Löylyleppis

Keramiikassa ehti valmistua saunaan löylyleppis. Testattu on, ja ihan kivasti myös toimii. Kun kaataa vettä leppiksen päälle, sihisee vesi hiljalleen noista pilkuissa olevista reijistä kiukaalle ja tuo löylyyn pehmeyttä.

Kivaa lauantaita kaikille!

Menin korkealle, näin kauas.

Yksi asia löysi ratkaisunsa aivan itsestään. Luontokin puki ylleen kauneimmat sävynsä. Tervetuloa joukkoomme, sinä rakas pikkuinen. Elämä kantaa kyllä.

Kukkarokurssin satoa

Vietin viikonloppua kansalaisopiston lyhytkurssilla, jossa oli tarkoituksena tehdä nipsukukkaroita ja pieniä pussukoita. Ja niin myös tehtiin :-) Laitoin nämä nyt myös tänne, vaikka yleensä pyrinkin nykyään laittelemaan käsityöt enimmäkseen tuonne kässäblogin puolelle. Painin mielessäni edelleen kahden blogin järkevyyden kanssa, mutta ehkä tämä asia ratkeaa jossakin vaiheessa itsestään.

Tässä omat aikaansaannokseni, yllättävän paljon aikaa noihinkin sai menemään. Ehkä harjoituksen puutetta? Hyviä niksejä ja ohjeita jäi kuitenkin mieleen, ja nyt noita voi tehdä kivasti kotonakin. Opin myös kaavoittamaan pussukan, eri liikkeissä kun myydään erilaisia kehyksiä. Varsinkin pienempiin kukkaroihin saa käytettyä pieniä jämäpaljoja, näissäkin käytin toisessa pikkupimun mekosta jääneitä paloja ja pitsinpätkiä, ja toisessa vanhaa Tampellaa josta tein jo taannoin olkalaukun. Muijapussukka on tehty äitini vanhoista verhoista ja kaksi muuta kirppislakanasta.

Saas nähdä kuinka monen paketista löytyy jouluna nipsukukkaro..? ;-)

Kellastuu

Monet blogiani seuranneet varmaan tietävätkin että keltainen väri on viime aikoina ollut minulla lähellä sydäntä. Vuosikausia lempivärini oli vihreä, mutta nyt keltainen on miellyttänyt silmää jo pidempään. Syksyinen luonnon värien vaihtuminen on siis siksikin iloinen asia, kohta koko maisema on yhtä keltaista! :-) Voisin ottaa kodistakin kaikki verhot pois ja antaa maiseman hoitaa kauniin taulun virkaa.

Kuljin kameran kanssa tuolla pellolla ja takametsässä, kumpparit jalassa ja nautin. Haaveilin hyvistä sieniapajista, ja nuuhkin mahtavaa syksyn tuoksua antaumuksella. Aurinko jaksaa lämmittää edelleen, ja kun sen valo siivilöityy puiden lomasta, on näky kuin postikortista. On tämä niin hieno vuodenaika, tämäkin.

Pihassa yritys kuvata nuorimmaisen uusinta, tietysti keltaista, mekkoa päättyi lähes pelkkiin takatukkakiehkuroihin, pimusta on tullut melko nopea viilettäjä. Tuosta mekosta tuli niin herkku, että voisin itsellenikin huolia samanmoisen. Harmi etten raaskinut tilata kangasta enempää...

Iloista lauantai-iltaa kaikille :-)

Tervehdys tropiikista

Kaupungin pelloilta saa taas hakea ilmaiseksi auringonkukkia. Ihana pieni asia, joka tekee minut iloiseksi joka vuosi. Lisäksi syksyn hattusato alkaa olla kypsää poimittavaksi, ekan satsin jo napsin tuolta pihapuusta :-D

 Viimeöinen raju ukonilma ei muuttanutkaan säätä syksyiseksi, eli hiki virtaa edelleen. Tunnelma alkaa olla jo melko trooppinen..! On kyllä ollut kummallinen kesä, kertakaikkiaan. Kaipa se syksykin sieltä silti tulee, ainakin kalenteri niin väittää. Ensiviikolla alkaa isoilla jo koulukin! Äkkiä hujahti, mokoma. 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Me tästä tästä lähdetäänkin ukon kanssa elokuviin, nauttimaan ilmastoinnista ;-)