Alvar Aalto museo

Jyväskylän reissuun saatiin mahtumaan myös visiitti Alvar Aalto museossa. Minua kiinnostaa arkkitehtuuri, historia ja huonekalumuotoilu, ja tuolla oli tosiaan yhdistettynä noita kaikkia. Oli mielenkiintoista nähdä esimerkiksi tuo masiivipuisen jalan taivutus vaiheittan, sekä monia Aallon luonnoksia. Monet hänen suunnittelemistaan kalusteista ja lampuista ovat tälläkin hetkellä aivan huippusuosittuja, eli ainakin ajattomuus on ollut yksi hänen vahvuuksistaan. Lisäksi Viipurin kirjaston restauroinnista näytetty video sekä kuvamateriaali kiinnosti minua kovin, oman alani aiheita kun ovat. Rakennus itsessäänkin oli kiinnostava, ja erityisesti pidin siitä miten valo kulki tiloissa.

Mikäli tämä aihepiiri kiinnostaa ollenkaan, suosittelen kyllä Jyväskylässä liikkuessa piipahtamaan tuolla. Museon kupeessa oli vielä pieni kauppa, jossa oli myynnissä valaisimia, kankaita, julisteita ja pienesineitä.

Asuntomessuraportti 2014

Asuntomessukuvia tulee nyt vähän joka puolella vastaan, mutta aina niissä on jotain erilaistakin. Tässäpä muutama yksityiskohta joita minun silmiini osui, ja sattui kamerallekin tallentumaan. 

Lähdin messuille sillä mielellä, että ahmin ahnaasti ideoita sillä tänä vuonna aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan. Silti en löytänyt juurikaan ihan kokonaan uusia juttuja joita olisin kuvitellut siirtäväni meille tulevaan taloon joko rakennukseen itseensä tai sisustukseen. Oikeastaan Villa Elissan raakalautakatto oli ainoa sellainen yksityiskohta mitä en ollut ennestään ajatellut mutta voisin vaikka käyttääkin meillä. Sisustuksista löytyi ilahduttavan erilaisia värityksia ja tyylejä, uskon että niistä löytyi "jokaiselle jotakin".

Siellä täällä eri taloissa pisti silmään aika huono työn jälki. Messurakentaminen on kai aina hieman taistelua aikaa vastaan, ja paikoin se näkyi aika selkeästikin.Messujen antina sain moniin jo valmiisiin päätöksiini vahvistuksen, että juuri niin tehdään kuin ollaan suunniteltukin. Keittiöt olivat melkein kaikki vetimettömiä ja musta-valkoisia. Sellaista mekin ollaan laittamassa, eli ainakin ollaan ajan hermolla ;-) Portaita ja kaiteita olin päättänyt katsella, mutta niistä en kyllä löytänyt uusia ideoita. Toisaalta sain yhden porrassuunnittelijan yhteystiedot. Monissa taloissa oli käytetty lasiliukuovia terasseille, ja niitä oli mukava nähdä paikan päällä, koska sellainen meillekin uuteen taloon tulossa. Nähtävästi me oltiinkin jo napsittu monet tämän hetken muotijutut suunnitelmiin ennen messuja :-D

Reissu oli tosi kiva, ilmat vaihteli paahtavasta helteestä hurjaan ukkoseen. Käväistiin tänään ennen kotiinlähtöä vielä Alvar Aalto-museossa joka oli ihan kiinnostava paikka, siihen palaan vielä ihan omassa postauksessaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Talostakoti

Muistan kuin eilisen päivän sen hetken, kun näin lehdessä pienen ilmoituksen seuraavana keväänä haettaviksi tulevista tonteista. Huusin toiseen huoneeseen miehelle, että hei, me muutes rakennetaan talo! Eipä ukkoparka tainut vielä silloin tajutakkaan minkälaiseen sambaan tuo lausahdus meitä veisi. Siitä hetkestä on pian kuusi vuotta. Siitä, että saimme tietää tontin saamisesta, on noin viisi vuotta. Ja siitä kun muutimme lopulta tähän työllä, ja todella myös tuskalla rakennettuun taloomme, on noin neljä vuotta. Aika pian muuton jälkeen aloitinkin blogin, ja sille tuli luontevasti nimeksi Talostakoti. Sitähän siinä koetettiin parhaillaan tehdä. Ensin tehtiin talo, ja sitten siitä tehtiin koti. Ja siitä tulikin lopulta hyvä koti. Oikein hyvä.

En olisi ikinä uskonut silloin kuusi vuotta sitten, enkä vielä moneen hetkeen sen jälkeenkään, että eilinen päivä joskus koittaisi. Mutta se koitti. Haluan uskoa että asiat menevät elämässä juuri niinkuin on tarkoitettu, vaikkei se aina siltä tuntuisikaan. Monissa asioissa isomman kuvan, kokonaisuuden, näkee vasta jälkeen päin. Että näinhän sen kuuluikin mennä!

Eilen pistin nimeni paperiin, ja sillä paperilla tästä talosta tulee aikanaan toisten ihmisten koti. Talostakoti. He tekevät talosta uudestaan kodin. Talot ovat kuin ruumiita, ja asukkaat niiden sielu. Talo tarvitsee ihmisensä, ei talon ole hyvä olla yksinään. Tämä talo saa uuden sielun, uudet omat, hyvät ihmiset. Toivon, että heidän yhteiselonsa on pitkä ja onnen täyteinen!

Eilen illalla kun Talo, se ihan itse suunniteltu ja rakennettu, hiljeni päivän hälinästä, istahdimme miehen kanssa alas ja kaadoimme itsellemme lasit shampanjaa sekä skoolasimme. Ihailimme hetken kättemme töitä. Totesimme yhteen ääneen, että hyvin tehty rakas, onneksi olkoon. Luopuminen on vaikeaa, ajatuksena jopa lähes mahdoton. Melkein kuin omasta lapsestaan pitäisi luopua, noin verrannollisesti. Silti meillä siintää mielikuvissa se uusi talo, ja siitä tuleva tilavampi koti. Se isompi kuva. Ja se vaatii luopumista ensin. Luopumisen tuskaa lievittää onneksi se, että saamme muuttaa täältä suoraan uuteen kotiimme, ilman väliaikaista raksa-asumusta. Millään muulla tavalla en olisi ehkä tähän edes pystynyt. Nyt minulla on vielä hyvää aikaa jatkaa surutyötäni, ja uskon että lopulta pystyn lähtemään täältä hyvillä mielin. Itkemättä en kyllä lupaa olla kun oven viimeisen kerran kiinni painan...

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Elämä kantaa kyllä.

Uudistettu Jukkaheppa

Juhannusreissulla meille tarttui mukaan vanha Jukka-keinuhevonen. Äitini alkaa olla melkoinen kirppishaukka löytämään näitä minun toivomiani juttuja! Tästäkin oli ollut puhetta jo keväästä asti, ja nyt oli sitten osunut kohdalle. Vähän hepo oli reppanassa kunnossa, käsikahvoistakin toinen oli korvattu "sinnepäin" vuollulla kepillä ja tiiviisteenä oli vessapaperia. Kädensijojen ja jalkariman päitä oli järsineet pienet hampaat, kenties jonkun lemmikki joskus? Tai käyttäjä itse :-D Joka tapauksessa nuo osat oli hyvä vaihtaa. Jätin ne alkuperäisen Jukka-hepan tapaan puunvärisiksi. Muut pinnat hioin ja maalasin neljään kertaan varastosta valmiiksi löytyneellä keltaisella Miranolilla. Ai että tulikin taas hieno polle! Mahtavan ajaton lelu tämäkin, ei uskoisi että valmistus on aloitettu jo vuonna 1947. Voisi olla ihan tämän päivän luomuskin!

Helppo ja edullinen hiekkalaatikko

Meillä on ollut jo pitkään puhetta että pitäisi laittaa pihalle hiekkalaatikko, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. Aamulla mies ehdotti että olisikos tänään hiekkalaatikkopäivä, ja sitten vaan tuumasta toimeen! Meillä oli valmis suunnitelmakin jo, eli aioimme tehdä hiekkiksen istutuslaatikkoon, joka on sitten hiekkalaatikkovaiheen mentyä ohi monikäyttöisempi esimerkiksi kukkalaatikkona. Ja huomattavasti edullisempi, kuin rimpuloimmatkaan valmiit hiekkalaatikot!

Käväisin rautakaupasta hakemassa istutuslaatikon, palan suodatinkangasta, ja kuusi säkillistä leikkihiekkaa. Hinnaksi tuli yhteensä kaikkineen noin viisikymppiä. Mallailtiin paikka johon laatikkoa olimme kaavailleet, ja siitä poistettiin nurmikko ja hieman maata sen alta. Suodatinkankaasta leikattiin sopiva pala, ja se kiinnitettiin reunoistaan nitojalla laatikon sisäpuolelle. Kankaat reunat jätettiin noin puoleen väliin lautaa, jotta hiekka vielä peittää sen, eikä kangas jää rumasti näkyviin. Sitten vaan hiekat säkeistä laatikkoon, lelut esiin ja leikkimään!

En nyt äkkiseltään keksinyt muuta laittaa tuohon nurmikon ja laatikon reunan väliin, niin kippasin siihen varastosta löytyneen puolikkaan pussin koristekiviä. Luultavasti nuo hienot kivet katoavat tuosta aika äkkiä leikkeihin, mutta sepä ei haittaa, jos niistä tulee vaikka hiekkaleikkien timantteja tai herkullisia jääpullia :-) Keksin siihen sitten jotain muuta tilalle jos tulee tarvis. Nyt pitää vielä nikkaroida jämälaudoista (joita meillä piisaa) jonkunlainen kansi tuohon, ettei hiekka kovin roskaannu. *edit: tokihan niistä jämälaudoista olisi voinut tehdä koko hiekkalaatikonkin, mutta tässä kohdassa haluttiin päästä vähän helpommalla eli ilman sirkkeleiden ja muiden esiin repimistä, ja kun tuo laatikko itsessään ei ollut tosiaankaan kovin kallis. Enemmän maksoi hiekat ;-)

Mukavaa lauantai-illan jatkoa :-)