Aika usein ottaa päähän milloin mikäkin asia. Päiviin mahtuu usein koko tunteiden kirjo, varsinkin uhmaikäinen saa usein vedeltyä niistä naruista mistä äidillä kierrokset nousee. Sitten joskus on taas päiviä, jolloin on ihan samat kuviot, mutta ei yhtäkkiä haittaakaan niin paljon. Tänään oli sellainen, jotenkin hyvällä flow:lla varustettu päivä. Mikälie aiheutti. ehkä nyt on saatu riittävä annos aurinkoa talven jälkeen, että mielen mittarit meni plussalle? Uhmis raivosi ihan ennätyspaljon, mutta se ei niin haitannut. Ajeltiin kaupungin toiselle laidalle tytön kerhoon vain huomataksemme että tänään ei siis olekaan tiistai. Ei haitannut, sitten ajeltiin vain kotiin takaisin. Mies tuli töistä kaupan kautta kotiin, ja sanoin ajatelleensa paistaa iltapalaksi lettuja. Ei haitannut sekään :-D
Innostuin myös muistelemaan ihan ääneen sitä, kun joskus aikanaan olimme täällä tontilla ihan ekoja kertoja. Kun koetimme miettiä, miten talo tähän asettuisi, ja miten lähelle koivikko tulisi jäämään ikkunoita. Ja miten innoissamme me olimme oikeastaan kaikesta koko kaupungissa, ihan jo täällä kaupassa käynti tuntui jännältä, me ollaan jo melkein paikallisia hihiteltiin silloin. Ihmeen nopeasti sitä huomaamatta tottuu moniin asioihin, ja se mistä aluksi intoili, tulee jo aika arkiseksi. Tänään kuitenkin muistin olla ihan erityisen kiitollinen tästä uudesta kodista, ja siitä että saatiin siitä sellainen kuin halusimmekin sen "seuraavan talon" olevan. Ihailin merta, purjeveneitä, koivikkoa, latoa ja kaikkea kaunista mitä elämässä on. Tajusin, että kotipäivänikin lähestyvät loppuaan, ja viimeistään syksyllä alkava uusi arki tulee olemaan aikamoinen muutos. Pitänee siis koettaa nauttia näistä uhmisraivoista vielä kun voi :-)
Ihanaa hyvän mielen päivän iltaa kaikille!
Olipa mukavan positiivinen postaus <3 Itsekin rupesin miettimään, että miten se tämä päivä meni. No, ihan hyvin ja henkikin kulkee eli voi olla vaan tyytyväinen :)
VastaaPoista:-) Pitää koettaa tarttua niihin pieniinkin hyviin hetkiin :-)
PoistaIhana postaus <3 ja teidän talo on niin ihana ja kauniit istutukset :)
VastaaPoistaKiitos paljon Johanna :-) Upea on teilläkin koti, ja uskomaton se allas!
PoistaIhana postaus ja mä niin tajuan, että hermot kestää joinain päivinä paremmin kuin toisina.
VastaaPoistaKiitos, ihanaa että joku ymmärtää <3 Tänään on ollutkin sitten jo ehkä tavallisempi meininki :-D
PoistaIhanan hyväntuulinen postaus. Sai itsensäkin miettimään onko tänään ollut hyvä vai huono päivä. On tainnut olla semi =D
VastaaPoistaSemipäivät on ihan tarpeellisia nekin, paremmin erottuu sitten nämä helmet <3
PoistaKiva postaus! Mulla oli vähän sama fiilis kun tänne muutettiin, vähän kuin ulkomailla olisi aluksi ollut. ;) Olet ilmeisesti menossa syksyllä töihin, onneksi olkoon! Ihana, pitkä kesä kuitenkin ensin edessä.
VastaaPoistaKiitos :-) Joo sellainen ulkomaa-fiilis oli tosiaan alussa meilläkin. Toki kun on vielä tätä ulkomaan kieltä täällä niin paljon tarjolla, niin se ehkä lisäsi vaikutelmaa :-D
PoistaSyksyllä pitäisi palata töihin tavalla tai toisella, joko vanhaan tai sitten jonnekin uuteen :-)
Ihana postaus! Uhmisikä käy välillä hermoille, ei millään jaksaisi. Kun jo toisessa hetkessä tämä sama uhmaikäinen on maailman ihanin rauhallisin enkeli. Oi, tätä elämän kirjoa. Rikkautta! Nautitaan hetkestä!
VastaaPoista:-) Meillä on parhaimmillaan ollut kaksi tai kolmekin lasta yhtäaikaa uhmiksia, pienten ikäerojen ihanuutta :-D Jotenkin näistä on selvitty, ja eiköhän tämän nuorimmaisenkin kanssa selvitä, vaikka välillä äidillä meinaakin usko loppua :-D
PoistaSamoja mietteitä ollut aikanaan kun lapset oli ihan pieniä ja se ristiriitaisuuden tunne kun nuorimmainen kasvoi ja oli aika itsekin suunnata taas työhön. Jotkut päivät ovat vaan parempia kuin toiset - näinhän se vaan menee. Kivaa loppuviikkoa :)
VastaaPoistaTämä on kyllä ihan aidosti käännekohta koko perheelle, olen ollut niin pitkään kotona. Vaan nyt on vaan pakko astua taas "tuntemattomaan" ja toivoa että osaan vielä olla ihmisten kanssa :-D Aikansa kutakin!
Poista