Kodikkain nurkkaus meillä?

Sisustamisessa moni tekee valintojaan aika fiilispohjalta. Makuja ja tyylejä on lähes yhtä monta kuin sisustajiakin. Samanhenkisten kanssa on mukava joskus vaihtaa ajatuksia, ja päädyimme pienellä bloggaajaporukalla keskustelemaan facebookin kautta. Samalla heräsi ajatus, että olisi kiinnostavaa jos eri blogeista voisikin joskus lukea samasta aiheesta, ja näin saada samaan teemaan erilaisia näkökulmia. Päätimme ottaa kuukausittain vaihtuvan aiheen, ja tämän aiheen meille emännöi Suvi Valkoinen Harmaja-blogista. Sieltä voitte myöhemmin käydä lueskelemassa kootusti koko porukan mietteitä kodikkuudesta.

Kun kysymyksenä oli, että mikä on kotinne kodikkain nurkkaus, piti oikein miettiä hetki. Vaihtoehtoja olisi ollut useampiakin, aika onnekas tilanne siis! Päädyin olohuoneen sohvannurkkaan, ja olin sen jo kuvannutkin, kun vaihdoinkin nurkkausta vielä lennossa. Julistankin kodikkaimmaksi nurkkaukseksi vähän yllättäen työhuoneen ja tietokonepöydän ympäristön. Ei ehkä se yleisin valinta, eihän läppärit ja tulostimet ym ole kovin esteettisiä esineitä :-D Tykkään silti tästä nurkkauksesta ja sen tunnelmasta, tässä koneella nytkin kun naputtelen. Pohdin, että mikä sitten tekee tilasta, kodista tai vain yhdestä nurkkauksesta kodikkaan? Tämä on taas niitä fiilispohjaisia juttuja, ja usein tuo tunne syntyy monen asian summana. Omassa kodissani huomaan kuitenkin olevan muutama seikka joita voisin nimetä kodikkuuden avaimiksi. Yksi on viherkasvit, niitä meillä on jokaisessa huoneessa. Toinen on se, että esineillä on tarina. Tässäkin nurkkauksessa ympärilläni melkein kaikilla esineillä on aika kiinnostava tausta, aika harva esine on vain tylsästi ostettu kaupasta ja kannettu kotiin.

Omatekemäni keraaminen amppeli, ja taustalla yhden lapsen aikoinaan tekemä piirros edellisestä kotitalostamme. Kukkakin ehti kertaalleen kupsahtaa, mutta sain sen elvytettyä takaisin eloon :-D

Jos ihan luettelen, niin pöytä on äitini meille kierrätyskeskuksesta tuoma, sen piti olla vain tilapäisenä apupöytänä viimekesäisissä rippijuhlissa, mutta päätyikin tietokonepöydäksi. Maalatakin se pitäisi, mutta ei ole vielä ollut aikaa (kahvikupin renkulatkin jätin autenttisuuden nimissä pyyhkimättä). Lamppu on löytö roskalavalta, Tapiovaaran Fanett-tuolin ostin edellisen kodin lähellä olleen vanhan talon kuolinpesän pihakirppikseltä. Seinällä on lasten kuvia ja muutama printti joihin liittyy muistoja. Viereinen iso liinavaatekaappi on tori.fi kautta löytynyt edellisen kodin makkariimme vaatekaapiksi. Pöydällä oleva pirteä kynä on matkamuisto miehen kanssa tehdyltä Ruotsin reissulta, ja pöllön on isoäitini maalannut joskus posliinimaalauskurssilla. Pöydän alla on opiskelureppuni jonka olen itse tehnyt. Oman lisänsä huoneen tunnelmaan tekee lapsuudessa saamani piano, jonka isäni on minulle kunnostanut, se ei nyt valitettavasti näy kuvissa mutta on tuossa ihan vieressä. Myös maisema auttaa viihtymään, viereisestä ikkunasta aukeaa näkymä terassillemme, ja taustalla olevaan metsään sekä pellolle. 

Tälläistä tänään, sateisena maanantaina. Minkälaisista palasista teidän mielestänne kodikkuus tilassa koostuu? Onko se täydellisen harmonisesti yhteensointuvat esineet, tilan värit, vai jotakin ihan muuta?

 Ihanaa uutta viikkoa kaikille, aika monella taitaakin olla loma?