Uusi koti valkaistui




Vaikka yleensä olen jättänyt rakentamisjutut kokonaan tuonne toisen blogini puolelle, niin nyt en malta olla näyttämättä paria kuvaa. Uudella talolla on saavutettu yksi tärkeä ja odotettu etappi, eli pinnat on nyt pohjamaalattu. Tässä kohdassa raksa muuttuukin enemmän taloksi, kun kipsilevyn ah niin kaunis ruskea on saatu piiloon. Heti on paljon helpompi hahmottaa tiloja lopullisessa käytössään, miettiä kalusteita ja muutenkin sisustusta. Olen jotenkin tosi iloinen että tuosta talosta on tulossa meille uusi koti :-)

Ihan huippua!

Maanantain värit




Uusi viikko valkeni yhtä harmaana ja värittömänä kuin edeltäjänsäkin. Aamupäivällä tartuin kameraan, ja etsin värejä harmautta poistamaan. Miehen tuoma naistenpäivän kimppu onkin oikein täydellinen väriläiskä! Aurinko taisi kuulla hartaan toiveeni, ja ilmaantui lopulta iltapäivällä näkyviin. Kuinka suuri merkitys valolla onkaan, ainakin minuun. Kuin olisi katkaisijasta laitettu ihmiseen taas valot päälle!

Valosta ja väreistä innostuneena leikkasin omenapuun. Toivottavasti siitä vielä joskus tulisi kunnollinen puu. Tähän mennessä se ei ole tehnyt yhtäkään kukkaa tai hedelmää. Puput on syöneet sitä lukuisia kertoja, ja kevätruiskutuksista huolimatta siinä majailee vuosittain ötököitä. En taida olla häävi omenapuutarhuri siis? :-D Leikkasin silti, ja toivotan sille hyviä vuosia jatkossa. Ehkäpä uusi puutarhuri saa sen aikoinaan kukoistamaan? Ensi keväänä minä leikkelenkin jo ihan eri puita, eri pihassa, eri kaupungissa. Taas yksi hyvästien paikka. Muistan vielä elävästi kun kannoin pientä puuntaimea puutarhamyymälän pihassa autoon vuosia sitten. Nämä on vähän niinkuin omia lapsia, nämä kasvitkin. Hoidettuja ja vaalittuja. Joitakin saattaa tulla jopa vähän ikävä. Mutta kyllä ne pärjää :-)

Aurinkoista maanantaita, olen niin iloinen että värit palasivat pitkään mustavalkoisena pysyneeseen maailmaan!


Toivoa on









Ulkona pilkahti tänään aurinko! Linnut sirkuttavat minkä jaksavat, ja äänimaisema on hyvin keväinen. Nurmi alkaa olla paikoin ihan sula, ja ihan pikkuisen piti eilen jo koettaa että miltä se harava tuntuisikaan kädessä. Vähän liian aikaista on vielä, mutta kokeilla kai saa? :-)

Tämän kevään flunssamaraton alkaa olla toivottavasti jo loppusuoralla. Nyt on mennyt kolmisen viikkoa, ja viimeiset kaksi lasta ovat nyt vuorossa, eli nuorimmat. Perinteisesti nämä kestää aina sen kuukauden verran että koko porukka on käyty läpi, ja siihen taidetaan päästä nytkin. Perinteistä on myös se, että kun on usemman viikon hoidellut kipeitä lapsia, sairastuu lopulta itsekin. Näyttäisi siltä, että pahin on jo ohi, mutta veto on kyllä vieläkin aika poissa. Saan silti hurjasti virtaa kun menen pihalle, ja huomaan kuinka kevät tulee aivan kohisten! Kukkapenkeistä nousee jo vaikka minkälaista alkua, yhdessä varhain kukkivassa esikossa on jo kukkien nuputkin näkyvillä. Kertakaikkiaan mahtava juttu!

Raksallakin on tapahtunut ihanasti edistystä, eilen käydessäni näin jo ensimmäisen ihan valmiin pinnan. Eteiseen tulevat mustat seinäpanelit oli jo paikallaan, ja tuntui oikein sellainen ilon läikähdys sen nähdessäni. Tasoitukset on nyt käynnissä, ja reilun viikon päästä pitäisi olla kaikki seinät ja katot jo maalattu. Siinä kohdassa tapahtuukin se suurin muutos raksasta taloksi. Ja eipä aikakaan, kun päästääkin tekemään siitä talosta taas koti. En malttaisi odottaa! :-)


Arkirealismia: dublot






Syystä, jonka varmaan arvaattekin, meillä legoja säilytetään yleensä lastenhuoneessa ja niillä myös rakennellaan siellä. Dublolaatikko oli kuitenkin taannoin ajautunut syystä tai toisesta alakertaan. Aluksi loota oli lasikuistilla, ja siellä sai niillä käydä leikkimässä, kun en ollut kerran takaisin ylöskään saanut niitä vietyä. Saamaton kun olen. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että peli on menetetty... Alakerrasta ei löydy enää montaakaan loukkoa, jossa legoja ei olisi vaikka noukkisin niitä koko ajan. :-D Ja niinkuin minusta olisi ihanaa, että edes joku kohta lattiasta näkyisi. Edes välillä ;-) Ehkä on siis vaan opelteltava nauttimaan jalkapohjaan porautuvasta palikankulmasta, tai sitten vietävä laatikko vihdoin takaisin yläkertaan?

Tälläsiä stailattuja ja siloteltuja sisustuskuvia tälläkertaa! Joku joskus on sanonut, että meillä näyttäisi olevan aina kuvissa niin siistiä. Olen pahoillani, jos illuusio nyt särkyi :-D


Maaliskuu!





Ihanaa kevään, narsissien, syntymäpäivien ja toivon kuukautta kaikille!