Tehdasromantiikkaa ja Taideruukki

Olen kotoisin seudulta jota leimaa vahvasti paperiteollisuus. Se on ollut jo monen sukupolven ajan läsnä eri muodossaan. Tehtaat ovat hallinneet kaupunkimaisemia, ja joitakin vuosikymmeniä sitten myös muistuttaneet itsestään voimakkailla tuoksuilla. Nykyisin hajuongelmaa ei enää onneksi ole. Tehdasalueet ovat läheisyydestään huolimatta olleet suljettuja kokonaisuuksia, ja niiden sisäpuoliset osat ovat olleet useimmille kaupunkilaisille vieraat. Tehtaita on kuitenkin sittemmin lakkautettu, ja monien työnsä menettäineiden lisäksi kaupunkiin on jäänyt runsaasti tyhjiä teollisuusrakennuksia. Nyt alueet ovat kuitenkin avanneet porttejaan, kun niihin on alkanut muodostua uutta toimintaa.

Kävimme viikonloppuna isovanhempien luona kotikonnuilla, ja samalla halusin käydä tutustumassa Kymintehtaalla entiseen paperitehtaan alueeseen kun sopivasti aikaakin oli. Alue on ollut suljettu vielä silloin kymmenen vuotta sitten kun tuollapäin asuin, mutta nykyisin sinne pääsee. Tuolla on toisaalta aavemainen tunnelma ja rakennukset ränsistyy, mutta alueen keskeltä löytyy myös pieni yllättävä ja eläväinen helmi, Taideruukki. 

Taideruukissa on pieniä käsityöläisten pajoja ja myymälöitä. Tiloista löytyy mm. valokuvaajia, entisöijiä, keramiikkaa, koruja ja lasiesineitä. Lisäksi kirpputori, jossa piti toki myös piipahtaa. Mukavaa että rakennukset ovat löytäneet uuden elämän, käsityöläiset ovat saaneet työtiloja, ja kaupunkilaiset ovat löytäneet yrittäjät!

Vastarannalla piipuista nousee yhä savua. Viereinen tehdas on yhä toiminnassa.

Alueen rakennukset ovat noin sadan vuoden takaa. Vasemmalla oleva rakennus edustaa hieman uudempaa arkkitehtuuria, sekin on silti vuodelta 1932! Se minulla ei ole tiedossa, ovatko nämä kaikki rakennukset tyhjillään?

Jokin näissä vanhoissa yksityiskohdissa viehättää. Rakkauteni vanhoja rakennuksia kohtaan ei ole laimentunut yhtään! Tuollakin alueella olisin saanut kulumaan helposti koko päivän kulkien ja kuvaten. Mukana olleet nälkäiset perheenjäsenet tosin pakottivat typistämään vierailun kestoa :-D

Tässäpä siis vierailuvinkki mikäli liikuskelet Kouvolan suunnalla ja tehdasromantiikka iskee. Tai tekee mieli pyörähtää kirpputorilla. Tai vaikkapa ostaa käsityöläisiltä heidän tuotteitaan :-) Itse satuin ajoittamaan vierailuni luultavasti viimeiseen kuulaan kauniiseen syyspäivään, ja innostuin valokuvaamaan vähän reilummin.

Iloista alkavaa viikkoa! Sain jo monessa blogissa kiertäneen värihaasteen, pitääkin koettaa paneutua seuraavaksi siihen :-)

Oi mikä hotelli!

Otettiin isovanhempien avustuksella pieni irtiotto arjen ja raksan pyörteistä, ja suunnattiin Tukholmaan. Siellä oli sattumalta meneillään isot kaupunkifestivaalit, ja  joka puolella kaupunkia oli tarjolla huikeaa ilmaisohjelmaa. Reissu oli kyllä kaikinpuolin oikein onnistunut! 

Hotellimme oli ihastuttava Story Hotel Signalfabriken, ja halusinkin jakaa tämän ihanuuden kanssanne. Sisustus oli raikkaan erilainen suurimpaan osaan hotelleista verrattuna. Paikassa oli vahvasti industrial-henkeä, olihan rakennus oikeastikin vanha paloasema. Materiaalit olivat melko rouheita, oli paljasta betonipintaa, tiiliseiniä ja erilaisia rakenteita oli jätetty reippaasti esiin. Koko sisustuksen väritys oli tumma ja maanläheinen, mustaa, tummaa harmaata ja kuparia. Lisänä oli pieniä raikastuksia vihreillä ja jopa neonväreillä.

Myös hotellin toiminnoissa oli uutta ajattelua, varsinaista respaa ei ollut, vaan sisäänkäynti tapahtui ravintolan kautta, ja kirjautumiset hoidettiin asiakaspäätteellä. Aamiainen oli riittävän monipuolinen vaikkei aivan notkuvat pöydät olleetkaan. Huone oli siisti ja tilava, sisustus samaa kivaa tyyliä kuin muuallakin. Lastenvaunujen kanssa tuolla olisi ollut hankalaa, koska joka suuntaan tuli vastaan portaita, mutta aikuisille ja isompien lasten kanssa matkustaville voin ehdottomasti suositella! Kaiken muun kivan lisäksi hotelli oli myös todella edullinen, ja emme oikein keksineet että miksi. Luultavasti sijainti aivan ydinkeskustan ulkopuolella vaikuttaa asiaan? Keskustaan pääsi sujuvasti metrolla ja junalla, molempien pysäkit olivat aivan hotellin läheisyydessä, ja matka kesti noin reilun kymmenen minuuttia. 

Nyt taas uusin voimin kohti uutta viikkoa! :-)

Ihana Luck

Kävipä niin, että käydessämme taannoin asuntomessuilla näimme monta kaunista taloa, mutta ei ihan kaikkia. Varsinkin yhden missaaminen jäi jälkeenpäin harmittamaan oikein toden teolla. Olin nimittäin etukäteen lehdistä selaamalla rankannut talo Luckin omaksi ennakkosuosikikseni. Ja sitten siinä messupöhössä unohdin käydä siellä! Voiko kukaan olla niin, kröhöm, hölmö? No, helposti näköjään :-D

Asia korjaantuikin eilen oikein korkojen kera. Pääsin nimittäin käymään messuilla vielä uudestaan! Kiitos miehelleni joka käytti yhden lomapäivänsä että emäntä pääsee reissuun (pus!) ja erityisesti kiitos talo Luckin emännälle, joka tarjosi minulle oikein VIP-vierailun (puspus!).

Rakastin talossa yksinkertaisesti kaikkea. Värejä, sisustusta, kierrätysideaa. Uskallusta tehdä asiat vähän eri tavalla. Kontrasteja, selkeyttä. Mustaa ja valkoista. Laatattomia kylppäreitä. Saunaa. Köynnösmuuria. Leikkisyyttä ja valoa, valaisimia. Atriumpihaa. Keinuja terassilla. Lehmiä (!) takapihalla.

Mutta aivan erityisesti ihmisiä talossa! Niitä asukkaita, olihan siellä tosiaan muutama muukin ihminen paikalla... :-) Joskus elämässä kohtaa tyyppejä, joiden kanssa synkkaa heti, ja tuntuu kuin olisi tunnettu aina. Heidi oli yksi tälläinen henkilö. Terkkuja vaan sinne Jyväskylään, toivottavasti kohtaamme vielä! Niin ja kiitos vielä vip-päivästä! Very Important, indeed :-D

Koska keskisuomen suunnalla on kuulema tapana uutisoida ihan kaikki, (kuten eräänkin messuperheen ruokapöydättömyys...) niin minunkin vierailuni päätyi ihan otsikoihin asti :-D Heidin blogia kannattaa käydä lukemassa muutenkin, siellä saa kurkistuksen aivan hillittömiin kommentteihin mitä ihmiset suustaan päästelee!

Ja hei, perjantai! Ensi viikolla alkaakin sitten taas koulut ja toisenlainen arki. Ihanaa sekin :-)

Alvar Aalto museo

Jyväskylän reissuun saatiin mahtumaan myös visiitti Alvar Aalto museossa. Minua kiinnostaa arkkitehtuuri, historia ja huonekalumuotoilu, ja tuolla oli tosiaan yhdistettynä noita kaikkia. Oli mielenkiintoista nähdä esimerkiksi tuo masiivipuisen jalan taivutus vaiheittan, sekä monia Aallon luonnoksia. Monet hänen suunnittelemistaan kalusteista ja lampuista ovat tälläkin hetkellä aivan huippusuosittuja, eli ainakin ajattomuus on ollut yksi hänen vahvuuksistaan. Lisäksi Viipurin kirjaston restauroinnista näytetty video sekä kuvamateriaali kiinnosti minua kovin, oman alani aiheita kun ovat. Rakennus itsessäänkin oli kiinnostava, ja erityisesti pidin siitä miten valo kulki tiloissa.

Mikäli tämä aihepiiri kiinnostaa ollenkaan, suosittelen kyllä Jyväskylässä liikkuessa piipahtamaan tuolla. Museon kupeessa oli vielä pieni kauppa, jossa oli myynnissä valaisimia, kankaita, julisteita ja pienesineitä.