Heinäkuun lopulla

Suomen kesä, tuo lyhyt ja vähäluminen luonnonilmiö alkaa olla kääntymässä ehtoopuolelleen. Ainakin puutarhani kasvisto väittää niin. Syyshortensia kukkii jo! Pihalla ja varastossa on koetettu nakertaa paikkoja valmiiksi, mutta edistys on niin minimaalista ettei siitä irtoa juurikaan kuvamateriaalia. Ulkorakennuksen maalauksestakin olisi tekeillä postaus raksablogin puolelle, pitäisi vielä vaan saada maalaus valmiiksi, kuvata mökki, ja kirjoittaa postaus. No, ei onneksi puutu enää paljoa! :-D

Tänä viikonloppuna meillä on viimeiset perheen yhteiset vapaat pitkiin aikoihin. Työssäni alkaa ensi viikolla rullaamaan vuorotyön työajat, ja tämä tarkoittaa myös pitkiä iltoja ja viikonlopputöitä. Pienimmillä alkaa maanantaina päiväkoti, ensimmäistä kertaa ikinä. Äitiä jännittää varmasti paljon enemmän kuin lapsia :-) Koululaisillakin on jo reppuja hankittuna, ja odotus alkaa tiivistymään syksyä kohti.

Tänään piipahdettiin retkellä lähisaaristossa. Lossikyyti ja hienot hiekkarannat ovat aina takuuvarmoja viihdykkeitä! Matkalla nähtiin myös iso peura ihan tien vieressä seisomassa, upea ilmestys! Voisin hyvin kuvitella meille eläkepäivillä mökkiä tuolta jostakin saaren nokasta. Eläkepäiviin on kyllä vielä aikaa, jospa nyt saisi tämän työuran ensin kunnolla taas käyntiin... :-D 

Ihanaa ja rentouttavaa lauantai-iltaa!

Miniloma kotikaupungissa

Pääsimme eilen vähän extempore miehen kanssa treffeille juhlistamaan piakkoin olevaa hääpäiväämme. Soittokierros lauanatai-aamuna Porvoon kaikkiin majoituspaikkoihin opetti ainakin sen, että kesälauantaisin kaupunki on todellakin turistien suosiossa. Ihan täyttä joka paikassa. Yhdestä soittamastani paikasta soitettiin kuitenkin jonkin ajan kuluttua takaisin, että heille oli tullut peruutuksena yksi huone. Perille päästyämme paljastui, että odottamamme bed&breakfast-huone olikin pieni romanttisesti sisustettu huoneisto vanhassa kaupungissa. Kiva yllätys! Toki täällä osataan hinnoitella, varsinkin tuolla vanhassa kaupungissa, mutta toisaalta säästyipä matkustuksen vaiva ja kulut kun jäätiin tänne kotikulmille. Syömässä käytiin uudehkossa Meat District:ssä, ja tykättiin kyllä. Ei ihme että paikkaa on paljon kehuttu. Otettiin puolikas menu, ja nälkä todellakin lähti, ja hyvä mieli jäi.

Iltaan kuului myös jokirannan terassien katselmus, ja pientä venekuumeilua miehen suunnalta. Lisäksi nautiskelimme hämärtyvästä illasta myös majapaikkamme pihassa olevien ranta-aittojen laiturilla. Erittäin tunnelmallista! Pakko sanoa, että arjessa en käy oikeastaan koskaan tuolla vanhassa kaupungissa, varsinkaan viikonloppuisin juuri turistimäärien takia, mutta tämä oli kiva katsaus siihen, millaista olisi jos asuisikin ihan tuolla vanhan kaupungin vilskeessä. Mukavaahan se olisi, mutta toisaalta tykkään kyllä tästä omaa kotia ympäröivästä rauhasta ja metsistä myös. Täällä ei myöskään kulje isoja joukkoja aasialaisturisteja kameroineen, heh :-D

Ensi vuonna olisi mukava kehittää hääpäiväksi jokin vähän kauempana oleva retkikohde kuin parin kilometrin päässä, silloin tulee nimittäin vuosikymmen täyteen. Nyt tämä oli kuitenkin juuri sopiva irtiotto, työn aloitus on vienyt mehut aika tehokkaasti, ja oli kiva päästä aamulla nopsasti takaisin kotiin.

Asuntomessut 2016 somehitti, Kotola

Täällä on saatu työt alkuun, ja vaikka kiirettä pitääkin arjen ja työn yhdistämisessä, teki mieleni palata vielä hetkeksi näihin messupostauksiin. Esittelemättä on vielä omasta mielestäni eniten sosiaalisessa mediassa esillä ollut kohde, eli numero 5, Vivola Kotola. Tämän talofirman taloa ihailin viime vuonnakin, ja talon rakennustekniikka eli clt-tekniikka on minusta kiinnostava. Siinä seinä koostuu vain puusta ilman muovia tai villoja, vähän hirsitalojen tapaan, mutta puu on liimattu ristikkäin olevista kerroksista ja siitä saadaan tehtyä isoja elementtejä. Lisäksi minua kiehtoo tuo sisäpinnassa pystyssä oleva puu, hirsitaloissahan tämä ei yleensä ole kai mahdollista? Sisustus oli pelkistettynä todella kaunis ja viherkasvit on aina minulle mieluisia, niillä saa näinkin viittellisesti sisustetusta talosta kodikkaan hetkessä. Materiaalien aitous, rouheus, ja musta väri olivat myös täällä minulle mieleen.

Koska kohteesta on kirjoiteltu jo niin paljon, tarjoan teille enää vain sateisena lehdistöpäivänä kuvatun kuvakierroksen :-)

Töihinpaluu

Meillä alkoi tänään ihan toisenlainen aika elämässä. Minulla oli ensimmäinen työpäivä lähes yhdeksään vuoteen. Kotiäitivuodet olivat antoisia, raskaita, monipuolisia ja vaikka mitä, mutta nyt oli oikea aika taas muulle. Lapsilla on pehmeää laskua, kun mies lomailee ja on nyt heidän kanssaan kotona, mutta elokuussa alkaa pienimmilläkin ensimmäistä kertaa päiväkoti. Pikkupojat menevät kuukauden päästä kouluun, toinen ekalle ja toinen tokalle. Tyttöteinillä alkaa lukio. Iso poika huitelee jo maailmalla valmiiksi. Pian on siis aika, jolloin täältä kotoa lähtevät kaikki jonnekin aamusella, kuka mihinkin suuntaan. Mietittiin tuossa, että tokaluokalle menevänkään lapsen elämässä en ole koskaan ollut töissä. Mitenköhän kauan menee perhellä sopeutua muutokseen? Tai minulla itselläni? Paristakin suunnasta olen saanut toivotuksia ihanista ja rauhallisista kahvi- ja lounashetkistä, ja kieltämättä onhan se aika eksoottista :-D Sitä on jo niin tottunut siihen. että ruokaa pitää laatia ja sen jälkiä korjata viisi kertaa päivässä. Ruokailujen aikana yleensä vähintään yksi lapsista saa hepulin, oli syynä sitten väärän värinen lautanen/lasi/haarukka/sää tai esimerkiksi väärä ajoitus koska leikki kesken. Tai se maitolasi kaatuu. Miten se aina kaatuukin? 

Viimeiset päivät kotiäitinä kuluivat aika perushommissa, vähän pihajuttuja, raksahommia, kotitöitä, puistossa leikkimistä ja mustikoiden poimimista. Viikonloppuun mahtuivat myös rakkaan ystävän polttarit, ja niiden yhteydessä kävin järvessä uimassa. Tajusin etten ole tainut uida kolmeen vuoteen, nuorimman odotusaikojen jälkeen. Oli ehkä jo aikakin. 

Ihanaa arkista viikkoa kaikille, itse koetan saada mieleni taas työ-asentoon, ja anoa työkavereilta ymmärrystä jos se hetken kestää :-)

Messulippujen voittaja ja pari kuvaa eteisestä

Noniin, täällä taas. Mieheni suoritti pyynnöstäni asuntomessujen lippujen arvonnan, ja sai tehtyä systeemistä käsittämättömän monimutkaisen näköisen, jossa piirreltiin paperille, käytettiin kolikon heittoa ja lopuksi vielä saksittiin lappuja joista vedettiin yksi :-D Voittaja kuitenkin saatiin selville, eli Voikukkapelto, paljon onnea! Sinulle on lähtenyt sähköpostia :-)

 Aurinkoista päivää kaikille!

Arvonta järjestettiin yhteistyössä Keltaisen keinutuolin kanssa.