Ornamon kangastuliaisten satoa

Taannoin kävin Helsingissä Kaapelitehtaalla järjestetyissä Ornamon design-myyjäisissä ja yllätin itsenikin omilla ostoksillani. Toki mukaan tarttui muutama muukin ihana juttu, mutta se yllättävä osuus oli kankaat! Kuten moni pidempään blogiani lukenut jo varmaan tietääkin, olen aiemmin ommellut aika paljonkin, ja tämän blogin rinnalla on kulkenut myös käsityöblogini Lydeteki. Siellä on kuitenkin sattuneesta syystä ollut viimeiset vuodet melkolailla hiljaista, edellinen postaus oli melkein vuoden takaa. Se siis kertoo karua kieltään siitä, mitä minun ja ompelun välillä on tapahtunut. Suhteemme viileni, jopa jäätyi raksan aikana niin pakkaselle, että kertakaikkiaan mitään ei ole tullut tehtyä. Yhden ainoan kerran olen tässä kodissa ottanut ompelukoneen esille, kun tein eteisen penkkiin pehmustetta, mutta siinä kaikki. Ja me ollaan asuttu täällä sentään jo melkein puoli vuotta :-D

Nyt kankaat kuitenkin puhuttelivat siihen malliin, että kaikkia kiireellisempiä projekteja uhmaten otin ja ompelin ennenkuin inspis menee ohi. Metsolan osastolta löytyneestä sulkatrikoosta tytölle paidan (kröhöm, sen piti olla mekko mutta eräs on kai hieman venähtänyt sitten viime mekko-ompelujen...) ja Muovon osaston "tiskin alta" löytyneestä palalaatikosta napatuista kahdesta suikaleesta pari tyynyä sohvalle. Vasta kun olin nakannut valmiit tyynyt ensimmäisen kerran esille, huomasin vähän vahingossakin tulleen mätsäämisen tyynyjen ja himmelikranssin välille. Tavallista yritetään mutta priimaa pukkaa, niinkuin isälläni on tapana raksahommissa todeta :-D

Jos tutut eivät saa meiltä tänä vuonna joulukortteja, on yksi syy siis tässä. Koetan vielä silti ehtiä! Saisi tuo sää nyt vähän suosia joulumieltä, ei mitenkään iske tonttupuuhat kun vettä roikaa taivaalta vaakasuorana kovan tuulen saattamana... Vaan eiköhän se joulumieli vielä löydy, ommellessa soitin Jouluradiota ja se kyllä kummasti jo auttoi :-) Toinen mikä auttaa on kynttilät. Meillä on jo vuosia ollut se tilanne, että palleroiden takia ei ole voinut kuvitellakaan polttavansa olohuoneen matalalla pöydällä kynttilää, mutta nyt löysin siihenkin mahtavan ratkaisun, ledikynttilä! Se on riittävän aidon näköinen, eikä kenenkään otsatukka kärähdä. Toki niitä oikeitakin poltellaan, mutta ylempänä :-)