Töihinpaluu

järvimaisema

Meillä alkoi tänään ihan toisenlainen aika elämässä. Minulla oli ensimmäinen työpäivä lähes yhdeksään vuoteen. Kotiäitivuodet olivat antoisia, raskaita, monipuolisia ja vaikka mitä, mutta nyt oli oikea aika taas muulle. Lapsilla on pehmeää laskua, kun mies lomailee ja on nyt heidän kanssaan kotona, mutta elokuussa alkaa pienimmilläkin ensimmäistä kertaa päiväkoti. Pikkupojat menevät kuukauden päästä kouluun, toinen ekalle ja toinen tokalle. Tyttöteinillä alkaa lukio. Iso poika huitelee jo maailmalla valmiiksi. Pian on siis aika, jolloin täältä kotoa lähtevät kaikki jonnekin aamusella, kuka mihinkin suuntaan. Mietittiin tuossa, että tokaluokalle menevänkään lapsen elämässä en ole koskaan ollut töissä. Mitenköhän kauan menee perhellä sopeutua muutokseen? Tai minulla itselläni? Paristakin suunnasta olen saanut toivotuksia ihanista ja rauhallisista kahvi- ja lounashetkistä, ja kieltämättä onhan se aika eksoottista :-D Sitä on jo niin tottunut siihen. että ruokaa pitää laatia ja sen jälkiä korjata viisi kertaa päivässä. Ruokailujen aikana yleensä vähintään yksi lapsista saa hepulin, oli syynä sitten väärän värinen lautanen/lasi/haarukka/sää tai esimerkiksi väärä ajoitus koska leikki kesken. Tai se maitolasi kaatuu. Miten se aina kaatuukin? 

Viimeiset päivät kotiäitinä kuluivat aika perushommissa, vähän pihajuttuja, raksahommia, kotitöitä, puistossa leikkimistä ja mustikoiden poimimista. Viikonloppuun mahtuivat myös rakkaan ystävän polttarit, ja niiden yhteydessä kävin järvessä uimassa. Tajusin etten ole tainut uida kolmeen vuoteen, nuorimman odotusaikojen jälkeen. Oli ehkä jo aikakin. 

Ihanaa arkista viikkoa kaikille, itse koetan saada mieleni taas työ-asentoon, ja anoa työkavereilta ymmärrystä jos se hetken kestää :-)

14 kommenttia

  1. Onnea uuteen elämään!
    Eipä ole sinunkaan viimeinen(kään??) kotiäitivuotesi ollut ihan pelkkää lattelöllöttelyä ;) Vaikka ei se tuolla lapsiluvulla ole toki mahdollistakaan. Itsellä on syyskuussa edessä töihinpaluu tällä kertaa 2 kotivuoden jälkeen ja tunnelmat ovat voittopuolisesti hyvät ja positiivisetkin, mutta myös vähän ristiriitaiset: missä välissä mä enää ehdin mitään ns. ylimääräistä ja tärkeää hääräilyä, duunailua ja tuunailua? Extempore-puistoilua, muistipeliä tai lehdenlukua? Elämää?
    Mut kyllä siitä sitten taas hyvä tulee! :)

    Teillä on ihana koti ja sulla on kiva blogi - enkä yhtään ymmärrä missä välissä ehdit kaiken!!


    Jessy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jessy :-) Juu ei näinä vuosina ole tarvinut toimettomana makoilla, kun on tosiaan ollut monta pientä ja kaksi taloakin ollaan kotiäitiyteni aikana rakennettu :-)
      Itse pohdin myös, että miten sitä sitten enää ehtii mitään muuta tehdä, mutta ainakin tänään sain töiden jälkeen tehtyä vielä vaikka mitä, eli ehkä toivoa kuitenkin on :-) Kivaa töihinpaluuta sinullekin!

      Poista
  2. Tsemppiä uuteen arkeen :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan tässä vähän totuttelemista :-)

      Poista
  3. Suuri muutos teillä onkin edessänne. Kyllä se siitä alkaa sujumaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti alkaa sujumaan, ainakin nämä pari päivää on vielä olleet ihan lupaavia :-)

      Poista
  4. Kyllä se varmasti lähtee hyvin sujumaan. Oma aikansa se vie kun rytmi saavutetaan se helpottaa.

    VastaaPoista
  5. Mitä teet työksesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisustuksen ja pintamateriaalien parissa olen :-)

      Poista
  6. Tsemppiä, tsemppiä! Meilläkin on sama homma edessä elokuussa - viiden ja puolen kotiäitivuoden jälkeen.

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!