Hei sunnuntailta

Hei vaan, täällä ollaan yhä! Blogin historiassa ei olla taidettu näin pitkillä postausväleillä mennä vielä koskaan, mutta aikansa kutakin. Koetan silti välillä muistaa tarttua kameraan ja näppikseen, vaikka tiukkaa se tuntuu ajoittain tekevän. Edellisen postauksen jälkeen ehti päivän verran olla luntakin, siitä jäi onneksi muutama kuva muistoksi. En nyt lähde tämän talven päivittelyyn sen kummemmin, mutta onhan tämä nyt ihan kamalaa. Harkitsen vakavasti ottavani joku päivä vaan auton nokan kohti pohjoista ja ajavani niin pitkälle ettei vesisade enää ahdista vaan löytyy lunta ♥ 

Mitähän ihmettä sitä keksisi ulkoilupuuhaa lasten kanssa vesisateessa? Todettiin tänään miehen kanssa, että aika vähiin käy ideat, normaalisti helmikuun hohtavilla hangilla oltaisi vuoronperään luistelemassa, pulkkamäessä, hiihtämässä jne. Nyt sen sijaan pesen päivittäin koneellisen rapaisia ulkohousuja ja savessa lilluneita rukkasia, ja koetan motivoida lapsia (ja itseäni) ulos edes vähäksi aikaa. Äh. 

Viime aikoina suurin osa viikonloppujen ulkoiluista on vietetty uudella tontilla joko risusavotassa tai muuten vaan. Tänäänkin pyörähdimme siellä katsomassa miten talon paikka sijoittuu oikeasti vs. omat mittanauhalla tehdyt mittaukset. Aika hyvin oltiin arvioitu, maaperätutkijan gps:llä ottamat kohdat oli jotakuinkin metrin etäisyydellä omalaittamiin nurkkakeppeihin nähden. Vaikkei raksan suhteen mitään muuta konkreettista ole tapahtunutkaan, on kiva nähdä että talon paikka sentään alkaa jo hahmottumaan. Mukana olleet lapset löysivät rannasta taas hauskan leikkipaikan, ja märkyydestä huolimatta tuntuivat viihtyvän ihan kivasti (vaan oi kumpa meri olisikin jäässä..!). Viime postauksessa kerroin, että pohdin vielä nimeä tälle uuden projektin sometilille, niin nyt Instagramista löytyy projektille oma sivusto nimellä @kotisaareen :-) Tervetuloa siis seurailemaan, aikataulua en uskalla luvata, mutta eiköhän siellä jossain vaiheessa saada jo jotakin näytettävää talosta aikaan.

Kotosalla illalla koettiin vielä ihmeellinen valoilmiö, kun taivaanrannasta pilkahti aurinko juuri ennen laskemistaan. Kuinka ikävä aurinkoa onkaan ollut! Olen kertonut ennenkin, että säällä tuntuu olevan ihan isokin vaikutus minuun, ja tämä ikuinen marraskuu meinaa kyllä käydä voimille. Toivottavasti saamme lisää aurinkoa, lunta en ehkä enää uskalla edes toivoa. 

Toivotan kovasti iloa ja aurinkoa teille muillekin, ja voimia kaikille jotka kaipaavat oikeaa talvea yhtä paljon kuin minä ♥