Toivoa on

Ulkona pilkahti tänään aurinko! Linnut sirkuttavat minkä jaksavat, ja äänimaisema on hyvin keväinen. Nurmi alkaa olla paikoin ihan sula, ja ihan pikkuisen piti eilen jo koettaa että miltä se harava tuntuisikaan kädessä. Vähän liian aikaista on vielä, mutta kokeilla kai saa? :-)

Tämän kevään flunssamaraton alkaa olla toivottavasti jo loppusuoralla. Nyt on mennyt kolmisen viikkoa, ja viimeiset kaksi lasta ovat nyt vuorossa, eli nuorimmat. Perinteisesti nämä kestää aina sen kuukauden verran että koko porukka on käyty läpi, ja siihen taidetaan päästä nytkin. Perinteistä on myös se, että kun on usemman viikon hoidellut kipeitä lapsia, sairastuu lopulta itsekin. Näyttäisi siltä, että pahin on jo ohi, mutta veto on kyllä vieläkin aika poissa. Saan silti hurjasti virtaa kun menen pihalle, ja huomaan kuinka kevät tulee aivan kohisten! Kukkapenkeistä nousee jo vaikka minkälaista alkua, yhdessä varhain kukkivassa esikossa on jo kukkien nuputkin näkyvillä. Kertakaikkiaan mahtava juttu!

Raksallakin on tapahtunut ihanasti edistystä, eilen käydessäni näin jo ensimmäisen ihan valmiin pinnan. Eteiseen tulevat mustat seinäpanelit oli jo paikallaan, ja tuntui oikein sellainen ilon läikähdys sen nähdessäni. Tasoitukset on nyt käynnissä, ja reilun viikon päästä pitäisi olla kaikki seinät ja katot jo maalattu. Siinä kohdassa tapahtuukin se suurin muutos raksasta taloksi. Ja eipä aikakaan, kun päästääkin tekemään siitä talosta taas koti. En malttaisi odottaa! :-)