Ihana maa-artisokkakeitto

Nyt voin sanoa ihan käsi sydämellä, että tein eilen maailman parasta ruokaa. Tai ainakin parasta mitä olen itse koskaan valmistanut. Takapihalla kesällä näyttävästi kukkineet maa-artisokat pääsivät sopaksi, ja en nyt keksi riittävästi ylistyssanoja kuvaamaan kuinka hyvää siitä tuli. Teki mieli nuolla kattilakin.

Käytin tälläisiä määriä:

n.1300g maa-artisokkaa (punnittu ennen kuorimista)

n.600g jauhoista perunaa

öljyä

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

1,4l kasvislientä

6dl kermaa

suolaa ja valkopippuria

1. Kuori artisokat ja perunat. Pilko ne pienemmiksi, ja lisää artisokat sitämukaa kylmään veteen jotteivat ne tummu. Silppua myös sipuli ja valkosipuli.

2. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää artisokat ja pyörittele hetki. Lisää kasvisliemi ja perunat.
3. Keitä kasvikset kypsiksi, noin 15min. Soseuta. Lisää joukkoon osa kermoista ja kaada seos siivilän läpi niin saat koostumuksesta vielä samettisemman.
4. Lisää loput kermat ja mausta. Kuumenna.

Osan nesteestä olisi voinut korvata valkoviinilläkin, mutta toimi tämä myös näin oikein hyvin. Tuosta tuli aika iso satsi, me syötiin soppaa vielä vähän seuraavana päivänäkin pienet annokset, mutta enemmänkin olisin jaksanut! Tuli todettua muuten että tätä ruokaa ei kannata alkaa tekemään isolle porukalle siinä vaiheessa kun lapset jo kiukuttelevat puntissa kiinni nälkäisinä. Kuoriminen oli melko aikaavievää puuhaa... Mutta muuta huonoa en sano, voisin syödä tuota vaikka joka ikinen päivä. Onneksi mukuloita on vielä kasvimaalla reilusti! :-)


Lopuksi vielä pari tunnelmapalaa läheiseltä hautuumaalta jossa kävin iltakävelyllä. Voi että oli kaunista!

Ensikehto

Tämä kehto oli työn alla jo aiemmin, mutta koska pikkumies päätti tupsahtaa perheeseemme hiukan ennen aikojaan, ei se ollut ihan valmiina odottamassa nukkujaa. Nyt sain kuitenkin viimeistelytkin tehtyä, ja kehto on paikallaan. Materiaalina on banaanilaatikko johon ompelin päällisen, hihnaa ja koukku katossa.

Siellä on pienen soma kölliä :-)

Löylyleppis

Keramiikassa ehti valmistua saunaan löylyleppis. Testattu on, ja ihan kivasti myös toimii. Kun kaataa vettä leppiksen päälle, sihisee vesi hiljalleen noista pilkuissa olevista reijistä kiukaalle ja tuo löylyyn pehmeyttä.

Kivaa lauantaita kaikille!

Menin korkealle, näin kauas.

Yksi asia löysi ratkaisunsa aivan itsestään. Luontokin puki ylleen kauneimmat sävynsä. Tervetuloa joukkoomme, sinä rakas pikkuinen. Elämä kantaa kyllä.

Kukkarokurssin satoa

Vietin viikonloppua kansalaisopiston lyhytkurssilla, jossa oli tarkoituksena tehdä nipsukukkaroita ja pieniä pussukoita. Ja niin myös tehtiin :-) Laitoin nämä nyt myös tänne, vaikka yleensä pyrinkin nykyään laittelemaan käsityöt enimmäkseen tuonne kässäblogin puolelle. Painin mielessäni edelleen kahden blogin järkevyyden kanssa, mutta ehkä tämä asia ratkeaa jossakin vaiheessa itsestään.

Tässä omat aikaansaannokseni, yllättävän paljon aikaa noihinkin sai menemään. Ehkä harjoituksen puutetta? Hyviä niksejä ja ohjeita jäi kuitenkin mieleen, ja nyt noita voi tehdä kivasti kotonakin. Opin myös kaavoittamaan pussukan, eri liikkeissä kun myydään erilaisia kehyksiä. Varsinkin pienempiin kukkaroihin saa käytettyä pieniä jämäpaljoja, näissäkin käytin toisessa pikkupimun mekosta jääneitä paloja ja pitsinpätkiä, ja toisessa vanhaa Tampellaa josta tein jo taannoin olkalaukun. Muijapussukka on tehty äitini vanhoista verhoista ja kaksi muuta kirppislakanasta.

Saas nähdä kuinka monen paketista löytyy jouluna nipsukukkaro..? ;-)