5 x hyvä kirppislöytö

Helmikuun haastepostaus oli blogiporukassamme aiheella parhaat kirppislöydöt. Haasteen heitti ilmoille Kaisa No home without you-blogista. Haasteeseen liittyi pieni ohjeistus, ja se kuului näin: 

Mitkä ovat parhaat ja rakkaimmat kierrätyslöytösi? Esittele 3-5 kotisi kirppishelmeä ja listaa mielestäsi paikkakuntasi parhaat 2nd hand -paikat! Koostan näistä sitten koko Suomen (noh, melkein) kattavan vinkkipostauksen.

Ajattelin ensin, että vau, ihana aihe, ja tähän löytyy helposti suosikit! Aika pian huomasinkin, että suosikkien nimeäminen ei ole ollenkaan helppoa. Muutama esine olisi olleet selkeästi top 5-sarjaa, mutta niistä ei nyt saanut millään julkaisukelpoista kuvaa. Kuten esimerkiksi lasten retro-kerrossänky. Olen jo aikaa sitten luovuttanut lasten huoneen suhteen, leikkeihin ihan ok, mutta kuvia sieltä ei kyllä saa otettua :-D Päädyin ottamaan tähän nyt mukaan viisi esinettä, jotka ovat kaikki kalusteita, omalla tavallaan kivoja, ja päivittäisessä käytössä.

1. Martelan Kilta-tuoli

Tämä Martelan Kilta-tuoli on aika uusi löytö, jota en ole täällä vielä edes esitellyt. Se odottaa uutta verhoilua, mutta on jo nyt muodostunut sekä lasten että kissan suosikkipaikaksi, josta välillä oikein kinastellaan. Oikeasti ostin tuolin itselleni työtuoliksi, mutta näyttää siltä että olen jo hävinnyt tämän pelin. Enää pitäisi päättää väri ja materiaali jolla tuoli verhoillaan! Sametti, nahka, joku edullisempi versio?

Ostopaikka: Spr Kontti, Vantaa, 15e

2. Työpöydän valaisin

Työpöytääni valaisee vanha metallinen pöytävalaisin. Valaisin on jokapäiväisessä käytössä, ja ajaa oikein hyvin asiansa. En tiedä onko se jotakin merkkiä, mutta tykkään kovasti sen ulkomuodosta sekä väristä. Se tuli meille vähän kyseenalaista reittiä, kun veimme edellisen talon raksa-aikana rakennusjätettä kierrätykseen. Tiedän, että oikeasti lavoilta ei saisi kai ottaa mitään, mutta tämän yhden kerran tein poikkeuksen...

Ostopaikka: Löydetty roskalavalta, 0e

3. Vanha kaappi

Tämä vanha puukaappi on samaisessa työhuoneessani kuin edellinen valaisinkin. Siinä on kolme ovea, ja sisällä vielä yhdessä kaapissa laatikot. Kaappi on iso, mutta myös todellinen tila-ihme, ja vetää uskomattoman määrän papereita, mappeja, lamppuja, pattereita, lasten piirustuksia, valokuvia jne sisäänsä. Kaappi on myöskin järjettömän painava, ja sitä ei enää ikinä siirretä minnekään. Alunperin kaappi ostettiin edelliseen kotiimme makuuhuoneeseen vaatekaapiksi, ja sen piti olla jo viimeinen paikka ikinä. En sitten raaskinutkaan jättää kaappia sinne, joten muuttomiehet saivat kovan rastin kantaa tämä alas kapeaa kaartuvaa portaikkoa... Kaappi on myös kallein koskaan ostamani kierrätysesine, mutta saanee sen anteeksi, koska on ollut kovassa käytössä vuosia.

Ostopaikka Huuto.net, hinta 400e

4. Mademoiselle-tuoli

Mademoiselle kuuluu itsestään selvänä tälle listalle, koska on niin ihana. Tuoli on meillä paraatipaikalla olohuoneessa, ja siinä voi istua kuin lennonjohdossa ihastelemassa valtakunnan menoa. Se tuli meille tuon värisenä vihreänä, ja vaikka olen muutaman kerran jo meinannut maalata sen, on vihreä lopulta aina vienut voiton. Tarina tuolin takana on sellainen, että äitini laittoi minulle kerran viestiä, että olen täällä kierrätyskeskuksessa, ja täällä on tälläinen iso pinnatuoli joka on aika kiva ja hyvä istua, haluatko? Näkemättä kuvaakaan aavistin, mistä tuolista on kyse, ja vastasin että tottahan toki. Hintaakaan ei tuolilla ollut kuin joitakin kymppejä, jotka nekin äitimuori maksoi, kiitos vielä! 

Ostopaikka: pikkukaupungin kierrätyskeskus, minulle 0e

5. Messinkinen sohvapöytä

Kuten olen jo aiemmissa postauksissa kertonut, meillä oli olohuoneen sohvapöydän etsintä pitkä ja vaikea. Tämä pöytä tuli yhtenä ehdokkaana, mutta olisi kaivannut vähintään lasin vaihtamisen kirkkaaseen tai valkoiseen umpilevyyn. Koska en ollut pöydästä ihan varma, ja kirkkaan pyöreän lasin teettäminenkin olisi maksanut lähemmäs satasen, jäi pöytä ikäänkuin roikkumaan nurkkiin. Lopulta tilan puutteen vuoksi se vietiin meidän makuuhuoneeseen, ja siellä se toimittaakin nyt yöpöydän virkaa. Silmäni on jopa alkanut tottumaan ruskeaan lasiin, eli ehkä annan tuolle vielä mahdollisuuden? Jalustaosa on kuitenkin ihana, ja se mihin pöydässä tykästyin.

Ostopaikka: pikkukaupungin kierrätyskeskus, 30e

Toki löytöjä olisi muitakin, mutta osa jäi nyt tältä listalta pois syystä tai toisesta. Ainakin yksi on tosiaan se mainitsemani lasten pinnakerrossänky, josta en saa nyt säällistä kuvaa otettua. Se näkyy ainakin tässä vanhassa postauksessani (kliks). Samoin vanha liinavaatekaappi ja olohuoneen kolmihaarainen valaisin on ihan mainitsemisen arvoisia löytöjä. Olohuoneen uuden sohvapöydän aihio löytyi myös kirppikseltä, vaikkakin lopputulos olikin aika pitkälle muutettu.

Lopuksi vielä ne lupaamani paikalliset kirppissuosikit täältä Porvoosta (vaikkakin suurin osa näistäkin löydöistä on muista kaupungeista): 

1. Kierrätyskeskus Pro Uusiokeskus

2. Porvoon Löytöpiste

3. Näsin S-marketissa kaksi kertaa vuodessa järjestettävä MLL-lastentarvikekirppis

Onko teillä jotain suosikkeja kirppislöydöissänne? Onko ne kalusteita, vai enemmänkin pientavaraa? Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, jään odottelemaan Kaisan koontipostausta bloggareiden kirppislöydoistä, ja samalla sitä Suomen kirpputorien tärppilistaa! :-)

Sisustushaaveita 2018

Viime vuonna meillä oli isommalla blogiporukalla kuukausiteemoja, joihin sisustusbloggarit tarttuivat ja tekivät aiheesta oman postauksensa. Lopuksi postauksista koottiin aina kooste haasteen heittäneeseen blogiin. Nyt uuden vuoden alun kunniaksi herätimme tämän idean taas henkiin, ja vuoden ensimmäisen aiheen antoi Giselda hurmaavan kauniin Coffee Table Diary-blogin takaa. Haasteessa kysyttiin sisustushaaveista tälle vuodelle, ja evästys kuului näin:

"Haaveillaanko hetki? Uusi vuosi saa useimmilla meistä sisustushaaveet nousemaan pintaan. Haaveissa voi olla sisustaa uusi koti, parempi järjestys säilyratkaisujen päivityksellä, pintojen raikastus, tai vaikka tuoda uutta väriä sisustukseen. Toki myös ihanilla uusilla kalusteilla, valaisimilla, tekstiileillä ja sisustusesineillä - tai olemassa olevien kierrättämisellä, saa kodin ilmettä tehokkaasti päivitettyä. Mikä parasta, haaveilla voi isostikin, vaikka itse toteutus etenisi omalla tahdillaan! Millaisia sisustushaaveita sinulla on vuodelle 2018?"

Meillä on rakentamisen myötä juurtunut kotiimme tunnelma, ettei se ole koskaan valmis. Edellisessä talossa ne kuuluisat viimeiset listat jäivät iskemättä kiinni, kun viiden vuoden asumisen jälkeen myimme talon. Täällä talossa raksatunnelmaa on pidetty yllä jo usempi vuosi myöskin, edelleen moni asia on ihan oikeasti tosi kesken (mm. ne pihakivet, *huokaus*...). Sisustuksen suhteen tunne on usein sama, mutta ei niin negatiivisessa mielessä. Sisustamisessa koen, että koti on osa elämää, ja elää vuosissa ja vuodenajoissa mukana. Sen ei kuulukaan olla stabiili valmis tila, johon ei enää kajota. Tulee muutoksia arkeen, jokin toiminto olisi hyvä saada toimimaan paremmin, tai tekee mieli muuten uudistaa nurkkia. Koska sisustuksen tärkein työ on olla toimivaa, ja vasta toissijaisesti kaunista, lähtee muutoksen tarve usein käytännöstä. Toki ratkaisu voi sitten olla esteettinen ja samaan aikaan ratkaisu ongelmaan.

Sohvapöytä

Kovin suuria haaveita minulla ei sisustuksemme suhteen tällä hetkellä ole. Yksi pitkäaikainen haave on nimittäin toteutumassa ihan tuotapikaa, kun olohuoneeseemme tulee muutaman viikon sisällä uusi sohva. Sohvan vaihdon tarve nousi käytännöstä; nykyinen sohva on perhellemme aivan liian pieni. Vaikka harvoin on tilanteita, että kaikki yhtäaikaa olohuoneessa istuisivatkaan, niin tuolle sohvalle ei ole mahtuneet oikein edes pienimmät lapset pikkukakkosen aikaan. Istuvat siis osa lattialla. Yksi muutos olohuoneesta on vielä kuitenkin toteutumatta, ja se on sohvapöytä. Nimeänkin sohvapöydän nyt omaksi sisustushaaveekseni vuodelle 2018. Nykyinen vintage-pöytä on palvellut uskollisesti, ja on ihan nättikin, mutta se on aika korkea, ja siitä on alkanut liitokset nitkua sen verran paljon, että jotain remonttia tuokin vaatisi. Voiko olla, että lasten pöydältä sohvalle hyppimisellä on osuutta asiaan..? 

Ostaen vai itse tehden?

Mies on puhunut monesti, että pitkän sohvan kaveriksi olisi mukava saada myös nojatuoli. Se on siis hänen haaveensa, jonka voin mainita tässä samassa. Mademoiselle-tuoli on toki mukava, mutta itsekin tykkäisin kyllä pehmeästä käpertymis-mallisesta nojatuolista myös. Olohuonepainotteisia ovat siis meidän haaveemme! Sohvapöydän suhteen minulla on ollut ajatus, että tekisin sen itse. Olen selannut sisustuskauppojen valikoimia, mutta jotenkin juuri sopivaa ei vaan tunnu löytyvän, tai sitten hinta on ollut kertakaikkiaan liian suuri. Itsetehty sohvapöytä sopisi jotenkin teemaankin, onhan meillä keittiön pöytä ja terassin pöytäkin omatekoisia! Saapa siis nähdä. osuuko kohdalle valmista yksilöä vai alanko nikkarointipuuhiin?

Yhtenä haaveena minulla on myös saada työpiste kuntoon. Nyt, kun työskentelen kotona, on nykyisen työpisteeni surkea ergomia noussut taas ihan uuteen rooliin, ja ainakin oikean korkuinen pöytä ja tuoli olisivat ehdottomat. Nyt istun normaalia matalammalla Tapiovaaran Fanett-tuolilla, ja se on yhdistetty vähän normaalia korkeampaan "tilapäiseen" pöytään vuodelta 2015. Juuh, niskasärky muistuttaa tämän haaveen toteutuksen kiireellisyydestä! :-D

Yksi helppo tapa uudistaa kotia tuli myös todettua tänään. Kaivaa omia kaappejaan! Sohvalle ilmestyi keväisemmän väriset tyynyt, mutta mitään ei tarvinut ostaa. Sen verran monen värisiä tyynynpäällisiä löytyi kaapista, että ei liene tarpeenkaan ostella uusia, vaihtaa vain välillä erilaisen väriyhdistelmän esille. Tuo pörröisin tyyny ei kylläkään vaihtunut, se kuuluu sohvan vakiovarustukseen. Ehkäpä uuden sohvan myötä meille ihmisillekin jää hieman enemmän tilaa, nyt tuntuu että jo kissa vie yksinään puolet sohvasta :-D

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Tammikuu sisustajien kodeissa

Tammikuun alkupuolella meillä siivottiin joulukuusi pois, ja siitä loppiaisen tienoosta alkaa aina itselläni kova sisustusinnostus. Liekkö syynä pakollinen siivous neulasten varistua lattialle, vaiko pieni kalusteiden siirtely kun kuuselle raivattu tila taas vapautuu muuhun käyttöön, mutta joka vuosi tuntuu toistuvan sama kaava. Loppiaisen jälkeen alkaa rymsteeraus ja kodin sisustuksen muuttaminen keväisemmäksi. Kirjoitin tästä tammikuun alkupuolella, kun vaihdoimme olohuoneen järjestystä.

Koska meillä on ollut nyt jo jonkin aikaa pienellä blogiporukalla kuukausittain vaihtuva teema, heitin tästä loppiaisen jälkeisestä kalustevalssista heillekin kysymyksen josta tuli tammikuun teema. Kysymykseni kuului näin:

"Joulun jälkeen kodin sisustus muuttuu usein ainakin sen verran, että joulukoristeet ja kuusi saavat lähteä. Usein samalla tekee mieli uudistaa sisustusta muutenkin, ja tuoda kevättä kotiin. Miten kevätkauteen ja uuteen vuoteen siirtyminen näkyy kodissasi? Vaihtuuko loppiaisen jälkeen kalusteiden paikat, vai riittääkö vasta pääsiäisen tienoilla kevätsävyisten tyynyjen nakkaaminen sohvan nurkkaan tuomaan keväisen tunnelman? Ilmestyykö pöydälle kevätesikko tai tulppaaneja? Onko jokin perinne, jonka toistat joka vuosi joulun pyhien jälkeen vai riittääkö pelkkä kuusen pois vieminen karistamaan joulun kodista? Teetkö sisustamisen saralla uudenvuodenlupauksia?"

Haasteeseen vastasivat upeat naiset upeiden blogien takaa, ja kerään näistä postauksista nyt pienen koosteen. Kuvat ovat luvalla lainattu haasteeseen vastanneiden blogeista, ja alkuperäiseen postaukseen on jokaisen kohdalla linkki. 

Valkoinen Harmaja

Haasteeseen lähti ensimmäisenä mukaan Suvi Valkoinen Harmaja-blogista. Heillä tehtiin vasta loppiaisena perinteinen joulun karsiminen ja siivousoperaatio. Pöydällä ei vielä ole tuoreita kukkia, mutta kauniit värilliset lasiesineet ilahduttavat! Peikonlehti oli venähtänyt isoksi, samaa oli todettu muissakin kodeissa (kuin myös meillä).

"Tuuletin myös kaikki koristetyynyt ja ne jäivät sen jälkeen kokonaan laittamatta esille olohuoneeseen. Eipä tuo olohuone näytä hullummalta ilman koristetyynyjäkään (sanoo koristetyynyfriikki). Ilmettä pehmentää sohville rennosti heitetyt torkkupeitot – minusta niiden pitää olla juuri noin, eikä viikattuna. Ja sohvamodulit irroitin taas toisistaan. Vaikka kulmasohvan nurkkaan on ihana käpertyä, pidän moduleista kuitenkin enemmän näin toisista irrallaan." -Suvi

Modernisti Kodikas

Modernisti kodikas-blogin Kerttu kertoi että on olohuoneeseensa todella tyytyväinen juuri nyt, eikä kaipaa sinne isoja muutoksia. Työ alla oli kuitenkin sohvapöydän teettäminen, ja etsinnässä senkki taulun alle seinustalle. 

"Joulukuusen jälkeen viherkasvit näyttävät raikkailta, meidän peikonlehti alkaa kaivata jo isompaa ruukkua. Tekstiileissä luotan tällä hetkellä varsin musta-valko-harmaaseen yhdistelmään, vaikka kevään edetessä meillä tullaan näkemään värejä niin tyynynpäällisissä kuin kukkakimpuissa." -Kerttu

the Ex-minimalist

Riikka the Ex-minimalist-blogista kertoo, että sisustus ei vielä muuten ole kovin keväinen, paitsi seinälle palanneen maalauksen väripaletissa. Kaluteiden paikat eivät vaihdu, mutta piensisustusta vaihdellaan välillä kyllä. Kevättä tuovat kuitenkin erilaiset kukat sekä lisääntynyt valo. Riikka odottaa sitä ensimmäistä kertaa, kun ulkona tuntuu kevään tuoksu, ja tähän yhdyn minäkin. Se on todellakin ihana hetki ja tuoksu!

"Ensimmäiset valkoiset tulppaanit ostin heti loppiaisen jälkeen ja ne ehtivät jo lakastuakin. En myöskään voinut vastustaa ruukussa kasvavia helmililjoja, kun näin niiden niiden tulleen kauppoihin. Keväiset kukat ja kynttilät ovat tammikuulle ominainen yhdistelmä, kun mielessä on jo kevään odotus, mutta iltapäivällä saapuva pimeys kaipaa yhä kynttilöiden loistetta."-Riikka

Esmeralda's

Esmeraldas's-blogin Essi kertoo, ettei heillä pohjakuva anna oikein mahdollisuutta vaihtaa kalusteiden järjestystä, mutta se ei ole haitannut. Muutoksia tehdään fiiliksen mukaan väreillä ja tekstiileillä. Muutenkin vaihtelua ja piristystä sekä kodikasta tunnelmaa haetaan pienemillä muutoksilla jotka on helppo ja nopea toteuttaa. Myös tulppaanit kauniissa maljakossa kuuluvat Essillä alkuvuoden perinteisiin.

"Ne pienet muutokset tuovat kivasti vaihtelua ja piristävät mieltä, ja onhan niistä kiva kirjoittaa tänne blogiinkin! Muutosten ei tarvitse olla suuria, vaan yksittäisillä pienillä asioilla kodin ilme piristyy kummasti. Esineiden paikkojen vaihtaminen, uusi viherkasvi, leikkokukat maljakossa, kaunis tuoksukynttilä… onhan niitä monia yksittäisiä asioita, joista voi omassa kodissa iloita!"-Essi

Pihkala

Pihkala-blogissa eletään juuri talven parasta aikaa, eikä sisustuksessakaan haluta hypätä joulusta suoraan kevääseen. Tulppaanikauden aloitustakin halutaan odottaa hieman myömemmäksi, mutta ensimmäiset magnolian oksat on jo tuotu sisään. Suurin keväinen muutos onkin lisääntyvä valo, joka tuo mukanaan omanlaisensa tunnelman.

"Tasapainoisessa kodissa tavarat kulkevat kahteen suuntaan. Loputtomasti ei voi hankkia uutta luopumatta jostakin vanhasta. Tavaroihin ei kannata rakastua, niitä on turha pitää tyhjän panttina varaston sopukoissa. Itse pyrin siihen, että kodissani on vain mieluisia asioita. Pääkalusteet pitää ehdottomasti olla aikaa kestäviä ja laadukkaita, tämän ympärille voi sitten vaihtelunhaluisena kerätä pienempiä sesonkien mukaan muuttuvia asioita. Kaikki lähtee kuitenkin ajattomasta ja laadukkaasta pohjasta."-Maija

Pieni talo Helsingissä

Piia kertoo Pieni Talo Helsingissä-blogissaan että heillä on tammikuussa sisustuksessa raikkaampi ja pelkistetympi ilme. Sisustuksesta puuttuu joulukuusen poistuttua vihreän sävyt, ja jotakin oksia tai kukkia voisi ehkä tuoda esille. Muutoin väriskaala saa pysyä melko vaaleana ja rauhallisena. Esille on nostettu jälleen Piian oman 1kertaa2-malliston tyynyjä. Piia haaveilee koko perheen yhteisestä siisteyden ja järjestyksen ylläpidosta, ja tämän haaveen jaan hänen kanssaan :-D

"Nyt kevättalvella nämä graafiset ja raikkaat musta-valko-harmaat kuitenkin tuntuvat taas herkullisille ja saavat meillä olla esillä vähän runsaammin toistaiseksi. Tuotteethan ovat merinovillaa, joka on ihanan tuntuista ihoa vasten ja ohkaisena neuloksena myös todella lämmintä."-Piia

Oblik

Oblik-blogin Jutta kertoo että heillä on vauhdikkaasti tartuttu jo aiemmin valmisteltuihin kodin muutoksiin. Vaatehuoneen muutos on saatu käyntiin ja lähes valmiiksikin. Kylpyhuoneessa on uusia hyllyjä, ja muutenkin kotiin on tehty pieniä ja isompia hankintoja hyvien löytöjen osuessa kohdalle. 

"Olen hyvin pitkälti tunnepohjainen sisustaja. Etukäteen en koskaan voi sanoa, milloin sohvatyynyt vaihtavat paikkaa tai milloin iskee se superhyvä idea päähän, jolloin kaikki menee mullinmallin. Jotakin kutkuttavaa näissä uusissa aluissa aina on - myös sisustuksen saralla. Usein meillä tapahtuukin kotona kaikista eniten juurikin tammi-toukokuun aikana. Mitään lupauksia en kylläkään ole (vielä) koskaan tehnyt. Se tuntuisi jo liian suunnitelmalliselta itseni kaltaiselle hetkessäeläjälle." -Jutta

Anniina V blog

Anniina V blog osallistui haasteeseen vasta kun tammikuu oli ehtinyt hujahtaa ohi.  Heillä elelläänkin kutkuttavia aikoja pohjapiirustusten pyörittelyn ja talofirmojen kilpailuttamisen kanssa. Saan heti tunnelmasta kiinni, tsemppiä kovasti raksapuuhiin! Loppiaisena heillä siivottiin urakalla, ja sohvakin vaihtoi paikkaa samoilla vauhdeilla. Samalla vaihtui tietysti koko olohuoneen järjestys. Taisi käydä siis aika samalla tavalla kuin meilläkin :-)

"Vaikka meillä oli tänä vuonna omassa mittakaavassani aika maltilliset joulukoristeet, tuntui koti todella raikkaalta niiden poistamisen jälkeen. Ihanaa selkeyttä! Viherkasvit tuntuvat saavan ihan uutta virtaa lisääntyvän valon myötä, niin kuin kyllä minäkin. :) Isot ikkunat ovat ehdottomasti tämän vuokra-asuntokotimme paras ominaisuus, tavallista korkeamman huonekorkeuden lisäksi."-Anniina

Ihanan raikkaita koteja oli kaikilla haasteeseen vastanneille! Osa innostui järjestelemään kalusteita uusiksi kuten meillä, toiset karsivat tavaraa vähemmäksi, toiset toivat raikkautta kotiin viherkasveilla ja leikkokukilla. Myös sisustuksen väriskaala oli jollain lailla kaikilla tammikuisen kodin osana, oli se sitten hempeän pastellinen tai harmaa eri sävyissä. Yhdistävää oli, että väripaletti muuttui joulusta tammikuulle mentäessä, kun joulu karsittiin kodeista pois. Tammikuu on uusien alkujen aikaa, eletään vielä talvessa mutta katse on jo käännetty kohti tulossa olevaa kevättä :-)

Kivaa sunnuntaita kaikille!

Ajatuksia ompelukoneen ääreltä

Pitkästä aikaa päädyin ompelukoneen ääreen. En ole täällä kodissa asuessa ommellut kuin kerran, ja me ollaan asuttu täällä reilu vuosi. Aika pahaksi on siis päässyt tilanne!

Päädyin pitkän tauon jälkeen aloittamaan kevyesti, ja tein ihan peruspaidan ilman mitään kommervenkkejä. Kankaaksi valikoitui kirpparilta 2e hintaan löytynyt pätkä pallotrikoota, ei olisi iso menetys jos ei onnistuisikaan. Siinä ommellessa tuli mieleeni, että tämän kuun kuukauden aihe (näitä meidän blogiporukan kuukausittain vaihtuvia aiheita) liittyikin juuri tähän. Kysymys, jonka Tanja Idis ja Interioori-blogista esitti kuului näin: 

"Mitä käsityöläisyys sinulle merkitsee? Näkyvätkö erilaiset kädentaidot mahdollisesti sisustuksessasi/ kodissasi ja miten? Onko jotain taitoja, joita haluaisit itsekin oppia tai oletko jo käsityöläinen?" 

Ihan ensimmäinen vastaus mikä tuli mieleen oli, että käsityöläisyys tarkoittaa samaa kuin minä. Tässä koin jopa pienen ahaa-elämyksen. Se on todella sitä syvintä minua. Sen päällä on arki ja elämäntilanne ja kaikki se mitä elämään kuuluu, mutta jos aivan vapaasti saisin päättää tekemisistäni, tekisin luultavasti kokopäiväisesti jotakin käsilläni. Olen ihminen, jolla on jopa vähän pakottava tarve saada tehdä jotakin näkyvää käsilläni, joka ei katoa silmän räpäyksessä kuten siivous, ruuanlaitto jne. Ne ovat voimassa noin minuutin valmistumisensa jälkeen, mutta käsityöt ovat sille loistavaa vastapainoa. Ihan oikeastihan olen käsityöläinen ammatiltanikin, tosin en ole koskaan tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Jaksoin opiskella erilaisia käsityötaitoja neljä vuotta ammattikorkeakoulussa, ja silti tuntuu että aina olisi jokin ihana ja kiinnostava uusi taito vielä opeteltavana :-D Kotiäitivuosina hyödynsinkin tilaisuuden, ja opettelin ihan järjestelmällisesti ns. naistentaitoja, siis virkkausta, ompelua, huovutusta jne. Aiemmat taitoni kun ovat olleet enemmän kovien materiaalien parista. Näistä varsinkin ompelusta tulikin mieluisa harrastus, jonka ääressä olen kokenut monia riemun hetkiä huomatessani että vaikeuksien jälkeen tämähän onnistui! 

Käsitöihin kuuluu myös mielessäni selkeänä sukupolvien ketju. Olen osa isompaa kokonaisuutta, jossa sukupolvi toisensa jälkeen on ollut taitavia ihmisiä täynnä. On käsityönopettajaa, kirvesmiestä ja muuten vain luovia ja taitavia tyyppejä minulla geeneissä. Kiitos siitä heille! 

Kodissamme käsityö näkyy eniten luultavasti keramiikkatöinä. Olen tehnyt niitä lapsesta saakka, ja niitä löytyy niin koriste-esineinä kuin käyttöesineinäkin. Toki meillä on myös itse tehtyjä kalusteita aina viilutetuista ja intarsiakoristeisista lipastoista pöytiin ja pienempiin esineisiinkin. Seinillä on taidetta, niin omaa, kuin lastenkin tekemää. Ilmeisesti jälkeläisistä ainakin osa on perinyt luovuuden, ja sen mukana myös vähän haastavan luonteen... Sori! :-D

Pohdiskeltuani syntyjä syviä aikani, huomasin siirtyneeni käytännöllisempiin pohdintoihin: miksi en saa koskaan resorikanttausten sisäpuolia näteiksi? Onko alalanka liian kireällä? Onko oikeasti hämärää, vai pitäisiköhän käydä optikolla? Miksi työhuoneeni ei meinaa millään valmistua, että pääsisi useamminkin näihin puuhiin? Miten saisin arkeen mahdutettua aikaa käsitöille? Mitä seuraavaksi ompelisin? Mitä tänään syötäisiin? Laittaisiko tähän puseroon ompelumerkin vai ei..? Onkohan kaapissa mitään hyvää?

Poikalapsi sai paidan, minä pitkästä aikaa ompeluterapiaa, ja ehkä samalla muutaman vähän kirkastuneen ajatuksen. Mielenterveydelle on hyväksi tehdä välillä sitä mistä aidosti nauttii, ja aion tässä asiassa jatkossa parantaa tapani, ja ottaa taas aikaa käsitöille jostain. Ihan pakko. Vaikka sitten niistä yöunista, jos ei muu auta (toivottavasti ei tarvitse siihen kuitenkaan mennä!) :-D

Olisi kiva kuulla mitä käsitöitä te teette? Onko se teillekin ikäänkuin meditointia, rauhoittumista vain yhden asian äärelle? Vai jotakin ihan muuta? Oletteko opetelleet taidot itseksenne vai käyneet kursseja tai kouluja?

Mukavaa ja rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!

Puuttuva pala talosta

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, on meillä ollut tänä syksynä pienellä bloggaajaporukalla kuukausittain vaihtuva aihe, josta jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan, ja lopuksi aiheen keksinyt emäntä tekee postauksista koosteen. Syyskuun aiheen antoi Maru Nuapurissa-blogista, ja se kuului näin: 

Mitä tekisit nyt toisin? Onko jokin sisustusratkaisu, joka silloin tuntui loistavalta, mutta nyt kaduttaa? Mitä et mieluusti blogissa esittele tai sillä kehuskele? Tuliko testattua kaakelimaalia huonolla menestyksellä, vai löytyykö kylpyhuoneesta ysärillä asennetut siniset kaakelit?

Meillähän tämän talon suunnittelussa oli pohjana edellisen, itse rakentamamme talon aikaiset toteutumatta jääneet toiveet ja käytännössä huomatut arjen haasteet ja myös hyvät ne puolet. Mitään isoja puutoksia ei siis tosiaankaan ole, vaan talo on meille juuri niin sopiva kuin vain vuosien suunnittelun pohjalta voi olla :-) Toiminnot jotka koettiin huonosti toimiviksi edellisessä talossa, korjattiin täällä meille paremmiksi. Oikeastaan voisi sanoa, että talossa ei ole mitään, mitä tekisin toisin!

Vaan yksi asia kuitenkin on, jota koettaisin miettiä vielä uudestaan. Vaatehuone. Tähän pohjaratkaisuun koetettiin ihan todella saada sitä mahtumaan, mutta se jäi kuitenkin lopulta pois. Loppui tila ja rakennusoikeuden neliöt. Isossa perheessä vaatehuone olisi kuitenkin aika ehdoton, ja vaikka ajattelimme varaston ajavan saman asian, ei se sitä ihan täysin tee. Varastossa on toki vielä paljon potentiaalia, sen sisuksia ei ole laitettu vielä ollenkaan kuntoon, vaan sinne on vain "ovesta työnnetty sisään" vähän kaikkea. Toimivilla säilytysratkaisuilla varustettuna se voisi vaatehuoneen tuuraajana toimiakin! Eniten vaatehuonetta olen kuitenkin kaivannut suoraan kodinhoitohuoneen yhteyteen, ja sen puutetta ei varastokaan voi oikein pelastaa. Kodinhoitohuone toimii meillä myös arkieteisenä, eli sitä kautta säilytystilaa kaivattaisi vieläkin enemmän.

Olisi niin älyttömän kätevää laitella puhtaat pyykit suoraan vaatehuoneeseen hyllyille, eikä mitään kasoja jäisi (ehkä?) lojumaan. Samoin kausivaatteiden säilytys hoituisi siinä samalla. Nyt totuus on kuitenkin se, että suurimman osan ajasta puhtaat pyykit majailevat kodinhoitohuoneen pöydillä, josta ne pikkuhiljaa otetaan käyttöön ja jälleen likapyykkiin. Kuvissa lavastettu tilanne, kun pöytä näkyy. Viikattuja pinoja on ilmeisesti aivan ylivoimaista saada viedyksi yläkertaan vaatekaappeihin! Pinoja on niin monta, ja aikaa niin vähän, ja sekin menee siihen viikkaamiseen, ja ja... :-D 

Selityksiä piisaa, mutta siis jos joku asia pitäisi nyt nimetä että mitä tekisin toisin, niin koettaisin saada sen vaatehuoneen tähän kuitenkin. Kodinhoitohuoneen koosta en ehkä olisi valmis nipistämään, enkä liioin muuttamaan koko pohjaa uusiksi, mutta silti se olisi ollut kiva saada jotenkin tänne ympättyä. Pohjaratkaisun muuttaminen jälkeenpäin on vaan erittäin vaikeaa, eli lähes mahdotonta. Vai olisiko ratkaisu sittenkin au pair? Tai lapsityövoima..? Tai ihan vaan oma aikaansaaminen?! :-D Heh.

Onko teillä tälläisiä kohteita, vaikka koti olisi itse suunniteltukin? Vai oletteko saaneet kaikki haaveet mahtumaan samaan kotiin?

Kaluste josta en luovu?

Täällä alkaa vihdoin taas tuntua emännän päänupissa olevan muutakin kuin räkää. Ehkä jokunen ajatuskin sinne on jo mahtunut. Oli ehkä aikakin, melkein kaksi viikkoa on menneet kuin koomassa, oli kyllä tosi sitkeä flunssa! Toki pakolliset lasten ruokkimiset ja muut on ollut pakko vaan jaksaa hoitaa, mutta aikalailla minimisuorituksilla ollaan menty noin muuten. Nyt, kun olen alkanut taas nähdä vähän ympärilleni, on näky ollut aikamoinen. Huusholli täynnä epämääräisiä tavarakasoja, sotkua ja näivettyneitä huonekasveja. Pihallakin on ihan kevät eikä enää ollenkaan lunta. Noh, ehkä täältä vielä noustaan, tosin eteisen saniaisesta en olisi ihan varma :-D 

Jo jonkin aikaa sitten Domargårdin Sanna heitti haasteen, jossa kysyttiin että mistä kalusteestasi et luopuisi? Jos ajattelee aikaa taaksepäin, olisi oikea vastaus luultavasti opiskeluaikoina koulussa itsetekemäni pähkinäviilutettu lipasto. Sitä olen kuskannut mukana siitä lähtien, ja usein se on majaillut jossakin syrjässä, edellisessä kodissa se oli vaatehuoneessa ja nyt se on meidän makuuhuoneessa. Pähkinän sävy ei nyt vaan yhtään natsaa minkään kanssa, ainakaan tällähetkellä. Nykyisestä sijainnista johtuen (meidän makkari on virkaatekevä varasto, täynnä laatikoita) lipastosta ei nyt saa otettua kuvaa. Siksipä vaihdankin vastaukseni :-)

Vastaankin että meidän ruokapöytä. Se ei ole kovinkaan vanha, se on ollut meillä vasta viime syksystä lähtien. Silti en osaa kuvitella siitä luopuvani, koska se on oma suunnittelemani. Isäpuoleni hitsasi pöydän rungon toiveideni mukaan, ja päälle sahautettiin oikean kokoinen koivuvaneri johon puusepänliikkeessä laitettiin vielä ruiskulla kestävä lakka päälle. Ja siinä se nyt on, tarpeeksi suuri pöytä että koko porukka mahtuu kerralla syömään yhdessä :-) Keittiön ahtaus vanhassa kodissa oli yksi tärkeimmistä syistä miksi me lähdimme tähän toiseen rakennusprojektiin. Sinne ei kertakaikkiaan mahtunut pöytää jossa olisimme olleet mukavasti yhdessä. Ehkä siksikin tuohon pöytään tiivistyy paljon asioita, muistoja, ja tunteitakin aina vanhasta kodista luopumisen haikeudesta uuden suunnittelun iloon. Vielä kun saimme pöydän ympärille hankittua vuosikausien haaveilun jälkeen unelmieni tuolit, on pöytäryhmä kyllä tosi mieluinen!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! En meinannut uskoa kun eilen kampaaja toivotti hauskaa vappua, ja väitti sen olevan ensi viikolla. Piti käydä kalenterista oikein tarkistamassa, ja kyllä. Näin se taitaa olla. Eli vappua kohti! :-)

Kierrätysreppu ja taidearvonnan voittaja

Saimme Kotopirkot-ryhmän kanssa haasteen Taitokeskuksilta, jossa tuli kehitellä tuotteita aiheilla #retkellä #yhteiseloa ja #ulkoilmassa. Materiaalina haasteen tuotteissa tuli käyttää Green Craft-kierrätyshuopaa. Aiempia ompelutöitäni nähneet tietävätkin jo, että ompelen enimmäkseen kierrätysmateriaaleista ja siksi tämä entuudestaan tuntematon materiaali olikin tosi kiinnostava tuttavuus. Se tehdään nimittäin vanhoista neulevaatteista, ja vieläpä Suomessa Dafecor Oy:n toimesta! 

Retkillä on mukava käydä, lapsetkin innostuvat niistä aina. Toisaalta yksinkin on joskus todella mukava irrottautua hetkeksi kotoa. Kohteen ei tarvitse olla edes kovin kummoinen, joskus riittää ihan vaikka takapihan iso kivi ja heti maistuu kahvikin paremmalle :-) Retkillä tärkeintähän on tietysti eväät, ja oli loogista että päädyinkin tekemään haasteeseen vastauksena repun. Sinne sujahtavat kätevästi termospullo, eväät ja vaikka kamerakin. Repussa on haettu vähän Fjällräven-reppujen muotoa. Osien mitat otin tästä löytämästäni ohjeesta, muutoin sovelsin omiani :-D Sattumoisin minulta löytyi ompelutarvikkeista yhden vanhan hajonneen repun vetoketju ja kiristysnyörit jotka olin kaukaa viisaana purkanut repusta irti ennen sen päätymistä roskiin. Nyt ne saivat uuden elämän, eli reppu on tosiaan yläosan nepparia lukuunottamatta kokonaan kierrätysmateriaaleista tehty :-)

Helmikuussa on muuten hyvä tilaisuus päästä vanhoista tai rikkinäisistä neuleusta eroon kestävällä tavalla, kun Taitokeskukset ja Dafecor järjestävät neulekeräyksen. Lisätietoa ja keräyspaikkakunnat löytyvät täältä.

Blogin synttäriarvonta on myös saatu suoritettua lasten avustuksella. Kiitos todella paljon kaikille kommentoijille, terveisenne on luettu kiitollisena <3 Voittaja on nimimerkki Teea-Meiän kaksfooninkinen, paljon onnea! Sinulle on laitettu sähköpostia :-)

Isänpäivänä

Isänpäivänä nukuttiin päikkäreitä, annettiin ihania kortteja isille, syötiin kirpeää kakkua, laulettiin ja halittiin. Soitettiin etäämpänä oleville rakkaille, ja käperryttiin lähellä olevien viereen. Ensimmäistä kertaa kai ikinä oltiinkin isänpäivä kotona omalla porukalla, eikä lähdetty tienpäälle. Joskus näinkin <3

Sain Mintunmustaa-blogin Siljalta Männäviikot-haasteen. Ideana olisi nyt tehdä kaikki ne tekemättä jääneet postaukset. Voin kertoa, että tässä männäviikoilla on vetäisty lääkekuuri jos toinenkin, ja tämä vielä päällä oleva on vienyt emännästä mehut niin tehokkaasti, että lähestulkoon kaikki postaukset mitä olen aikonut tehdä, on jääneet tekemättä... Eli haasteeseen on liene syytä jossakin vaiheessa tarttua? :-D Noh, kassellaan!

Puutarha-aiheinen haaste

Kuten moni blogiani pidempään seurannut on varmaan huomannut, on puutarha ja sen hoito minulle mieluisa harrastus. Muun vuoden blogin aiheet pyörivät aika pitkälti kodin, sisustuksen ja perheen elämän ympärillä, mutta kesäisin ruudun valtaavat usein kukat. Siksipä päätin napata haasteen, kun sellainen heitettiin ilmoille Karoliinan puutarha-blogissa, vaikka tämä Talostakoti ei kai ihan puutarhablogi olekaan. Osa-aikainen ehkä? Toisaalta mitäpä sitä suotta liikaa laittamaan blogeja kategorioihin, jokainen kirjoittelee siitä mikä kiinnostaa itseään, ja kukat on minulla lähellä sydäntä, ainakin silloin kesäisin!

1. Kuka innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarha idolisi? 

Tähän on vaikuttanut moni ihminen. Luulen, että suurin osa innostuksestani on peräisin ihan lapsuudesta asti. Todella monet lapsuusmuistoni liittyvät paikkoihin joissa oli kauniit pihat. Tapahtumat ei ole niinkään jääneet mieleen, mutta jännittävät puutarhat sitäkin paremmin. Isoäitini pihalla kukkivat aina todella suuret pionit, niitä rakastan ja koetan vaalia omassakin pihassani. Vanhempieni ystävissä oli useampia puutarha-ihmisiä, ja heidän pihoistaan on varmasti tarttunut innostusta. Yksi heistä on jo edesmennyt, ja vielä vuosien jälkeenkin joka kesä harmittelen, etten päässyt koskaan esittelemään hänelle tätä nykyisen talomme pihaa jonka alusta asti olen itse laittanut. Uskon, että olisimme jaksaneet ihailla sitä yhdessä ja höpistä aiheesta tuntikausia. 

Lisäksi puutarha-hommissa voi olla mukana ripaus verenperintöäkin. Äitini on kertonut, että hänen isovanhemmillaan oli seutukunnan komein piha, sellainen palkintopiha. Jaetaankohan sellaisia palkintoja edes enää nykyään? Jotain lienee kertoo omasta innostani, että keräsin vuosia jo kerrostalossa asuessani pistokkaita ja taimia äitini pihaan odottamaan, että jos joskus saisin oman pihan. Sitten, kun sellainen viimein ensimmäisessä rivariasunnossamme oli, sain käydä sieltä ammentamassa jo hyvin kasvaneita kasveja, ja on niitä riittänyt jaettaviksi tähän nykyiseenkin pihaan. Ja varmaan vielä seuraavaankin. :-) Nuorempana haaveilin hortonomin koulutuksesta, mutta elämä vei eri suuntaan. Mistäs sitä tietää, jos vielä vanhoilla päivilläni innostuisin opiskelemaan lisää?

2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

Mustilan arboretum Elimäellä on ollut lähes jokakesäinen retkikohde jo aivan pienestä asti. Olen vienyt sinne omiakin lapsia mielelläni, koska itsellekin on jäänyt paikan valtavat puut ja alppiruusumetsät mieleen jo sieltä omasta lapsuudestani. Pidän paikan metsäisyydestä, tämä ei siis ole sellainen perinteinen hoidettu perennapuisto. Lisäksi monet hautausmaat ovat kesäisin todella kauniita ja hyvin hoidettuja puistoja. Viehtymykseni hautausmaihin lienee perua opiskeluajoilta, jolloin olin kaikki kesät puutarhatöissä hautausmaalla.

3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

En osaa sanoa mikä on paras, varmasti omat kädet. Omia käsiä (ja selkää) helpotti kyllä hurjasti kun ostimme trimmerin. Sitä ennen nipsuttelin kaikki nurmenreunukset jokaisen nurmenajon jälkeen puutarhasaksilla! :-D

4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Minulla ei taida oikein olla varsinaisia puutarha-ystäviä? Äitini on ehkä ainoa ihminen jonka saan pakotettua puhumaan pihajutuista, ja kesäisin molemminpuolisiin vierailuihin kuuluu aina kierros pihalla. Että miten on mikäkin kasvanut ja mitä on tullut uutta. Tämäkin lähtee tosin lähes aina minun aloitteestani :-D Silloin, kun tämä nykyinen asuinalueemme oli ihanihan uusi (aika uusihan tämä on vieläkin) ja kaikki naapurustossa laittelivat pihojaan yhtäaikaa, tuli naapureiden kanssa toki juteltua pihahommista. On käyty yhdessä ostamassa taimia, tai vaihdeltu pistokkaita. Se on kyllä tosi kivaa, ja osa puutarha-harrastuksesta voisi ollakin sitä että pääsee jakamaan puutarhansa jonkun kanssa? 

5. Mikä on puutarha-harrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Edellä mainittu aiheesta loputon höpinä ja kukkien tuijottelu (heh, kuulostaapa tyhmältä näin sanottuna) on kyllä todella mukavaa. Tämän varmaan ymmärtävät sellaiset ihmiset, jotka itsekin ovat tästä lajista innostuneita? Samaa tuijottelua voi toki tehdä yksinkin, ja minulla se on kyllä ehkä se isoin anti. Kun on rehkinyt ja kaivanut ja hoivannut ja kastellut, ja vihdoin piha alkaa kukoistaa, niin siitä saa sen palkinnon. Usein kesällä livahdan illan jo hämärtyessä ulos, ja kiertelen ja katselen. Nautin hiljaisuudesta ja kauneudesta. Puutarha edustaa minulle ehkä eniten sellaista "omaa aikaa". Samoin pidän valtavasti kukkien valokuvaamisesta.

Tällä hetkellä, kun meillä on uusi talo rakenteilla, on myös uuden pihan suunnittelu todella mukavaa. Kun saa aloittaa taas alusta, ja kaikki on vielä mahdollista. Puiden ja istutusten siirtely on paperilla paljon vaivattomampaa kuin oikeassa pihassa, eli nyt voi vielä pyöritellä eri vaihtoehtoja lähes loputtomasti! Myös sen pohtiminen, mikä laji sopisi mihinkin, ja näyttäisi parhaalta juuri siinä, on minusta antoisaa :-)

Kohtahan se kesä ja kukat taas onkin täällä!

Kaiken takana on nainen?

Sain Talo Luckin emännältä haasteeksi kertoa perheemme sisäisestä työnjaosta sisustusasioissa. Että onko jako kenties perinteinen vai jotakin ihan muuta?  Kiitos haasteesta! Linkki alkuperäiseen postaukseen on tässä. Kuvituksena tässä yllä viikonloppuna Lidlistä ostamani kiva kasvi Tähkämaija (Calathea crocata).

Kysymykset olivat seuraavat: 

1. Osallistuuko puolisosi sisustuksen suunnitteluun? 

No, vastaus on tavallaan helppo. Meillä työnjako on sekä erittäin perinteinen, että varsin tavanomaisesta poikkeava. Perinteinen siltäosin, että sisustus on hyvin pitkälti minun käsissäni. Poikkeavaksi työnjakomme tekee se, että myös molemmat rakennusprojektimme ovat olleet lähes kokonaan minun vastuullani. Tähän on moniakin syitä, mutta suurin on se, että minä olen meidän perheen aikuisista se, jolla on sekä koulutuksen, että työn kautta kosketuspintaa rakennusalaan. Eli minulla pysyy paremmin vasara kädessä, jos niin voi sanoa. Toki mies on ensimmäisen talon rakentamisen aikana hankkinut itselleen ison tukun uusia taitoja, eikä ole ollenkaan kädetön tekemään käytännön hommiakaan, mutta edelleen päävastuu on minulla. 

2. Jos vastasit ei: Toivoisitko puolisosi osallistuvan enemmän kodin sisustukseen? Ja jos toivot, miten haluaisit hänen osallistuvan?

Koska vastasin ei, niin nämäkin kysymykset koskevat minua. En oikeastaan toivo. Nykyinen systeemimme on todettu oikein toimivaksi, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Saan mieheltä mielipiteen jos sellaista pyydän, mutta tiedän, että hän luottaa minun ratkaisuihini, ja uskallan tehdä isojakin päätöksiä tarvittaessa myös yksin. Yhteisymmärrys aiheesta on molemminpuolista. Toki jos olisimme ostamassa vaikka sohvaa, menisimme katsomaan niitä yhdessä koska se olisi mukavampaa niin. Ikeakalusteiden kasaamisessa mieheni on erittäin lahjakas!

3. Eroaako makunne toisistaan?

Siltäosin kyllä, että mies on aika tyytyväinen melkein mihin vain. Mutta toisaalta hän osaa arvostaa hyvin laitettua tilaa ja kaunista kotia. Itseltään häneltä kuitenkin puuttuu siihen vaadittava visiointikyky.

4. Riitelettekö sisustusratkaisuista?

Ei. Ikinä! Voisiko turhempaa ajanhukkaa olla? :-D

5. Teettekö kotiin tulevat hankinnat yhdessä, vai erikseen? 

Mielummin yhdessä. Jos kuitenkin osuu hieno löytö eteen vaikkapa kirpputorilla jossa olen yksin, ei sekään haittaa. Isot hankinnat suunnitellaan usein niin, että minä etsin etukäteen valmiiksi erilaisia vaihtoehtoja, ja kysyn mikä niistä olisi miehelle mieluisin. Mies saa myös avustaa kuljetuksessa ja kassalla ;-)

6. Kuinka paljon kompromisseja teette yhteisen kodin sisustuksen eteen? Ja kumpi joustaa enemmän? 

Jos ajattelee työnjakoamme, niin tavallaanhan sen voisi nähdä niin, että mies joustaa kaikessa. Tai sitten niin, että kompromisseja ei tarvitse tehdä lainkaan, koska erimielisyyttäkään ei ole. Hän tosiaan ihan aidosti pitää minun valinnoistani, ja on iloinen siitä että minä laitan kotia kauniiksi. Häneltä itseltään se jäisi kenties tekemättä. Samoin uuden talon suunnittelussa hän on antanut vetovastuun minulle, koska ei omien sanojensa mukaan osaa hahmottaa olemassa olematonta tilaa ja sen pintoja. Ja minä taas kykenen mielessäni "käyskentelemään" uudessa talossamme ja katselemaan sen tiloja niillä kuuluisilla sielun silmillä, vaikkei koko taloakaan vielä olisi olemassa (nythän se onneksi jo on). Olemme tässä asiassa vain todellakin eri planeetoilta, mutta täydennämme toisiamme!

Lisäkysymyksenä Heidi kysyi vielä, että miltä puolisosi koti näytti silloin, kun ensimmäistä kertaa vierailit siellä?  Tuliko välittömästi olo, että tämä on tässä, vai mietitko hiovasi puolison maun paremmaksi/ toisenlaiseksi?

Tämä on tavallaan vähän vaikea kysymys. Olen nimittäin vieraillut mieheni kotona ensimmäisen kerran silloin, kun hän jakoi vielä huoneensa isosiskonsa kanssa, ja kodin sisustus oli anopin käsialaa :-D Ja silloin viisitoistavuotiaana en todellakaan miettinyt heidän sisustustaan, vaan joku kiva kappale c-kasetilta oli paljon kiinnostavampi asia. Hänen omassa kämpässään sisustus oli toki juurikin sitä mitä edellä kirjoitetun perusteella voisi ajatella, eli hyvin käytönnöllistä ja tarpeen sanelemaa :-)

*muoks, onohdin haastaa eteenpäin! Eli laitan haasteen 

Johannalle Hullaannu ja hurmaannu-blogiin

sekä 

Hannalle Ram Sam Saa-blogiin

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!