä meillä, ja tällä viikolla on vielä toinenkin vastaava tulossa perjantaina. Torstaina tapaan tontilla metsurin, jolta saamme toisen tarjouksen tontin raivauksesta, ensimmäisen tarjoajan tarjous oli hieman turhan korkea. Homma alkaa muistuttaa päivätyötä, mutta jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään niitä oikeita töitäkin, mistä saa rahaa :-D



Tarjouksista suurin osa on tulossa nyt niin, että talo tehtäisi levypinnoille asti valmiiksi talofirman toimesta, ja hankkisimme/ asentaisimme pintamateriaalit itse. Tämän lisäksi pitää siis selvittää pintamateriaalien, kiintokalusteiden jne hinnat. Esimerkiksi tasoitus on kyllä sellainen homma jota en enää itse aio tehdä, eli varmaankin joitain hommia joutuisimme ulkoistamaan pinnoistakin, mutta ainakin saisin hyödynnettyä hankinnoissa omat suunnittelukontaktini ja mahdolliset alennukseni. Saapa nähdä riittääkö budjettimme näin, vai pitääkö taloa vielä pienentää. Toiveet on kuitenkin korkealla! Toki lopulliseen budjettiimme vaikuttaa myös se, minkälaisen myyntihinnan saamme tästä nykyisestä kodista, ja se selviää vasta vähän keväämmällä.


Otsikon mukaisesti viime ajat on olleet täynnä erilaisia tapahtumia ja kaikella rakkaudella "kissanristiäisiä". Huomennakin lähden Helsinkiin tsekkaamaan sisustus- ja puutarhapuolen uusia tuulia. Kaikkeen ei ehdi tai tarvitsekaan osallistua, mutta osa tapahtumista on sellaista joista oikeasti saan työhöni uutta tietoa ja kontakteja, ja toki on mukava tavata samalla tuttuja.

Meillä on tänään ihan oikeakin juhlapäivä, koska koiramme Emma täytti tänään kaksi vuotta ♥ Voin todella onnitella sekä koiraa, mutta ennenkaikkea itseäni. Selvittiin pentuajasta! Piski on ollut enemmän kuin työläs, mutta onhan lemmikistä toki valtavasti iloakin. Tässäkin asiassa oli ilmeisesti muistikuvat jo ehtineet haalistua, onhan minulla ennenkin ollut koiria mutta en silti muistanut miten intensiivistä koiran pentuaika onkaan... :-D Jospa tuokin tuosta vielä joskus aikuistuu?


Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikon jatkoa, ja lupaan aina välillä käydä täälläkin huikkaamassa missä mennään. Ehkä joskus on jopa jotakin muutakin kuulumista kuin raksaa, mutta sitä en sentään uskalla luvata :-D

Hei sunnuntailta



Hei vaan, täällä ollaan yhä! Blogin historiassa ei olla taidettu näin pitkillä postausväleillä mennä vielä koskaan, mutta aikansa kutakin. Koetan silti välillä muistaa tarttua kameraan ja näppikseen, vaikka tiukkaa se tuntuu ajoittain tekevän. Edellisen postauksen jälkeen ehti päivän verran olla luntakin, siitä jäi onneksi muutama kuva muistoksi. En nyt lähde tämän talven päivittelyyn sen kummemmin, mutta onhan tämä nyt ihan kamalaa. Harkitsen vakavasti ottavani joku päivä vaan auton nokan kohti pohjoista ja ajavani niin pitkälle ettei vesisade enää ahdista vaan löytyy lunta ♥ 



Mitähän ihmettä sitä keksisi ulkoilupuuhaa lasten kanssa vesisateessa? Todettiin tänään miehen kanssa, että aika vähiin käy ideat, normaalisti helmikuun hohtavilla hangilla oltaisi vuoronperään luistelemassa, pulkkamäessä, hiihtämässä jne. Nyt sen sijaan pesen päivittäin koneellisen rapaisia ulkohousuja ja savessa lilluneita rukkasia, ja koetan motivoida lapsia (ja itseäni) ulos edes vähäksi aikaa. Äh. 


Viime aikoina suurin osa viikonloppujen ulkoiluista on vietetty uudella tontilla joko risusavotassa tai muuten vaan. Tänäänkin pyörähdimme siellä katsomassa miten talon paikka sijoittuu oikeasti vs. omat mittanauhalla tehdyt mittaukset. Aika hyvin oltiin arvioitu, maaperätutkijan gps:llä ottamat kohdat oli jotakuinkin metrin etäisyydellä omalaittamiin nurkkakeppeihin nähden. Vaikkei raksan suhteen mitään muuta konkreettista ole tapahtunutkaan, on kiva nähdä että talon paikka sentään alkaa jo hahmottumaan. Mukana olleet lapset löysivät rannasta taas hauskan leikkipaikan, ja märkyydestä huolimatta tuntuivat viihtyvän ihan kivasti (vaan oi kumpa meri olisikin jäässä..!). Viime postauksessa kerroin, että pohdin vielä nimeä tälle uuden projektin sometilille, niin nyt Instagramista löytyy projektille oma sivusto nimellä @kotisaareen :-) Tervetuloa siis seurailemaan, aikataulua en uskalla luvata, mutta eiköhän siellä jossain vaiheessa saada jo jotakin näytettävää talosta aikaan.


Kotosalla illalla koettiin vielä ihmeellinen valoilmiö, kun taivaanrannasta pilkahti aurinko juuri ennen laskemistaan. Kuinka ikävä aurinkoa onkaan ollut! Olen kertonut ennenkin, että säällä tuntuu olevan ihan isokin vaikutus minuun, ja tämä ikuinen marraskuu meinaa kyllä käydä voimille. Toivottavasti saamme lisää aurinkoa, lunta en ehkä enää uskalla edes toivoa. 

Toivotan kovasti iloa ja aurinkoa teille muillekin, ja voimia kaikille jotka kaipaavat oikeaa talvea yhtä paljon kuin minä ♥





Parketin valintaa ja muuta pientä

 Viimeiset pari kuukautta olen piirrellyt pohjakuvia lähes yötä päivää. Siinä löytyi vihdoin omalta ja sopivalta tuntuva ratkaisu, ja pystyin siirtymään muihinkin ajatuksen aiheisiin. Toki pohjakuvan kanssa jännittää vielä se, riittääkö budjetti, ja onnistuuko tontille edes tasamaan talon rakentaminen. Murehdin niitä kuitenkin vasta, jos aihetta ilmenee :-D 


Piirtämiseltä vapautunutta aikaa on ollut hyvä käyttää tulevan kodin sisustuksen pohtimiseen, ja siinäpä onkin sitten työsarkaa! Monelle suunnittelijalle on varmaan tuttu tunne, että itselleen on paljon haastavampi suunnitella kuin muille. Mistä lie sekin johtuu, mutta näin tuntuu olevan. Jostain on aina aloitettava, ja itse päätin ottaa heti ensimmäisenä työn alle sisustuksen isoimman suunnannäyttäjän eli lattian. Parkettimalleja kulkee lattioilla vähän siellä täällä, ja tutkailen niiden sävyjä eri valaistuksissa ja vuorokauden aikoina. Päätöksiä ei vielä ole syntynyt, mutta sen tiedän että tuleva lattia on enemmän puun sävyinen kuin tämä nykyinen valkoinen. Kunhan lattiasta alkaa olla selvä visio, muutkin osat on helpompi loksautella kohdilleen.


Muita raksakuulumisia on tilattu maaperätutkimus, joka toteutetaan luultavasti ensi viikolla, ja tänään tontilla pyörähti metsuri jotta voi antaa tarjouksen puiden kaatamisesta ja poisviennistä. Olemme raivanneet pienempää risukkoa jo monta viikonloppua, mutta varsinaisia puita on vielä kaadettavaksi aika paljon. Vaikka rakennamme kolmatta kertaa, on tämä osuus meille ihan uutta ja outoa. Kaksi edellistä taloa ovat nousseet puuttomille pellonlaidan tonteille, ja tosiaan vasta näin kolmannella kerralla pääsimme ensimmäistä kertaa tarttumaan itse leikkureihin ja jututtamaan metsuria. Luultavasti ensimmäinen budjetin ylityskin tullaan näkemään heti tässä lähtökuopissa, kun metsurin osuuteen on varattu (hatusta heitetty) liian pieni summa. 



Olen harkinnut erillisen raksapäiväkirjan/blogin pitämistä näille raksakuulumisille tälläkin kerralla, mutta sen perustamista on hidastanut nimen puute. En kertakaikkiaan meinaa keksiä, mikä olisi hyvä ja kuvaava projektinimi tälle uudelle talolle? Ensimmäisen talon aikoihin perustin tämän blogin, eli Talostakoti. Nykyisen talon vaiheita seurattiin raksablogissa, joka oli nimeltään Seuraavatalo, ja nyt sitten on käsillä tämä uusi. Sitäseuraavatalo? Talostakoti, vol3? Koti saareen? 



Leppoisaa viikonloppua kaikille, meillä onkin ohjelmassa Raksamessut Vantaalla, teemaan sopien :-D

Ensimmäiset tulppaanit pöydällä

Talvea odotellessa voi hyvin tunnelmoida silti jo kevättäkin sisustusblogimaisen kepeällä aiheella, kuten ensimmäisellä tulppaanikimpulla. Kauppareissulla näitä oli kassan vieressä tarjolla, ja äkkäsin että tosiaan, nythän on jo tulppaaniaika! Kuten joulun suhteen, monen muunkin perinteisen sisustusjutun suhteen taidan käydä vähän hitaalla nykyään, kun taloprojekti imee kaikki ajatukset. Onneksi tämä on sellaista mukavaa kiirettä, ainakin vielä. Voi olla että raksaprojektin edetessä taas ääni muuttuu kellossa :-D



Tälläiset kimput missä on montaa eri väriä, on mielestäni tosi kodikkaita. Olen varmaan kertonutkin, mutta työskentelin nuorena kauppapuutarhalla ja pakkasin myös tulppaaninippuja työkseni. Silloin tällöin saimme ottaa kotiin "hukkakukkia", eli liian lyhyitä ja muita nippuihin kelpaamattomia tulppaaneja. Niistä tuli huikeita värikkäitä puntteja, joissa oli kaikkia mahdollisia lajikkeita sekaisin, ja toki kimput olivat suuriakin. Harmi ettei ostamalla raaski ihan sellaisia määriä hankkia, mutta onneksi tälläiset pienemmätkin värikkäät tuovat kivasti tunnelmaa ♥



Ikkunan takana oleva lumeton maa on kieltämättä vähän ankea, mutta heti kun nosti tulppaanit pöytään, tuntui että kyllä tämä tästä. Aika mieletön voima siis kukilla! Voi olla, että tätä menoa ikkunan takanakin alkaa kohta nousta tulppaaneja maasta, mutta elätän vielä toiveita että talvi ehtisi tulla edes hetkeksi. Pulkkamäki ja hiihtolenkit houkuttelee!

Ihanaa ja leppoisaa sunnuntaipäivää, meillä taitaa olla ohjelmassa ainakin yksi talofirman taloesittely :-)