Puutarhasta ennen ja jälkeen myrskyn

Olen ollut jo useamman päivän aikeissa postata puutarhan elokuisesta rehevyydestä. Kuviakin ehdin ottaa pari päivää sitten, mutta sen edemmäs postaus ei ollut vielä ehtinyt. Eilen illalla kotimme yli pyyhkäissyt myrsky kuitenkin teki muutamia muutoksia pihalla, ja näistä tulikin hyvät ennen-kuvat. 

Betonialtaissa on nyt verheää, ja syyskesän kukkijat aloittelevat urakkaansa. Varrellinen syyshortensiakin kukkii komeasti. Se on ollut tuossa jo pari kesää, ja kasvanut ihan kivan kokoiseksi. Vaan...

Eilen illalla syyshortensia ottikin tälläisen asennon. Pihan yli pyyhki niin järkyttävän kova tuuli, että enpä olisi sellaista uskonut näkeväni. Onneksi mitään sen isompaa ei lennellyt kuin puutarhan tuolit, tai sitten jos joku on lentänyt, on lentänyt niin kauas ettei sitä enää osaa edes kaivata. Hortensiasta ei varsi mennyt näkyvästi poikki, mutta vaikea uskoa että se saa enää vedettyä vettä varttaan pitkin, kun varsi on noin mutkalle kerran taipunut. Tukikeppi sillä oli, mutta se oli noussut mullasta ylös mukana kun taivutus oli riittävän voimakasta. 

Toinen kärsijä oli kaunis Rusokirsikkani. Tämä harmittaa minua aivan erityisesti. Juuri eilen ennen myrskyä vielä viimeisimmäksi ihailin sitä, kun puu on ehtinyt nyt parissa vuodessa aika korkeaksi ja leveäksikin. Tämä on oikeastaan ainoa pihan puista, joka alkaa jo olla ihan puun näköinen eikä ihan pikku taimi enää. Sen luoman varjon alla lapset ovat voineet leikkiä hiekkalaatikollakin mukavissa olosuhteissa. Vaan nyt siitä on toinen isoista haaroista poikki, ja puu on aivan torso :-( Illalla myrskyä uhmaten painelin kylpytakissa pihalle tekemään lastaa oksalle, kun ajattelin että voisiko sen vielä pelastaa jos nopeasti laittaa osat takaisin kiinni toisiinsa. Äitini pihassa tämä kerran onnistui, kun kirsikkapuun revennyt oksa saatiin heti tuoreeltaan sidottua paikoilleen. Siitä kasvoi ihan vahva oksa joka tekee nykyään marjojakin! Tämän puun kohdalla ei kuitenkaan taida onnistua, oksa on sekä poikki että myös pystysuunnassa halki. Lisäksi yöllinen lastoitukseni oli aamulla pettänyt, eli oksa on nyt taittunut kahdesti vielä vähän eri kohdista. Pakko sanoa, että onneksi kuitenkin vain nämä pienet puut pettivät, eikä esimerkiksi takakoivikosta kaatunut puita ikkunasta sisään! Tuulen suunta oli kyllä mereltä meillepäin, eli jos koivut olisivat kaatuneet, ne olisivat menneet talosta pois päin. Ihan tässä lähellä on kyllä paljonkin isoja puita nurin.

Onko siellä muita myrskytuhoista kärsineitä? Menikö puita nurin, vai jotakin vielä arvokkaampaakin? Toivottavasti säästyitte! 

P.S. Vielä tänään näkyy Instagramissa Stories-osiossa videoita joita eilen kuvasin lähestyvästä myrskyrintamasta ja itse myräkästä.

Tuoretta ja värikästä puutarhasta

Onni on tuoreet ja raikkaat herneet suoraan omalta kasvimaalta ♥ 

Tänä vuonna kylvin viljelylaatikoihin retiisien ja muiden tuttujen lisäksi herneitä, ja laatikon reunalle kehäkukkia. Kehäkukat kasvimaan reunalla on jotain, jonka muistan jo lapsuudesta mummolasta. Siellä ne taisi olla kyllä perunamaan reunalla, mutta käyhän se näinkin :-) Poimin tänään herneitä hakiessa muutaman kukan maljakkoon, ja huomasin että nuohan käykin meidän keittiöön aika kivasti!

Ihanaa elokuista viikkoa kaikille!

Asuntomessut 2017, parhaita paloja 3/3

Palataanpa vielä hieman Mikkelin Asuntomessuille. Kolmannessa messupostauksessa esittelen kaksi todella kaunista ja inspiroivaa kohdetta; MinunVALO ja Kannustalon Harmaja Saimaa. Molemmat löytyvät messualueen rantaan rajoittuvilta tonteilta, eli maisemat ovat huikeat. 

Kohde 24: MinunVALO

Sisustussuunnittelu Anita Koponen/ Anita Koponen Design Oy, näytteilleasettaja MinunLOFT Oy

Ensin MinunVALO, jossa viehätti uudenlainen rakennustapa, selkeä väripaletti, tutun oloinen keittiön pöytä (heh) ja saman sarjan muutkin kalusteet, sekä terassit. Ulkoverhouksena oli käytetty kauniisti ajan kanssa harmaantuvaa Siperian lehtikuusta, ja pystypaneloinnista piste myös.

Kohde 6: Kannustalon Harmaja Saimaa

Sisustussuunnittelu: Pintamateriaalit ja kiintokalusteet Kirsi Valanti/ Valanti Interiors, kalustussuunnittelu Susanna Vento. Näytteilleasettaja Kannustalo.

Toisena Kannustalon Harmaja Saimaa, kohde jonka voisin nimetä suosikikseni Honka Ink:in ohella. Tässä talossa pääosassa oli todellakin Saimaa, maisema oli huikea varsinkin terassilta. Talo oli melko jyrkässä rinteessä, ja korkealta näkyi kauas. Talossa viehättivät myös piharatkaisut, liuskekivi ja paljaat kalliot. Katettu välitila päärakennuksen ja sivurakennuksen välillä on aina todella käyttökelpoinen idea, ja jos vielä ikinä taloa alan suunnitella, tulee siihen vastaava ratkaisu! Itseasiassa nykyisen talon kohdallakin vastaava tila oli jo suunniteltuna, mutta kaava ei antanut toteuttaa. Sisällä pidin todella paljon sormipanelista jota löytyi seinistä ja osin katostakin. Keittiössä oli hyvä idea laittaa myös tiskiallas korkeaan kaappiin, hieman aamiaiskaapin tapaan. Keittiön saa siis todella linjakkaaksi halutessaan, ja yllätysvieraiden varalta tiskitkin nopsasti piiloon :-)

Messuille ehtii vielä, Mikkelin asuntomessut ovat avoinna 13.8.2017 saakka. Lisätietoja www.asuntomessut.fi

Mukavaa viikonloppua!

Saariston rengastie

Kerroinkin jo aiemmin, että kävimme miehen kanssa pienellä minilomalla. Kohdetta pohtiessa alkuun oli vaihtoehtoina lähellä olevat maat, joihin olisi ehtinyt lyhyiden lentojen puolesta vielä mennä muutaman päivän matkallekin. Lopulta päädyimme kuitenkin kotimaan matkailuun, ja kohteeksi valikoitui Turun saaristo, tarkemmin sanottuna Saariston Rengastie. Miehelle moni reitin paikoista olikin jo tuttu, koska hän on käynyt niissä veneellä, mutta itselleni lähes kaikki paikat olivat ihan uusia. Turussakaan en ole oikeastaan käynyt kuin lapsena, joskus laivaterminaaliin kaupungin läpi ajamista lukuunottamatta. Koska molemmat pidämme merimaisemista, ja automatkailukin on tuttua, oli tämä kohde oikeastaan ihan just eikä melkein!

Reissumme alkoi Turusta, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Illalla kävimme syömässä, ja loppuilta kului Down by the Laituri-festivaaleilla, jotka sattuivat olemaan samaan aikaan kaupungissa. Elävä musiikki on aina hyvä idea! Ruokapaikkamme oli Tintå, jonka ruoka oli kyllä mainitsemisen arvoisesti hyvää. Pieni miinus tulee ravintolan todella kovasta hälystä, mitään romanttista keskustelua ei pöydässä voinut viritellä. Jos siis kaipaa intiimimpää seurusteluravintolaa (kuten me ehkä olisimme kaivanneet) tämä ei kenties ole oikea paikka, mutta kaveriporukallla loistavaa ruokaa ja menoa kaipaaville taas ihan nappivalinta :-)

Turussa piipahdimme tuomiokirkolla, jokirannassa ja Turun Linnassa. Kovin pitkään emme kuitenkaan malttaneet jäädä kaupunkia kiertämään, kun seuraavana päivänä lähdimme taittamaan varsinaista kohdettamme, Saariston Rengastietä. Moni kenen kanssa olen jutellut, on tiennyt reitin ja kulkenutkin siellä, mutta itselleni tämä oli ihan vieras juttu entuudestaan. Tie kulkee siis saaristossa, ja monessa välissä ylitetään meri lautalla tai lossilla. Palveluita ja retkikohteita on koottu nettisivustolle, joka olikin ennen matkaamme ahkerassa käytössä.

Seuraavan päivän lounastauko pidettiin Nauvossa, jossa oli todella vilkas ja eläväinen satama. Jos aika olisi antanut myöten, olisi tuolta päässyt risteilylle Seilin saarelle, mutta meiltä se jäi nyt toiselle kerralle. Nautimme hetken atmosfääristä ja ihailimme upeita veneitä.

Reittimme varrella oli yhteensä kahdeksan lauttamatkaa, ja muutamassa rannassa piti odotella vähän pidempään. Korppoossa odottelimme reilun tunnin, ja jos olisimme olleet fiksuja, olisimme menneet esimerkiksi Korppoon keskustassa käymään. Ajoimme kuitenkin suoraan lauttarantaan, ja siellä ei ollut muuta kuin pieni kioski, josta sai onneksi hyvää kahvia ja jäätelöä. Samalla totesimme, että sieltä olisi voinut mennä lautalla myös Ahvenanmaalle. Sekin voisi olla hyvä retkikohde!

Seuraavan yön majapaikkana meillä oli Mossala Island Resort, joka oli enemmänkin leirintäalue kuin niinkään vilkas satama. Majoituimme pienessä mökissä, ja naapurimökeissä taisi kaikilla muilla olla moottoripyörät. Olimme autoinemme selkeästi vähemmistöä :-D Illalla oli tarjolla lavatanssit ja huikea auringonlasku, oikein suomi-idylliä parhaimmillaan. Skippasimme kuitenkin humpat, ja menimme saunaan ja pulahtamaan kylmään mereen.  Mossalan rannasta lähti seuraavana päivänä reitin pisin lauttamatka, ja koska tuo lautta meni vain muutaman kerran päivässä, halusimme ottaa varman päälle että olemme ajoissa paikalla. Silti meinasi iskeä pieni hermostuminen, kun lautalle menevä jono alkoi kasvaa jo aamiaisen aikana pitkäksi, ja piti nopsasti siirtää auto jonoon :-D

Saarella oli ihanasti muotoutuneita kalliota, enkä muista ennen nähneeni tuollaisia mutkittelevia uria kivissä. Kuvista ei ehkä ihan välity tunnelma, mutta jotenkin koin ihmisen pienuutta noiden meren kaiverruksien äärellä. Karun kaunista!

Viimeiselle yölle meillä oli varattuna Boathouse Kustavista, Peterzens Rannasta. Kaislakattoinen pikkumökki oli hurmaava! Näkymät purjeveneille ja auringonlaskuun olivat todella kauniit. Toiseksi alin kuva on otettu mökin terassilta illalla. Laitureita pitkin oli mukava tepsutella ravintolaan syömään, saunomaan jne. Samalla tuli ihailtua taas veneitä. Pakko tunnustaa, että miestä jo pitkään vaivannut purjevenekuume on alkanut tarttua minuunkin hieman, ja ehkä vielä jossain vaiheessa elämää sellaisen hankimme :-)

Matka oli kaikin puolin onnistunut, sää suosi ja välillä tuntui kuin olisimme olleetkin todella jossain ulkomailla. Toisaalta saaristo ja venerannat ovat tuttuja kotopuolestakin, mutta silti pääsimme oikein hyvin matkustamisen tunnelmaan. Ja mikä parasta, kahdenkeskinen aika oli todellakin tervetullutta! Huomaa, että vuorotyö-pikkulapsi-arjessa ei useinkaan ehdi edes kunnolla nähdä toista saatikka keskustella mistään. Nyt muutaman päivän ajan saimme olla vaikka aikatauluja, kotitöitä, lasten nahistelua ja työn paineita. Tekipä hyvää! Nyt jaksaa ihan toisella tavalla taas nauttia arjestakin, kaikkine puolineen (toivottavasti seuraavaa kertaa ei joudu ihan kymmentä vuotta odottamaan kuitenkaan) :-)

Kokeilussa jotain ihan muuta -itämainen matto!

Iloista elokuun alkua!

Me palailtiin eilen pieneltä kotimaan reissulta, jolle pääsimme hääpäivän vieton merkeissä. Laskeskeltiin siinä yhdessä, että tämä oli toinen kerta koko kymmenen vuoden historiassa, kun olimme peräti kolme yötä kahdestaan reissussa ilman lapsia! Yhden yön yli ollaan sentään päästy vähän useamminkin. Laittelen matkakuvia myöhemmin, mutta ensin esittelen pienen matkamuiston jonka reissulta mukaani ostin.

Kyseessä on siis matto. Matto on siksi "jotain ihan muuta", koska en ole koskaan ollut mitenkään innostunut itämaisen tyylisistä matoista. Muiden sisustuksissa ne näyttävät kauniilta, mutta omaan kotiini en vain ole niitä osannut kuvitella. Nyt kävi kuitenkin niin, että sattuma puuttui peliin. Ajelimme autolla jossain päin Turun saaristoa, ja mies tuumasi että pitäisi saada vaihdettua pitkät housut shortseihin. Näin melkein saman tien pienen kyltin, jossa ilmoitettiin sivummalla olevasta pihakirppiksestä. Kurvattiin sinne pihaan, ja samalla kun mies vaihtoi housujaan, minä kiersin pihan ja ulkovaraston jossa kirppis oli. Muutoin ei ostoksia juurikaan löytynyt, mutta kiinnostuin paksusta villamattorullasta joka yhdessä nurkassa lojui. Kysyin rouvalta, muistaako hän maton pituutta, ja hän veikkasi että jotain kolme metriä ehkä. Matto oli heillä jäänyt käyttämättä kun oli ollut liian pitkä. Mietin yläkerran käytäväämme, että pitäisiköhän piruuttaan kokeilla, ja koska maton hintakin oli ihan naurettava, siis muutaman euron, päätin ostaa sen kokeiluun, ja laittaa vaikka sitten eteenpäin jos ei olekaan hyvä. Matto olikin lopulta paljon pidempi, ja kuviokin selvisi vasta kotona kun avasimme rullan ekan kerran. Kokonsa puolesta se päätyi nyt keittiöön testailtavaksi, ja samalla testaan myös itseäni, että tottuuko silmä vai ei.

Kuvat nappasin äsken kiireellä (niin kiireellä että märät rätin jäljetkin vielä ovissa...), ja nyt pohdin että onko tuo tosiaan vähän liiankin jotain muuta vai ei? Se on tavallaan ihan hauskasti saman värinen kuin vaneripöytä, mutta toisaalta beige on beigeä, eikä sekään ihan lemppariani. Yleensä olen tosi varma maustani, mutta nyt pitää tunnustaa että pitää vähän tuumailla jääkö tuo tuohon vai ei. Villa tuntuu jalkojen alla kyllä ihanan pehmeältä, tämä oli vielä taustan lapun mukaan Uuden Seelannin villaa. Seuraamme siis tilanteen kehittymistä :-D

 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille, monilla alkaakin varmaan tänään taas työt :-)