Lokakuun kymmenes

Tänään on perheessämme tärkeä päivä. Päivä on tärkeä myös minulle henkilökohtaisesti. Minusta tuli ensimmäisen kerran äiti lokakuun kymmenes päivä, aikaa tuosta on vierähtänyt tosin jo 23 vuotta! Äitiydessä on ollut tuon jälkeen monenlaisia hetkiä, ja yksi ikimuistoinen hetki liittyy samaan päivämäärään mutta vuosia myöhemmin. Nuorin lapsemme syntyi täsmälleen samalla päivämäärällä, ja näin "ympyrä sulkeutui". Häntä odotettiin vasta viikkoja myöhemmin syntyväksi, mutta päivämäärä oli pienestä dramatiikasta huolimatta iloinen sattuma. Nuorimmainen ihana täyttää tänään kuusi vuotta ♥ 

Ruska on usein täydellisimmillään poikien syntymäpäivän aikaan. Joinakin vuosina tähän aikaan on ollut jo pikkupakkasta, tänään oltiin kuitenkin plussan puolella. Nautin näistä hehkuvista väreistä sieluni kyllyydestä ♥

Keittiön ikkunasta näkyy nyt lähes pelkkää keltaista. Onneksi se on lempivärejäni :-) Värin tulvimista sisätiloihin ei oikein saa vangittua valokuviin, mutta saatte ehkä hieman käsitystä kuitenkin? Koko maailma tuntuu olevan yksi iso aurinko!

Meillä on varsinaiset synttärijuhlat vasta myöhemmin, mutta tänään vietetään sentään pienet juhlat omalla porukalla. Sisarukset leipoivat pienimmälle äsken tiikerikakkua, ja askartelivat kortteja joissa on paljon söpöjä asioita. Pikkuveli on siskonsa sanoin "aika söpö" joten siksi myös söpöt asiat korttiin :-D Isompi synttärisankari ei valitettavasti tänään pääse kakkukahveille, koska on armeijassa. Lähetin viestillä kovasti onnitteluja, toivottavasti hän ehtii viestin edes lukea tämän päivän aikana. Melkoista kiirettä heillä siellä tuntuu olevan, äitinä täällä vaan koettaa etätsemppailla. 

Ihania ruskapäiviä toivotellen:

Sanna

Kukkaterapiaa

Viikonlopun olin ensimmäistä kertaa ikinä edustamassa itseäni ja yritystäni messuilla. Osastoni oli todella pieni, ja koska en halunnut nyt ensimmäisellä kerralla laittaa osastoon kovin paljoa rahaa, mentiin teemalla vähemmän on vähemmän :-D Neljään neliöön mahtui juuri nojatuoli, sohvapöytä, ja muutama viherkasvi kotoamme kuten iso lyyraviikuna. Sohvapöydälle hain paikallisesta kukkakaupasta kimpun, ja vasta eilen illalla väsyneenä osastoa purkaessani tajusin, että tosiaan, kimppuhan tulee messujen jälkeen meille kotiin. Minulla ei ole ollut aikoihin tuollaista sidottua kukkakimppua kotona, ja ai hyvänen aika että se on kaunis!

Kimpun värit sovitettiin maljakkoon ja Marimekon tyynyliinaan joka oli minulla osastolla somisteena myös. Maljakko on muuten ostettu joskus aikoja sitten kierrätyskeskuksesta hintaan 50 senttiä, ja se on kyllä tosi nätti! Ilmeisesti ysärijutut tekee siis paluuta, kun ne näyttävät taas oikein tuoreilta :-D

Tälle viikolle ja koko kuukaudelle on tiedossa tosi paljon töitä ja tapahtumia, ja ihan rehellisesti sanottuna olisin kaivannut nyt vapaapäivää. Messuedustaminen oli yllättävän väsyttävää hommaa, mutta niin mukavia kohtaamisia siellä oli että vaiva oli todellakin sen arvoinen. Nyt kotosalla kukkakimppu saa hymyn huulille ja piristymään joka kertan kun kuljen sen ohi, ja jo se auttaa jaksamaan paremmin. Uskomaton voima siis kukilla!

Näiden pastellisten kukkakuvien myötä toivotan teille mukavaa uutta viikkoa!

Väriläiskä seinälle, akryylimaalaus

Kerroinkin aiemmin, että kaivoin maalaustarvikkeet varaston uumenista, ja maalaaminen tuntui pitkästä aikaa tosi mukavalle. Olen oikein pohtinut tätä, että mistä koko innostus mahtaa johtua. Voiko olla, että nyt kun olen ollut melkein vuoden yrittäjänä aiemman itselleni sopimattoman vuorotyön sijaan, on se oma persoonani vihdoin alkanut taas löytyä uupumuksen alta? Oli syy mikä hyvänsä, niin tykkään kovasti suunnasta jonne olen menossa, ja mieluusti jatkan samalla tiellä! Nuorempana olen maalannut paljonkin, ja opiskellutkin sitä jonkun verran. Edellisistä taulun maalaamisista taitaa olla kuitenkin ainakin neljän nuorimman lapsen verran aikaa, eli yli kymmenen vuotta. Välissä on tullut maalattua vain näitä taloja...

Pari päivää innostunutta maalaamista on nyt takana, ja sain jo ystävälle lahjaksi menevän taulun valmiiksi. Muutama pieni taulunpohja odotteli vieressä, ja päätin samoilla vauhdeilla ottaa niistä yhden käsittelyyn. Tätä työtä aloittaessa minulla ei ollut muuta ajatusta, kuin että haluan kokeilla väripintojen yhdistelyä tällä kertaa. Pohja alkoi muodostua, ja jossakin kohdassa mieleen tuli jo auringonlasku taivaalla. Sitten mielikuva vaihtui niin, että sama auringonlasku heijastuukin veden pinnasta. Lopulta tuntui että olin jo niin Claude Monetin hengessä liikkeellä, päätin laittaa pinnalle muutaman pienen lumpeenkin kellumaan. Vaikka väritys on aavistuksen räikeä ajattelin kuitenkin napauttaa tuollekin koukun seinälle. Edustakoot taulu siellä ajatusta siitä, että luovuuden voi löytää uudelleen, vaikka luuleekin sen jo kadonneen vuosiin. Vieressä on molempien tytärteni töitä eri ikäisinä, joten tämä naisten näyttely täydentyi nyt omalla maalauksellani.

Ihanaa ja inspiroivaa tiistaita kaikille! Meillä on vielä tänään ohjelmassa eräänlainen virstanpylväs, kun rekka tuo pihaan pihakivien asennushiekan. Josko sitä suuntaisi loppusyksyn luovuuden vihdoin noihin pihakiviin? :-D

P.S. Huomenna tulee se odotettu Suomen kaunein koti-jakso, iiiik!

Elokuun värit kodissa

Elokuuta on menty vasta tovi, ja ihmettelen itsekin nopeuttani kääntää mielessä tunnelmat kohti syksyä. Tuulessa on sellainen kirpeän syysaamun tuoksu, vaikka ensi viikolla vielä lämpö ilmeisesti palaakin. Ilmoitin silti jo omalla naamakirjan seinälläni, että laitoin villasukat jalkaan, ja ajattelin pitää ne taas ensi kevääseen asti käytössä. Toivottavasti anoppi ja isoäiti jaksavat pitää minut sukissa, kulutus on melko kovaa :-D

Meillä on kodissa aika paljon värikkyyttä siellä täällä. Jännä, että nuo tietyt väritkin nousevat omiin silmiin vähän eri tavalla vuodenaikojen mukaan. Olen ollut jo ties kuinka monta kertaa vaihtamassa esimerkiksi keltaisen kahvinkeittimen joksikin "neutraalimmaksi", mutta sitten on tullut aina elokuu, ja yhtäkkiä se näyttääkin taas kivalta. Lähinnä mietin, että mistähän saisi auringonkukkia pöydälle sen kaveriksi.

Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään, mikä muuttaisi sen kesästä syksyyn. Tai no, toin parvekkeen sohvalta yhden keltaisen tyynyn sohvalle entisten tyynyjen kaveriksi, mutta siinä kaikki. Kaikki on siis täsmälleen samalla tavalla, kuin koko kesän. Silti tuntuu, että sisustuskin olisi yhtäkkiä syksyisempi? Edes ulkoa tuleva väritys ei asiaa voi selittää, puissa on vielä täysin vihreät lehdet. Ehkä se on siis todella vain se oma mieli, ja se miten silmät ja samalla kamerakin poimii värejä esiin. Kahvinkeitinkin saa siis taas yhden jatkoajan, ainakin kevääseen ja keväisten värien kaipuuseen saakka :-D

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tikkurila Color now ja vuoden väri

Sisustusrintamalla yksi uuden kauden alku on aina Tikkurilan julkistama vuoden väri, sekä ColorNow-sävykokoelma, tänä vuonna nimeltään Minerals. Piipahdin eilen julkistamistilauisuudessa, ja samalla nappasin pari kuvaa hengästyttävän kauniista kodista jossa tilaisuus järjestettiin. 

Vuoden 2018 väriksi oli valittu terrakottainen sävy, osuvasti nimetty Ruukku. 

Julkistustilausuus oli järjestetty Heli Thórenin kauniissa kodissa, jossa oli maalttu seinät kokoelman sävyillä. Tauluseinän sävy Etruski S471 oli minusta todella kaunis, ja toi maalaukset hienosti esille.

Penkin sävy on Ruukku N405 ja seinän Ajopuu V484. 

Kiitokset kutsusta Tikkurila sekä Heli, oli mukava piipahtaa! Nyt voikin jännityksellä jäädä seuraamaan missä kaikkialla Ruukku alkaa näkyä :-)

Mukavaa viikonloppua!

IKEA ja väri-inspiraatio

IKEA julkaisi tänään uuden kuvastonsa, ja jo pelkkä kansi saa minut huokaamaan. Valitettavasti en päässyt paikan päälle julkaisutilaisuuteen, mutta sosiaalisen median perusteella sieltäkin on tulossa lähiaikoina moneen sisustusblogiin materiaalia ja kuvia. Seuraan siis mielenkiinnolla! Instagramissa on ainakin makupaloja illasta tunnisteella #elohuone.

Muutama kuvamaistiainen IKEA:n tämän hetken linjasta, ja nyt on esillä kunnolla värejä ja sävyjä. Tykkään! 

Kaikki kuvat: IKEA

Osa tuotteista tulee myyntiin vasta lokakuussa, kuten joulumallisto sekä EFTERTANKE-sarjan käsityöläistuotteet. Samoin kovasti odotettu IKEAn ja Tanskalaisen Hay:n yhteistyössä toteutettu mallisto YPPERLIG tulee myyntiin 6.10.2017. Kuvastoa pääsee selamaan sähköisesti täällä (kliksis).

Näiden kuvien, ja varsinkin tuon uuden kuvaston kansikuvan myötä minulle iski aivan hillitön värien kaipuu. Edellinen kotimme oli todella värikäs, ja tänne muutettuamme koin jonkinlaista väriähkyä. Täällä kodissa väreillä on siis irroiteltu toistaiseksi enimmäkseen lastenhuoneissa. Vaan nyt. Tuo kuvan keltainen sohva ja pinkki seinä saavat aikaan sellaisia väristyksiä, että aloin heti miettimään onko kaappien kätköissä mitään, millä väriä saisi nopeasti lisättyä kotiin ihan tältä istumalta. Pitkästä aikaa iski siis oikein sisustusinspiraatio! Koti onkin ollut todella pitkään jotenkin pysähtyneenä, sotkuisena, lähinnä varikkona jossa pyörähdetään ja hoidetaan ihan ne pakolliset kotityöt arjen lomassa. Ehkä pieni värikkyys toisikin siis kaivattua piristystä?

Värikästä ja mukavaa loppuviikkoa kaikille! 

Kirppislöytö ja aikamatka ysärille

Taitaa olla niin, että muodissa monet asiat kiertävät ympyrää, ja eri vuosikymmenten ilmiöt painuvat unholaan vain tullakseen uudelleen pinnalle myöhemmin. Uusilla aikakausilla on uudet nuoret, joille moni ilmiö tuntuu aidosti tuoreelta ja uudelta. Varttuneempi väki taas muistaa vielä edellisenkin kierroksen, ja riippuu ehkä omasta suhtautumisesta silloin viimeksi, lämpeneekö uusinnoille vai ei? Itselläni on ajoittain ollut jo aika vanha täti-olo, kun esimerkiksi vaatemuodissa näkyy paljon kasari- ja ysärivaikutteita. Jotenkin tuntuu, että niistä edellisistä kierroksistakaan ei ole vielä toivuttu :-D Samaan tapaan kuin vaatemuodissa, myös sisustuksessa tuntuu olevan jonkun verran kierrätystä eri vuosikymmenten välillä, mutta tyylilainat ovat ehkä hieman hienostuneempia kuin vaatepuolella. Onneksi! Ainakin omasta mielestäni tuntuisi olevan näin, eivätkä rottinkilapaiset kattotuulettimet ole ainakaan vielä tulleet takaisin. Huh. Toistuvat teemat ovat enemmänkin värejä ja niiden käyttöä.

Mihin pyrinkään tällä pohjustuksella? No, kävi nimittäin niin, että ostin kierrätyskeskuksesta noin pennillä puuterisen/persikkaisen mikälie roosan maljakon. Maljakko on vanha, vaikka tällä hetkellähän tuon tyyliset sävyt ovat taas hyvinkin pinnalla. Ajatuksenani oli kuitenkin maalata maljakko kilikalimaalilla esimerkiksi mattamustaksi (yllätys!), mutta maalin puuttuessa kippo on nyt toistaiseksi vielä alkuperäisessä asussaan. Tuosta väristä minulla tulee ihan suora nostalginen aikamatka yhdeksänkymmentäluvun alkuun, ja silloiseen kotiimme. Kyseessä oli uusi talo, jonka vanhempani rakensivat. Siellä sisustus oli vaalea, paljon valkoista ja harmaata, pieniä ripauksia mustaa, ja siinä harmaalla sohvalla tismalleen tuon maljakon väriset puuteripinkit koristetyynyt. Kuulostaa aika tältäkin päivältä, eikö? Maljakko on luultavasti peräisin sieltä samalta ajalta kuin omat lapsuuteni persikka-barbit, mutta jos tuo keikkuisi nyt sisustusliikkeen hyllyllä, voisi sävy ja malli mennä aivan nykypäivän tuotteestakin! Hassua. Meillä ei tämän tyylistä murrettua värimaailmaa kodista juurikaan löydy, mutta tv-tason päällä lojuneisiin Pukkilan laattojen mallipaloihin yhdistettynä kierrätysmaljakko loi hyvinkin ajankohtaisen väripaletin. Hetken noita katseltuani yhdistelmä näyttää jopa ihan kivalta ysäriviboista huolimatta. Kappas! Joulupöydässä olleet kuivaneet eukalyptukset saivat hoitaa kukkien tehtävää, mutta tuoreet kesäkukat olisivat varmasti saaneet maljakon nousemaan vielä enemmän edukseen. Ehkä annan maljakolle, ja sen kierrätetylle puuteripinkille vielä kuitenkin mahdollisuuden? Ties vaikka silmä tottuisi? Ainakin siihen asti, että saan sen spraymaalin hankittua tai ehtii tulla kesä ja ne kesäkukat :-D 

Kivaa viikonloppua!

Kaunis sininen hetki

Koululaisilla alkoi hiihtoloma, ja aamiainen nautittiin pitkällä kaavalla ja hävyttömän myöhään. Ihanaa! Päivällä piipahdettiin läheisellä ulkoilumajalla paistamassa nuotiolla makkaraa, ja kotoisa savun tuoksu leijuu vieläkin hiuksissa ja eteisen ulkovaatteissa. Keli oli kyllä todella liukas, ja pariinkin otteeseen saimme metsätiellä jännittää ehtiikö auton kulkusuunta muuttua oikeaksi ennen tolppaa tai ojanpohjaa. Alla peilijäätä, ja päällä kerros uutta lunta. Kaunista mutta niin vaarallista.

Kotosalla ihailin uuden lumen tuomaa valoisuutta. Kun ilta alkoi hämärtyä, maisema muuttui ihan taianomaisen sävyiseksi, lähes turkoosiksi! Joka päivä jaksan vieläkin ihastella tätä päivittäin muuttuvaa sisustuselementtiämme, eli Suomen luontoa. Ikkunoista tulviva maisema ja sen erilaiset värit ja valot tuovat kotiimme juuri sen tunnelman jota taloa suunnitellessa halusimmekin ♥. 

Ihanaa viikkoa kaikille!

P.S. Huhuilen vielä kirjojen arvonnan toista voittajaa, Sallaa! Toivoisin saavani sinuun yhteyden viimeistään tämän viikon aikana :-)

Väriterapiaa ja appelsiineja auringossa

Kirjoitin tähän ensin tarinaa tunteella elämisestä ja sen kääntöpuolena silloin tällöin kohdalle osuvista isommista pettymyksistä. Pyyhin tekstin kuitenkin pois, tuntui liian henkilökohtaiselta. 

Toteankin vain, että aurinko, värit ja hyvän fiiliksen lounas ystävän kanssa olivat toistaiseksi parasta tänään <3 Elämä kaipaa joskus appelsiineja auringossa koska ne on nättejä.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Arkiaamujen pelastajat

Meillä on kodinhoitohuoneen yhteydessä myös ns. arkieteinen/ lasten eteinen. Ratkaisu, johon en olisi päätynyt mikäli neliöitä olisi ollut käytettävissä enemmän, mutta joka on huomattava parannus entiseen kotiimme verrattuna. Optimitilanteessa lasten eteiselle olisi ollut ihan oma tilansa, jossa olisi toki paljon enemmän säilytystilaa. Pitäähän sitä jotain haaveita vielä jäädä ;-) 

Viime aikoina arkiaamujen kiire ja valitettava kireys on usein tiivistynyt viimeistään siihen hetkeen, kun pitäisi tositosi nopeasti pukea ne ulkovaatteet päälle, ja kaikilta on hukassa joko pipo, hanskat, toinen kenkä tai mikälie. Lapsilla on ollut oma naulakko jo entuudestaan, mutta pipohanskakauluri-osastolta on puuttunut selkeä oma paikkansa. Tai toki niille on paikka korkeassa komerossa joka on ihan naulakon vieressä, mutta sielläkin (jos olisivat siellä) kaikkien lasten romppeet olisivat keskenään sekaisin. Vaan nytpä niille on paikka! Aah, helpotusta.

Kodinhoitohuone on meillä muuhun taloon verrattuna aika anarkistisen värikäs, muutenhan meillä on hyvinkin mustavalkoiset pinnat, joihin tuon väriä piensisustuksella. Kuvista se ei nyt näy, mutta tilan yläkaapit olivat ennestään kirkkaan keltaiset. Ne näkyvät ainakin tässä vanhassa postauksessa kliks) Minusta on mukavaa että jossain huoneessa voi selkeästi revitellä enemmän, olkoonkin se sitten pyykkärin työmaa :-D Tämä huone on ikäänkuin jäänne meidän edellisen kodin tyylistä, jossa oli huomattavasti värikkäämpää kauttaaltaan. 

Se arkiaamujen pelastus tuli näistä pienistä peltikaapeista jotka löysin Ikeasta. Ne sopivat värikkäinä kodinhoitohuoneen värimaailmaan todella hyvin, ja ovat minusta vieläpä tosi kivan näköiset. Nyt pienillä lapsilla on jokaisella oma lokeronsa, josta he olivatkin heti todella tohkeissaan. Uskon että hanskat löytävät tiensä paikoilleen jatkossa paremmin. Tällä ratkaisulla voidaan säästää aamujen hässäkässä sekä hermoja, että aikaa ihan huomattavasti. Pidemmällä tähtäimellä aika hyvä sijoitus siis!

Onko teillä arkiaamuissa kompastuskiviä, vai sujuuko lähdöt kuin rasvattuina?  Millä nikseillä olette saaneet helpotettua aamuhässäkkää? Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!