Koska olen Elimäen naapurista Kouvolasta kotoisin, olen käynyt Mustilassa ihan lapsesta saakka, jos nyt en ihan joka vuosi niin melkein. Nyt aikuisena ei ole tainut jäädä yhtäkään vuotta väliin! Omat lapsetkin tykkää paikasta, ja joka kesä ollaan löydetty joku uusi jännä polku tai paikka missä ei olla vielä käyty.
Samalla kun ihailimme parhaillaan menossa olevaa atsaleojen ja alppiruusujen kukintaa, napsin ideoita tulevaan metsäisempään pihaamme. Yllä on esimerkiksi ihana polku, joka on tehty jättämällä kivien väliin kapea tila. Kaunista ja sopii täydellisesti metsään!
Muutamia havupuulajejakin katsoimme sillä silmällä, tontiltamme joudutaan kaatamaan todella paljon puita, ja varsinkaan kuusia ei jää juuri ollenkaan. Niiden tilalle voisin istuttaa jotakin pienemmäksi jääviä havupuita. Yksi huikea ilmestys olivat myös puupionit paeonia rockii, jossa oli ihan valtavat kukat, vaikka taimi oli vielä aika pieni. Tälläisiä on ainakin pakko saada! ♥
Ulkona retkeillessä on tärkeää muistaa evästauot, ja meillä olikin mehua, kahvia ja pullaa-tyyppinen hetki kauniin Koreanvaahteran alla. (anoppia on kiittäminen pullista, en ollut itse asialla!) Lehtien välistä siivilöityi todella kaunis valo! Tätä hetkeä muuten nauroimme, että katsomme sitten joskus myöhemmin näitä valokuvia, ja mietimme että niin nätisti istuivat rivissä siinä lapset! Toivottavasti aika kultaa muistot :-D Oikeasti näiden nuorempien tenavien kanssa retkeily on ollut lähes mahdotonta, ja vieläkin ajoittain aika tuskaa. Tyypit on todella nopeita liikkeissään, ja kuulo on melko valikoiva. Useimmiten meillä vanhemmilla menee hermot jo parkkipaikalla :-P Tällä kertaa selvittiin melko hyvin!
Mukavaa alkavaa viikkoa, ja sehän onkin jo juhannusviikko! Oho!
Ei kommentteja
Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!