Puutarhamuistelua edellisistä pihoista

Kevään auringon myötä iskee väistämättä puutarhakuume. Tänä vuonna tilannetta pahentaa se, ettei minulla ole varsinaisesti pihaa jonka kimppuun hyökätä. Toki uudessa talossa on iso tontti, se oli yksi suurimpia syitä siihen että lähdimme vielä kerran rakennusprojektiin. Tontilla on kuitenkin vielä tehtävä isompia maansiirtoja kaivinkoneella ennen kuin pääsen puutarhan teon pariin oikein kunnolla. Nyt olen joitain pieniä istutuksia tehnyt aivan pihan laidoille jonne ei oletettavasti enää mennä koneella, mutta eihän se ole sama ollenkaan :-D Kärsivällisyys ei tässä asiassa ole vahvuuteni, mutta kaivinkoneurakoitsijamme on luvannut yrittää änkeä meidän viimeistelyt jonnekin väliin tässä kevään aikana. Harvaa asiaa odotan yhtä paljon!

Koska nykyinen puutarha antaa vielä odottaa itseään, on hyvä käyttää aika haaveiluun ja suunnitteluun. Ihme kyllä, kovin tarkkoja suunnitelmia kasveista minulla ei vielä uuteen pihaan ole. Toki isot linjat, luonnonkivipengerrykset, kasvimaan sijanti, nuotiopaikka jne on jo tiedossa, mutta tarkempia paikkoja kasveille en ole vielä valinnut. Vain pionopenkin paikka taitaa olla tarkkaan tiedossa (koska tärkeimmät asiat sentään ensin!).

Keräsin tähän postaukseen puutarhakuvia vanhasta pihastamme. Siellä oli pihan pienestä koosta huolimatta aika monipuolisesti erilaisia osioita ja kasveja. Hyötypuutarhaakin oli aika paljon, pienelle kaupunkitontille jopa ehkä aavistuksen liikaakin. Marjapensaita oli puna-, musta- ja valkoherukkaa, päärynäpuu, omenapuu, viiniköynnös, lavankaulukset artisokkineen ym, sekä toki valtava raparperi. Pensasmustikkaakin oli pari pensasta, mutta ne oli sijainniltaan vähän huonossa paikassa eivätkä tehneet paljoa satoa.

Uuteen pihaan on tulossa isompi kasvimaa, ja varsinkin hedelmäpuita haluan nyt useampia. Päärynä oli tosi kiva lisä pihassa, sellainen pitää saada nytkin! Edellisen kodin päärynä oli todella satoisa, oksat aivan taipuivat hedelmien painosta. Lajike taisi olla Pepi jos en ihan väärin muista.

Terassia reunnustavissa betonialtaissa oli suurin osa perennoista. Yli kymmeneen metriin allasta mahtui paljon erilaista, ja kukinta jatkui keväästä syksyyn. Näihin altaisiin olin tosi tyytyväinen. Uuden talon terassin reunaan oli piiretty samanlaiset altaat, mutta päätimme jossakin vaiheessa luopua niistä. Voi olla että jonkunlainen allas terassin reunaan kuitenkin tulee, ehkä puurakenteisena tai ainakin pienempänä? Siellä on sen verran enemmän tilaa puutarhassa, että on hieman turhaa änkeä istutuksia kalliisiin altaisiin. Katsotaan, tässä asiassa saatan vielä muuttaa mieleni moneen kertaan! 

Pionit on tulossa ehdottomasti uuden pihan isoksi osaksi, haluan niitä paljon ♥ Pihan pääsuunta on länteen, eikä valo ole aivan optimaallinen pioneille, mutta sain niille lohkaistua osan kasvimaasta etelänpuoleista päädystä. Muutama vuosi pitänee vielä odotella että saan nauttia kukkaloistosta pionipenkissä, mutta hyvää kannattaa odottaa!

Instagramissa jo mainitsinkin, että haluan myös lumipalloheisiä pihaan. Se oli vanhassa kodissa ihana, ja kasvoi muutamassa vuodessa kuitenkin aika kivan kokoiseksi. Tämä on yksi mun suosikkeja!

Piippuköynnös on ollut minulla jo molempien edellisten talojen pihoissa, ja haluaisin perinteen vuoksi sen tuonne uuteenkin laittaa. Paikka on vielä mietinnässä, mutta koska tuo tykkää varjoisasta, on sijoitus helpohko varmasti löytää. Jos ei muuta niin jonkun ison männyn runkoa pitkin kasvamaan? Menisiköhän tuo maata pitkin, jos laittaisikin maanpeitteeksi? En ole koskaan sellaisena tätä nähnyt, mutta pitääpä selvitellä.

Puutarhan värit tekee niin hyvää, ihan jo näin kuvien kauttakin nautittuna! Onneksi on pian kesä, ja vihreyttä saa nauttia muutoinkin kuin omassa puutarhassa. Tämä kesä menee ehkä vähän haaveillessa, ja samalla kääntelen isoja kiviä rautakangella. Se on uuden pihan kantava teema, kiviä on todella paljon, juuri muuta ei maassa olekaan. Onneksi kivistä saa hienoja elementtejä, kun jaksaa vaan käännellä!

Tähän loppuun kaivoin vielä pari kuvaa meidän ekan talon pihasta. Se oli vielä pienempi mutta ihan soma myös. Joskus kävin ajamassa sieltä ohi, ja huomasin ainakin Tuurenpihlajan ja omenapuun kasvaneen tosi suuriksi! Kukkiva pensasaita oli sieltä poistettu kokonaan ja korvattu lauta-aidalla. Minne lie päätyneet juhannusruusut, valkoiset syreenit ja norjanangervot? Voi kunpa kaikki vanhat pihat ja kasvit saisi aina mukaansa muuttaessa! Huomaan, että edellistä taloista en ole juurikaan kaivannut itse taloja, mutta monia kasveja ikävoin. Niiden hoito on kuitenkin pitkäjänteistä työtä aina sopivan taimen ja kasvupaikan miettimisestä istutukseen, vuosittaiseen hoitoon, lannoitukseen ja kasvatukseen. Ei ole ihme että niihin kiintyy ♥

Puutarhahaaveiden parista toivotan teillekin hyvät vaput!

Joulukuuset blogissa vuodesta 2011

Näin joulukuun kunniaksi voi jo vähän ottaa joulun aiheita esille. Luin blogisisko Essin kivan koosteen omista blogivuosien joulukuusista, ja päätin tehdä saman perässä. Kiitos siis ihanasta ideasta sinne Esmeraldas-blogin Essille! Samalla tuli kaiveltua esiin vanhoja kuvia, ja hauska huomata miten paljon muutoksia onkaan tapahtunut niin kodeissa kuin asukkaissakin :-)

2011

Ensimmäisen blogivuoden kuusi oli vanhan kodin olohuoneen nurkassa vähän ahtaan oloisesti. Muistaakseni syy oli se, että viereinen lasikuisti oli vielä rakentamatta. Koristeina oli omatekoisia koristeita, joitakin vanhoja perittyjä, ja kauniita Kalevala Korun messinkikoristeita. Apuna minulla oli pieni nuhainen tonttu, joka olikin silloin tosiaan noin pieni! Nyt tuo sama minimies pelaa jääkiekkoa ja on paljon isompi... Tuon joulun tunnelmia näkee tästä postauksesta.

2012

Seuraavana vuonna kuusi oli jo päässyt lasikuistille, joka olikin sille paljon parempi paikka. Osasyynä taisi olla eräs sinä vuonna syntynyt tyttövauva, jonka ulottumattomiin kuusi oli hyvä saada ovien taakse. Koristeissa teemana taisi olla all in, eli laatikoista mätettiin kuuseen kaikki pallot mitä löytyi. Ehtiihän niitä harmonioita sitten myöhemminkin :-D Tuon joulun tunnelmat löytyy täältä.

2013

2013 tonttujen määrä oli kasvanut taas yhdellä, mutta kuusi oli silti päätetty laittaa olohuoneen puolelle. Ilmeisesti edellisen vuoden vauva oli jo sen verran tolkuissaan ja tuorein tulokas taas niin pieni ettei vielä mahtanut puulle mitään. Koristeissa mentiin edelleen punaisilla omenoilla, ja sen kaveriksi kaikenlaista kiiltävää. Lapsosten ja äidin toiveet koristeissa eivät ole juuri koskaan kohdanneet :-D Kodin sisustus näyttää yllättävän tummalta kuvissa, ja niin se taisi kyllä ollakin. Värikäskin tuo koti oli, paljon enemmän kuin tämä nykyinen. Ja ahdas kahdeksalle, sekin välittyy kyllä kuvista.

2014

Tämä joulu ja joulukuusi oli viimeinen tässä kodissa. Mielessä oli jo rakenteilla oleva uusi talo, ja tänne vartavasten suunniteltu paikka isolle joulukuuselle. Vanhan kodin viimeinen kuusi oli jo hieman hillitympi koristeiltaan kuin edelliset, ja koristeet olivat omatekemiäni keramiikkakoristeita. Nuo samat on käytössä edelleen, ja tulevat luultavasti tämänkin vuoden joulukuuseen. Tuosta joulusta minulla ei ole juurikaan muistikuvia, kertonee jotakin elämäntilanteesta rakentamisen pyörteissä.

2015

Ensimmäinen joulu uudessa kodissa! Joulukuusi oli tosi iso, noin kolmemetrinen, kuten jo edellisenä vuonna haaveilimme. Löysimme tarpeeksi suuren kuusen paikalliselta myyjältä. Tämä kuusi oli kasvanut Porvoon saaristossa, eli aika läheltä tuotu. Perheen tuoreimman tulokkaan, eli kissanpennun vuoksi kuusi oli sidottu narulla latvasta pystyyn, ja luulempa että tänä vuonna tuo sama niksi tulee taas käyttöön. Koristeissa jatkettiin edellisen vuoden teemalla, mutta ison kuusen myötä huomasimme että valosarjoja pitää olla kaksi, yksi ei riittänyt kuin puolikkaaseen puuhun.

2016

2016 paluun tekivät kiiltävät pallot. Punaista on ollut ripaus mukana kuusiemme koristeissa aina, ja niin nytkin. Myös musta on ollut monen vuoden väreissä mukana, ja tässä vuoden 2016 kuusessa myös kulta. Kuuseksi löytyi hieman kapeampi yksilö kuin edellisvuonna, ja koristelijatkin mahtuu paremmin töihinsä ympärille. Tuon joulun tunnelmiin tästä linkistä.

2017

Kuusi jatkaa tutulla paikallaan olohuoneen nurkassa. Tuo paikka oli tosiaan pohdittu jo rakennusvaiheessa joulukuusen paikaksi, ja nurkkaan on laitettu lattianrajaan myös pistorasia kuusen valoille. Meillä on ollut pari kertaa toinen pienenpi kuusi parvekkeella, mutta sisällä ei muista loogisia paikkoja kuuselle oikein ole. Nyt tänä vuonna alkaa tulla myös haasteeksi se, että viherkasvit ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei niitä pysty enää siirtämään kuusen tieltä muihin tiloihin, koska ottavat kattoon kiinni. Pitänee keksiä tähän joku ratkaisu lähiviikkojen aikana!

Vuoden 2017 joulu oli tunnelmaltaa erikoinen ja väsymyksen värittämäkin. Olin juuri irtisanoutunut työstäni, ja aloittamassa vuoden vaihteessa yrittäjänä. Vuorotyö oli tehnyt tehtävänsä, ja palautuminen oli vasta alkamassa, ja jouluvalmistelutkin olivat jääneet työkiireiden vuoksi ihan viimeisille päiville. Joulu siitäkin kuitenkin saatiin, ja tunnelmia löytyy täältä.

Meillä joulukuusissa toistuu vuosittain yksi selkeä teema. Meillä on aina aito kuusi, enkä voisi kuvitellakaan muovikuusta. Kuusi on ollut myös kotimainen, sitä perinteisempää mallia. Joinain vuosina olen hetken harkinnut pidempineulaista pihtaa, mutta aina päätynyt metsäkuuseen ihan jo tuoksun takia. Ulkolaisia kuusia vähän vierastan siksi, että miksi ostaa kaukaa tuotu kun läheltä tuotujakin, kotimaisia kasvattajia tukevia on tarjolla?

Kuusen koristeissa ei tule isoja muutoksia  enkä niitä kaipaakaan. En halua ostaa uusia koristeita joka vuosi vain vaihtelun vuoksi, paljon kestävämpää on mennä suunnilleen samoilla ja joitain pieniä mausteita mukaan vaihdellen. Samalla syntyy perinteitä, joita lapset muistavat varmasti vielä aikuisenakin. Osa koristeista on niinkin vanhoja, että ne ovat omasta lapsuudestani peruja. Iso osa on myös omatekemiäni, siellä on keraamisten diy-koristeiden lisäksi myös puuhelmistä tekemiäni, ja tänä vuonna haaveissa on tehdä vielä olkikoristeita itse. Saapa nähdä ehdinkö!

Tämän vuoden joulukuusi on luultavasti vielä metsässä kasvamassa, mutta pikkuhiljaa tässä voi alkaa virittäytymään tunnelmaan. Mitään valmisteluja en ole tämän joulun suhteen muutenkaan vielä tehnyt, paitsi joulukortit on tilattu ja tulleetkin. Niissä siis kerrankin ajoissa! Onneksi ei ole vielä kiirettäkään.

Onko teillä perinteitä joulukuusien koristeissa? Mitä värejä suositte, löytyykö joulun punaista, vai modernimpia värityksiä? Suunnittelu on usein lähes yhtä mukavaa kuin toteutus, ja itse haaveilen tosiaan niistä olkikoristeista. Palataan siis aiheeseen, kun tämän vuoden kuusi on tuvassa!

Valkovuokkometsässä

Viime vuonna valkovuokkojen aikaan ehdin jo surra ja haikeilla edellisen kodin ympäristöä, se kun oli eka kevät tässä kodissa. Meillä kasvoi vanhan kodin takana metsässä paljon valkovuokkoja, ja ne näkyivät ihanasti myös keittiön ikkunasta sisään. Toki huomasin pian, että tämänkin kodin lähistöllä kasvaa vuokkoja runsaasti, mutta ei ihan niin pihapiirissä kuitenkaan. Muutenhan täällä on luontoa ympärillä aivan eri mittakaavassa kuin Helsingissä. Lähistöllämme on merenrantaa, luonnonsuojelualuetta, ulkoilureittejä ja vaikka mitä tarjolla. Naapurimme vinkkasi myös tästä yhdestä alueesta, ja että täällä kasvaa keväisin upeasti valkovuokkoja. Viime vuonna vuokkoaika ehti mennä ohi, emmekä piipahtaneet täällä juuri silloin, mutta nyt pieni metsäretki sopi päivän ohjelmaan mainiosti. Ja kyllä, nyt koen, että vanhan kodin vuokoille on löytyt korvaaja, vieläpä moninkertaisesti! Kuljin pitkin vuokkomerta sellainen sydämetsilmissä-emoji-ilme naamallani, ja napsin kuvia kunnes akku meni tyhjäksi :-D Vihdoin tuntuu siltä, että olemme kotiutuneet tänne kunnolla, eikä edes keväiset vuokot saa enää haikailemaan menneeseen. 

Alueella on myös pieni kallio, josta tiirailimme kiikareilla lintuja ja muuta merellistä tunnelmaa. Ilma oli tosi lämmin, ja ihan aidosti keväisen tuntuinen. Pienimmät tohkeilivat kimppujensa kanssa, ja saimmekin ihanat kukkameret tuotua kotiin maljakoihin muistoksi retkestä. Ihana tapa viettää äitienpäivää!

Ihanaa ja rauhallista äitienpäivän iltaa kaikille, olitpa sitten äiti itsekin, tai jonkun lapsi ♥

Blogin 6v synttärit! Muisteloa menneistä vuosista.

Blogin ensimmäisestä merkinnästä on tänään kulunut kuusi vuotta. Se alkaa olla jo aika pitkä siivu elämää jota olen tänne tallettanut ja kanssanne jakanut. Elämässä on ollut melkoista haipakkaa, ja on tavallaan ihan hyvä että edes jostain voi käydä tarkistamassa että mitä tulikaan tehtyä :-) Ensimmäiset kuukaudet blogi päivittyi Vuodatus-sivustolla, mutta aika pian keväällä 2011 siirryin tänne bloggeriin. Vuosiin on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. On rakennettu taloja, synnytetty lapsia, juhlittu ja vietetty arkea. Välillä on pääosassa olleet lasten puuhat, välillä enemmän sisustus, käsityöt tai raksa. Monet kerrat olen pohtinut, että nytkö kaikki on sanottu ja kuvattu, vieläkö jaksan pitää tätä blogia? Aina olen tänne kuitenkin palannut, koska tämä on rakas harrastus, ja koen saaneeni tätä kautta niin ihania tuttavuuksia ja jopa ystäviäkin. Jotkut kommentoivat vuodesta toiseen, ja vaikka emme ole koskaan tavanneet, tuntuu kuin olisimme vanhoja tuttuja. Monia lukijoista olen sittemmin tavannutkin, ja varsinkin muista bloggareista olen saanut porukan johon voin kokea aidosti kuuluvani. Postauksia tällä alustalla olen julkaissut 1046. Kävijöitä on ehtinyt olla melkein puoli miljoonaa (!). Aikamoista.

Otin tähän muutamia kuvia kaikilta vuosilta, ja voi sentään tätä muistojen määrää <3 Vuosilukujen kohdalla on myös linkit aiempiin vuosikatsauksiin näiltä vuosilta, eli niistä löytyy vielä lisääkin vanhoja kuvia.

2011

Olimme juuri muuttaneet uuteen taloon, laitoimme pihaa, rakensimme varastoa. Vietimme uuden talon tupareita ja esikoisen rippijuhlia. Totuttelimme omakotielämään, ja saimme nauttia mm. todella lumisesta talvesta ilman kaupungin aurausta, koska alue oli vielä niin kesken. Opin todella rakastamaan lumitöitä :-)

2012

Paljon ompelua, keväällä uusi vauva <3 Pikkupojat aloittivat kerhon. Elämä oli värikästä, ja siihen tuli lisänä paljon pieniä mekkoja.

2013

Jäädytettiin tulppaaneja, ommeltiin lisää. Rakennettiin yläkertaan vessa, ja siitä tulikin tosi kiva. Syksyllä saatiin taas vauva <3 Rakkautta riitti, oltiin väsyneitä mutta onnellisia. Tiesimme että jotakin tulee seuraavana vuonna muuttumaan. Harkitsin vakavasti blogista luopumista.

2014

Nautittiin vihdoin reheväksi käyneestä pihasta. Ihailtiin kasvavaa kuopusta. Tiedettiin, että kesä tulee olemaan viimeinen tässä kodissa. Uusi tontti hankittiin syksyllä, ja uuden talon rakentaminen alkoi loppuvuodesta.

2015

Raksaa, raksaa, raksaa. Aika vähän elämään mahtui alkuvuonna muuta. Keväällä pidettiin vielä esikoisen ylioppilasjuhlat vanhassa kodissa, ja sen jälkeen pakattiin tavarat pikavauhdilla muuttokuntoon. Kesäkuussa muutimme uuteen taloon, ja hyvästelimme suurella haikeudella vanhan kodin ja sen puutarhan. Haikeuteen ei voinut jäädä pitkäksi aikaa, koska uudessa talossa piti kääriä hihat ja alkaa taas tekemään pihaa ja rakentamaan puuttuvaa varastoa. Ensimmäiset pari viikkoa uudessa kodissa menivät taloa maalatessa, multaa levittäessä ja pakoillessa vesivahinkoa (!) joka ilmeni melkein heti muuton jälkeen. Elokuussa pidimme kuitenkin suunnitellusti ison tytön rippijuhlat, saateltiin pienistä lapsista isoin ekalle ja seuraava eskariin. Sen jälkeen alkoi pulssi vihdoin hieman laskea. Perheeseen tuli pieni karvainen jäsen, eli kissanpentu Molli.

2016

Koetettiin toipua edellisestä vuodesta. Tähän menikin melkein koko vuosi. Jatkettiin varaston rakentamista, tehtiin hiekkalaatikko, juhlittiin tupareita, nautittiin arjesta. Saateltiin toinenkin pikkuisista koulutielle. Aloitin sisustussuunnittelijan opinnot, ja se tuntui olevan askel juuri oikeaan suuntaan.

2017

Tämä vuosi on vasta alussa. Mitä kaikkea se vielä tuokaan tullessaan? Mieli on avoin, ja toistaiseksi blogi saa jatkaa muistojen tallentamisen paikkana :-) Seitsemän vuotta on kuulema blogin elinkaari, jännityksellä jään seuraamaan miten tämä etenee. Ainakin olen kehittynyt kuvaajana todella paljon, ja siitä saan kyllä kiittää blogia ja tätä harrastusta.

Kiitos blogin pitkästä historiasta kuuluu ennenkaikkea teille! Kiitos että olette, luette, jätätte kommentteja, tuette. Kiitos. Järjestän lähiaikoina synttäreiden kunniaksi arvonnan, pysykäähän siis kuulolla!