Puutarha-aiheinen haaste

Kuten moni blogiani pidempään seurannut on varmaan huomannut, on puutarha ja sen hoito minulle mieluisa harrastus. Muun vuoden blogin aiheet pyörivät aika pitkälti kodin, sisustuksen ja perheen elämän ympärillä, mutta kesäisin ruudun valtaavat usein kukat. Siksipä päätin napata haasteen, kun sellainen heitettiin ilmoille Karoliinan puutarha-blogissa, vaikka tämä Talostakoti ei kai ihan puutarhablogi olekaan. Osa-aikainen ehkä? Toisaalta mitäpä sitä suotta liikaa laittamaan blogeja kategorioihin, jokainen kirjoittelee siitä mikä kiinnostaa itseään, ja kukat on minulla lähellä sydäntä, ainakin silloin kesäisin!

1. Kuka innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarha idolisi? 

Tähän on vaikuttanut moni ihminen. Luulen, että suurin osa innostuksestani on peräisin ihan lapsuudesta asti. Todella monet lapsuusmuistoni liittyvät paikkoihin joissa oli kauniit pihat. Tapahtumat ei ole niinkään jääneet mieleen, mutta jännittävät puutarhat sitäkin paremmin. Isoäitini pihalla kukkivat aina todella suuret pionit, niitä rakastan ja koetan vaalia omassakin pihassani. Vanhempieni ystävissä oli useampia puutarha-ihmisiä, ja heidän pihoistaan on varmasti tarttunut innostusta. Yksi heistä on jo edesmennyt, ja vielä vuosien jälkeenkin joka kesä harmittelen, etten päässyt koskaan esittelemään hänelle tätä nykyisen talomme pihaa jonka alusta asti olen itse laittanut. Uskon, että olisimme jaksaneet ihailla sitä yhdessä ja höpistä aiheesta tuntikausia. 

Lisäksi puutarha-hommissa voi olla mukana ripaus verenperintöäkin. Äitini on kertonut, että hänen isovanhemmillaan oli seutukunnan komein piha, sellainen palkintopiha. Jaetaankohan sellaisia palkintoja edes enää nykyään? Jotain lienee kertoo omasta innostani, että keräsin vuosia jo kerrostalossa asuessani pistokkaita ja taimia äitini pihaan odottamaan, että jos joskus saisin oman pihan. Sitten, kun sellainen viimein ensimmäisessä rivariasunnossamme oli, sain käydä sieltä ammentamassa jo hyvin kasvaneita kasveja, ja on niitä riittänyt jaettaviksi tähän nykyiseenkin pihaan. Ja varmaan vielä seuraavaankin. :-) Nuorempana haaveilin hortonomin koulutuksesta, mutta elämä vei eri suuntaan. Mistäs sitä tietää, jos vielä vanhoilla päivilläni innostuisin opiskelemaan lisää?

2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

Mustilan arboretum Elimäellä on ollut lähes jokakesäinen retkikohde jo aivan pienestä asti. Olen vienyt sinne omiakin lapsia mielelläni, koska itsellekin on jäänyt paikan valtavat puut ja alppiruusumetsät mieleen jo sieltä omasta lapsuudestani. Pidän paikan metsäisyydestä, tämä ei siis ole sellainen perinteinen hoidettu perennapuisto. Lisäksi monet hautausmaat ovat kesäisin todella kauniita ja hyvin hoidettuja puistoja. Viehtymykseni hautausmaihin lienee perua opiskeluajoilta, jolloin olin kaikki kesät puutarhatöissä hautausmaalla.

3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

En osaa sanoa mikä on paras, varmasti omat kädet. Omia käsiä (ja selkää) helpotti kyllä hurjasti kun ostimme trimmerin. Sitä ennen nipsuttelin kaikki nurmenreunukset jokaisen nurmenajon jälkeen puutarhasaksilla! :-D

4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Minulla ei taida oikein olla varsinaisia puutarha-ystäviä? Äitini on ehkä ainoa ihminen jonka saan pakotettua puhumaan pihajutuista, ja kesäisin molemminpuolisiin vierailuihin kuuluu aina kierros pihalla. Että miten on mikäkin kasvanut ja mitä on tullut uutta. Tämäkin lähtee tosin lähes aina minun aloitteestani :-D Silloin, kun tämä nykyinen asuinalueemme oli ihanihan uusi (aika uusihan tämä on vieläkin) ja kaikki naapurustossa laittelivat pihojaan yhtäaikaa, tuli naapureiden kanssa toki juteltua pihahommista. On käyty yhdessä ostamassa taimia, tai vaihdeltu pistokkaita. Se on kyllä tosi kivaa, ja osa puutarha-harrastuksesta voisi ollakin sitä että pääsee jakamaan puutarhansa jonkun kanssa? 

5. Mikä on puutarha-harrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Edellä mainittu aiheesta loputon höpinä ja kukkien tuijottelu (heh, kuulostaapa tyhmältä näin sanottuna) on kyllä todella mukavaa. Tämän varmaan ymmärtävät sellaiset ihmiset, jotka itsekin ovat tästä lajista innostuneita? Samaa tuijottelua voi toki tehdä yksinkin, ja minulla se on kyllä ehkä se isoin anti. Kun on rehkinyt ja kaivanut ja hoivannut ja kastellut, ja vihdoin piha alkaa kukoistaa, niin siitä saa sen palkinnon. Usein kesällä livahdan illan jo hämärtyessä ulos, ja kiertelen ja katselen. Nautin hiljaisuudesta ja kauneudesta. Puutarha edustaa minulle ehkä eniten sellaista "omaa aikaa". Samoin pidän valtavasti kukkien valokuvaamisesta.

Tällä hetkellä, kun meillä on uusi talo rakenteilla, on myös uuden pihan suunnittelu todella mukavaa. Kun saa aloittaa taas alusta, ja kaikki on vielä mahdollista. Puiden ja istutusten siirtely on paperilla paljon vaivattomampaa kuin oikeassa pihassa, eli nyt voi vielä pyöritellä eri vaihtoehtoja lähes loputtomasti! Myös sen pohtiminen, mikä laji sopisi mihinkin, ja näyttäisi parhaalta juuri siinä, on minusta antoisaa :-)

Kohtahan se kesä ja kukat taas onkin täällä!