Kirppislöytö ja aikamatka ysärille

Taitaa olla niin, että muodissa monet asiat kiertävät ympyrää, ja eri vuosikymmenten ilmiöt painuvat unholaan vain tullakseen uudelleen pinnalle myöhemmin. Uusilla aikakausilla on uudet nuoret, joille moni ilmiö tuntuu aidosti tuoreelta ja uudelta. Varttuneempi väki taas muistaa vielä edellisenkin kierroksen, ja riippuu ehkä omasta suhtautumisesta silloin viimeksi, lämpeneekö uusinnoille vai ei? Itselläni on ajoittain ollut jo aika vanha täti-olo, kun esimerkiksi vaatemuodissa näkyy paljon kasari- ja ysärivaikutteita. Jotenkin tuntuu, että niistä edellisistä kierroksistakaan ei ole vielä toivuttu :-D Samaan tapaan kuin vaatemuodissa, myös sisustuksessa tuntuu olevan jonkun verran kierrätystä eri vuosikymmenten välillä, mutta tyylilainat ovat ehkä hieman hienostuneempia kuin vaatepuolella. Onneksi! Ainakin omasta mielestäni tuntuisi olevan näin, eivätkä rottinkilapaiset kattotuulettimet ole ainakaan vielä tulleet takaisin. Huh. Toistuvat teemat ovat enemmänkin värejä ja niiden käyttöä.

Mihin pyrinkään tällä pohjustuksella? No, kävi nimittäin niin, että ostin kierrätyskeskuksesta noin pennillä puuterisen/persikkaisen mikälie roosan maljakon. Maljakko on vanha, vaikka tällä hetkellähän tuon tyyliset sävyt ovat taas hyvinkin pinnalla. Ajatuksenani oli kuitenkin maalata maljakko kilikalimaalilla esimerkiksi mattamustaksi (yllätys!), mutta maalin puuttuessa kippo on nyt toistaiseksi vielä alkuperäisessä asussaan. Tuosta väristä minulla tulee ihan suora nostalginen aikamatka yhdeksänkymmentäluvun alkuun, ja silloiseen kotiimme. Kyseessä oli uusi talo, jonka vanhempani rakensivat. Siellä sisustus oli vaalea, paljon valkoista ja harmaata, pieniä ripauksia mustaa, ja siinä harmaalla sohvalla tismalleen tuon maljakon väriset puuteripinkit koristetyynyt. Kuulostaa aika tältäkin päivältä, eikö? Maljakko on luultavasti peräisin sieltä samalta ajalta kuin omat lapsuuteni persikka-barbit, mutta jos tuo keikkuisi nyt sisustusliikkeen hyllyllä, voisi sävy ja malli mennä aivan nykypäivän tuotteestakin! Hassua. Meillä ei tämän tyylistä murrettua värimaailmaa kodista juurikaan löydy, mutta tv-tason päällä lojuneisiin Pukkilan laattojen mallipaloihin yhdistettynä kierrätysmaljakko loi hyvinkin ajankohtaisen väripaletin. Hetken noita katseltuani yhdistelmä näyttää jopa ihan kivalta ysäriviboista huolimatta. Kappas! Joulupöydässä olleet kuivaneet eukalyptukset saivat hoitaa kukkien tehtävää, mutta tuoreet kesäkukat olisivat varmasti saaneet maljakon nousemaan vielä enemmän edukseen. Ehkä annan maljakolle, ja sen kierrätetylle puuteripinkille vielä kuitenkin mahdollisuuden? Ties vaikka silmä tottuisi? Ainakin siihen asti, että saan sen spraymaalin hankittua tai ehtii tulla kesä ja ne kesäkukat :-D 

Kivaa viikonloppua!

Varaston kätköistä

Kannettiinpa yläkertaan yksi kaappi. 

Kuten jo aiemmassa musta makkari-postauksessani kerroin, tämä tyhjäksi jäänyt seinusta oikein huusi jotakin pientä kaappia tai muuta kalustetta. Olen ilmeisesti imenyt vaikutteita uudehkosta blogituttavuudestani Rautatieläistalosta, jossa liinavaatekaappeja on lähes joka huoneessa, koska jotenkin aloin aika pian nähdä tuossa sieluni silmin vanhan liinavaatekaapin ja sen päällä huoneessa jo entuudestaan majailleen peikonlehden. Meillä on vanhoja koivukaappeja varastossa kolmekin kappaletta, niin vision toteutus ei vaatinutkaan kuin pienen jumpan portaita ylös, ja siinäpä se nyt on! Kaapin yläpuolelle pitää laittaa vielä muutama taulu seinälle, ja viereen ehkä peili tai naulakko, mutta nyt jo tykkään kaapista taas tosi paljon! Samoin matto on pieni käytävämatto lähinnä mallaamassa värimaailmaa, ostoslistalla on siis huoneeseen mustavalkoinen matto. Vanhassa kodissa tämä samainen kaappi majaili lasikuistilla kukkien alustana, ja nyt se on ollut varastoituna odottamassa että saisin aikaiseksi maalata sen vaikkapa mustaksi (heh, alan toistaa itseäni), mutta taidankin jättää kaapin vielä huonosta lakkapinnasta huolimatta noin.

Liinavaatekaappeja on näkynyt sisustuksessa muuallakin kuin Rautatieläistalossa, ainakin Marulla on Nuapurissa huikea pinkki kaappi, ja Majan Musta Ovi-blogissa on yhdistetty vastaava kaappi moderniin ja pelkistettyyn sisustukseen. Myös Villa Ilonasta löytyy kaunis kaappi ja sen päällä jo vuosia haaveilemani Modern Art-valaisin <3 Vinkatkaapa kommenttiboksissa jos teiltä löytyy blogeja tai instatilejä joissa näkyy vanhoja liinavaatekaappeja! 

Henkinen kevät

Miehen eilen minulle tuoma värikäs tulppanikimppu sai jotakin mielessäni syttymään. Ihan kertakaikkiaan aloin nyt odottaa kevättä! Vastahan tässä toivottiin että talvi alkaisi, mutta nyt minä mietin vain kukkapenkkejä ja pihan laittoa ja kasvimaata ja esikasvatusta ja ja...

Meillä on lähikaupan viereen tullut uusi vanhan tavaran kauppa, ja hyödynsin eilen tilaisuuden kun tarpeeksi lääkittynä jaksoin käväistä kaupassa, niin pitihän sekin puoti kurkata taas läpi. Sieltä tuli mukaan neljä paria ihania tulppaanikuppeja, ja keltaisia tottakai :-) Lisäksi kaksi paksua puutarhakirjaa, joihin ajattelinkin uppoutua lähipäivinä oikein antaumuksella.

Vaikuttaisi siltä, että pahin väriähkyni alkaa olla ohi, ja nyt saa taas värejäkin näkyä kodissa. Ei tässä nyt ehkä ihan edellisen kodin ilotulitukseen asti mennä, mutta josko jonkinlainen sopiva keskitie tälläkertaa? Tarpeeksi mustavalkoista taustaksi, ja sitten noita värejä vähän kauden ja fiiliksen mukaan siihen rinnalle? Vaikka Pantonen uudet vuoden värit ei ihan oma juttuni olekaan, on tuo pinkki yllättävän kiva ja raikas väri pieninä ripauksina :-)

Arkinen kuvakierros kotona

Monta viikkoa flunssaisten lasten hoitoa teki tehtävänsä, ja sain lenssun itsekin. Äh. Kotona lattiat peittyvät roskiin ja pöydät pölyyn. Lastenhuoneessa lattia lainehtii leluja ja eilisiä vaatteita. Sängyt on petaamatta ja likapyykkilaatikko ei mene enää kiinni. Kissan olen sentään muistanut ruokkia, mutta kiitokseksi sekin kusaisi lattialle. Aamupäivällä kun koululainen ja eskari olivat reissuillaan, ja pienimmät kaksi yhä flunssaista anelivat piirrettyjä oli hetkeni koittanut. Vaan ei, imurin ja rätin sijaan tartuinkin kameraan, laitoin siihen vähän kapoisammin katsovan eli armollisemman linssin, ja lähdin kiertämään kotia.

Kierroksen jälkeen totesin, että olkoot. Siivoan sitten joskus, nyt menen laittamaan takkaan tulet. Lämpömittari näytti aamulla -30, sen jälkeen en ole uskaltanut katsoa. Äskeinen eskarilaisen hakureissu ehti syväjäädyttää selluliitit, eli joudun luultavasti istumaan takan edessa loppuillan. Harmi :-D

Mukavaa viikonloppua!

Henkinen mummo Olo-huoneessa

Sain ihanan pienen irtioton kotona jatkuvilta tautiviikoilta, kun sain kutsun osallistua kirjanjulkistustilaisuuteen. Jos kirja on nimeltään Mummoillen -Henkisen mummon käsikirja, ja julkistamistilaisuus järjestetään second hand-liikkeessä, niin kyllä, minä olen paikalla! :-) Kirja on tosi kaunis, tuntuu kädessä mukavalta mattapintaisine sivuineen, ja ennenkaikkea sisältö vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Kirjan on kirjoittanut Hanna-Kaisa Sivonen ja julkaisija on Gummerus. Pitää vielä lukea tarkemmin, mutta pikaisella silmäilyllä löytyi jo mummojen niksejä lähes kaikilta elämänalueilta. Sisustusta, ruuanlaittoa, siivousta, käsitöitä, marjastusta ja säilöntää. Tajusin kuuluvani henkisten mummojen joukkoon ihan täysin! Kirjassa myös muistellaan omia mummoja, muistelijoina on paljon erilaisia ihmisiä, ja muutama blogeistakin tuttu, kuten Modernin mummolan Liinu ja Muita ihania- Tiina.

Samalla, kun sai tavata muita mummohenkisiä, joimme toki pullakahvit kukkamukeista. Tassilta ei sentään kukaan tainut omaansa ryystää sokeripalan läpi, vaikka se olisi tilaisuuteen hyvin sopinutkin. Hiukan silti hymyilytti meille järjestetty mummo-visa, jonka voittajat palkittiin paketilla Juhla-mokkaa, Marie-keksejä ja tietenkin sitä palasokeria :-D 

Tilaisuuden paikkana toimi minulle ihan uusi tuttavuus Olo-huone, jossa menneen ajan aarteita ja uudempia tuotteita myydään sulassa sovussa. Jos liikutte Helsingin Fleminginkadulla, kannattaa piipahtaa tutustumassa, ja vaikkapa kahvilla!

Kuppikaappiin täytettä

En ole pitkään aikaan ehtinyt/pystynyt käymään kirppareilla. Varmasti ihan hyväkin asia tulevan muuttopakkaamisen kannalta, kun ei ole tullut tehtyä liikaa löytöjä. Onneksi minulla on kuitenkin hyvät agentit liikkellä ja äidilläni on tarkat silmät, niin ei tarvitse aivan ilman aarteita jäädä. Oma personal-kirppishaukkani siis edelleen :-D  Tällä kertaa hän bongasi minulle muutaman parin ihania vanhoja arabian kuppeja, hintaa koko satsilla oli vain muutaman euron. Vaikka en varsinaisesti kerää mitään, niin noita olen jo päättänyt alkaa keräämään jos tulee kohtuuhintaisia vastaan. Voisin hyvin kuvitella, että joskus noita olisi vielä niin paljon, että vaikkapa juhlissa saisin katettua kaikille värikkäät kupit. Eikä haittaisi yhtään, vaikka kupit ja tassit olisi eri värisiä ja eri paria, kunhan kaikissa olisi jonkunlaisena tuo puhalluskuvio. Näitähän on olemassa vaikka kuinka paljon erilaisia. Muutama minulla oli jo ennestään, mutta nyt pitää vähän tehdä kaappiin tilaa näille uusille auringoille!

Pöydällä on ollut jo viikon verran narsissi, ja se on päättänyt kasvattaa vain varsia. Tekisipä se kukatkin pian, vaikkapa perjantain kunniaksi :-) Mukavaa viikonloppua kaikille!

*Muokkausta: Lisään tähän loppuun vielä kuvan jonka otin joskus taannoin retromessuilla, tälläisistä siis haaveilen! 

Vauvasta tulikin ihan iso

Meidän vauva muutti muiden pienten kanssa samaan huoneeseen. Voi haikeus! Vaan eihän tuo mikään vauva edes enää ole, 1v3kk, mutta nuorimmainen kuitenkin. Ja aika pieni edelleen. Alunperin meillä oli ajatus, että ei täällä kodissa edes yritetä siirtää poikaa, kun tuo lastenhuone on ollut jo muutenkin niin täynnä. Mutta parempien yöunien toivossa päädyttiin ottamaan lastenhuoneesta vanha pulpetti pois, että saatiin siihen pieni kolo vielä yhdelle pinnasängylle. Nyt tuolla keskikokoisessa huoneessa onkin jo neljän lapsen sängyt, nyt huone on täynnä! Noh, eiköhän tässä tämä kevät mahduta vaikka vähän ahtaamminkin, kun uudessa kodissa on sitten yksi makuuhuone enemmän. Lisätila tuleekin kyllä todella tarpeeseen :-) Ja kieltämättä nukkuminen on tuntunut nämä pari yötä melko mukavalta!

Törmäsin muuten sellaiseenkin tietoon, että Niemen tehtaat ovat ottaneet tuon vanhan retrokerrossängyn uudelleen tuotantoon. Hauskaa! Nuohan on aika haluttuja, meille tuo vanha sänky on tullut puolikas kerrallaan kahdesta eri kierrätyskeskuksesta, eikä maksaneet juuri mitään ;-)

kuva: www.byniemi.fi

Uudistettu Jukkaheppa

Juhannusreissulla meille tarttui mukaan vanha Jukka-keinuhevonen. Äitini alkaa olla melkoinen kirppishaukka löytämään näitä minun toivomiani juttuja! Tästäkin oli ollut puhetta jo keväästä asti, ja nyt oli sitten osunut kohdalle. Vähän hepo oli reppanassa kunnossa, käsikahvoistakin toinen oli korvattu "sinnepäin" vuollulla kepillä ja tiiviisteenä oli vessapaperia. Kädensijojen ja jalkariman päitä oli järsineet pienet hampaat, kenties jonkun lemmikki joskus? Tai käyttäjä itse :-D Joka tapauksessa nuo osat oli hyvä vaihtaa. Jätin ne alkuperäisen Jukka-hepan tapaan puunvärisiksi. Muut pinnat hioin ja maalasin neljään kertaan varastosta valmiiksi löytyneellä keltaisella Miranolilla. Ai että tulikin taas hieno polle! Mahtavan ajaton lelu tämäkin, ei uskoisi että valmistus on aloitettu jo vuonna 1947. Voisi olla ihan tämän päivän luomuskin!

Kukkarokurssin satoa

Vietin viikonloppua kansalaisopiston lyhytkurssilla, jossa oli tarkoituksena tehdä nipsukukkaroita ja pieniä pussukoita. Ja niin myös tehtiin :-) Laitoin nämä nyt myös tänne, vaikka yleensä pyrinkin nykyään laittelemaan käsityöt enimmäkseen tuonne kässäblogin puolelle. Painin mielessäni edelleen kahden blogin järkevyyden kanssa, mutta ehkä tämä asia ratkeaa jossakin vaiheessa itsestään.

Tässä omat aikaansaannokseni, yllättävän paljon aikaa noihinkin sai menemään. Ehkä harjoituksen puutetta? Hyviä niksejä ja ohjeita jäi kuitenkin mieleen, ja nyt noita voi tehdä kivasti kotonakin. Opin myös kaavoittamaan pussukan, eri liikkeissä kun myydään erilaisia kehyksiä. Varsinkin pienempiin kukkaroihin saa käytettyä pieniä jämäpaljoja, näissäkin käytin toisessa pikkupimun mekosta jääneitä paloja ja pitsinpätkiä, ja toisessa vanhaa Tampellaa josta tein jo taannoin olkalaukun. Muijapussukka on tehty äitini vanhoista verhoista ja kaksi muuta kirppislakanasta.

Saas nähdä kuinka monen paketista löytyy jouluna nipsukukkaro..? ;-)

Kohti elokuuta

Lähestyvän syksyn ensimerkit on havaittavissa; emäntä kaivoi ompelukoneen jälleen pölyn alta esiin, ja ensimmäinen mustikkapiirakkakin syntyi lasten keräämistä mustikoista. Raparperit eivät tosin kalenterista välitä, ne puskevat innokkaasti uutta satoa kun kynin pensaan aiemmin ihan matalaksi. Olin tämän niksin jostain kuullut, mutta en aiemmin testannut, ja näyttää toimivan. Eli kohta saadaan kai taas tuoretta raparperipiirakkaakin :-) 

Heihei heinäkuu, tervetuloa elokuu!