Riine-mekko

Eilen koitti odotettu lauantaipäivä, ja ihanien Mekkotehdas-tyttöjen pitämä Riine-mekkokurssi. Mukana oli ompelukone, kassillinen kankaita ja intoa kenties enemmänkin kuin taitoa. Mutta siitä viis, päivän aikana oli tarkoitus saada aikaiseksi mekko ja niin myös tehtiin. 

Kurssilaiset loihtivat toinen toistaan kauniimpia luomuksia, ja oli hauska huomata kuinka samasta mallista tulee eri näköisiä versioita vain kankaita ja hihamallia muuttamalla, sekä lisäämällä erilaisia pieniä yksityiskohtia kuten kultalankaa, pitsiä tai vaikkapa helman röyhelö. Kuvia muidenkin töistä ja kurssin tunnelmia on nähtävä täällä.

Meidän pimu näytti mekossaan siltä kuin aikoisi pyrähtää hetken päästä lentoon, ja laskeutua vaikkapa seuraavaan kukkaan :-). Iso kiitos vielä teille, Sunna ja Kirsikka! Oli tosi kivaa, ja tulisin uudestaankin.

P.S. Nyt on ehkä ihan pakko jo ostaa tuo heidän Mekkotehdas-kirjansa, minulla kun ei jostakin syystä sitä vieläkään ole... :-D

Lätsä ja uudet merkit

Postipoika toi tänään jo pitkään odottamani ompelumerkit. Tässä kun on nyt näitä ompeluksia alkanut syntymään, teki mieli laittaa niihin jonkinlainen oma puumerkki. Ja tokihan se piti sitten äkkiä jotakin ommella, että pääsee merkkejä testailemaan! Tarkoitus oli tehdä pikkupojille hattu, mutta taas kerran koko meni vähän metsään, ja tuosta tuli aikuisten kokoinen :-D Ohjetta hattuun löytyy täältä.

Pikkuneidin päiväuniaika olisi riittänyt vallan mainiosti tämmöiseen pieneen ompelukseen, mutta kun piti ensin vähän kitkeä kukkapenkkiä, ja syödäkin. Ja roikkua naamakirjassa... Niinettä lopulta kun olin aloittanut, neiti heräsikin kesken homman. Tulipa todettua sekin, että yksivuotias ei ole ehkä paras apulainen noihin ompeluhommiin, vähän liikaa tuli jännistystä mukaan. Typy oli yhtäkkiä kasvattanut älyttömän pitkät käsivarret ja ylettyi ihan kaikkeen mitä pöydällä oli. Siis neulat ja sakset oli kokoajan menossa kitaan. Ja välillä apulainen vähän meni painelemaan kaasupoljinta, ja lopun ajan imeskeli lankarullat limaisiksi. Taidan jatkossa pitäytyä ihan vaan yksinäisissä ompeluissa! :-D 

Tässäpä tuo merkki siis kaikessa komeudessaan, mitäs tykkäätte? Entäs nimi? Itse olen oikein tyytyväinen. Kiitokset vielä tyttöteinille mallina olemisesta :-)

Ja lopuksi vielä katsokaas, kun samettikukat jo melkein kukkivat! :-D

Pehmopallo ja sen synty

Tälläinen kiva pehmopallo syntyy pienistäkin tilkuista. Toisaalta pallosta voi tehdä vaikka kuinka suuren muuttamalla palojen kokoa. 

Piirrä ympyrä pahville, voit käyttää mitä vain sopivan kokoista muottia. Toki harppikin on ihan kätevä. Mitä isompi ympyrä, sitä isompi pallo. Reilun kokoisella mukilla valmiin pallon halkaisijaksi tuli noin 15cm.

Mittaa ympyrän kehän pituus, helpointa on mitata se muottina käyttämästäsi astiasta pehmeällä mittanauhalla. Jaa mitta viiteen osaan, merkitse paikat ja yhdistä merkit viivottimella. Leikkaa piirtämäsi viisikulmio irti.

Leikkaa pahvikaavan avulla 12kpl tilkkuja, voit jättää saumanvarat, tai tehdä kaavasta jo valmiiksi sen kokoisen että saumanvarat ovat mukana.

Ompele ensin kaksi viiden palan muodostamaa kaarta, ja lopuksi tee niistä molemmista renkaat, siis päät yhteen. Yhdistä ympyrät laittamalla kärjet limittäin ja ompelemalla yhteen. Lisää lopuksi päätypalat, mutta jätä kääntö-ja täyttöaukko. Täytä pallo vanulla, ja ompele täyttöaukko umpeen. 

Sitten voitkin siirtyä opettamaan norsullesi sirkustemppuja :-)

Keittiömakeover

Minua on alusta asti harmittanut meidän keittiössä monikin asia. Tuli tehtyä liian hätäisiä päätöksiä aikanaan. Yksi suurimmista harmituksista on ollut nuo työtasot, kun niiden sävy olikin luonnossa tosi paljon punertavampi kuin olimme mallipalan perusteella luulleet. Meillä ei ole oikein mitään punertavaa puuta kotona, joten ne on olleet ihan eriparia kaiken muun sisustuksen kanssa.

No, tarpeeksi kauan kun ärsyttelee, käy usein niin että toimeen on vaan pakko ryhtyä. Tasojen vaihtaminen ei tullut kyseeseen jo ihan hinnan ja vaivan takia, eikä siksikään koska eihän noissa puutasoissa ollut mitään varsinaista vikaa. Ne oli vaan rumat. Vaikka kyseessä onkin lämpökäsitelty puu, päätin silti koettaa pintakäsitellä niitä mustiksi. Tässä minulla oli kyllä epäilykseni, imeekö puu tarpeeksi vai jääkö pinta laikulliseksi... Lämpökäsitelty kun ei käyttäydy aina ihan tavallisen puun tavoin.

Ekan kerroksen jälkeen, ihan kamala!

Ihan ensimmäiseksi piti tasot käydä läpi hienolla teräsvillalla ja puhdistusaineella, jotta kaikki vanhat öljykäsittelyt saadaan pinnasta pois. En tullut ajatelleeksi ihan loppuun saakka, että tässäkohdassa aineet käryää melkoisesti. Ehkä näitä hommia voisi tehdä muulloinkin kuin lapsen päiväunien aikana, mutta toisaalta tiesin että viikonloppu on kiireinen, niin en malttanut eilen odottaa :-D Sitten siirryttiin itse värjäämiseen, ja ensimmäisen kerroksen jälkeen meinasi usko loppua. Pinta näytti ihan hirveältä, kaikki siveltimenjäljet jäivät esiin kuin huutomerkit! Ja puu ei tosiaankaan imenyt vahaa yhtään, niinkuin olin pelännytkin. Meinasi yöunet mennä, ja joka kerta kun kävin keittiössä, otti kaaliin ihan tosissaan. Pilasin sitten meidän tasot!!

Välihionnan jälkeen pääsin tänään laittamaan toista kerrosta, ja onneksi, onneksi, se pelasti tilanteen! Nyt noita kestää jo katsellakin, ei heti ala itkettämään :-)

Miehen kanssa oltiin yhtä mieltä, että lopputulos oli ehdottomasti parempi kuin vanha, paljon tyylikkäämpi. Sitähän ei nyt tiedä miten tuo vahattu pinta käytössä kuluu, mutta se jää nähtäväksi. Korjaillaan sitten jos tarvii :-) Tämä nyt jatkoi tätä minun "värjäänkaikenmustaksi"-teemaani, mutta tälläkin kertaa kyllä kannatti. Aiemmatkin projektit (keinu, pihakalusteet ja sauna) ovat minusta muuttuneet edukseen, niin miksei sitten tämäkin. Kyllä musta on aina musta!

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Minä täällä nautin hetken vielä hiljaisuudesta, kun miesväki on luistelemassa, ja pikkupimu nukkuu (tyttöteini on hiljainen muutenvaan). Keitin urakan päätteeksi kahvitkin, ja nyt voi tässä sitten rauhassa tuijotella. Tuijottelu on tärkeä osa näitä uudistuksia, se kiinnittää jutut paikoilleen :-D

Sitruunaperhonen

Meidän lasikuistille lehahti kevään ensimmäinen sitruunaperhonen kuivattelemaan siipiään. Valkoiset hanget vielä hohtaa ulkona, mutta sisällä tarkenee pieni perhonenkin lepatella.

Lähtökohtana oli taas kirpparilta löytynyt vanha pussilakana, jonka värit sykähdyttivät. Kangas oli jo ihanan pehmeäksi kulunutta, ja mietinkin että sitä pitää hieman ryhdistää jollakin napakammalla kankaalla. Eurokankaasta löytyikin yksiväristä puuvillaa jossa sävy oli tismalleen sama kuin lakanan harmaa.

Kaavana oli sama Ob 1/2013 Kerstin josta olen tehnyt yhden mekon aiemminkin. Tähän mekkoon lisäsin vain tuon harmaan suikaleen tuonne miehustaan sekä helmaan. Molempia mekkoja tehdessäni taistelin noiden hihansuiden ja kauluksen viimeistelyyn tarkoitettujen vinokaitaleiden kanssa ja nyt tulin siihen tulokseen että joko kaavassa on virhe, tai sitten en vaan kertakaikkiaan osaa. Kaitaleet on merkitty niin lyhyiksi että vaikka kuinka kiskoin ja venytin niitä, en silti saanut niitä kauniisti vaan päällikangas jäi väkisinkin rypylle. Jos (ehkä) vielä teen tällä kaavalla, muutan kyllä nuo kanttaukset jotenkin toisenlaisiksi! Muuten kaava on oikein kiva :-)

Perhoskuvien myötä toivotan iloista alkanutta viikkoa!