Viime viikolla meillä oli aivan erityinen retki. Retken teki erityiseksi se, ettemme ole koko porukalla olleet missään reissussa vuosikausiin, tällä kokoonpanolla oikeastaan koskaan lyhyitä mummolavierailuja lukuunottamatta. Nuorimmat lapsemme eivät olleet ikinä käyneet missään mökillä, ja he ovat sentään 8 ja 10v. (Itsehän vietin käytännössä kaikki lapsuuteni kesät isovanhempien mökeillä.) Asia piti saada korjattua, ja olinkin jo talvella sopinut isovanhempieni kanssa, että saisimme käydä tänä kesänä kokeilemassa mökkeilyä. Melkoisen eläimiin liittyvän organisoinnin jälkeen matka tuli mahdolliseksi, ja huristimme kohti lapsuuteni kesäparatiisia.
Tytär oli etukäteen aivan epäuskoinen, että oikeastiko siellä on uimaranta ihan omassa pihassa? Mökin konsepti oli tosiaan ihan vieras, ja hän yritti jatkuvilla kysymyksillään hahmottaa että minne ollaan menossa. Ennen lähtöä hän puki uikkarit jo valmiiksi päälle, että pääsee sitten nopeammin heti uimaan. Kaksi tuntia täpötäydessä autossa meni hujauksessa, ja todentotta, hän paineli suoraan järveen :-D Kelpasi painellakin, vesi oli +27 ja ilmakin kolmen kympin hujakoilla. Huh hellettä!
Tällä mökillä tuntuu aika pysähtyneen, ja kaikki on oikeastaan lähes täsmälleen kuten omassa lapsuudessani. Toki piha ja rannan puut on kasvaneet hieman rehevämmiksi, mutta muutoin kaikki oli ennallaan. Joiltakin osin kaikki on jopa juuri niinkuin minun äitini lapsuudessa, jolloin mökki on rakennettu! En osaa oikein selittää fiilistä, kun toisaalta tuntui siltä että yhtäkkiä hyppäsin hetkeksi lapsuuteni kesiin, mutta toisaalta mukana oli omat lapset melskaamassa järvessä.
Mökin ranta on vaatimattomasti ehkä maailman paras. Pohjana on hienoa hiekkaa, vesi on kirkasta ja ranta on pitkään loiva. Laiturin päästä ranta syvenee nopeammin, ja vipparilta hypyt onkin sukupolvesta toiseen ihan ykkösjuttu. Meillä nuorimpien uimataito vahvistui reippaasti, parin päivän tehokuuri uinnista oli todellakin tehokas. Siksikin arvokas reissu siis!
Testasimme monipuolisesti mökin aktiviteetteja, melontaa, pihapelejä, ja loputtomasti uintia. Mies kävi myös optimistijollalla tekemässä kierroksen. Jollalla ei olekaan kukaan kuulema vuosiin (vuosikymmeniin?) purjehtinut, vaan sitä on käytetty soutuveneenä. Tulipa testattua että vielä toimii purjeetkin!
Mökin saunatilat on niin alkuperäiset ettei voisi uskoakaan että tälläisiäkin paikkoja vielä on. Mökistä on pidetty hyvää huolta kaikki nämä vuodet, ja tilat toimii täysin vielä melkein kuusikymmentä vuotta valmistumisensa jälkeenkin. Ai että olenkin istunut noilla lauteilla aikoinaan paljon!
Mökkireissu oli huikea elämys lapsille ja koko perheelle, ja muistamme reissun varmasti pitkään. Kotimatkastakin muodostui melko ikimuistoinen, sillä päädyimme ihailemaan hirveä hyvinhyvin läheltä. Tilanne oli oikeasti todella täpärä, kun hirvi hyppäsi tielle suoraan automme kohdalla, ja väisti autoa viistosti keulamme suuntaan. Mies sai iskettyä jarrut pohjaan ja hirvi hyppäsi lopulta ikäänkuin konepeltimme yli toiselle puolelle metsään. En ole ennen katsellut auton etuikkunasta hirven mahan alustaa, ehkä välttämättä halua tehdä sitä enää toiste. Huh! Äkkipysähdys maantienopeudesta olisi voinut aiheuttaa auton sisälläkin vahinkoa, mutta kukaan ei satuttanut itseään pahasti. Nuorimmaisella turvavyö oli hieman liian korkealla ja oli kiristynyt vähän kaulan alueelle, mutta muutoin kaikki ok. Edes kattoon saakka ulottunut tavaraosasto ei lähtenyt liikkeelle, vaan pysyi siellä missä pitikin.
Onko teillä joku lapsuuden kesien paikka, jossa pääsee heti siihen samaan fiiliksen kuin silloin ennen?
Ei kommentteja
Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!