Lokakuu ja jouluvalot

Heipä hei! Moni varmaan ajattelee, että nyt on vasta lokakuu, ei mitään jouluvalojuttuja vielä :-D Vaan nyt ei mahtanut minkään, ulkovalot oli jotenkin ihan pakko jo laittaa kun on niiiin pimeää. Itse en ole niitä koskaan ajatellut pelkästään jouluvaloina, vaan ennemminkin pimeän vuodenajan ilona. En siis ota valoja heti joulun jälkeen poiskaan, ainakaan pihalta! Keväällä sitten vasta. 

Samassa laatikossa ulos tulevien kausivalojen kanssa oli myös muutama sisäkäyttöön tarkoitettu valosarja, ja en voinut vastustaa kiusausta laittaa tuohon pieneen huonekuuseenkin jo tuikut tuikkimaan. Valaistuna pikkukuusi on kieltämättä todella jouluinen, mutta nyt annan palaa, ja otan hyviä fiiliksiä ja tunnelmaa sieltä mistä sitä on tarjolla! Eilen laitoin vielä suosikki-joululevynikin soimaan, ja liput joulukonserttiinkin on jo varattuina. Ah! Illallispöydässä lapsetkin huokailivat että onpa ihanaa tämä musiikki ja valot, eli raati hyväksyy. 

Tunnelmallista viikkoa, täällä odotellaan jo kovasti sitä tälle viikolle luvattua lunta :-)

Lauantain värit

Värejä päivääsi! Elämässä ei ole vain mustaa ja valkoista sekä harmaan sävyjä. Siinä on myös paljon värejä, ja se on hyvä se.

 Joskus on parempi mennä enemmän fiiliksellä, ja vähemmän sanoilla. Tänään on sellainen päivä.

Ihanaa lauantaita kaikille :-)

Ulkona talvi, sisällä aina kesä

Ulkona satoi tänään lunta. Kerran aiemminkin tänä syksynä on tullut jo pikkuisen valkoista taivaalta, eikä tuo tämän päiväinen iso määrä ollut sekään, mutta lunta kuitenkin! Odotan jo kovasti, että saadaan maisema ihan valkoiseksi. Viime talvena nautin lumisista maisemista todella paljon, sitten kun lunta siis vihdoin satoi. Kurkatkaapa tästä vanhasta postauksesta miten ihanalta se lumi näyttikään <3 Ja tulppaanit! Nyt ollaan porukalla ihan ääneenkin puhuttu että toivottavasti saadaan tänä vuonna valkea joulu. Mies tuntuu toivovan sitä ihan erityisesti :-)

Vaikka ulkosalla tosiaan viilenee ja maisema muuttuu riisutuksi, meillä sisällä tuntuu kesä jatkuvan ympäri vuoden. Viherkasvit tekee kyllä ihanan fiiliksen sisustukseen, ja huomaan että niitä alkaa olla jo aika paljon. Pikkuhiljaa ne jotenkin on lisääntyneet, onkohan mikään määrä oikeasti liikaa? Kasveilla saakin kesän tunnelmaa jatkettua kodissa vuoden ympäri. Vihreä väri myös rauhoittaa :-)

Ihanaa tiistaita, ja ajelkaapa varovasti jos on vielä kesärenkaat autossa, niinkuin esimerkiksi meillä :-D Täälläpäin voi olla vähän ruuhkaa rengasliikkeissä kun sää muuttui yhtäkkiä, ja samaan aikaan yksi iso rengasliike paloi tulipalossa maan tasalle. Huh mikä onnettomuus, mutta onneksi ihmisille ei käynyt kuinkaan!

Ajatuksia ompelukoneen ääreltä

Pitkästä aikaa päädyin ompelukoneen ääreen. En ole täällä kodissa asuessa ommellut kuin kerran, ja me ollaan asuttu täällä reilu vuosi. Aika pahaksi on siis päässyt tilanne!

Päädyin pitkän tauon jälkeen aloittamaan kevyesti, ja tein ihan peruspaidan ilman mitään kommervenkkejä. Kankaaksi valikoitui kirpparilta 2e hintaan löytynyt pätkä pallotrikoota, ei olisi iso menetys jos ei onnistuisikaan. Siinä ommellessa tuli mieleeni, että tämän kuun kuukauden aihe (näitä meidän blogiporukan kuukausittain vaihtuvia aiheita) liittyikin juuri tähän. Kysymys, jonka Tanja Idis ja Interioori-blogista esitti kuului näin: 

"Mitä käsityöläisyys sinulle merkitsee? Näkyvätkö erilaiset kädentaidot mahdollisesti sisustuksessasi/ kodissasi ja miten? Onko jotain taitoja, joita haluaisit itsekin oppia tai oletko jo käsityöläinen?" 

Ihan ensimmäinen vastaus mikä tuli mieleen oli, että käsityöläisyys tarkoittaa samaa kuin minä. Tässä koin jopa pienen ahaa-elämyksen. Se on todella sitä syvintä minua. Sen päällä on arki ja elämäntilanne ja kaikki se mitä elämään kuuluu, mutta jos aivan vapaasti saisin päättää tekemisistäni, tekisin luultavasti kokopäiväisesti jotakin käsilläni. Olen ihminen, jolla on jopa vähän pakottava tarve saada tehdä jotakin näkyvää käsilläni, joka ei katoa silmän räpäyksessä kuten siivous, ruuanlaitto jne. Ne ovat voimassa noin minuutin valmistumisensa jälkeen, mutta käsityöt ovat sille loistavaa vastapainoa. Ihan oikeastihan olen käsityöläinen ammatiltanikin, tosin en ole koskaan tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Jaksoin opiskella erilaisia käsityötaitoja neljä vuotta ammattikorkeakoulussa, ja silti tuntuu että aina olisi jokin ihana ja kiinnostava uusi taito vielä opeteltavana :-D Kotiäitivuosina hyödynsinkin tilaisuuden, ja opettelin ihan järjestelmällisesti ns. naistentaitoja, siis virkkausta, ompelua, huovutusta jne. Aiemmat taitoni kun ovat olleet enemmän kovien materiaalien parista. Näistä varsinkin ompelusta tulikin mieluisa harrastus, jonka ääressä olen kokenut monia riemun hetkiä huomatessani että vaikeuksien jälkeen tämähän onnistui! 

Käsitöihin kuuluu myös mielessäni selkeänä sukupolvien ketju. Olen osa isompaa kokonaisuutta, jossa sukupolvi toisensa jälkeen on ollut taitavia ihmisiä täynnä. On käsityönopettajaa, kirvesmiestä ja muuten vain luovia ja taitavia tyyppejä minulla geeneissä. Kiitos siitä heille! 

Kodissamme käsityö näkyy eniten luultavasti keramiikkatöinä. Olen tehnyt niitä lapsesta saakka, ja niitä löytyy niin koriste-esineinä kuin käyttöesineinäkin. Toki meillä on myös itse tehtyjä kalusteita aina viilutetuista ja intarsiakoristeisista lipastoista pöytiin ja pienempiin esineisiinkin. Seinillä on taidetta, niin omaa, kuin lastenkin tekemää. Ilmeisesti jälkeläisistä ainakin osa on perinyt luovuuden, ja sen mukana myös vähän haastavan luonteen... Sori! :-D

Pohdiskeltuani syntyjä syviä aikani, huomasin siirtyneeni käytännöllisempiin pohdintoihin: miksi en saa koskaan resorikanttausten sisäpuolia näteiksi? Onko alalanka liian kireällä? Onko oikeasti hämärää, vai pitäisiköhän käydä optikolla? Miksi työhuoneeni ei meinaa millään valmistua, että pääsisi useamminkin näihin puuhiin? Miten saisin arkeen mahdutettua aikaa käsitöille? Mitä seuraavaksi ompelisin? Mitä tänään syötäisiin? Laittaisiko tähän puseroon ompelumerkin vai ei..? Onkohan kaapissa mitään hyvää?

Poikalapsi sai paidan, minä pitkästä aikaa ompeluterapiaa, ja ehkä samalla muutaman vähän kirkastuneen ajatuksen. Mielenterveydelle on hyväksi tehdä välillä sitä mistä aidosti nauttii, ja aion tässä asiassa jatkossa parantaa tapani, ja ottaa taas aikaa käsitöille jostain. Ihan pakko. Vaikka sitten niistä yöunista, jos ei muu auta (toivottavasti ei tarvitse siihen kuitenkaan mennä!) :-D

Olisi kiva kuulla mitä käsitöitä te teette? Onko se teillekin ikäänkuin meditointia, rauhoittumista vain yhden asian äärelle? Vai jotakin ihan muuta? Oletteko opetelleet taidot itseksenne vai käyneet kursseja tai kouluja?

Mukavaa ja rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!

Varpuaskartelua ja syksyinen asetelma

Tiistaita ystävät!

Blogikierroksella osui silmiini blogisiskoni Sannan kiva postaus syksyisistä askarteluista. Inspiraatio yllätti! Tänään hain takametsästä muutaman puolukan varvun. Samoilla vauhdeilla pyöräytin varvuista pienen kranssin, ja nappasin siitä pari kuvaakin, jospa teistä lukijoistakin joku kaipaa pientä näpräämistä just nyt? :-) 

Ensin tein paksummasta rautalangasta ympyrän. Päät kieputin vain toistensa ympäri.

Seuraavaksi laitoin rautalangan päälle varpuja, ja pyöräytin aina ohuempaa rautalankaa vähän päälle. Idea on vähän sama kuin kukkaseppelettä tehdessä. Kovin tarkkaa ei sitomisen kanssa ollut, koska ohut rautalanka ei näy, ja vaikka näkyisikin, ei sekään haittaa. Sattumalta samassa laatikossa rautalankojen kanssa oli juuttinarua ja puuhelmiä, jäämistöä viime joulun pillikranssin ja koristeiden jäljiltä. Letitin ohuesta juuttinarusta kolmella langalla vähän paksumman narun, ja laitoin päihin puuhelmiä. Tällä kranssi roikkuu nyt keittiössä koristuksena. 

Lopuksi päädyin tekemään keittiön tasolle pienen syksyisen asetelman, koska tämän vuotisessa Blossa-pullossa oli jotenkin aivan sama tunnelma kuin puolukkakranssissa. 

Samaa kranssia voisi käyttää myös ruokapöydässä koristeena, vaikkapa joulupöydässä. Sen voisi myös ripustaa ikkunaan, ja pyöräyttää siihen kausivalotkin! Ideoita tulee mieleen vaikka kuinka, ja pakko tunnustaa että kyllä se joulukin jo välillä vilahtaa mielessä :-) Viikonloppuna meillä aloitettiinkin jo glögikausi, ja leipoipa mies lasten kanssa ensimmäiset luumutortutkin! Jotenkin tosi ihanaa, eikä minua ainakaan yhtään haittaa että on vasta lokakuu :-D

Joko te olette miettineet joulujuttuja? Vai onko vielä ihan liian aikaista?