kotiliesi

Puutarhasta syyskuinen kukkakimppu sekä lehtijuttu

 


Lähdin pihalta hakemaan muutamaa maa-artisokan kukkaa maljakkoon, mutta sainkin kokonaisen kimpun! Yleisilme puutarhassa on nyt jo hyvin syksyinen, melkein kaikki kasvit ovat kukintansa päättäneet. Silti kimppuun löytyi monenlaista kukkaa, ja huomasin etteivät asterit ole vielä edes aloittaneet kukintaansa. Vielä riittää siis kukkakimppukautta :-)


Maa-artisokat kurottelevat kohti aurinkoa. Näissä ei ole tänä vuonna ihan niin komea kukinta kuin joskus on ollut, mutta isoiksi nuo on kasvaneet silti taas. Kohta saa taas herkullista keittoa näistä ♥


                                                


Tilasin miehen tuomaan kauppareissultaan uusimman Kotipuutarha-lehden. Sieltäpä löytyy nimittäin tuttu naama ja puutarha! Puutarhastamme on juttua, ja samalla annan muutaman vinkkini uusien pihojen suunnittelusta ja toteutuksesta. Pian pääsemme taas toteuttamaan samoja vinkkejä itsekin, sillä huomenna aamulla aloittaa kaivinkone työnsä tontilla, ja siitä se seuraava pihakin lähtee taas muodostumaan :-)



Mukavaa uutta viikkoa!

Esittelyssä uusi tonttimme

Hei taas tänne blogin puolellekin! 


Ajattelin esitellä teille viimein uuden tonttimme. Tontilla on tällä viikolla tapahtunut paljon, kun viimeiset kaadettavista puista on kaadettu, ja risukko on raivattu pois. Ensi viikolla aloitetaankin jo maatyöt, niin tässä kohdassa oli hyvä käydä ottamassa muutama kuva tontista, maatyövaihe ei ole enää sitten kovin esteettinen :-D


Tonttimme on aivan meren läheisyydessä, ja kooltaan 2298m2. Se on muodoltaan hieman pitkulaisen kakkupalan mallinen, kaksi sivua on suoria ja suorassa kulmassa keskenään ja kolmas sitten kaartuva tien mutkaa mukaillen. Tien toisella puolella on pieni metsäkaistale, ja sen takana matala meren lahden pohjukka, käytännössä pelkää kaislikkoa ilman vettä. On siellä joskus vähän vettäkin, kuten tänään kovien sateiden jälkeen, mutta mistään avarista merimaisemista ei kuitenkaan ole kyse. Kaislikko kuhisi kesällä vesilintuja, ja näimme tuolla paljon joutsenia, hanhia, haikaroita ja kurkiparikin taisi siellä pesiä kun usein liitelivät kaislikon yllä.



Tontimme toisessa päädyssä on kallio, jonka aiomme jättää luonnontilaan. Ylläoleva kuva on otettu kallion päältä tien yli kaislikon suuntaan.


Alkuviikolla tilanne oli vielä tämä, kun metsuri oli juuri saanut työnsä valmiiksi. Olimme itse kaataneet pienempiä puita jo pitkän ajan kuluessa, vähän kerrallaan. Halusimme katsoa miten tila muuttuu, ettei tulisi kaadettua liikaa. Lopulta kuitenkin aika iso alue piti ottaa kokonaan auki, koska talon alue sekä sitä ympäröivät kulkureitit, pengerrykset, autopaikat ym vaativat kaikki maanmuokkausta ja tilaa. Tontin etuosassa taas nostetaan maan pintaa, joten sinnekään ei voinut puita juuri jättää. Vähän harmi, mutta saimme onneksi säästettyä tontin reunoille paljonkin puita, ja pihan keskelle jää lehmus, tammi ja iso mänty. Talon paikkaa jopa muutettiin aikanaan usealla metrillä, jotta saimme lehmuksen säästettyä.


Tosi ison kuusen kaataminen tuntui kurjalta, mutta se varjosti käytännössä koko toisen päädyn pihasta. Jätämme ison kannon kuitenkin paikoilleen, koetan keksiä sille jotakin mukavaa hyötykäyttöä. Lisäksi säästimme rungosta pätkiä esimerkiksi istumapenkeiksi nuotiopaikalle. Aika massiivisia penkkejä noista tuleekin! 



Lapset tykkäävät leikkiä erityisesti kallion ympäristössä. Kallion etupuolelle on tulossa suojaisa nuotiopaikka, josta uskon olevan jatkossa paljon iloa koko perheelle!


Tässä tonttia kuvattuna kalliolta, oikealla kulkee tie. Taustalla näkyy toistaiseksi ainoan rajanaapurimme työmaa harkkoineen, kivasti aika samaan aikaan rakennamme. Heillä on myös melko saman ikäisiä lapsia kuin meillä, ja muutenkin mukavan oloista porukkaa. Myös tontin takasivun taakse voi joskus tulla vielä rakentajat, mutta ainakaan tällä hetkellä sitä tonttia ei ollut kuulema tarkoituksena myydä. Tien toisella puolella maanomistaja on myös yksityinen, mutta kaislikko on jäämässä noin eli se on kaavoitettu viheralueeksi. Ensimmäinen kahnaus vastapäisen maanomistajan kanssa tulikin jo, kun koneurakoitsija oli epähuomiossa laittanut haketusta odottavan risukasan tien toiselle puolelle aukealle paikalle odottamaan, ja maat omistava henkilö tulikin ns. lankoja pitkin kovin sanankääntein. Onneksi risut ollaan viemässä heti ensi viikon alussa siitä pois. Harmillista että kävi näin, itse tiesimme kyllä että tien toinen puoli on yksityisen, mutta koneurakoitsija ei sitä ollut tarkistanut vaan oli olettanut sen olevan kaupungin maita jonne hänellä on lupa jättääkin puita tilapäisesti. No, nyt vaan peukut pystyssä että tuo jäisi ainoaksi kupruksi, ei ole todellakaan kenenkään etu jos pitää jatkossa riidellä tälläisistä asioista jotka olisi ihan vältettävissäkin.


Kallion päällä on yksi tonttimme isoista ja kauniista männyistä. Olen ehkä ennenkin kertonut, että mielestäni yksi kauneimpia näkyjä luonnossa on ilta-auringossa hohtava mänty. Onneksi kaikki isoimmat männyt sijaitsivat tonttimme reunoilla niin, että ne saivat jäädä ♥


Tässä vielä naapurin rajalta toisin päin otettu kuva, takana näkyy kallio. Tonttimme jatkuu vielä kallion taaksekin jonkun matkaa, mutta sille osalle emme tee nyt mitään. Jääköön tuo osa lasten ja koiran seikkailualueeksi. 

Tunnelmat on nyt rakentamisen suhteen jännittyneet ja odottavat. Pitkä valmisteluvaihe alkaa olla loppusuoralla, ja ihan pian siirrymmekin toteutusvaiheeseen! Ensi viikon aikana on tosiaan maatyöt alkamassa, ja siinähän tuleekin nopesti paljon näkyvää muutosta. Tulevat viikot tehdään maatöitä, perustuksia ym, ja marraskuun alussa, tasan vuosi tontin ostosta on sitten tulossa talon elementit. Ensi vuoden alkupuolella talon pitäisi olla jo levypinnoille asti tehtynä, josta jatkamme itse eteenpäin. Toki teemme tässä talon rinnalla samalla ulkorakennusta, jonka jätimme pois talotehtaan toimituksesta ja teemme itse. Ennen sitä pitää vielä kuitenkin hoitaa muutto, ja muutama muukin homma. Pitäkää meille peukkuja :-D

Mukavaa uutta viikkoa!

Suomen luonnon päivä 29.8.

Hyvää Suomen luonnon päivää!


Tiesitkö, että tänään vietettävä Suomen luonnon päivä on myös liputuspäivä? Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputti kauniin luontonsa kunniaksi.


Meillä ei ole kotona lipputankoa, mutta ajattelin tehdä pienen koosteen vuosien aikana ottamistani luontokuvista. Liputan luonnon puolesta kuvillani. Olen aina ollut innokas luonnossa liikkuja, sienestäjä ja marjastaja. Nuorempana kävimme kaveriporukalla telttailemassa harva se viikonloppu, kesät talvet. Muistan eräänkin eräretken, jossa hiihdimme pitkin metsiä ja järven jäitä, ja minulla oli isoisäni leveät hikilankut suksina, ja kaverilla kepeät luistelusukset. Ei varmaan tarvise sanoa että sain tehdä hikipäässä töitä pysyäkseni perässä järven jäällä :-D Toisaalta umpihangessa leveillä suksilla pääsin letkan kärkeen tekemään latua. Tuolloin taisin olla vähän parempikuntoinen kuin nykyään :-D


Kesäisistä vaelluksista on jäänyt mieleen erityisesti lapissa tehdyt vaellukset, kirkkaat purot ja huikeat maisemat. Kauniita retkeilypaikkoja voi tosin löytää mistäpäin vaan maata. Yksi suosikkini on ollut myös Lapinsalmelta alkava alue pohjois-Valkealassa, kun asuin nuorena Kouvolassa, vietimme juuri noissa metsissä paljon aikaa. Mitenköhän sitä saisi vielä näin keski-ikäisenäkin itsensä taas metsään? Lasten kanssa ei ole tullut lähdettyä, mutta toisaalta lapsemme ovat telttailleet läpi kesän omassa pihassa :-)


Juuri nyt on oivallinen aika poimia luonnosta sieniä ja puolukoita. Mustikkaakin on vielä, ja Suomen luonnon päivän oma juhlaleivonnainen onkin mustikkapiirakka. Itsekin meinasin sellaisen tänään pyöräyttää. 





















Juhlavaa luonnon päivää kaikille! #liputanluonnolle

Lisätietoja päivän omalta nettisivulta: https://suomenluonnonpaiva.fi/

Pakkaamista ja puutarhaa

 


Loppukesän puutarha hurmaa hieman ränsistyvällä charmillaan. Vaikka viikko on ollut tosi kiireinen, olen yrittänyt ehtiä ottamaan hetkiä puutarhassa, nauttimassa viimeisistä kukista ja kesäisistä päivistä. Kiire on koostunut työasioista, mutta myös muuttoon ja uuden talon asioihin liittyvistä hoidettavista jutuista, joiden lista tuntuu vain pitenevän vaikka miten ahkerasti sieltä rastisi tehtyjä pois.

Suurin uutinen on se, että meillä on nyt tiedossa vuokrakoti! Lisäksi meillä on myös rakennuslupa! Wow ♥ Muuttoa koetetaan aloittaa lokakuun alusta, ja jos hyvin käy, siirtyisimme sinne jo lokakuun puolivälissä. Lapsilla vaihtuu koulu, niin vaihdos yritetään ajoittaa koulun syysloman ajalle.



Lastenhuoneessa ei ole tullut käytyä kameran kanssa aikoihin, eikä nytkään olisi ollut asiaa. Yksi kohta tiukalla rajauksella näytti siedettävältä... 


...mutta heti kun käänsin kameraa hieman sivuttain, totuus paljastuu :-D Lapsillamme on todella paljon kirjoja, enkä ole oikein koskaan raaskinut niitä karsiakaan kovalla kädellä. Niinpä kaikki Uppo-nallet, Tatut ja Patut, Herra Hakkaraiset ja kumppanit on sullottuna laatikoihin, ja laatikoita tuli aika monta :-D Toinen mitä on paljon on legot, ja varsinkin Duplot. En oikein tiedä miten niihin suhtautuisin, vaikka Duplot on tavallaan aika pienille, meillä lapset rakentelee niitä ihan useinkin. Laatikkoon nekin pakataan, en vielä aio niistä luopuakaan. 




Päärynäpuu on taipunut aivan mutkalle hedelmien painosta. Ne ei silti ole vielä ihan kypsiä, joten puupolo saa vielä hetken olla kumarassa. Ihmeellinen pieni puu, joka tekee paljon hedelmiä koostaan huolimatta! Omena sen sijaan on kasvanut aika isoksi, mutta ei tee montaakaan omenaa. Koetan heittää puutarhalle pikkuhiljaa hyvästejäni. Vaikeaa on.


Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Vielä viimeiset päivät aikaa käydä Asuntomessuilla Tuusulassa, itsekin mietin että josko kävisi vielä kerran piipahtamassa myös suunnittelukohteessani, ennenkuin se muuttuu asiakkaani ihanaksi kodiksi. Muuttopuuhat alkavat sielläkin alueella pian :-)

2014-2020

 


Kaksi kuvaa samasta paikasta, joiden väliin mahtuu uskomaton määrä työtunteja, hikeä, rahaa, kireitä hermoja, ja onnistumisiakin. Sekä tietysti elettyä elämää iloineen ja suruineen.

Ylempi kuva on tontistamme vuodelta 2014, ja alempi kuva samasta paikasta eiliseltä 18.8.2020. Eilen oli siitä merkittävä päivä, että se oli viimeinen päivä jolloin omistimme tämän talon. Tänään olemme talottomia, ja alamme pakata muuttolaatikoita. Onneksi muutolle on muutama kuukausi aikaa, että ehdimme etsiä sopivan vuokrakodin ja saada tavarat fiksusti pakettiin. 

Voisi kuvitella, että näin ison työn jälkeen talon myyminen tuntuisi haikealta, surulliselta, iloiselta, joltain? Mutta jostakin syystä se ei tuntunutkaan oikein miltään. Tätä ihmettelimme mieheni kanssa yhdessä, mutta luulen että koska asiaa on valmisteltu niin kauan, ei myymisessä ollut mitään yllättävää tai odottamatonta. Suunnitelmat vain etenevät kuten kuuluukin. Ehkä haikeus iskee sitten, kun muuttoauto kurvaa pihasta ja huoneet ovat taas tyhjiä? Kuten silloin ihan alussa, kun kaikki nämä vuodet täällä olivat vasta edessäpäin ♥