kotiliesi

Citymarketin Myhome-malliston esittely, ja sisustusinspis



Kävin tänään tutustumassa Citymarketin uuteen kodin mallistoon, Myhomeen. Mallisto esiteltiin medialle yksityiskodissa, jonne oli tuotu olemassa olevaan sisustukseen lisäksi Myhome-tuotteita. Osoite ei minulle etukäteen sanonut juuri mitään, mutta perillä kävi ilmi että asunto oli vanhassa kantakaupungin talossa, jossa jo pelkkä porraskäytävä sai aikaan ihastuneita huokauksia. Asunto oli sisältä niin järjettömän ihana, että taisin lähinnä hokea vierailun ajan ihanaihanaihana. Tuotteet olivat tosi kauniita myös, mutta pakko myöntää että asunto itsessään varasti hieman huomioni :-D




Tarjoilut olivat myös todella kauniisti esillä, että kattaus oli kuin koriste itsessään. Raaskin kuitenkin napsia herkkuja Myhome-lautaselleni, ja todella hyviä oli kaikki! 





Kiersin asunnon moneen kertaan, ja joka kerralla huomasin lisää yksityiskohtia. Myhome-sarjan piensisustustuotteista eniten tykästyin erilaisiin maljakoihin joista löytyi niin värillisiä kuin kirkkaitakin lasimaljakoita. Vihertävät maljakot näkyy näissä kuvissa olohuoneen sohvapöydällä, ikkunalaudalla näkyy kirkas korkeampi maljakko. Noita luulen hankkivani ainakin kunhan tuotteet tulevat kauppoihin muutaman viikon sisällä esille. Keväällä sarjaan on tulossa myös ruukkuja ja muuta vihersisustuksen tuotteita, hyvähyvä! Sarjan yksi kantava teema on tuotteiden edullinen hinta, ne tulevat olemaan juuri sellaisia että tulee napatuksi ruokaostosten lomassa mukaan kuin vahingossa :-D




Tekstiileissä tulee olemaan kantavana teemana tietyt runkovärit, joita kausittain höystetään ajankohtaisilla sävyillä. Idea on suunnittelija Susanna Hoikkalan mukaan se, että eri kausina ostetut tuotteet sopivat saumattomasti yhteen. Nyt pussilakanoissa oli ihania sinisen ja liilan sävyjä, joista yllättäen pidin todella paljon, vaikken ole koskaan ollutkaan omasta mielestäni sinisen suurin ystävä!




Sarjaan tulee kuulumaan astioiden, kodintekstiilien ja pienesineiden lisäksi myös kattiloita ja patoja. Todella kattava sarja siis tiedossa! Itse näen ainakin itsenäistyvien nuorten(kin) äitinä positiivisena että näissä aivan edullisemmissakin tuotteissa löytyy kauniita kuoseja ja tuotteita, ja että sisustustaa voi kauniisti opiskelijabudjetillakin.




Jään mielenkiinnolla odottamaan Myhomea Citymarketteihin, ja samalla koetan jäsennellä päässäni tämän huikean sisustusinspiksen jota esittelyasunto sai minussa aikaan. En ehkä kestä. Haluan muuttaa tuonne. Voin luopua pihastakin (!) :-D


Kiitos kutsusta K-Citymarket, ja tilaisuuden järjestelyistä Dream Cozy

Varo mitä toivot, saat pihaprojektin!


Kävipä niin, että edellisessä postauksessani kirjoitin, kuinka pihamme on valmis, ja onpa vähän outoa ja vaikeaakin olla vain ja nauttia valmiista. Noh. Tuli taas todettua että pitää olla varovainen siinä mitä toivoo. Heti seuraavana päivänä nimittäin pärähti käyntiin yksi iso projekti, jonka kanssa olin jo tavallaan luopunut toivosta. Eli tarkennuksena vielä, pihamme on muuten valmis, mutta takapihan rinne rajalla on ollut kokonaan tekemättä :-D Ja kas, kuin taivaasta tipahtikin projektia, ja pääsin taas kunnolla lapion varteen! Se, että projekti alkoi vähän yllättäen, johtuu naapurista joka päättikin aloittaa rinteen teon nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olemme siis sopineet vuosia sitten, että rinne tehdään yhdessä sitten, kun heidän pihaa aletaan tekemään. Koska naapuri on itse kaivinkonemies, oli aika luontevaa että rinteessä käytetään konevoimia, käsipelillä tuota olisi ollut aivan turha lähteä repimään. Oma piha oli hänelläkin jäänyt muiden projektien varjoon, suutarin lasten kengät jne...



Tonttiemme välillä on aika iso korkeusero, toista metriä. Päädyimme tekemään rinteeseen kaksi porrastusta, joihin saisi istutuksia kahteen tasoon. Alempi taso tulee meidän puolelle rajaa, ja ylempi sitten naapurin puolelle. Harmillisesti minulla ei ole nyt näyttää teille "ennen"-kuvaa, mutta kuvitelkaa rinteeseen ja sen päälle noin metrin korkea heinikko, ja pikkuisen pidempää pajun tainta sinne väleihin. Suomeksi sanottuna rinne oli aikamoinen ryteikkö ja etanapesäke. Homma alkoi sillä, että pintamaata käänneltiin pois, ja meidän puolelle alettiin tiputtelemaan isompia kiviä joita oli jemmailtu tätä varten. Minä sitten käsipelillä sovittelin kiviä päällekkäin ja limittäin, ja tämä osuus muistuttaa itsestään vielä näin monen päivän jälkeenkin kevyenä kolotuksena. Pari kertaa onnistuin liiskaamaan sormenkin niin että tiputin ylemmän kiven paikoilleen mutta sormi olikin välissä. Sormenpäässä on yllättävän hyvä tunto, voin sanoa että tähtiä näkyi!


Osa kivistä on tosi isoja, tykkään tuosta kalliomaisesta rosoisesta pinnasta joka noista tulee. Luonnonkivet on tosi kaunis tausta erilaisille kasveille ja kukille. Sittemmin tein vielä alemman rivin kivien eteen kaistaleen, josta kaivoin nurmikot pois, ja laitoin kivituhkan ja sementin sekoitusta täytteeksi. Tällä tavoin toivoisin, että nurmikon siistinä pitäminen helpottuu hieman. Tonttimme toisella reunalla on vastaava kivipengerrys, ja siellä joutuu hankalasti trimmeröimään nurmikkoa kivien välistä jatkuvasti. Jospa sillekin puolelle saisi vielä tehtyä jotakin fiksausta (eli seuraavakin projekti jo keksittynä, jes!)?


Tontin takasivulla ei ollut kuin muutamia pensaita ja kasveja istutettuna, juurikin siksi että rinne oli vielä tekemättä ja kasvit olisivat olleet vain tiellä. Nostin nuo muutamat kasvit työn alkaessa ylös, ja kun alempi rivi oli täytetty mullalla, istutin samat kasvit takaisin. Iso kanukkakin selviytyi hienosti siirrosta, se tosin onkin jo konkari kun sama puska muutti vasta viime kesänä äitini pihasta meille. Nyt muuttomatka oli paljon lyhyempi, vain vajaa puoli metriä ylöspäin!

Projekti pysähtyi nyt työviikon ajaksi, mutta ensi viikonloppuna olisi tarkoitus jatkaa taas. Kuvien oton jälkeenkin ehti vielä tapahtua edistystä, kun ylempään riviin tuli kuorma isoja kiviä. Vielä niitä tarvitaan kuitenkin lisää! Kunhan homma on oikeasti valmiimpi, voin ottaa vielä kuvia näytille. Parasta koko hommassa oli ehkä se, toki siistiytyneen pihan lisäksi, että sain yhtäkkiä parikymmentä metriä pitkän istutusalueen, ja pääsen taas miettimään mitä kaikkea ihanaa sinne laittaisikaan! Varjoisahan tuo puoli on, mutta uskon että tuosta tulee tosi kiva kun istutan sinne erilaisia pensaita ja perennoja, ja siirrän vähän muualta pihasta liian täyteen kasvaneita kuunliljoja jne.


Mukavaa uutta viikkoa!


Puutarhaa ja satoa



Puutarhassa elokuu näyttäytyy hieman ruskettuneina lehdenkärkinä, rehottavina rikkaruohoina, ja orastavana satokautena. Kesä on ollut edellisen tapaan todella kuiva, enkä ole kastellutkaan ihan niin paljon tänä vuonna kuin aiemmin. Yksi syy on puhtaasti se, että en ole ehtinyt :-D Onneksi moni kasvi tuntuu voivan ihan hyvin kuivuudesta huolimatta!



Neljän vuoden asumisen jälkeen puutarhani alkaa olla teini-ikäinen. Useampikin kasvi tekee tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Ainakin pensasmustikka, päärynäpuu ja viiniköynnös ovat ensimmäistä kertaa asialla. Omenapuu sen sijaan ei tehnyt yhtään kukkaa, viime vuonna siinä oli sentään yksi raakilekin joka tippui ennen aikojaan maahan. Viinin tuotoksia odotan jännityksellä, ehtiikö rypäleet kesän aikana vielä ihan syötäviksi asti? Päärynä päätti aloittaa näyttävästi, viime vuonna puu oli käytännössä saanut tuomion että se kuoli, ja pitää vain kaivaa raato ylös. Tänä keväänä se olikin täynnä kukkia, ja nyt myös hedelmiä! Kovasti tekisi mieli jo maistaa :-)


Olin ennen luullut, että viiniköynnöksen kasvattaminen olisi suomessa ihan mahdottomuus. Edellisen kodin naapurissa oli yhdessä pihassa rehevä viiniköynnös, ja siitä innostuneena päätin laittaa meillekin tänne pihaan kokelaan. Samoin täällä blogimaailmassa ihastelin aina Puistolassa-blogin Petran viiniköynnöksiä, nykyään blogi taitaa elää jo hijaiseloa, mutta vanha postaus vielä löytyi tähän linkattavaksi: http://www.puistolassa.fi/2014/09/kotipihan-viinirypaleet.html
Tänä vuonna siis selviää, onko odotus ollut sen arvoista, ja maistuvatko omat rypäleet yhtä makoisilta kuin kaupan. 



Melkein jokainen kolkka pihasta alkaa olla valmis. Toki jotakin pientä viimeistelyä voisi aina tehdä, mutta mitään isoja linjoja ei enää puutu. Tykkään tilanteesta kovasti, ja nautin puutarhani ihastelusta. Silti huomaan miettiväni usein, että onko tämä nyt sitten vähän tylsää? :-D Elämä on ollut viimeiset lähes kymmenen vuotta sitä, että piha on kesken, ja siellä odottaa monikin projekti. Toki piha ehti välillä vaihtua uuteen, jolloin aloitettiin taas alusta, mutta silti. Ilmeisesti elän projekteista, ja vaikka keskeneräisyys raastaa, ei valmiistakaan ole helppoa nauttia. Tässä asiassa on siis itsessä vielä kehitettävää, ja lupaan yrittää parhaani. Käyn nuuhkimassa iltaisin tuoksuvia liljoja, ja annan katseen vaeltaa kaikessa mitä puutarhaan on ehtinyt vuosien aikana kasvaa. Välillä on hyväkin antaa elämän pysähtyä, kuin junan asemalle.



Maantaina meillä alkaa taas omanlaisensa puuskutus, kun koulut alkavat ja arjen tahti kiristyy aikatauluineen. Vaikka kesä on ollut haastava yhdistelmä kotitoimistossa työskentelyä ja lasten pitkää kesälomaa, on aamujen hitaus silti ollut hoitoa sielulle. Ainakin minun. En ole ollenkaan aamuisin tehokkaimmillani, ja koska sama piirre tuntuu löytyvän jälkeläisistäkin, on kouluaamut melkoista tervaa silloin tällöin. Jotenkin ollaan edellisistäkin lukuvuosista selvitty, ja toivotaan samaa edelleen. Koululaisten joukkokin kasvaa jälleen yhdellä, kun pikkuneiti lähtee ekalle. Oi sitä onnea ja jännitystä, millä tuon innon saisikin säilymään läpi vuosien? Neidin kouluaamuista en ole kyllä ollenkaan huolissani, tyttö on topakkana hoidellut veljilleenkin aamiaiset nenän alle tässä kesän aikana, käynyt marjastamassa ja pakastanut marjat ennenkuin äiti on ehtinyt edes kunnolla aamukahviaan juoda :-D 

Lapsen lähtiessä kouluun sitä aina jotenkin havahtuu ajan kulumiseen, että miten ihmeessä tuokin on jo noin iso? Vähän sama kuin puutarhassa, ensin tuntuu ettei tapahdu oikein mitään, ja yhtäkkiä puun oksat notkuukin hedelmiä. Näin sen kuuluukin mennä, kantakoon siis lapsilla siivet ja puilla oksat ♥


Siivousta ja värien karsintaa olohuoneessa

Yhteistyössä Valkoinen Lautturi verkkokaupan kanssa


Helteet loppuivat, ja ilma raikastui siinä määrin, että nyt sisällä pystyy taas puuhastelemaankin. Kuten olen kertonut, meillä on helteillä tosi kuuma, niinkuin varmasti monessa muussakin kodissa jossa ei mitään lämpöpumppuja ole. Innostuin jopa siivoamaan, mitä on tullut onnistuneesti välteltyä melkein koko heinäkuun :-D Samassa rytäkässä päätin pestä sohvasta päälliset, ja uudistaa muutenkin olohuoneen värimaailmaa ihan vaan vaihtelun vuoksi. Sohvanpäälliset olivatkin juuri sen näköiset, että pienillä varpailla on juostu ensin pihalla ja siitä suoraan sohvalle. Kukapa kesällä niin kenkiä kaipaisikaan ♥



Olohuoneemme on ollut jo pitkään hyvin saman kaltainen sisustukseltaan, ja värit muuttuvat vain satunnaisten uusien koristetyynyjen muodossa. Tässä piilee kuitenkin yksi sisustuksemme kulmakivi; ihan oikeasti ei tarvitse vaihtaa kuin pari tyynynpäällistä, niin koko huoneen ilme on aivan toinen! Isot pinnat ovat vaaleat, sohva harmaa, ja matto luonnonvalkoinen. Aiemmin muutamalla tyynyllä sai värimaailman suorastaan värikkääksi, ja nyt taas toiseen suuntaan värit ovat hyvinkin maanläheiset. Pinkit ja keltaiset saivat hetkeksi väistyä, ja tilalle tuli ruskeaa, mustaa, valkoista, harmaata, sekä kasvien vihreys. Ulkoa tulee vielä nyt runsaasti vihreää lisää, mutta syksyn tullen sieltä tulee sisäänkin ruskan sävyjä, varsinkin keltaista koska takametsikkömme on pääasiassa haapoja ja koivuja.



Sohvalle pääsi nyt myös pari uutta tyynyä, taaempi neulastyyny sekä etualan kuusityyny, molemmat merkiltään Fine Little Day. Vaikka kuosit on hieman talviset, sopii nuo luontoteemallaan mielestäni myös muihin vuodenaikoihin varsin hyvin. Taaempi männynneulanen on varsinkin omaan silmääni tosi kiva ja ajaton kuosi! Tyynyt lähetti minulle Valkoinen Lautturi-verkkokauppa, jossa on saatavana muitakin saman merkin tuotteita: https://valkoinenlautturi.fi/tuote-osasto/fine-little-day  Nahkatyynyt ovat omatekemiäni, ja niitä on ollut kiva yhdistellä erilaisiin väreihin.


Tässä vielä vertailun vuoksi samasta nurkasta kuva eri värisillä tyynyillä. Koristetyynyjen lisäksi seinältä on yksi pieni kuva vaihtunut keltaisesta mustavalkoiseen, ja pöydän kukat ovat erilaiset. Muuten kaikki on ennallaan, mutta tunnelma on tosi eri. Toki valon värikin vaikuttaa tilaan, vasen kuva on otettu keväällä auringossa, ja jälkimmäinen nyt heinäkuun lopussa pilvisenä päivänä.


Huomenna alkaakin elokuu, ihanaa!

*Fine Little Day-tyynyt saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Piippuköynnös ikkunaa kehystämässä



Puutarhanhoito on pitkäjänteistä puuhaa, jossa työstään saa palkkion usein vasta vuosien kuluttua. Toki tekeminen itsessään on osa harrastuksen viehätystä, mutta toinen vähintään yhtä tärkeä osa on nähdä kasvien kasvavan, ja omassa päässä aluksi olleen vision puutarhasta alkavan käydä toteen. 

Tänä kesänä neljän vuoden asumisen jälkeen on yksi puutarhan suosikeistani alkanut vihdoin näyttäytyä niinkuin sen olin ajatellut, nimittäin piippuköynnös. Tälle köynnökselle piti ehdottomasti miettiä paikka jo taloa suunnitellessa, koska kyseinen köynnös oli yksi niitä joita harmitti jättää vanhan kodin pihan mukana. Siellä meillä oli talon ja varaston välillä pergola, ja piippuköynnös nousi terassiin upotetusta penkistä päiden yläpuolelle. Rakastin lehtien välistä siivilöityvää valoa ♥ Tässä kodissa köynnös istutettiin talon päätyyn puolivarjoisalle paikalle, jossa se saa kiivetä omia tikkaitaan pitkin ikkunan reunassa. Nyt saan ihailla samaa lehtien välistä kajastavaa valoa aina aamuisin kahvia keitellessä, kun aurinko paistaa silloin tuosta suunnasta.


Tikkaat ylettävät yläkerran kaiteelle saakka, ja uskoisin köynnöksen jatkavan matkaansa sitten parvekkeen kaidetta pitkin. Siitä tuleekin hauska näky! Tikkaat on rakennettu reilusti irti seinästä, jottei seinän rakenteeseen tule suotta kosteusrasitusta. Köynnös on myös melko ilmava isoine lehtineen, niin uskalsin istuttaa sen jälleen seinää vasten. Tikkaiden alapäässä on umpinainen keskiosa jottei lapset pääse kiipeämään niihin, ja köynnökselle on jätetty vain pienemmät raot. Ylempää ne avautuvat kuvassa näkyvällä tavalla.

Talostakoti keittiö puutarha piippuköynnös

Piippuköynnös myös kukkii, mutta kukat on melko vaatimattomat ja jäävät lehtien alle piiloon. Koristeellisuus tuleekin lehdistä ja rehevästä kasvutavasta. Vanhastaan tiesin, että köynnös kasvaa aluksi hitaasti, ja niin teki tämäkin. Sitä sai myös alkuun ohjata jatkuvasti tikkaalle, se ei tuntunut "tajuavan" että tolppiin voisi kietoutua :-D Hetken jo epäilin että pitäisikö tikkaat vaihtaa ohuempiin, mutta nyt tänä kesänä tuo sittenkin äkkäsi jutun juonen.

Keväällä piippuköynnös on pitkään lehdetön, ja lehdet puhkeavat aika myöhään. Lehdet ovat aluksi pieniä sydämiä, ja mielestäni todella suloisia!  Tämä on sympaattinen ja kaunis kasvi, ja kärsivällinen odotus oli jälleen palkan arvoista!


Tässä vielä vanhan kodin terassilta kuva, jossa kukkia hoitaa aika pikkuruinen neiti :-)


Mukavaa viikonloppua!