Kierrän ja katselen. Tunnustelen. Koetan painaa mieleeni tarkasti jokaisen erikseen, ja yhdessä. Tämä taimi tuli pistokkaana sieltä, tämän antoi rakas ihminen omasta puutarhastaan. Tämä on kasvanut jo näin suureksi. Puutarhan kanssa meillä on menossa pitkät jäähyväiset, jotka särkee sydämeni, mutta toisaalta elämässä on luovuttava että saa uutta. Muistan lämmöllä edellisiäkin omia puutarhojani, ne ovat kuin perheenjäseniä joista on joutunut luopumaan. Ei voi kuin toivoa, että hellät kädet ja ihminen hoitavat puutarhaa jatkossakin, antavat vettä ja ravinnetta, ja katsovat rakastavasti. Puutarhasta on paljon vaikeampi luopua kuin talosta. Toisaalta näen puutarhoissakin jatkumoa, vähän kuten ihmisissä ja sukupolvissa. Jokaisessa on ripaus edeltäjäänsä mukana, pistokkaina, ideoina, kehittyneinä taitoina.
Huomenna on iso päivä, kotimme tulee virallisesti myyntiin, ja ilmoitus nettiin. Koetan olla ahdistumatta, ja nauttia täysillä tästä keväästä kukkieni parissa ♥
Ei kommentteja
Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!