Kaupallinen yhteistyö: Porvoon kaupunki
Tämän vuoden alussa aloitin vuoden mittaisen yhteistyön Porvoon kaupungin kanssa, ja tämän yhteistyön tavoitteena on tuoda esiin perheen arkea ja elämää kaupungissa. Tällä kertaa postaukseni aiheena on "arki". Tämän tyyppistä päivä kanssamme-postausta en ole tainut koskaan tehdä vielä koko kahdeksanvuotisen blogihistorian aikana, joten ehkä oli jo korkea aikakin? :-)
Klo 7-8
Aamu alkoi hitaasti ja liian monta kertaa herätyskelloa torkuttaen. Joka aamu päätän mennä jatkossa aiemmin iltaisin nukkumaan. Kahdeksan aikaan menin alakertaan rapsuttelemaan sohvalla makaavaa kissaa, jonka lapset olivat aamulla päästäneet sisään. Olin ollut siitä hieman huolissani kun se ei illalla tullut kotiin, mutta olin ajatellut että ehkä sen mielestä on vaan jo riittävän keväistä hiipiä yössä. Aamulla kuitenkin huomasin, että se on jotenkin sairas, koko kissa nyki eikä se pysynyt pystyssä kun koetti nousta sohvalta. Hätäännyin, ja totesin miehellekin että tämän kanssa pitää heti lähteä lääkäriin.
Klo 8.30
Mies lähti viemään yhtä lapsista koululle, ja otti kissan mukaansa. Kissa vietiin jo edeltä eläinlääkäriasemalle, jonne menisimme pian perässä. Samalla oven avauksella sain kotiin toimitettuna koevedoksen tilaamastani flyeristä joka on tulossa ensi vikkolla Porvoossa järjestettäville Raksa-messuille omalle osastolleni jakoon. Flyeri on kaunis, itseäni hävetti olla oven raossa yöpaitasillaan. Koetin selittää että oli vähän hässäkkää tässä. Mies sai järjestettyä itselleen etäpäivän, joten kissan mahdollinen jatkohoito onnistuu helpommin kun itselläni oli menoa toisaalle.
Klo 9
Veimme loput lapsista kouluun, päiväkotiin ja eskariin (luojan kiitos nämä on kaikki vierekkäin). Otin eskarilla kuvia tätä postausta varten, koska kuvauspäivä ja aika oli sovittu ennalta. Eskari on isompien lasten koulun yhteydessä, ja uusi koulurakennus on tosi kiva ja monipuolinen! Kuvien, halien ja heippojen jälkeen suuntasimme miehen kanssa eläinlääkäriasemalle juttelemaan kissan hoidosta tarkemmin.
Klo 9.30
Eläinlääkäri kertoo, että kissalla on luultavasti myrkytys, jollaisia on heille tullut vastaan viime aikoina muitakin. Noin vuosi sitten on tullut markkinoille uuden tyyppinen hiirenmyrkky, joka aiheuttaa kissalle todella rajuja neurologisia oireita ja kouristuksia, jos kissa syö myrkkyä nauttineen hiiren. Tässä vaiheessa henkiin jäämisen ennustetta oli aika vaikea antaa, mutta kuulema toivoa oli. Kissa jäi lääkärille tippaan ja seurantaan, muuta ei voitu tehdä kuin odottaa koska vastamyrkkyäkään ei ole olemassa. Sovittiin että kissan saa noutaa illalla kotihoitoon, jos kaikki menee hyvin.
Klo 10-11
Nappasin palan leipää ja pakkasin asiakkaan mallipaloja kasseihin mukaan palaveriin. Kyseessä oli tärkeä palaveri, jossa kävimme ensimmäisen kerran läpi ensi vuoden Asuntomessuille suunnittelemani kodin sisutuksen luonnokset. Koetin ennen lähtöä kasailla itseäni kissan aiheuttaman huolen alta pois. Matkalla asiakkaalle tajusin, että flyerin kuvassa on myös tuo kovan onnen kissa, ja jouduin soittamaan painotaloon itkuisen puhelun jotteivät painakaan niitä vielä. En pystyisi jakamaan niitä jos kissa nyt kuoleekin. Taas hävetti, painotalossa minulla alkaa varmaan olla jo maine aamuisen kohtaamisen ja tämän jälkeen.
Klo 12-14
Asiakkaan kanssa palaveri Tuusulassa. Kaikki meni hyvin, enkä hajonnut. Onneksi ajomatka oli sen verran pitkä että sain koottua itseni. Asiakas oli tyytyväinen ja piti kovasti luonnoksistani. Ai että, tuosta tulee niin kiva koti kivalle asiakkaalle! Ensi vuonna pääsette kaikki halutessanne sitä katsomaan :-D
Klo 15
Takaisin kotona, nopea välipala ja vähän töitä.
Klo 16
Lasten haku päiväkodista ja eskarista. Taas tuli kiire, yhden pojan pitää ehtiä syödä jotakin ennen jääkiekkoharkkoja, onneksi jääkaapissa oli jotain valmistakin.
Klo 17
Jäähallilla. Poika treenaamaan, ja itse jatkoin matkaa ruokakaupan kautta takaisin kotiin.
Klo 18
Kotona, hirveä nälkä ja nyt vasta päästiin ruuan laittoon kun ainekset tuli sieltä kaupasta. Muutama työhomma oli pakko hoitaa vielä ennen iltaa, joten ruuanlaitto lankesi miehelle.
Klo 19
Koko porukka taas autossa, nopeasti hakemaan poika jäähallilta ja siitä suoraan hakemaan kissaa kotiin. Jouduin soittamaan matkalta eläinlääkärille että tullaan vähän myöhässä, kun toiveena oli ollut että klo 19, mutta siinä vaiheessa aamulla kun asiasta sovittiin, emme muistaneet että samaan aikaan pitää olla myös jäähallilla. Onneksi matka oli melko lyhyt, ja eläinlääkäriasemakin kahdeksaan saakka auki.
Klo 20
Takaisin kotona, ja äkkiä lapset iltapalalle ja pesulle. Ensin piti toki kaikkien vähän ihailla kissaa, joka näytti sittenkin selviävän. Edelleen se käveli kuin vanha juoppo, mutta pyysi sentään pontevasti ruokaa, joten alkoi olla siltä osin entisellään! ♥ Ai että mikä helpotus, kyllä oli ollut kova huoli pienestä kaverista koko päivän!
Klo 21
Lapset nukkumaan, mies meni lukemaan iltasadun ja itse lähdin koiran kanssa ulos. Tässä vaiheessa totesin, että osa tälle päivälle tarkoitetuista töistä jäi nyt tekemättä, mutta ei voinut minkään. Päivä oli yllätyksellinen, ja tiivis aikataulu ei vain antanut myöten enempää. Mies totesi samaa omista töistään, mutta onneksi huomenna on taas uusi päivä.
Klo 22-24
Rojahdin sohvalle ja katsoin kymppiuutiset, ja nauhalta päivän Kotoisa-jakson. Söin iltapalaa ja totesin että tekee kauheasti mieli jäätelöä. Liekkö lähestyvän kesän merkki sekin? Mies kuorsasi jo uutisten aikaan sohvalla vieressäni, eikä tässäkään kohdassa päivää siis paljoa kuulumisia vaihdettu. Ruuhkavuodet ja mitänäitänyton? Perjantaille meillä on sentään tiedossa kahdenkeskinen konserttielämys Helsingissä, ehkäpä sillä reissulla ehdimme päivittää viime vuosien kuulumiset..? Puolen yön aikaan totesin, että en mennyt tänäänkään ajoissa nukkumaan, joten joudun tekemään uuden päätöksen taas seuraavana aamuna kelloa torkuttaessani :-D
Päivän listaa tehdessäni tajusin itsekin, että ei liene ihme ettei esimerkiksi blogille ole nykyisin aikaa niin paljoa kuin haluaisin. Päivän mittaan oli jatkuvasti kiire jonnekin, ja eteisen lattialla milloin mitäkin tulossa ja menossa olevaa pussukkaa. Pyykkivuoria ei ehtinyt edes vilkaista. Elämä on vauhdikasta ja täyttä, ja varsinkin tälläisinä päivinä olen todella tyytyväinen siihen, että täällä pienessä kaupungissa kaikki on lähellä. Kun harrastukset, koulu, lähikauppa ja eläinlääkäri löytyvät muutaman kilometrin säteeltä kotoa, ehtii niiden väliä sahaamaan paremmin. Meillä kun ei ole tukiverkostoa joka voisi auttaa kuskailuissa tai muuten yllättävissä tilanteissa, niin pienten välimatkojen osuus arjen onnistumisessa vielä oikein korostuu. Sama tilanne on varmasti monella perheellä, että sukulaiset on kaukana, ja arki rullaa omin voimin.
Tänään torstaina aamu valkeni kauniin aurinkoisena, ja heräsin ihmeen virkeänä. Kissakin oli lähes entisellään, ja kalenterissa on hieman väljempää päivän ohjelman osalta. Tänään voisin nipistää hetken rauhoittumiseen, ja mennä vaikkapa rauhalliselle kävelylle kodin vierestä alkavaan metsään. Ihanaa päivää kaikille, ja tsemppiä ruuhkavuosien parissa painiville. Arki on kuitenkin parasta!
Edellinen postaukseni samaan yhteistyösarjaan löytyy tästä linkistä: https://talostakoti.blogspot.com/2019/02/miksi-muutimme-porvooseen.html
Porvoon kaupungin Instagram: https://www.instagram.com/porvoonkaupunki_borgastad/
Porvoon kaupungin nettisivut www.porvoo.fi
Ei kommentteja
Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!