Onnea ja epäonnea

Meillä on nyt kolme viikkoa uudessa kodissa asumista täynnä. Olen tosi tyytyväinen taloon ja tekemiimme ratkaisuihin. Arkkitehtuuriltaan tämä on sopivasti erilainen kuin edellinen, että olen ihan aidosti innoissani taas uudesta talosta. Vielä toistaiseksi ei ole tullut kuin yksi "tämän tekisin toisin"-ajatus, ja sekin oli pistorasian puuttuminen yhdelta seinustalta, eli aika pientä. Eli talo on tosiaan vastannut mielikuvia ja ajatuksiamme siitä, millainen olisi meille toimiva koti. Nyt, kun blogeissa ja lehdissä alkaa vilahdella kuvia tämän vuotisilta asuntomessuilta, luen niitä ihan erityisellä mielenkiinnolla. Meillä oli nimittäin alunperin tarkoitus rakentaa tämä talo sinne. Oli tonttipaperit ja kaikki jo hankittuna. Uskon, että talomme ei olisi hävennyt siellä joukossa ollenkaan, vaan olisi jopa sulautunut joukkoon ihan kivasti, vai mitä olette mieltä? Lopulta päädyimme toiseen ratkaisuun, ja nyt olen kyllä ihan tyytyväinen että näin kävi. Saamme nauttia heti ihan itse luomuksestamme, ilman että parisataatuhatta suomalaista ramppaa ensin talon läpi :-D Rispektiä kyllä kaikille messurakentajille minulta lähtee suuresti, ootte te sissejä! 

Onneamme varjostaa myös hieman epäonni. Jo näin pian muuton jälkeen meillä on nimittäin alkamassa remontti, koska talossa kävi vesivahinko. Huolimattomasti kytketyt vesiputket olivat päässet vuotamaan teknisessä tilassa, ja koska talon viimeistelyjä on vielä hieman tekemättä, niin tietystipä se teknisen tilan lattian vesieristys oli juuri yksi niitä asioita joita ei oltu vielä tehty. Nyt pitää siis purkaa alakerran makuuhuoneesta/pianohuoneesta lattiat ja seinä. Samoin alakerran vessa menee osittain uusiksi. Kuivurit tulevat tänne puhaltamaan useaksi viikoksi kesähelteiden lisäksi. Kaiken rakentamis- ja muuttorumban jälkeen tämä oli ehkä se viimeinen asia mitä nyt olisi kohdalle toivonut... Lisäksi tyttären rippijuhlille on näin viimetingassa etsittävä luultavasti joku muu pitopaikka, en usko että niitä saa täällä pidettyä kun remontti on käynnissä. Ja veikkaampa että kaikki kivat paikat on varattu jo kevättalvella koko kesälle :-/

Eli tässä vaiheessa, kun muuttolaatikkopinojen pitäisi jo alkaa hieman vähentymään ja asumuksesta pitäisi alkaa muodostumaan kodikkaampi eikä pelkkä varasto, on suunta kääntymässä ihan päinvastaiseksi. Laatikkopinot vaan kasvaa, ja nätti sisustus on yhä vasta siellä ajatusten tasolla. Näitäkin kuvia varten tunnustan siirrelleeni laatikoita ja käyttäneeni erittäin tiukkoja rajauksia. Todellisuus on aika paljon karumpi ;-) Toivottavasti kuitenkin jossakin vaiheessa alkaisi myös helpottaa eikä elo olisi jatkuvaa poikkeustilaa! Sitä odotellessa pitää kuitenkin koettaa keskittyä niihin pienempiinkin hyviin asioihin, ja siihen, että näen kuitenkin jo sieluni silmin että tästä tulee vielä ihan kiva :-)