Ajatuksia ompelukoneen ääreltä

Pitkästä aikaa päädyin ompelukoneen ääreen. En ole täällä kodissa asuessa ommellut kuin kerran, ja me ollaan asuttu täällä reilu vuosi. Aika pahaksi on siis päässyt tilanne!

Päädyin pitkän tauon jälkeen aloittamaan kevyesti, ja tein ihan peruspaidan ilman mitään kommervenkkejä. Kankaaksi valikoitui kirpparilta 2e hintaan löytynyt pätkä pallotrikoota, ei olisi iso menetys jos ei onnistuisikaan. Siinä ommellessa tuli mieleeni, että tämän kuun kuukauden aihe (näitä meidän blogiporukan kuukausittain vaihtuvia aiheita) liittyikin juuri tähän. Kysymys, jonka Tanja Idis ja Interioori-blogista esitti kuului näin: 

"Mitä käsityöläisyys sinulle merkitsee? Näkyvätkö erilaiset kädentaidot mahdollisesti sisustuksessasi/ kodissasi ja miten? Onko jotain taitoja, joita haluaisit itsekin oppia tai oletko jo käsityöläinen?" 

Ihan ensimmäinen vastaus mikä tuli mieleen oli, että käsityöläisyys tarkoittaa samaa kuin minä. Tässä koin jopa pienen ahaa-elämyksen. Se on todella sitä syvintä minua. Sen päällä on arki ja elämäntilanne ja kaikki se mitä elämään kuuluu, mutta jos aivan vapaasti saisin päättää tekemisistäni, tekisin luultavasti kokopäiväisesti jotakin käsilläni. Olen ihminen, jolla on jopa vähän pakottava tarve saada tehdä jotakin näkyvää käsilläni, joka ei katoa silmän räpäyksessä kuten siivous, ruuanlaitto jne. Ne ovat voimassa noin minuutin valmistumisensa jälkeen, mutta käsityöt ovat sille loistavaa vastapainoa. Ihan oikeastihan olen käsityöläinen ammatiltanikin, tosin en ole koskaan tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Jaksoin opiskella erilaisia käsityötaitoja neljä vuotta ammattikorkeakoulussa, ja silti tuntuu että aina olisi jokin ihana ja kiinnostava uusi taito vielä opeteltavana :-D Kotiäitivuosina hyödynsinkin tilaisuuden, ja opettelin ihan järjestelmällisesti ns. naistentaitoja, siis virkkausta, ompelua, huovutusta jne. Aiemmat taitoni kun ovat olleet enemmän kovien materiaalien parista. Näistä varsinkin ompelusta tulikin mieluisa harrastus, jonka ääressä olen kokenut monia riemun hetkiä huomatessani että vaikeuksien jälkeen tämähän onnistui! 

Käsitöihin kuuluu myös mielessäni selkeänä sukupolvien ketju. Olen osa isompaa kokonaisuutta, jossa sukupolvi toisensa jälkeen on ollut taitavia ihmisiä täynnä. On käsityönopettajaa, kirvesmiestä ja muuten vain luovia ja taitavia tyyppejä minulla geeneissä. Kiitos siitä heille! 

Kodissamme käsityö näkyy eniten luultavasti keramiikkatöinä. Olen tehnyt niitä lapsesta saakka, ja niitä löytyy niin koriste-esineinä kuin käyttöesineinäkin. Toki meillä on myös itse tehtyjä kalusteita aina viilutetuista ja intarsiakoristeisista lipastoista pöytiin ja pienempiin esineisiinkin. Seinillä on taidetta, niin omaa, kuin lastenkin tekemää. Ilmeisesti jälkeläisistä ainakin osa on perinyt luovuuden, ja sen mukana myös vähän haastavan luonteen... Sori! :-D

Pohdiskeltuani syntyjä syviä aikani, huomasin siirtyneeni käytännöllisempiin pohdintoihin: miksi en saa koskaan resorikanttausten sisäpuolia näteiksi? Onko alalanka liian kireällä? Onko oikeasti hämärää, vai pitäisiköhän käydä optikolla? Miksi työhuoneeni ei meinaa millään valmistua, että pääsisi useamminkin näihin puuhiin? Miten saisin arkeen mahdutettua aikaa käsitöille? Mitä seuraavaksi ompelisin? Mitä tänään syötäisiin? Laittaisiko tähän puseroon ompelumerkin vai ei..? Onkohan kaapissa mitään hyvää?

Poikalapsi sai paidan, minä pitkästä aikaa ompeluterapiaa, ja ehkä samalla muutaman vähän kirkastuneen ajatuksen. Mielenterveydelle on hyväksi tehdä välillä sitä mistä aidosti nauttii, ja aion tässä asiassa jatkossa parantaa tapani, ja ottaa taas aikaa käsitöille jostain. Ihan pakko. Vaikka sitten niistä yöunista, jos ei muu auta (toivottavasti ei tarvitse siihen kuitenkaan mennä!) :-D

Olisi kiva kuulla mitä käsitöitä te teette? Onko se teillekin ikäänkuin meditointia, rauhoittumista vain yhden asian äärelle? Vai jotakin ihan muuta? Oletteko opetelleet taidot itseksenne vai käyneet kursseja tai kouluja?

Mukavaa ja rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!