Pionipäivitys juhannuksena 2023

Pionit ovat puutarhan kuningattaria, ja olen tykännyt niitä kasvattaa jo aiemmissa pihoissamme. Edellisen pihan pionit ehtivät juuri mahtavan kokoisiksi ja kukkiviksi, kun muutimme pois. Vaikka rakastan pihan laittoa, on pioneiden kanssa edistys sen verran hidasta että aavistuksen harmitti aloittaa niiden kanssa alusta. Onneksi nyt parin vuoden jälkeen alkaa tulla taas kukintaakin! Kävin tänään kuvaamassa pionit jennen luvattua ukkosmyräkkää. Nämä aloittivat kaikki kukinnan juuri kun olimme pari päivää poissa nyt juhannuksena, miten se meneekin usein näin?

Olen yrittänyt pitää kirjaa pioneistani, mutta yllättäen jo näinkin uudessa pihassa pakka on ihan sekaisin. Ylläoleva runsas vaaleanpunainen piti olla ihan eri näköinen kun sen taimena ostin, mutta kukinta paljasti että jotakin muuta minulle myytiin. Tästä on ollut arvauksia, ja ilmeisesti se on 'Sarah Bernhard', tai sitä moni veikkasi jo viime kesänä kun Instagramissa tästä kyselin. Itse en ole tästä aivan vakuuttunut, minulla näissä on keskellä tummempia viiruja, ja pinkin sävy on mielestäni vaaleampi kuin Sarahissa. Nätti tämä on kuitenkin!

 

Gardenia

Yllä on ensimmäistä kertaa kukkiva Kiinanpioni ´Gardenia´, joka on kaunis puhtaanvalkoinen laji. Kukat ilmeisesti muuttuu runsaammiksi kun kasvi vanhenee.

Coral Charm

Tässä Kiinanpioni ´Coral Charm´ jona erikoisuus on kukkien vaihtuva väri. Minulla on ollut näitä leikkokukkana kaupasta joskus, ja värin vaihtuminen pinkistä keltaiseen on hauskaa seurattavaa. Tämä kukki aika pian, mielestäni istutin tämän viime kesänä ja nyt siis jo kukat.

Yllä toinen pihan mysteereistä. Tämän epäilin olevan mahdollisesti ´Festiva Maxina´ koska muistelen sellaisen ostaneeni, mutta nyt kun tämäkin kukkii ekaa kertaa, kävi ilmi että se on sittenkin joku muu. Mutta mikä, tästä en osaa edes arvata? Kasvutapa on hyvinkin rento, kukat roikkuu reunakivien päällä tukirautojen puuttuessa. 

Saman pitkän penkin toisessa päässä on vielä kaksi mysteeripionia lisää, ne on muistaakseni molemmat edellisestä pihasta otettuja alkuja, jotka on kumpikin alunperin äitini vanhan puutarhan peruja. Ne eivät vielä tänä kesänäkään kuki, joten tunnistus jää myöhemmäksi mutta sieltä otin mukaan tumman punaista ja ihan vaaleanpunaista, jotka ovat luultavasti rintamamiestalon aikaisia lajeja eli ´Karl Rosenfield` ja vaaleampi sitten se ´Sarah Bernhard`.

Toisaalta pihasta löytyy vielä Kuolanpioni joka ei myöskään vielä kuki, mutta toivottavasti saisin sen menestymään! Tällä hetkellä pohdinkin että siirtäisinkö sitä vielä syksyllä, kun nykyinen paikka ei oikein vaikuta olevan sille ihan sopivin.

Tämän nykyisen puutarhan pioneista suurin osa on siis tunnistamattomia, toisin kuin edellisessä jossa oli selkeämmin lähes kaikki lajit tiedossa. Alkaako tässä pää pehmenemään vai oliko raksa vaan tällä kertaa niin raskas ettei nimet jää siksi mieleen? Onneksi näitä voi ihailla hyvin myös ilman tarkkaan nimeä, yhtä nättejä se on silti!

Olen kirjoittanut joskus vuosia sitten postauksen jossa vinkkejäni pionien hoitoon, linkkaampa sen vielä tähän lopuksi: https://talostakoti.blogspot.com/2017/07/5-vinkkia-aloittelevalle.html

Mukavaa sunnuntaita, taitaa moni jäädäkin nyt juhannuksen jälkeen lomille?

Kesäkuussa jo ja kohti juhannusta

 

Tervehdys! 

Olen ajatellut että blogi on päivittynyt harvakseltaan mutta on kuitenkin. Tänään tarkistin, niin edellinen postaus oli tammikuulta! Huh. Ja ensi viikolla on juhannus :-D 

Kuulumiset eivät juurikaan ole tammikuun jälkeen muuttuneet. Täällä painitaan edelleen aika samojen teemojen kanssa, mutta nyt lisättynä lasten alkaneella kesälomalla joka on toooodella pitkä verrattuna siihen, miten paljon perheen vanhemmilla on mahdollisuus järjestää aktiviteettia. Lapsista tytär on aktiivinen ja painelee menemään kavereilla ja leireillä, mutta poikaset jumiutuu herkästi ruutujensa ääreen ja vuorokausirytmit on mitä on. Taistelu jonka olen hävinnyt jo ekojen lomaviikkojen aikana.

Työn kanssa olen edelleen samassa risteyksessä kuin tammikuussa. Yrittäisinkö vielä kehittää toimintaa niin että saisin siitä kannattavampaa, vai lähteäkö aivan eri suuntaan? Sen verran tiedossa on muutosta, että olen aloittamassa syksyllä työn ohessa jälleen opiskelun, ja aion suorittaa ylemmän Amk-tutkinnon. Saapa nähdä miten käy, kuulostaa kieltämättä ajankäytön haasteelta mutta toisaalta kiinnostavaltakin!

Pojan rippujuhliin on alle kuukausi. Talvella ja keväällä vielä kuvittelin että saamme niihin mennessä terassit valmiiksi ja pihan vähemmän rakennustyömaan näköiseksi. Noh, ehkä seuraavan lapsen juhliin sitten..? :-D Viikonloput on lyhyitä, ja tarvikkeet turhan hintavia tämän hetken budjettiin. Aika hitaasti etenee siis. Onneksi juhliin tulee vain samoja läheisiä joita on käynyt meillä lasten syntymäpäivilläkin säännöllisesti, niin tilanne on heillekin tuttu. 

Kuten blogi, myös kesäiset kukkakimput on jääneet minulta jostakin syystä vähiin. Jos aiemmin minulla oli lähes päivittäin tuore kimppu pöydällä, sain tänään napattua ensimmäiset koko kesänä. Mikä on muuttunut? Työmäärä, asuinpaikka, kävelylenkkien määrä, vai minä itse? En vielä haluaisi luovuttaa ainakaan blogin suhteen, joten nyt pitänee alkaa vaan kerätä kukkia enemmän niin sitten edes jotakin kuvattavaa tännekin! 

Mukavinta kesää, ja rauhallista juhannusta. Kiitos jos siellä joku vielä linjoilla jaksaa odotella ♥

-Sanna

Kuulumisia tammikuun viimeisenä lauantaina

 

Blogi on aika hyvä mittari siitä, miten ajankäyttöni kulloinkin jakautuu. Edellinen postaus täällä taisi olla joulukuusen koristelusta, joten vähän kiirettä on ilmeisesti pitänyt :-D Siihen liittyen ajattelinkin päivittää hieman kuulumisia!

Ensin tärkeä merkkipäivä, joka jäi täysin huomiotta eli blogin taannoinen syntymäpäivä. Talostakoti täytti 18.1.2023 jo 12 vuotta. En olisi kyllä ikipäivänä uskonut silloin 2011 ekan talomme saunan lauteilla iskeneen päähänpiston kantavan näin kauas! Blogi on tuonut mukanaan vuosien aikana paljon hauskoja tapahtumia ja reissuja, ystäviä, mielenkiintoisia keskusteluja ja sittemmin myös esimerkiksi Instagramin joka on nykyään jo pääkanavani somessa. Elämästä on tallennettu tänne tähtihetkiä, joihin on itsekin mukava palata silloin tällöin. Samoissa kansissa on päiväkirjana lasten syntymiä, kasvua koululaisiksi, taloprojekteja, yrittäjäksi heittäytymistä, lemmikkieläimiä, uusien puutarhojen perustamista ja vaikka mitä. Aika iso osa alkuvuosien postauksista on nykyään piilotettuna yleisöltä, mutta itselle nekin ovat lämpöisinä muistoina täällä tallessa. Tein aikoinaan usein koosteen aina blogin synttärin aikoihin, mutta nyt tyydyn muistelemaan vain näin sanallisesti. Toki vanhoihin koosteisiin voi käydä tutustumassa vieläkin, esimerkiksi täällä kuusi vuotta sitten tehdyssä postauksessa:

https://talostakoti.blogspot.com/2017/01/blogin-6v-synttarit-muisteloa-menneista.html

Kymmenen vuoden pyöreiden juhlintaa täällä:

https://talostakoti.blogspot.com/2021/01/blogi-tayttaa-10v.html

Ja nykyisen talon rakennusvaihesta kertausta täällä:

https://talostakoti.blogspot.com/2022/08/vuosi-muutosta-pieni-kertaus-projektin.html

Vanhoja postauksia voi selata myös nettiversiossa oikeassa reunassa näkuvista vuosiluvuista, tai vaihtoehtoisesti avainsanoista joiden mukaan juttuja on lajiteltu. Arkisto on valtava!

Tällä hetkellä elämässä on toisaalta kiirettä töiden kanssa, toisaalta koen olevani jonkun muutoksen kynnyksellä. En osaa nimetä muutoksen suuntaa, mutta sellainen sisäinen kutina on, että jotain on tulossa. Onko tämä nyt sitten se kuuluisa keski-iän kriisi?! Olen toiminut yrittäjänä viisi vuotta, ja noihin vuosiin on mahtunut yli puolet ajasta pandemiaa, on ollut kustannusten nousua ja ihmisten epävarmuutta. Toisaalta työt ovat vakiintuneet, mutta ajoittain sen verran pieneen määrään että toimeentuloa on pitänyt välillä hakea esimerkiksi osa-aikatyönä muualta. Yksi sellainen muutaman kuukauden pätkä päättyi juuri tällä viikolla, ja se vahvisti ajatustani siitä että kahden työn yhdistelmä ei ole oikein hedelmällinen. Olen jättänyt mieleni avoimeksi työn suhteen, josko joku tosi kiinnostava palkkatyö osuisi kohdalle? Olisin siihenkin vaihtoehtoon valmis. Usein kun antaa asioille mielessään mahdollisuuden, ne alkavat toteuttaa itse itseään. Toisaalta tällä hetkellä suunnittelutöitäkin on kivasti, työn alla on mm. kaunis kohde ensi kesän Asuntomessuille Loviisaan. Jään siis mielenkiinnolla seuraamaan mihin elämä työn suhteen vie!

Perheessä on nykyään enää vain aika isoja lapsia. Tämä tuli itsellenikin taannoin vähän yllätyksenä, kun jollekulle selitin että nuorimmaisemmekin täyttää tänä vuonna kymmenen. Huh! Kesällä saadaan myös järjestää pitkästä aikaa rippijuhlat. En malta olla tunnelmoimatta aina välillä puolisolle sitä, että olimme sentään aikoinaan rippileirillä yhdessä. Minä leiriläisenä ja puoliso isosena. Naamat on rypistyneet sittemmin kummallakin, mutta tunne on edelleen sama ♥ 

Tällä hetkellä odotan jo kovasti kevättä, puutarhan kuopsutusta, veneilyä, valoa ja ennen kaikkea energisyyttä. Minulla todettiin taannoin raudanpuute, ja toivon sen hoidon etenevän niin, että saisin itseni takaisin. Talvi on mennyt melko sumussa, mutta oli helpotus että vetämättömyydelle löytyi "oikea" syy enkä olekaan vain vanha ja laiskistunut :-D Puutarha alkaa olla peruspalikoiltaan valmis, ja ensi kesänä aion paneutua enemmän kasveihin ja lajien lisäämiseen. Veneilyn myötä on elämään tullut valtavasti uutta ihanaa sisältöä, ja se on aidosti koko perheen yhteinen harrastus. Purjeveneen lisäksi meillä on tyttären oma pienempi jollan tapainen purjevene, sekä kaksi puuvenettä jotka ovat molemmat vielä toistaiseksi kunnostusprojekteja. Soutuvenettä olen jo rapsutellutkin talven mittaan, ja isompi puinen moottorivene odottaa vielä äkkirikastuimistamme jolloin se pääsisi ammattikorjaajalle kylkilaudan vaihtoon. Näen jo itseni soutelemassa itse kunnostetulla veneellä kesäiltana halki lumpeiden peittämää poukamaa, ja jos sinne asti päästään niin tekin kuulette siitä aivan varmasti. Veneen kunnostuksessa on vielä aika monta vaihetta tehtävänä, mutta tykkään todella paljon tälläisistä käsillä tehtävistä konkreettisista projekteista. Kevättalvella on edessä ainakin pellavaöljyllä kyllästystä ja tervausta! Ja toki samalla niitä puutarhahaaveita, eilen selasin juuri netistä daalioiden lajikkeita ja niitä ainakin tekisi mieli hankkia pihalle. 

Tälläistä sekalaista kuulumisten päivitystä tällä kertaa, olisi mukava kuulla myös että mitä teille kuuluu? Vieläkö joku jaksaa lukea blogeja, ja onko linhoilla vielä vanhoja tuttuja pitkän blogitaipaleeni ajalta?

Voikaa hyvin, ja onnellista kevään odotusta kaikille!

Joulukuusi 2022

 

On kolmas adventti, ja lapset saivat tänään koristella joulukuusen. Minun lapsuudessani kuusi laitettiin vasta juuri ennen joulua, mutta meillä on yleensä haettu kuusi jo viikkoa tai kahta ennen joulua. Onhan se kaunis ja tunnelmallinen! Aitojen kuusien kanssa on aina hieman jännitystä että onnistuuko sulatus ja alkaako puu imemään vettä hyvin. Tämä yksilö ei näytä olevan kovin janoinen, eli ennuste on vähän huono. Toivottavasti neulaset kestäisi edes jotenkuten puussa joulun yli!

Minua vähän hymyilytti kun otin näitä kuvia lapsista kuusen kimpussa, samanlaisia kuvia on nyt jo yli kymmenen vuoden ajalta, alkuvuosien kuvissa oli vähemmän tonttuja, joinain vuosina pienin on osallistunut sitterissä nököttäen, milloin on vaipat pullottaneet housussa jne. Ja nyt nämä on tälläisiä isoja jo melkein kaikki. En tajua. Myös yksi aika varma merkki pikkulapsivuosien päättymisestä on se, että nuorimmainen tuumasi jo hyvissä ajoin että eikö tää ala olla aika hyvä, ei laiteta liikaa koristeita. Nyyh! Aika äkkiä meni siis enemmän on enemmän ja kaikki alaoksilla-vaihekin ohi...♥

Tälläisissä vähän haikeissa mutta lämpimissä tunnelmissa siis täällä, ja kuusi loistaa kauniina. Ihanaa kolmatta adventtia!

Joulukuun eka ja hyasintit

Blogin edellinen postaus oli elokuulta, ja tunnelma on jotenkin sama. Syksy vain katosi jonnekin, ja yhtäkkiä on joulukuu! Sen verran havahduin asiaan pari päivää sitten, että kaivoin meidän perinteisen joulukalenterin esiin (okei lapset on kyllä todellakin muistuttaneet tästä!) ja eilen hain ensimmäiset hyasintit keittiöön.

 

Kalenteri on edellisen kodin väreihin tehty, mutta sopii tännekin oikein hyvin. Tää on kyllä kiva perinne, ja lapset on aina aivan tohkeissaan tästä jo pitkään etukäteen. 

Tämän vuoden hyasintit on keramiikkakulhossa, jonka tein tässä syksyllä kurssilla. Myös musta kynttilänjalka vieressä on tämän syksyn tuotantoa, ja sain sen juuri tänään vasta kotiinkin. On ollut ihanaa taas päästä tekemään keramiikka, välissä olikin pidempi tauko! Tämän kurssin aikana tuli tehtyä lähinnä astioita, mutta jos pääsen vielä keväälläkin kurssille, niin voisi olla kiva tehdä joku isompi veistos. Kansalaisopiston kursseille pääseminen on kyllä ihan tuuripeliä, vaikka olisi tasan oikealla minuutilla sivustolla ilmoittautumassa, voi silti jäädä kauas varasijoille. Näin minullekin on käynyt usemman kerran. Keramiikan teko on niin kivaa, ja sen on ilmeisesti huomanneet nyt muutkin kun kurssit on aina minuuteissa täynnä.

Oikein ihanaa joulun odotusta, yritän nyt taas tsempata ja päivitellä tännekin kuulumisia hieman useammin. Instagram sentään päivittyy aika tasaisesti, tervetuloa myös sinne seurailemaan!

Sanna