logo

Pari sanaa arjesta ja juhlasta






Tervetuloa uusi viikko!

Pohdin pitkään kirjoitanko viikonlopun puuhistamme, vai otanko esille toisen aiheen. Päädyin olemaan rohkea, ja tarttumaan siihen toiseen. Olen jo vuosia kirjoittanut blogiinkin tunnisteella "arkea ja juhlaa". Tunnisteen alla on vietetty synttäreitä, rippijuhlia, ylppäreitä jne. Toisaalta on myös kurkistettu aivan tavallisiin arkisiin hetkiin, ja sen pieniin yksityiskohtiin. Välillä arkea, välillä sitä juhlaa. Vaan sitten elämä ja ne kuuluisat ruuhkavuodet veivät siihen pisteeseen. että tuntui kuin arkea ei olisi enää ollutkaan. Toisaalta ei ollut juhlaakaan. Hetkittäin mietin, että alkavatkohan lapseni kohta vierastaa minua, sen verran harvoin enää näimme toisiamme? Aikoinaan olin pienimpien kanssa vuosikausia kotiäitinä, ja paluu työelämään ja vuorotyöhön heitti kyllä todella toiseen laitaan kentälle. Kun auton mittariin alkoi kertyä lähes tuhat kilometriä viikossa ajoa työpaikalle ja takaisin, lääkärikäyntejä enemmän kuin olisi toivottavaa, ja lopulta lääkkeet että sai edes himpun torkahdettua öisin, oli pakko vetää hätäjarrusta ja tehdä ratkaisuja. Vaakakupissa oli toki myös puolison jaksaminen, tätä huushollia ei vain pysty pyörittämään yksin.

Viime vuoden lopulla tein lopulta yhden isoimmista ratkaisuistani aikoihin, ja irtisanouduin vakituisesta palkkatyöstäni. Halusin nähdä lapseni joka päivä muutoinkin kuin nukkuvana. Halusin kuunnella kehoani, ja antaa sille myös aikaa palautua ja levätä, nukkua, ennenkuin jotakin peruuttamatonta olisi tapahtunut. Olin useaan otteeseen nähnyt sieluni silmin auton motarin hirviaitaan liiskautuneena, rattiin nukkuminen oli nimittäin lähellä ihan liian monta kertaa. Niin paljon, kuin nautinkin työstäni, ja tykkäsin työkavereistani, oli ratkaisu lopulta helppo. 


Nyt huomaan, että elämässä on taas arkea ja juhlaa. Huomaan myös sen, että arki on juhlaa! Nautin suuresti siitä, että saan istua yhteisessä ruokapöydässä perheen kanssa, laittaa itsekin ruokaa, pyykätä ja huushollata. Ja tehdä myös töitä. Vaikka kotivuosina tuntui että pykkihommat tulevat jo korvistakin, on niitä yllättävän mukava tehdä, varsinkin päivällä töiden lomassa, eikä sitten keskellä yötä kuolemanväsyneenä kotiin tultuani. Elämään alkavat palata värit, ja unikin maistuu taas. 

Nyt olen tämän vuoden alusta alkaen ollutkin aivan uuden edessä. Kokeilen, kantavatko omat siipeni. Minulla on kokonaan uusi nimike äidin, vaimon, ystävän, bloggarin, talonrakentajan ja monen muun joukossa; Yrittäjä. Kaikki on vielä aivan alussa, ja koetan saada sisustusalan yritykseni nettisivut ynnä muut kuntoon, mutta pikkuhiljaa valmistuu. Saas nähdä miten tässä käy, mutta ainakin oma luotto on kova, että sinnikkyydellä pärjää. Ei voi tietää, jos ei kokeile! Lasten lapsuus kiitää kuitenkin liian nopeaan ohi, ja muutosten aika oli nyt. En tule varmasti pääsemään helpommalla, mutta saan sentään paremmin sovitettua yhteen työn ja perheen. Pääsen vanhempainvartteihin, neuvolaan, joulujuhliin jne. Kuulustelen lasten läksyt ja muistutan välipalasta. Olen paikalla arjessa, olen taas äiti, ja siten itsekin ehjempi ihminen. Tässä elämäntilanteessa yrittäjyys tuo juuri kaivattua joustoa arkeen.


Pitäkäähän peukkuja!

16 kommenttia

  1. Tiedän tuon tunteen, itsekin olen vuorotyötä tehnyt liki kymmenen vuotta ja ajan pitkää työmatkaa. Olen itsekin joutunut laittamaan asioita vaakakuppiin ja perhe ja oma terveys kyllä kiilaa itselläkin työn edelle, vaikka työssäni viihdynkin ja työkaverit ovat parhaat mahdolliset. Uusia juttuja työrintamalla on pitänyt itsekin miettiä vakavasti. Tsemppiä sinulle yrittäjyyteen, pidetään kovasti peukkuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon! Kaikki tsempit otan kiitollisena vastaan :-) Voimia sinullekin, todella pitkään olet jaksanutkin!

      Poista
  2. Hienoa kuulla, että olet kokenut jälleen arjen olemassaolon ja pystyt siitä nauttimaan. Pidän molempia peukkuja pystyssä sulle yrittäjyyden tielle, olkoon se polku inspiroiva ja sopivasti työntäyteinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jutta! Sepä se onkin, että löytyy se keskitie, sopivasti. Aloittavana yrittäjänä sitä pelkää, että mitäs jos töitä ei olekaan? Kokeneempien yrittäjien tarinoissa taas toistuu usein se, että töitä on ihan liikaa. Innolla odotan, mitä tämä tie tuo tullessaan :-)

      Poista
  3. Ihanaa kun ihmiset uskaltaa olla rohkeita tehdä sellaisia päätöksiä mitkä ovat varmasti vain hyväksi itselle ja perheelle. Kaikkea parasta tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti tämä tosiaan on hyväksi, ja töitä riittää sen verran että saamme laskut maksettua. Sehän se isoin riski tässä on, että jättää vakityön, ja hyppää ihan tyhjän päälle. Punnitsin toki asian tarkkaan enkä tehnyt hätiköityä päätöstä. Mukavaa alkanutta vuotta sinne teille!

      Poista
  4. Ihanaa luettavaa <3 Kyllä usko sinuun on kova ja hyvän tien valitsit, ihan varmasti! Oikein ihanaa alkanutta uutta vuotta, aika mahtavastihan se on alkanut! ;) xoxo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja terveisiä ja tsempit teille, ikävä on ollut kova ♥

      Poista
  5. Totta mooses ovat peukut pystyssä täälläkin 👍🏻👍🏻👍🏻 Tiedän tunteesi... olen vuosikausia ajanut 120-160km päivittäistä työmatkaa ja siihen vielä työajot päälle. Ei mitään järkeä! Elämänlaatu parani 50% , kun pitkät työmatkat loppuivat.

    Pus ja halit ❤️ Soitellaan joku päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukutuksista! Oli pakko myöntää, että tässä elämäntilanteessa ja tällä kotijoukkueella ei vuorotyö kaukana ollut minua varten. Vaikka oli kuinka mukavaa työtä, niin silti. Nyt vaan toivon, että saisin kaikki välineet ja systeemit kuntoon pian, ja pääsisin kunnolla taas työn touhuun :-)

      Soittellaan, ja lähetäppä vähän luntakin, pitäisi päästä hiihtämään!

      Poista
  6. Tsemppiä uuden äärellä! Asioita ei voi todellakaan tietää, ennen kuin kokeilee :) Huippua, kun uskalsit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Olen lapsesta saakka vannonut että en koskaan rakenna taloa enkä koskaan ala yrittäjäksi, koska seurasin vanhempieni touhuja. Ja näin siinä sitten kuitenkin kävi :-D Vaan ajat on toiset, ja onhan tämä vaihtoehto siintänyt mielessä jo useamman vuoden. Nyt oli sitten aika kypsä!

      Poista
  7. Hienoa! Kovasti onnea matkaan ja tsemppiä. :) Pidetään peukkuja täällä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Hanna! Kaikki tsempit ja peukut tulee tarpeeseen :-)

      Poista
  8. Nyt kuulostaa hyvältä! Onnea uuteen. <3

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!