Maanantain värit

Uusi viikko valkeni yhtä harmaana ja värittömänä kuin edeltäjänsäkin. Aamupäivällä tartuin kameraan, ja etsin värejä harmautta poistamaan. Miehen tuoma naistenpäivän kimppu onkin oikein täydellinen väriläiskä! Aurinko taisi kuulla hartaan toiveeni, ja ilmaantui lopulta iltapäivällä näkyviin. Kuinka suuri merkitys valolla onkaan, ainakin minuun. Kuin olisi katkaisijasta laitettu ihmiseen taas valot päälle!

Valosta ja väreistä innostuneena leikkasin omenapuun. Toivottavasti siitä vielä joskus tulisi kunnollinen puu. Tähän mennessä se ei ole tehnyt yhtäkään kukkaa tai hedelmää. Puput on syöneet sitä lukuisia kertoja, ja kevätruiskutuksista huolimatta siinä majailee vuosittain ötököitä. En taida olla häävi omenapuutarhuri siis? :-D Leikkasin silti, ja toivotan sille hyviä vuosia jatkossa. Ehkäpä uusi puutarhuri saa sen aikoinaan kukoistamaan? Ensi keväänä minä leikkelenkin jo ihan eri puita, eri pihassa, eri kaupungissa. Taas yksi hyvästien paikka. Muistan vielä elävästi kun kannoin pientä puuntaimea puutarhamyymälän pihassa autoon vuosia sitten. Nämä on vähän niinkuin omia lapsia, nämä kasvitkin. Hoidettuja ja vaalittuja. Joitakin saattaa tulla jopa vähän ikävä. Mutta kyllä ne pärjää :-)

Aurinkoista maanantaita, olen niin iloinen että värit palasivat pitkään mustavalkoisena pysyneeseen maailmaan!