Asuntomessut 2022 Naantalissa, kahdeksan suosikkiani

 


Naantalin Asuntomessut aukeavat tänään yleisölle. Vierailin alueella eilen mediapäivänä, ja kameralle tallentui melkein kolmesataa kuvaa. Alue oli huikean kaunis, kauneimpia messualueita joissa olen vieraillut. Ehkä vain Mikkelin Asuntomessualue vuonna 2017 Saimaan rannalla vetää tälle vertoja, ja kummassakin on ollut yhteistä kalliot, metsä ja veden läheisyys. Naantalin messualueella oli ollut rakentaessa tarkat ohjeet ympäröivän luonnon säilyttäisestä, eikä puita ollut saanut kaataa yhtään enempää kuin on tarpeen. Tämä panostus oli todella kannattanut, ja talot istuivat maisemaan kauniisti, lähes kuin olisivat olleet sijoillaan jo ikuisuuden.

Messuilla oli tänä vuonna mukavasti monipuolisuutta, eikä samanlaista "kaikilla on musta keittiö ja pinnakaiteet"-ilmiötä ollut nyt havaittavissa kuin joinain vuosina. Sisustuksissa oli enemmän persoonallisia valintoja. Toisaalta kylpyhuoneissa ja saunoissa tuntui olevan vain yksi muotti, josta vain muutama talo oli rohjennut poiketa. Betonimaista isoa laattaa, lattia ja seinät samalla laatalla ja laatikkomalliset lauteet jiirikulmineen löytyi melkein jokaisesta talosta. Ehkä jatkossa kylppäreissäkin nähdään monipuolisuutta, nyt kun muussa sisustuksessa ollaan jo päästy kivasti eteenpäin?

Pihat oli luonnonmukaisia, ja rakastin niissä kallioita, kunttaa ja mäntyjä! Ilahduttavaa oli myös nähdä, kuinka tuijarivistöt loistivat poissaolollaan. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi messupihat on aiemmin tehty lähinnä rullanurmikolla, tuijariveillä ja hakkeella kiveysten ulkopuolelta. No ok, ehkä helppous ja nopeus on niiden perustelu, mutta tänä vuonna niitä ei nähdä. En tainut nähdä edes nurmikkoa kuin yhdessä pihassa! Kiviä senkin edestä, ja parhaillaan omaa kivipihaani työstävänä tätä tervehdin ilolla :-)

Nostan muutaman suosikkikohteeni tässä esiin, tärpeiksi tuleville messukävijöille.

Kohde 28, Naantalin Aurinkolinna


Tämä on mielestäni messujen wau-talo. Talo on hulppea, luksus, viimeistelty ja varmasti myös yksi kalleimmista. Missään ei ole tehty helppoja tai edullisia ratkaisuja, ja kokonaisuus saa tavallisen tallaajan päätä huimaamaan. Tälläisiä on ilo nähdä Asuntomessuilla! Toki moni ideoista voi olla tavallisen rakentajan budjetin ulkopuolella, mutta ideoita voi aina jalostaa omaan kotiinsa sopivaksi. Huikeaa työtä Jutta Karihtalalta ja Aleksi Rusilta jotka ovat sisustuksen takana! Törrrrkeen hieno!






















Kohde 10, K-Rauta Villa Aalto


Villa Aalto on kokonaisuutena tosi kaunis, ja oikeastaan toinen ääripää Aurinkolinnasta. Talo on ns. perustalo, mutta kekseliäillä ideoilla ja materiaalien käytöllä sisustuksesta on saatu todella kiva. Talo todistaa että ei tarvitse olla aina sitä kalleinta mitä löytyy ollakseen hieno, vaan nämä ideat ovat käytännössä kenen vain rakentajan saavutettavissa. Esillä on myös Tapio Anttilan K-Raudalle suunnittelemaa DIY-mallistoa, jossa on ideoitu erilaisia kalusteita toteutettaviksi perus liimapuulevystä. Sisutuksen on suunnitellut Anna Biström sekä K-Raudan Sari Pirttijärvi. 













Kohde 30 ja 31, Lounakallio


Talot sijaitsevat alueen raunalla jyrkän rinteen reunalla, ja näissä taloissa viehätti erityisesti arkkitehtuuri, sekä se miten talot oli sijoitettu rinteeseen. Maisemat oli aivan mielettömät! Terassia oli todella paljon, oman terassiprojektin jatkuessa aina vaan, mietin hetken lämpimästi sitä, kuka ikinä nämä terassit onkaan tehnyt :-D 
Sisutukset eivät olleet messujen pysäyttävimpiä, mutta kodikkaat ja kivat. Toisen talon sauna oli yksi hulppeimmista mitä täällä oli (ja iloinen poikkeus siihen muutoin aika samankaltaisten saunojen joukkoon) korkeine ikkunoineen. Miten lie löyly käyttäytyy korkeassa löylytilassa jossa on vino katto? Oli miten oli, talot kokonaisuutena hienot ja katsomisen arvoiset.
























Kohde 13, Villa Pinta


Villa Pinta on pitkään somessa seuraamani Katin rakennuttama talo. Kati piti jo aikoinaan Katin kokeelliset remontit-blogia, ja olen ihaillut hänen uskallustaan ja toimeen tarttuvaa otettaan jo kauan. Nainen rakennutti tämän valtavan talon yksin, joka jatkaa samaa linjaa. Arvostan! 
Talossa oli kivasti erilaisia ratkaisuja kaikkialla. Läpinäkyvät portaat jäivät erityisesti mieleen, sekä talon erottuva julkisivu. Näyttävä talo!









Kohde 15, Wing


Wing on Honkatalojen kohde, ja heillä on ennenkin ollut messuilla erikoisempia julkisivuja. Tälläkin kertaa talon julkisivu ja arkkitehtuuri on yksi upeimmista. Kaarevat muodot toistavat ympäröivien kallioiden muotoja. Vau! 
Sisältä en saanut oikein kuvia kun väkeä oli niin paljon, mutta mainittakoon ehkä messujen upeimmat makuuhuoneen ikkunnäkymät. Kyllä tuolta kelpaa heräillä!







Kohde 11, Kastelli Kultaranta

Kultarannan sisustus on Sanna Siik-Keskisarjan suunnittelema. Tunnelma on ajaton ja tyylikäs. Terassialueet oli upeat, ja varsinkin katettua terassia oli ihaitavan paljon. Sannan sisustustyyli on lähellä omaani, ja tuolla oli kotoisa olo. Talon pohjaratkaisukin oli lähellä meidän taloa, joten ilmankos tuntui melkein kuin olisi kotiinsa tullut. En sentään heittäytynyt sohvalle pötkölleen, vaikka messuja läpi kulkiessa sellainen olisi ollut ihan tervetullut tauko jossain välissä :-D










Kohde 24, Palokärki


Palokärki oli kuin virkistävä tuulahdus messukotien joukossa! Sisustus oli koottu vintagekalusteista ja kotimaisista tuotteista. Talon arkkitehtuuri oli jännittävä rinteen reunan yli kurkottavine osineen, tästä minulla ei valitettavasti tullutkaan otettua kuvaa. Pohjaratkaisu oli tehokas, ja erityisesti tykkäsin keittiöstä jossa ruokailutilan istumaosa oli upotettu kalusteiden keskelle. Nerokasta!








Kohde 17 ja 18, Villa Lilla


Villa Lillat oli alueen rannan läheisyydessä olevia pieniä taloja, jotka esiteltiin loma-asuntoina. Materiaali oli clt:tä ja pohjaratkaisu hauskan napakka. Iso parvi toi lisätilaa, ja terassin katollinen kesäkeittiö aiheutti seurueessamme huokauksia. Tämmöisen kesäkeittiön kun saisi omaankin pihaan!








Asuntomessut aukeavat tänään perjantaina, ja jatkuvat Naantalissa Luonnonmaan alueella 15.7.-14.8.2022
Lisätietoa ja liput:


Honka Haikun atriumopihasta löytyi kaunis istutus.






Lapsuuteni mökkimaisemissa


Viime viikolla meillä oli aivan erityinen retki. Retken teki erityiseksi se, ettemme ole koko porukalla olleet missään reissussa vuosikausiin, tällä kokoonpanolla oikeastaan koskaan lyhyitä mummolavierailuja lukuunottamatta. Nuorimmat lapsemme eivät olleet ikinä käyneet missään mökillä, ja he ovat sentään 8 ja 10v. (Itsehän vietin käytännössä kaikki lapsuuteni kesät isovanhempien mökeillä.) Asia piti saada korjattua, ja olinkin jo talvella sopinut isovanhempieni kanssa, että saisimme käydä tänä kesänä kokeilemassa mökkeilyä. Melkoisen eläimiin liittyvän organisoinnin jälkeen matka tuli mahdolliseksi, ja huristimme kohti lapsuuteni kesäparatiisia.


Tytär oli etukäteen aivan epäuskoinen, että oikeastiko siellä on uimaranta ihan omassa pihassa? Mökin konsepti oli tosiaan ihan vieras, ja hän yritti jatkuvilla kysymyksillään hahmottaa että minne ollaan menossa. Ennen lähtöä hän puki uikkarit jo valmiiksi päälle, että pääsee sitten nopeammin heti uimaan. Kaksi tuntia täpötäydessä autossa meni hujauksessa, ja todentotta, hän paineli suoraan järveen :-D Kelpasi painellakin, vesi oli +27 ja ilmakin kolmen kympin hujakoilla. Huh hellettä!




Tällä mökillä tuntuu aika pysähtyneen, ja kaikki on oikeastaan lähes täsmälleen kuten omassa lapsuudessani. Toki piha ja rannan puut on kasvaneet hieman rehevämmiksi, mutta muutoin kaikki oli ennallaan. Joiltakin osin kaikki on jopa juuri niinkuin minun äitini lapsuudessa, jolloin mökki on rakennettu! En osaa oikein selittää fiilistä, kun toisaalta tuntui siltä että yhtäkkiä hyppäsin hetkeksi lapsuuteni kesiin, mutta toisaalta mukana oli omat lapset melskaamassa järvessä.



Mökin ranta on vaatimattomasti ehkä maailman paras. Pohjana on hienoa hiekkaa, vesi on kirkasta ja ranta on pitkään loiva. Laiturin päästä ranta syvenee nopeammin, ja vipparilta hypyt onkin sukupolvesta toiseen ihan ykkösjuttu. Meillä nuorimpien uimataito vahvistui reippaasti, parin päivän tehokuuri uinnista oli todellakin tehokas. Siksikin arvokas reissu siis!




Testasimme monipuolisesti mökin aktiviteetteja, melontaa, pihapelejä, ja loputtomasti uintia. Mies kävi myös optimistijollalla tekemässä kierroksen. Jollalla ei olekaan kukaan kuulema vuosiin (vuosikymmeniin?) purjehtinut, vaan sitä on käytetty soutuveneenä. Tulipa testattua että vielä toimii purjeetkin!



Mökin saunatilat on niin alkuperäiset ettei voisi uskoakaan että tälläisiäkin paikkoja vielä on. Mökistä on pidetty hyvää huolta kaikki nämä vuodet, ja tilat toimii täysin vielä melkein kuusikymmentä vuotta valmistumisensa jälkeenkin. Ai että olenkin istunut noilla lauteilla aikoinaan paljon!



Mökkireissu oli huikea elämys lapsille ja koko perheelle, ja muistamme reissun varmasti pitkään. Kotimatkastakin muodostui melko ikimuistoinen, sillä päädyimme ihailemaan hirveä hyvinhyvin läheltä. Tilanne oli oikeasti todella täpärä, kun hirvi hyppäsi tielle suoraan automme kohdalla, ja väisti autoa viistosti keulamme suuntaan. Mies sai iskettyä jarrut pohjaan ja hirvi hyppäsi lopulta ikäänkuin konepeltimme yli toiselle puolelle metsään. En ole ennen katsellut auton etuikkunasta hirven mahan alustaa, ehkä välttämättä halua tehdä sitä enää toiste. Huh! Äkkipysähdys maantienopeudesta olisi voinut aiheuttaa auton sisälläkin vahinkoa, mutta kukaan ei satuttanut itseään pahasti. Nuorimmaisella turvavyö oli hieman liian korkealla ja oli kiristynyt vähän kaulan alueelle, mutta muutoin kaikki ok. Edes kattoon saakka ulottunut tavaraosasto ei lähtenyt liikkeelle, vaan pysyi siellä missä pitikin.

Onko teillä joku lapsuuden kesien paikka, jossa pääsee heti siihen samaan fiiliksen kuin silloin ennen?

Juhannuksen kukkaseppeleet



Tehtiin nuorimpien lasten kanssa itsellemme kukkaseppeleet juhannukseksi. Tarvikkeet löytyi kotoa ja ojanpenkalta, eikä aikakaan mennyt kuin reilu puoli tuntia. Kiva pieni askartelu siis!

Pohjana on paksumpaa rautalankaa, jonka päihin on pyöräytetty lenkit nauhalle. Päällystin rautalangat lenkkejä lukuunottamatta teipillä, kukkateippi olisi ollut oikeampi mutta sen puuttuessa mentiin jollakin sähkärinteipillä tms.

Kukkina on luonnonkukkia tien poskesta, ja lisänä vihreäksi mustikanvarpuja pihalta. Muutama kukka käytettiin mun synttärikimpusta joka alkoi olla jo entinen, mutta seppeleeseen vielä kelpasi ne mistä ei terälehdet tippuneet. Ohuella rautalangalla kieputettiin lyhyeksi pätkityt kukat kiinni alustaan, kaikki pätkät samaan suuntaan varret edellä. 





Mukavaa ja rauhallista juhannusta!



 

Ensimmäisen kesän ensimmäinen pihakierros


Vietämme ensimmäistä kesää tässä kodissa. Tai tarkemmin sanottuna tämä on jo kolmas kesä tällä tontilla, mutta ensimmäinen kokonainen kesä jolloin myös asumme täällä. Puutarhan laitto alkoi jo ennen maatöitä, kun toin aikanaan muutamia pistokkaita vanhasta pihasta tänne jo valmiiksi, mutta enimmät istutukset tein viime kesänä raksan loppusuoran lomassa. Tälle kesälle jäi vielä monta projektia kuten kasvimaan lavat sekä edelleen kesken oleva terassin teko, mutta olen tosi iloinen että ehdimme saada esimerkiksi nurmikot ja pensasaidat laitettua jo viime vuonna. 

Kiersin kameran kanssa pihalla, ja koetin parhaani mukaan väistellä raksan puunippuja, telineitä ja muuta "rumaa" jota meillä on aivan jokaisessa näkymässä mukana. Tiukoilla rajauksilla sai kuitenkin hieman puutarhantunnelmaa kuviin. 
 
Valkoherukka tekee jo satoa.


Terassityömaa kestänee vielä tovin, ollaan saatu muutama lauta laitettua silloin tällöin :-D


Kasvimaan laatikot tuli tehtyä noin kuukausi sitten, ja nyt alkaa jo kasvua näkymään!

Kirsikka on vielä pieni.mutta tekee jo muutamia kirsikoita maisteltavaksi.




Keinu saatiin kasaan pari päivää sitten, katto vain puuttuu vielä.


Sadetinjuoksu. Klassikko!

Huntuvaahtera.


Näkymä kadulta päin. Terassissa pientä viimeistelyä vielä...

Pionipenkissä on jo paljon nuppuja!

Olen niin iloinen puutarhastani, ja vaikka siellä on vielä paljon tosi keskeneräisiä osia, on silti kivaa kun pihasta voi jo vähän nauttiakin. Pionien tarkistus joka päivä, kasvimaan kastelu lasten kanssa, nuotiopaikalla paistetut makkarat ja paljon muita puutarhamuistoja on jo ehtinyt kertyä tämän pihan arkistoon. Toivoin äskettäin äidiltäni syntymäpäivälahjaksi omenapuuta, niitä kun ei puutarhasta vielä löydy. Aika monelle muullekin kasville olisi vielä tilaa, mutta onneksi pihan kanssa ei ole kiirettä ja jatkaa voi lopun elämäänsä ♥ 

Mukavaa viikonloppua!