Pihakuulumisia, vuoden ekat!


Tervehdys, pitkästä aikaa! Luvattoman pitkäksi venyy postausten välit, mutta elämä on nyt tälläistä. Viime postauksen jälkeen meillä on järjestetty anopin synttärijuhlat, käyty Helsingissä konsertissa, tehty kovasti töitä, hoidettu lapsen tanssiaishommat (meilläpäin ei ole itsenäisyyspäivän tansseja, vaan Valtiopäivän tanssit ala-asteen kolmosilla), kalkittu nurmikko, seurattu vierestä kun eteisen lattialaatat piikattiin irti ja laitettiin uudelleen paremmin, siivottu edellisestä aiheutunut sotku, suunniteltu messuosastoa, ja nyt näin perjantai-iltana voin jo sanoa että myös rakennettu samainen messuosasto. Viikonloppuna edustan itseäni ja yritystäni ensimmäistä kertaa ikinä Porvoon Raksa-messuilla, ja aika jännä nähdä miten tuo homma sujuu. Tulkaahan moikkaamaan, tapahtumaan on yleisöllä vapaa pääsy!


Innostuin myös ottamaan pari kuvaa pihalta. Tämä on se odotetuin vaihe vuodesta, joulut ja muut juhlat jää kevyesti kakkoseksi jos aletaan puhumaan puutarhan keväästä ja kuopsuttelusta! ♥ Lunta on vielä varjoisemmissa paikoissa, mutta osittain on jo isojakin lumettomia alueita pihalla. Kukkapenkeistä puskee jos jonkunlaista vihreää ja punaista alkua, ja ai että! En tiedä pystyykö tätä onnea ihan täysin ymmärtämäänkään muu kuin toinen puutarhaintoilija? :-D


Meidän kodin sisustuksessa on piha ja ympäristön maisemat isossa roolissa, ja varsinkin tuo pihan takana oleva vanha lato on minulle todella rakas. Se on omassa raihnaisuudessaan sellainen "sielun maisema" minulle. Siitä otettiin vaikutteita kun taloamme suunniteltiin, ja nyt kun olen katsellut latoa muutaman vuoden, olen jopa salaa alkanut haaveilemaan Kannustalon Lato-talosta. Ihan sillai puoliksi vitsillä vaan... :-D No mutta, latoon liittyen luin tänään aamulla lehdestä kauhukseni uutisen, jossa kerrottiin että nuo molemmat vanhat ladot aiotaa purkaa tänä kesänä! Eih! Tiedän, että tuonne pellolle on joskus hamassa tulevaisuudessa tulossa lisää kaavoitettuja tontteja, mutta ei vielä tosiaankaan lähiaikoina, eikä tuon kohdalle vielä vaan sen taakse. Pitänee aloittaa oma pieni kampanja, josko ladon saisi vielä säästettyä? Kirjelmöintiä kaupungille ainakin! Minusta se tuo ihanasti historiaa ja kerroksellisuutta tänne, ja on lisäksi jotenkin tosi kaunis omalla karulla tavallaan.


Pienen apupojan kanssa kierrettiin tänään pihaa, ja etsittiin uusi alkuja kasveista. Hän halusi myös ehdottomasti kastella kukkia, joten nyt on siinäkin hommassa kausi avattu. Nautin tänä keväänä suuresti siitä, että lumen alta paljastauikin kiveys, eikä enää sitä kamalaa soraa. Tein kiveyksen niin myöhään syksyllä, että siihen satoi melkein heti lumi päälle. Nyt pääsen siis vasta kunnolla ihailemaan kätteni työtä :-) Kannatti, vaikka meinasi henki lähteä!


Ihanaa viikonloppua kaikille, ja toivottavasti muutkin puutarhahöperöt pääsette pian bongailemaan pihalta uusia alkuja! 

2 kommenttia

  1. Kyllä vanhat rakennukset ovat aika kiehtovia.
    Siskoni poika rakentaa Porvooseen, tuleekohan messuille ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, minustakin tuo lato tuo tälle alueelle kiinnostavaa historiaan havinaa, ja tunteen siitä että täällä on eläneet edellisetkin sukupolvet. On kyllä tosi sääli että purkavat, mutta koetan kysellä vielä kaupungilta ainakin syitä että miksi.
      Messuilla on paljon aiheeseen liittyvää, kannattaa kyllä tulla! Huomenna sunnuntaina vielä jatkuu messut, vapaa pääsy!

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!