Uuden sohvan kaveriksi löytyi sohvapöytä-projekti

Sepä on jännä juttu, että joskus asiat antaa odottaa itseään pitkään, ja sitten yhtäkkiä palat loksahteleekin paikoilleen. Vasta äskettäin haavepostauksessa kerroin teillekin, että olen jo pitkään etsinyt sohvapöytää. Nyt, kun edellisessä postauksessa esittelemäni uusi sohva tuli taloon, on sohvapöydän etsinnätkin saaneet uutta puhtia. Olin jo päättänyt, että teen uuden pöydän rakennusajoilta jääneestä umpipuisesta saarnitason pätkästä. Olin vienyt sen jo puusepänverstaalle muokattavaksi, pitkästä soirosta pitäisi sahata ja liimata leveämpi yhtenäinen levy. Olin myös jo pyytänyt, että levystä sahataan pyöreä, ja nyt oli enää hommana etsiä levyyn sopivat jalat alle. Olen muutamankin kerran käynyt koluamassa eri rautakauppoja löytämättä sopivia. Sitten keksin, että josko löytäisinkin jostain vanhan sohvapöydän, jossa on sopivat jalat jotka voi hyödyntää. Silläkin osastolla alkoi näyttää jo aika epätoivoiselle, kunnes tällä viikolla napsahti onni kohdalleen.

Tässä pöydässä jalat ovatkin aivan täydelliset! Vaikkakin pöytälevyn suhteen piti vetää komento takaisin, ja pyytääkin tekemään uusi levy neliöksi pyöreän sijaan, olen enemmän kuin tyytyväinen. Pöydän jaloissa on nyt aika sama idea kuin sohvassakin, jalat tulevat aivan kalusteen kulmaan. Ajatuksena on vielä maalata nuo sohvapöydän jalat mustaksi kuten sohvassakin, niin rimmaavat vielä paremmin yhteen. 

Pöydän tämänhetkinen kansi on aika kehnossa kunnossa, ja siksikään ei harmita että hyödynnän pöydästä vain jalat. Toki mietin, että jos maalaisinkin tuon kannen vain jonkun väriseksi, mutta koska mielikuvissani taso on puupintainen ja saarnea, en halunnut sitä ideaa jättää. Voihan tuon alkuperäisen kannen vaika säästää jossakin varaston perukoilla, jos joskus tekeekin mieli vaihtaa kansi maalattuun versioon?

Jahka jalat on mustat ja kansi saarnea, onkin pöydässä ihan samat värit kuin niitä vastapäätä olevassa portaikossamme. Ai että! En malttaisi odottaa, näen jo sieluni silmin että tästä tulee tosi hyvä, ja odotus sekä etsinnät olivat tämän arvoiset :-) Minulla on myös toinen uusi tuunailua odottava kirppislöytö olohuoneessa, mutta sitä en ole vielä esitellytkään. Ehkä siitä sitten toisessa postauksessa enemmän? Onpa salaperäistä, heh! (huomaan, että viimeisessä kuvassa on joku lelu sohvan alla, mutta olkoot, sellaista täällä kuitenkin oikeastikin aina on)

Oikein mukavaa lauantai-iltaa!