Habitare on sisusalan päätapahtuma vuodessa, ja siellä kiertäessä saa todella rautaisannoksen inspiraatiota ja sitä mikä on nyt "in". Kiersin messut itse jo keskiviikkona heti aamusta alkaen, ja koko päivä vierähti helposti. Nyt, kun messukäynnistä on pari päivää (toki menen vielä uudelleen piipahtamaan sunnuntaina, mutta se on sitten taas jo työhommia eikä liity tähän) jäin pohtimaan sitä, minkälaiset fiilikset messukäynnistä jäi. Näyttääkö oma koti jotenkin muodista jälkeen jääneeltä, iskikö kova uudistusinspis, vai vahvistiko uusimpien trendien näkeminen omaa vahvaa makua entisestään?
Huomaan, että fiilis ei ole oikeastaan mikään yllä olevista. Enemmänkin korostui tunne, että trendit tulee ja menee siellä messuhallissa, eikä asia kosketa omaa kotiani mitenkään. Mahtaako tämä olla merkki siitä, että kotimme sisustus on ikäänkuin kypsynyt ja valmis? En kaipaa muutoksia, ei tee mieli muuttaa kalusteiden järjestystä (ainakaan vielä, se tulee sitten joulun jälkeen ehkä taas :-D) ja kaikki tuntuu olevan oikein mallillaan. Vaikka näen ammattilaisena paljon kaikkea ihanaa, en silti havittele uutuuksia itselleni. Sisustus lähtee meillä tarpeesta, ja jos nyt ei väkimäärä vaikka yllättäen muuttuisi, tulisi tuskin tarvetta vaihtaa esimerkiksi ruokapöytää erilaiseksi, sohvaa pienemmäksi, tai kalustaa jotakin makuuhuoneista ihan eri käyttöön. Toki jos jokin muutos tulee ajankohtaiseksi, olen aina valmis tarttumaan uuteen sisustushaasteeseen, mutta yllättäen en niitä erityisesti kaipaakaan. Saan ilmeisesti tätä lajia riittävästi töiden puolesta :-D Enemmänkin haen messuilta työtäni sisustussuunnittelijana tukevia asioita, kuten uutuuksia materiaaleissa ja kalusteissa, sekä toki ylläpidän verkostoja ja tapaan ystäviä.
Olen asumisen suhteen melko levoton sielu, olemme eläneet keskellä muutosta lähestulkoon aina. Tämän hetkinen seesteisyys onkin siis oikein tervetullut tunnelma! Toisaalta itseni tuntien, osaanko sittenkään pysähtyä tähän ylläpitovaiheeseen, jossa mitään ei ole kesken tai tulossa tai menossa? Ehkä en, mutta nyt on hyvä hetki huilata vähän. Ei olisi kovin taloudellista, tai ehkä eettistäkään vaihdella sisustusta vain vaihtelun vuoksi alituisesti. Pieniä muutoksia toki silloin tällöin teen, mutta niissäkin uudistus löytyy yleensä omasta komerosta kausitekstiilein tms.
Kodista ei tunnu löytyvän kuvattavaa, tämä on yksi pysähtyneen tunnelman kääntöpuolista. Koska en kaipaa tai tee muutoksia sisustukseen, tuntuu vähän hassulta kuvata blogiin samoja nurkkia samanlaisina uudelleen ja uudelleen. Tämän aiheen kanssa painin nykyään useinkin. Pakko kuitenkin löysätä vähän pipoa tässä aiheessa, muutenhan blogi vain kuivuu kasaan? Olkoon siis esimerkiksi ylläolevan kuvan anti tuo ryppyyn jäänyt matto todistuksena löysemmästä pipostani :-D Tai syksyiset värit ikkunan takana?
Miten te koette sisustustapahtumien vaikutuksen omassa kodissa? Tekeekö mieli aloittaa uusia sisustusprojekteja, vai käyttekö vain fiilistelemässä ja viihtymässä messuilla? Toki jos on vaikkapa rakennusprojekti menossa, sitä ammentaa messuilta ihan eri tavalla tietoa, messutarjouksia ja kontakteja. Mutta te, jotka käytte siellä muuten vaan? Minusta olisi kiinnostava kuulla, tuntuuko oma koti kodikkaammalta messujen jälkeen, vai iskeekö messukrapula ja nurkat alkaa näyttää nuhjuisilta kauniiden osastojen jälkeen? Toivottavasti jokainen saa nauttia kodistaan kuitenkin juuri sellaisena kuin se on, ilman vertailua! Sama pätee toki myös sisustusblogeihin, Instagramiin, Asuntomessuihin jne. Ideana on antaa inspiraatiota, eikä saada kenellekkään huonoja fiiliksiä omasta kodista.
Oikein mukavaa viikonloppua, itse taidan suunnata huomisena vapaapäivänä ainakin sienimetsään, tai nauttia vain viikonlopuksi siistitystä kodista, jossa tuntuu olevan nyt kaikki kohdallaan :-)
Ei kommentteja
Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!