Toukokuun lopun puutarhakierros

Joka päivä kierrän pihan, ja ihmettelen mikä kaikki jo kukkii, pitääkö jotakin kastella, onko jossakin jokin vialla. Pääasiassa kuitenkin vain nautin sydämeni kyllyydestä. Jos en ole tullut maininneeksi, niin tykkään pihan laitosta, ja tästä työni tuloksestakin todella paljon ♥ Pihassamme ei ole oikeastaan mitään mitä muuttaisin, paitsi sen koko. Haluaisin ihan oikeasti paaaaljon isomman pihan! :-D

Kiertäessäni huomasin, että vaikka kuinka kuvittelen aina istuttaessani että muistan kyllä mikä mikäkin kasvi on nimeltään, en silti muista. Olen myös ollut kaikki nämä neljä vuotta jota olemme täällä asuneet aikeissa tehdä puutarhasta luettelon, siis mitä missäkin kasvaa. Se on jäänyt toistaiseksi tekemättä. Ostotaimiin olen jättänyt tarkoituksella lappuja kiinni muistin tueksi, mutta nekin alkaa olla jo suurin osa kadonnut. Hups.

Nyt, kun olemme vihdoinkin tekemässä talon lopputarkastuksen eteen jotakin, kävi ilmi että meidän pitää vielä toimittaa rakennusvalvontaan pihasuunnitelma. Siis kamoon! Uusi suunnitelma kehiin, ja piha uusiksi? :-D Olen suunnitellut pihan jo todellakin hyvissä ajoin, ja meillä oli asemakuvaan merkittynä lupavaiheessa jo hyvin pitkälle se, mitä on sittemmin toteutettukin. Olin nimennyt sinne kaikki kasvimaat, alppiruusut, puiden paikat jne. Mutta eipä auta valittaa, nyt vain kynä käteen ja pihaa suunnittelemaan.

Pionit ovat yksi rakkaimmista kasveistani. Niitä alkaa olla jo melko paljon erilaisia, ja niidenkin kohdalla kävi klassinen. Osan nimet on jo päässeet unohtumaan. Tämä nupulla oleva taimi on vanhaa kantaa äitini pihasta, siihen sain aikanaan tunnistusapua Facebookin pioniharrastajien ryhmässä, ja ilmeisesti lajike on Karl Rosenfeld. Näitä minulla on ympäri pihaa, kun äidin pihasta piti pelastaa viime kesänä kaivannon alta iso pionipenkki. Se kukkii upein todella tummanpunaisin kukin.

Tulppaaneita minulla on myös aikalailla. Niissä tulin huijatuksi Amsterdamin kukkatorilla, uskoin ostaneeni ihania erilaisia erikoisempia lajikkeita. Lähestulkoon kaikista sipuleista kasvoi kuitenkin perus punaisia... Kauniita nekin toki on, mutta ei ehkä sen vaivan väärti, että raahaat sipuleita lentolaukussa pitkin lentokenttiä :-D

Alppiruusuista ensimmäiset ovat aloittaneet kukinnan, ja muut seuraa pian perässä. Tästä tuleekin mieleeni, että pian taitaa olla taas aika tehdä retki Mustilan Arboretumiin Elimäelle, jossa on myös huikea alppiruusumetsä!

Sisällä tunnelma on aika vihreä ja rehevä, puiden lehdet tekee koko seinän vihreäksi. Tykkään todella, ja nyt nautin tästä täysin siemauksin. Kesä ♥

Ihanaa viikon jatkoa!