Vuoden 2013 varrelta

Tammikuussa ihmeteltiin lunta ja tehtiin käsitöitä sekä jääkukkasia.

Helmikuussa juhlittiin synttäreitä, tehtiin lisää käsitöitä ja rakennettiin lastenhuoneeseen kaappeja. Sekä syötiin tietysti paljon laskiaispullaa!

Maaliskuussa juhlittiin jälleen synttäreitä kaksin kappalein, ja ommeltiin lisää mekkoja. Keittiön työtasot värjäytyivät mustiksi. Uhmasin loputonta talvea ja laitoin ulos ensimmäiset narsissit.

Huhtikuussa meinasi iskeä epätoivo, eikö kevät tule koskaan? Lopulta kukkapenkistä alkoi kuitenkin pilkistää vihreää, ja saatiinpa lopulta poimittua kevään ensimmäinen kukkakimppukin. Pyöräilykausikin saatiin avattua. Ja ommeltiin mekkoja :-)

Toukokuussa kukat ilahduttivat, tuunattiin vanhat rattaat, ommeltiin laukku ja siirrettiin päiväkahvit ulos. 

Kesäkuussa tuli helle, käytiin Budapestissä, juhlittiin juhannusta, värjättiin terassi ja tuunattiin kynnysmatto. Puutarhani historian ensimmäiset pioninkukat aukesivat, ja olin onnesta ymmyrkäisenä!

Heinäkuussa rakennettiin yläkerran vessaa, herkuteltiin ja ihailtiin veneitä sekä kesäistä luontoa.  

Elokuussa nautittiin värien loistosta ja innostuttiin taas enemmän ompelemaan kesän pihahommien jälkeen. Remppasin vähän toistakin vessaa vaikka napa alkoikin olla jo hiukan tiellä... ;-)

Syyskuussa hyvästeltiin kesää, keksittiin kevyempiä herkkuja ja sytyteltiin ekat kynttilät. Istutettiin kukkasipuleita ja ommeltiin myös pienenpieni haalari.

Lokakuu oli suurten tunteiden aikaa niin hyvässä kuin pahassakin. Iloittiin 4v ja 17v poikien synttäreitä, ja koetettiin selvitä isosta meitä kohdanneesta stressistä. Samalla elämäämme tupsahti hiukan ennen aikojaan eräs pieni henkilö, ja tulevaisuudessa lokakuulla onkin kolme synttärisankaria!

Marraskuussa juhlittiin isänpäivää ja pienen miehen ristiäisiä. Yllättäen kaivattiinkin taas jo lunta, ja vaihdettiin keittiöön elämäni ensimmäiset jouluverhot.

Joulukuussa hömpötettiin joulua ja lankapalleroita. Askarreltiin ja häärättiin. Ja todettiin että tämä vuosi oli alusta loppuun erilaisia isojakin yllätyksiä täynnä. Se opittiin että elämää saa ja voi suunnitella, mutta aina on myös se mahdollisuus että suunnitelmat muuttuu. Eikä se välttämättä ole pelkästään huono juttu ;-)

Näillä eväin, monta muistoa rikkaampana kohti vuotta 2014. Mukavaa uutta vuotta teille kaikille!

Odotusta ilmassa, kuusi tuvassa

Tunnelmaa.

Neiti M tuumasi että "Kukka! Lamppu, lamppu, lamppu, lamppu." Tuotiin siis iso kukka sisään, ja nyt alkaa tuntua jo aika jouluisalta vaikka maisema onkin ihan lumeton. Pikkutontut koristelevat innoissaan, ja tuoksu on lähes huumaava. Nämä on niitä kutkuttavan ihania odotuksen päiviä :-)

Ensikehto

Tämä kehto oli työn alla jo aiemmin, mutta koska pikkumies päätti tupsahtaa perheeseemme hiukan ennen aikojaan, ei se ollut ihan valmiina odottamassa nukkujaa. Nyt sain kuitenkin viimeistelytkin tehtyä, ja kehto on paikallaan. Materiaalina on banaanilaatikko johon ompelin päällisen, hihnaa ja koukku katossa.

Siellä on pienen soma kölliä :-)

Menin korkealle, näin kauas.

Yksi asia löysi ratkaisunsa aivan itsestään. Luontokin puki ylleen kauneimmat sävynsä. Tervetuloa joukkoomme, sinä rakas pikkuinen. Elämä kantaa kyllä.

Hempeät helmat äitienpäiväksi

Pitihän pikkuneidille saada uusi mekko tulevia äitienpäivävierailuja silmälläpitäen. Samalla tuli äidillekin taas hiukan ompeluterapiaa eilisen miehen kotonaolon ja vapaapäivän kunniaksi. Nämä hempukkaiset kukkakankaat olen ostanut taannoin Ek:n palalaarista, ja ne on niin suloiset että voisin ottaa noista itsellenikin jonkin kesähelman! Mekon kaavana on sama pienennetty mekkotehtaan Riine kuin aiemminkin, muutin sitä vain muutamasta kohdasta. Lisäsin helmaan toisen kerroksen, pyöristin pääntien ja vaihdoin hihat pidemmiksi.

Eilisen muita kohokohtia oli kesän ensimmäinen jäätelökioskivierailu, jossa pikkupimukin sai elämänsä ensimmäiset jätskimaistiaiset. Hyvin maistui! Koivujen silmut poksahtivat auki, ja muuttivat maiseman heti ihanan heleän vihreäksi. Tämä on yksi minun suosikkihetkiä aina keväisin! Tuo vihreän sävy on niin raikas, se tosin säilyy vain lyhyen ajan, mutta on kyllä sitäkin kauniimpi. Ja tietysti vielä se, että saatiin isi taas taloon :-)

Sitruunaperhonen

Meidän lasikuistille lehahti kevään ensimmäinen sitruunaperhonen kuivattelemaan siipiään. Valkoiset hanget vielä hohtaa ulkona, mutta sisällä tarkenee pieni perhonenkin lepatella.

Lähtökohtana oli taas kirpparilta löytynyt vanha pussilakana, jonka värit sykähdyttivät. Kangas oli jo ihanan pehmeäksi kulunutta, ja mietinkin että sitä pitää hieman ryhdistää jollakin napakammalla kankaalla. Eurokankaasta löytyikin yksiväristä puuvillaa jossa sävy oli tismalleen sama kuin lakanan harmaa.

Kaavana oli sama Ob 1/2013 Kerstin josta olen tehnyt yhden mekon aiemminkin. Tähän mekkoon lisäsin vain tuon harmaan suikaleen tuonne miehustaan sekä helmaan. Molempia mekkoja tehdessäni taistelin noiden hihansuiden ja kauluksen viimeistelyyn tarkoitettujen vinokaitaleiden kanssa ja nyt tulin siihen tulokseen että joko kaavassa on virhe, tai sitten en vaan kertakaikkiaan osaa. Kaitaleet on merkitty niin lyhyiksi että vaikka kuinka kiskoin ja venytin niitä, en silti saanut niitä kauniisti vaan päällikangas jäi väkisinkin rypylle. Jos (ehkä) vielä teen tällä kaavalla, muutan kyllä nuo kanttaukset jotenkin toisenlaisiksi! Muuten kaava on oikein kiva :-)

Perhoskuvien myötä toivotan iloista alkanutta viikkoa!

Pitäähän sitä hienolla neidillä olla uusi mekko melkein joka päivälle? Usein tulee tehtyä muutama samanlainen, ikäänkuin kertauksen vuoksi. Jää oppi paremmin päähän. Ompelutahdin tiuhenemisesta saattaisi joku nokkela päätellä jotakin myös emännän päänsisäsestä elämästä, ja saattaisi olla jopa oikeassa. Haluan silti uskoa, että kun vanhana muistelen tätä aikaa, on muisti jo sen verran hatara että selitän suu vaahdossa jälkeläisille kuinka minullakin oli aina niin ihanaa ja mukavaa kun olin kotona lasten kanssa, ja aurinkokin paistoi aina :-D No, ei siitä sen enempää, mutta aikansa kutakin? Josko se aurinkokin taas pian paistaisi oikeastikin... Onneksi on narsissit!

Tuon mekon kanssa ei mennyt kaikki ihan putkeen, mutta kyllä se käyttöön pääsee silti. Tein samoilla asetuksilla kuin edellisenkin, mutta tuo oli ohuempaa ja venyvämpää kangasta ja siksi jotenkin haastavampi ommeltava. Lisäksi nuo kanttaukset samalla kankaalla eikä resorilla menivät aikalailla sinnepäin. Eipä haittaa, tälläkin kertaa itse tekeminen oli tärkeämpää kuin lopputulos ;-) Ainkin sen opin että kaksoisneulalla ommellessa alalankaa olisi pitänyt ohuessa kankaassa löysätä enemmän kun sauma meni "palloksi". Ei mennyt ihan hukkaan siis nuokaan mokat!

Hauskoja nostalgisia rakennuspalikoita löytyi säkillinen kirpulta muutamalla eurolla. Ne on olleet miniväen joukossa tosi hitti! Minulla on noista joku muistikuva lapsuudesta, vaikka meillä kotona noita ei tainut ollakaan. Olisikohan jollakin kaverilla ollut?

Kaipa tämä tästä vielä kesäksi muuttuu, jaksoi aina hymyillä tai ei. Ja kun muuttuu, on neidillä ainakin mekkosia :-)

Kissoja ja palloja

Eilinen oli taas "niitä päiviä" jolloin on pakko turvautua ompeluterapiaan. Välillä vaan elo sujuu ja välillä ei. Ompelu on sopiva tapa paeta hetkeksi kun alkaa liikaa savu nousemaan korvista. Ainahan ei tätäkään terapiamuotoa ole mahdollista käyttää, mutta nyt kun oli, niin käytin. Onneksi mekosta ei näy ne alkupään fiilikset, vaan enemminkin se lopputulos; hyvä mieli taas :-)

 Edellisistä paidoista rohkaistuneena jatkoin vielä tuolla trikoolinjalla. Tätä pallokangasta oli yhä jäljellä, joten siitä tuli pimulle yllättäen mekko :-D Käytin samaa kaavaa kuin paidoissa, mutta levensin ja pidensin vaan helmaa ja lisäsin taskun. Vähän jäi arvoitukseksi että miten malli istuu päällä, mutta ihan hyvältähän tuo näyttää.

 Myös toinen tunnettu mielenrauhoituskeinoni, eli kukkien poiminta oli käytössä, ja saaliiksi tuli kesää odotellessa pajunkissoja. Ihanan keväistä! Kyllä nyt on taas mieli tyyni. Välillä pitää vissiin vaan olla känkkäränkkää, ettei pimulla pääse mekot loppumaan  ;-) 

Herra N muuten totesi pajunkissoja ihaillessaan, että Puttea (mummolan kissa) ei voi laittaa maljakkoon. Niinpä, loistavaa kolmevuotiaan päättelyä!

Aurinkoista sunnuntaita, nyt pihalle puuhailemaan ja hankkimaan pari pisamaa :-)