2kk


Tavallisen tavallinen torstai. Aamulla väsytti ja kello torkutti, lapsia taisi väsyttää yhtä paljon. Lopulta tulikin jo kiire, ja kun vihdoin kaikki oli saatu pukeisiin ja matkaan, itse huokaisin syvään ja aloitin työt. Hetken töihin uppouduttani silmäkulmaan osui kalenterin aukeama ja siellä tekstiä kohdassa jota en muistanutkaan. Unohtui sitten se lapsen lääkäri. Jepjep. Hyvä-äiti-pisteitä ei liene taaskaan tiedossa?


Aamupäivän mittaan silmät alkoivat aueta paremmin, ja lopulta huomasin että täällähän paistaa aurinko! Voi että miten kaunista, ja heti saa itsekin enemmän virtaa. Valo on tähän aikaan vuodesta se, mitä tuntuu kaipaavan joka solullaan. Siitä lienee väsymyskin osittain johtuu?


Valoa siis, ja heti! Kaivoin kaapista ikkunalle tähden tuikkimaan tunnelmaa ♥ Ulkosalla meillä onkin jo kausivalot laitettu, osa oli kesän yli puskissa valmiina ja piti vain työntää töpseli pistorasiaan :-D Pienet tuikkivat valot tuo tunteen että pimeys onkin ihan ok. Ilman valoja pimeys on vain pimeyttä.



Takapihan puista alkaa olla viimeisetkin lehdet tippuneet, vain muutama keltainen laikku siellä enää sinnittelee. Pimeyden lisäksi on tarjolla siis harmautta. Vaikka en ole niitä ihmisiä jotka kärsivät kaamoksesta pahastikin, niin kyllähän tämä vähän meinaa vetää mukaansa. Osittain taistelussa alkavaa pimeyttä vastaan auttaakin uudet projektit, haaveet ja katse horisontissa. On hyvä osata olla tässä ja nyt, mutta välillä tekee mieli tähytä myös ulapalle.



Tähyilyssä minulla on kaverina uskollinen toimistokoirani Emma. Emma on aina sillä missä tapahtuu, tai siellä missä on lintuja. Tai siellä mihin yrität astua jalallasi, lähes sadan prosentin varmuudella koiraan nimittäin kompastuu aina kun yritää liikkua :-D Joku toivoi taannoin postausta Emman kuulumisista, pitääkin ottaa idea työn alle.


Tänään on myös kuulkaa merkittävä päivä, ja tämäkin tieto auttaa hieman pimeyden sietämiseen: jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta! Ihan huippua! Joko saa vähän innostua? Viime vuonna tuntui että joulu tuli ja meni, mutta josko tänä vuonna ottaisi vahingon takaisin, ja aloittaisi pehmeän laskun jo hyvissä ajoin?

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

2 kommenttia

  1. Vaikka pidän myös tästä vuodenajasta, huomaa että eis itä ehdi enää valoisalla itse ulkoilemaan. Töihin lähteissä on pimeää ja töistä tullessa. No, onneksi voi polttaa kynttilöitä ja sytyttää kausivaloja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä tosi väsyttävää, kun aina näkee vain pimeää! Toivottavasti näet työpäivän aikana ulos, itselläni oli joskus työpaikka missä ei ollut ikkunoita ja silloin tuntui että syksy todella kaatuu päälle kun luonnonvaloa ei nähnyt koskaan :-/ Pakko sanoa, että vaikka yrittäjyydessä on todella haasteensa, on tämä vapaus käydä päivällä vaikka koiran kanssa kävelyllä yksi parhaita puolia!

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!