logo

Blogijumi, siivouskriisi ja arkiset nurkat

Talostakoti eteinen sisustus

Olen viimeaikoina kriiseillyt mielessäni blogin suhteen. Yli kahdeksan vuoden ajan blogi on ollut iso osa arkeani, ja kameraan on tullut tartuttua lähes päivittäin. En tiedä mikä on olennaisesti muuttunut, mutta nykyään en tunnu ehtivän yhtään mitään. Kun aiemmin kotona pyöri neljä alle kouluikäistä teinien lisäksi, ja oli raksaa toisen perään, ehdin silti myös tehdä käsitöitä ja blogata tiuhaan. Ja nyt ei meinaa ehtiä millään. Vai onko kyse ehtimisestä sittenkään? Oma päätelmäni on, että olen itse muuttunut hitaammaksi. Onko tämä nyt sitä ikääntymistä sitten..?


Yksi iso syy blogin tahdin hidastumiseen on itse asettamani "säännöt". Olen aina pitänyt kiinni siitä, että kuvaan kodista vain niitä siistimpiä kulmia. Kaikilla on kotonaan omat sotkut, miksi niitä haluaisi katsella toisten kuvista, joiden on tarkoitus inspiroida ja antaa ideoita? No, tämä sääntö on selkeä ykkönen siinä, miksei blogiin tule kuvia. Meillä ei kertakaikkiaa ole nykyään juuri koskaan niin siistiä, että paikat läpäisisivät oman blogikelpoisuus-seulani. Blogini on aina painottunut kuviin, joten jos ei ole kuvia, ei tule postauksiakaan. Syy, miksi huusholli ei pysy siistinä on toki selkeä, en ehdi enää siivota aamusta iltaan kuten vielä joskus tein. Tai taas kerran, onko kyse ehtimisestä, vai omasta hidastumisestani? :-D


Tänään kaipasin hetkeksi muuta puuhaa kuin tietokoneella istuminen, ja päätin ottaa kameran käteen siitäkin huolimatta, että lattiat lainehtii spanielin pään kokoisia karvapalloja, ja ennen valkoinen lattia on jotakin harmaan ja ruskean väliltä. Mitään ideoitakaan kuville ei ollut päässä valmiina, joten pistin vain napsien ilman mitään varsinaista punaista lankaa. Tässäkin ylitin siis yhden oman sääntöni, jossa olen halunnut aina kuvissa olevan jonkun "tarinan" tai idean. Sekalaisella siis mennään! Huomasin, että koivuissa on lehdet, ja että muutaman kohdan pystyi kuvaamaan lähes sellaisenaan, siirtelemättä romukasoja pois tieltä. Ehkä tässä sittenkin on vielä toivoa? Vielä kun pääsen yli tunteesta, että ihan jokainen nurkka on jo moneen kertaan kuvattu, voisi kuvitella bloginkin taas virkoavan!



Haluaisin, että postauksissani olisi jotakin uutta tietoa, inspiraatiota, tai muu selkeä syy teille lukijoille palata tänne lukemaan, ja käyttämään pienen hetken arvokasta aikaanne. Voisiko tuo syy olla näinkin arkinen, että mitä kuuluu? Yrittäjän arki kiireineen, ajoittaisine rahahuolineen, sotkuineen ja muine ihan tavallisine asioineen? Se, että en ehdi siivota, vaikka meillä on tulossa kolmetkin eri kuvaukset ihan lähiviikkojen aikana? Toisaalta, ehkä valituksille voisi olla parempi osoite vaikkapa puhelu äidille, ja olisi parempi jättää blogi edelleen enemmän hyvän mielen paikaksi :-)

Talostakoti


Näillä kuvilla ylitin siis itseni, ja samalla huomaan että ihmeen vähän sotkut näkyy kuvissa! Esimerkiksi ylläolevassa kuvassa on oikeasti todella paksut pölyt lattialla, niin että pallerot vaan pölisee kun kävelee ohi. Ei ne silti estäneet ottamasta kuvaa, ja näkemästä tilan kauneutta valossa ja kasveissa. Olkoon tämä siis opiksi itselleni ja muillekin: ei kannatakaan pitää katsetta virheissä ja tekemättömissä askareissa, vaan siinä, mikä edelleen on kaunista ja hyvää. Valossa. Alkavassa kesässä. Siinä, että on töitä mitä tehdä.

Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille ♥

6 kommenttia

  1. Vähän samanlaisten asioiden kanssa olen minäkin viimeaikoina painiskellut. :) Ei tahdo riittää aika bloggailulle.

    Tosi kiva kuulla kuulumisia, eipä sitä kummoista asiaa aina tarvi olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että arkiset höpinätkin voisi silloin tällöin riittää postauksen aiheeksi! Jotenkin sitä ajattelee että aina pitäisi olla niin timanttista sisältöä, kun nykyään on kuitenkin tosi paljon kaikkea tarjolla ja kilpailemassa ihmisten ajasta. Toisaalta kun blogia kirjoittaa omasta kodista ja elämästään, ei mitenkään voi riittää hienoja ja isoja aiheita viikosta toiseen postattavaksi :-D

      Tsemppiä sinullekin, ilmeisesti tämä kevät on monilla vähän samanlaista aikaa, että muut kiireet vie elämän kauemmas blogista. Ehkä ihan hyväkin välillä ottaa vähän etäisyyttä? Kivaa kevään jatkoa! :-)

      Poista
  2. Samma här! Oikea elämä on sitä paitsi niin paljon kiinnostavampaa. Ja sehän on ihan myytti, että ”jos et kuvaa sitä, niin se ei edes tapahtunut”. Ei kaikkea tarvitse ikuistaa. Mä olen ruvennut nauttimaan hetkistä sellaisinaan, ilman paineita työntää blogiin kaikkea samaan tahtiin kuin ennen. Näin on paljon parempi! Vai pitäisköhän vaan jäädä eläkkeelle koko hommasta ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten ihan varteenotettava idea minullekin, että eläköityisi jo :-D Blogilla on ikää yli kahdeksan vuotta, ja toki sitäkin on ollut pakko miettiä, että olenko vain jo sanonut kaiken, kuvannut kaiken? Onko enää aidosti annettavaa? Täällä sitä kuitenkin vielä sinnitellään, ehkä en osaa ilmankaan olla. Vai osaanko, eihän sitä tiedä jos ei kokeile? :-D

      Poista
  3. Heippa! Minä löysin vasta hiljattain blogisi, ja täytyy sanoa, että se on hyvä juuri tuollaisen kuin se on! Ihania kuvia, hauskasti kirjoitettua tekstiä ja aivan uskomattoman inspiroiva koti. Haaveilemme omasta talosta pääkaupunkiseudulla, ja olemme vähitellen alkaneet miettimään talon pohjapiirrosta. Teillä on hienot portaat. Saako kysyä, kuinka pitkät ne ovat ylhäältä päin mitattuna? Eli paljonko ne vievät tilaa pohjapiirroksesta?Meillä on yhdessä potentiaalisessa talomallissa portaat piirretty kaartuvaksi, ja mietin, että onnistuisiko ne muuttaa tuollaisiksi yhdensuuntaisiksi.

    Aurinkoista kevään jatkoa! Tervisin Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentistasi Tiina ♥
      Meidän portaiden rakennuskuvia en nyt löytänyt, mutta karkeasti rullamitalla mitattuna ne on 390cm pitkät. Meillä on toki huonekorkeuskin alakerrassa 260cm, eli se pidentää hieman portaiden nousua.
      Mukavaa kevättä teillekin!

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!