Sunnuntaina oli yllättävän tehokas päivä. Liekkö tuo lisääntynyt valo vai mikä, mutta tuntui että päivässä oli enemmän tunteja kuin edellisissä viikoissa yhteensä. Iltasella ehdin vielä siivoilla kevyesti kotia, ja siinä ohessa osui käteen pussi jonne olen kerännyt rikkinäisiä vaatteita vietäväksi tekstiilikeräykseen. Pussissa pilkotti myös tyttären kiva kukkatunika, josta oli koiran pentuaikoina revennyt hiha (tuo aika harvensi koko perheen vaattevarastot aika pieniksi). Tuli mieleeni etten tohtisi heittää noin nättiä kangasta pois, ja arvioinkin että puseron pituus saattaisi riittää vielä tytölle hameeksi. Paita oli joka tapauksessa liian pientä kokoa enää käytettäväksi vaikka hihan olisi saanut korjattuakin, joten ei ollut paljoa menetettävää.
Leikkasin tunikan kainaloiden kohdalta poikki, käänsin reunaan kujan ja sinne kuminauha. Tämä oli taas sitä sorttia inspiraatio, ettei esimerkiksi mittanauhaa tarvittu lainkaan. Kyllähän sen nyt saa silmämääräisesti aika suoraan jne :-D
Hihasta otetuista suikaleista sai samalla kumparilla tehtyä hiuspompuloita, mallia kasaridonitsi. Sitä tietää olevansa vanha, kun muistaa näistä muotiin palaavista jutuista ne edellisetkin kierrokset :-D Minun omassa pellavatukassani on ollut pienenä aika saman näköisiä pompuloita, joita äitini taisi silloin ommella mekkojen kanssa yhteen rimmaamaan. Perinteet kunniaan!
Mukavaa viikon jatkoa, ja ihanaa että on valoa ja lämpöä! Sitä herää itsekin taas jotenkin henkiin talven jälkeen, mistä tämä pieni ompelus on vahva todiste :-)
Ei kommentteja
Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!