Kaiken takana on nainen?

Sain Talo Luckin emännältä haasteeksi kertoa perheemme sisäisestä työnjaosta sisustusasioissa. Että onko jako kenties perinteinen vai jotakin ihan muuta?  Kiitos haasteesta! Linkki alkuperäiseen postaukseen on tässä. Kuvituksena tässä yllä viikonloppuna Lidlistä ostamani kiva kasvi Tähkämaija (Calathea crocata).

Kysymykset olivat seuraavat: 

1. Osallistuuko puolisosi sisustuksen suunnitteluun? 

No, vastaus on tavallaan helppo. Meillä työnjako on sekä erittäin perinteinen, että varsin tavanomaisesta poikkeava. Perinteinen siltäosin, että sisustus on hyvin pitkälti minun käsissäni. Poikkeavaksi työnjakomme tekee se, että myös molemmat rakennusprojektimme ovat olleet lähes kokonaan minun vastuullani. Tähän on moniakin syitä, mutta suurin on se, että minä olen meidän perheen aikuisista se, jolla on sekä koulutuksen, että työn kautta kosketuspintaa rakennusalaan. Eli minulla pysyy paremmin vasara kädessä, jos niin voi sanoa. Toki mies on ensimmäisen talon rakentamisen aikana hankkinut itselleen ison tukun uusia taitoja, eikä ole ollenkaan kädetön tekemään käytännön hommiakaan, mutta edelleen päävastuu on minulla. 

2. Jos vastasit ei: Toivoisitko puolisosi osallistuvan enemmän kodin sisustukseen? Ja jos toivot, miten haluaisit hänen osallistuvan?

Koska vastasin ei, niin nämäkin kysymykset koskevat minua. En oikeastaan toivo. Nykyinen systeemimme on todettu oikein toimivaksi, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Saan mieheltä mielipiteen jos sellaista pyydän, mutta tiedän, että hän luottaa minun ratkaisuihini, ja uskallan tehdä isojakin päätöksiä tarvittaessa myös yksin. Yhteisymmärrys aiheesta on molemminpuolista. Toki jos olisimme ostamassa vaikka sohvaa, menisimme katsomaan niitä yhdessä koska se olisi mukavampaa niin. Ikeakalusteiden kasaamisessa mieheni on erittäin lahjakas!

3. Eroaako makunne toisistaan?

Siltäosin kyllä, että mies on aika tyytyväinen melkein mihin vain. Mutta toisaalta hän osaa arvostaa hyvin laitettua tilaa ja kaunista kotia. Itseltään häneltä kuitenkin puuttuu siihen vaadittava visiointikyky.

4. Riitelettekö sisustusratkaisuista?

Ei. Ikinä! Voisiko turhempaa ajanhukkaa olla? :-D

5. Teettekö kotiin tulevat hankinnat yhdessä, vai erikseen? 

Mielummin yhdessä. Jos kuitenkin osuu hieno löytö eteen vaikkapa kirpputorilla jossa olen yksin, ei sekään haittaa. Isot hankinnat suunnitellaan usein niin, että minä etsin etukäteen valmiiksi erilaisia vaihtoehtoja, ja kysyn mikä niistä olisi miehelle mieluisin. Mies saa myös avustaa kuljetuksessa ja kassalla ;-)

6. Kuinka paljon kompromisseja teette yhteisen kodin sisustuksen eteen? Ja kumpi joustaa enemmän? 

Jos ajattelee työnjakoamme, niin tavallaanhan sen voisi nähdä niin, että mies joustaa kaikessa. Tai sitten niin, että kompromisseja ei tarvitse tehdä lainkaan, koska erimielisyyttäkään ei ole. Hän tosiaan ihan aidosti pitää minun valinnoistani, ja on iloinen siitä että minä laitan kotia kauniiksi. Häneltä itseltään se jäisi kenties tekemättä. Samoin uuden talon suunnittelussa hän on antanut vetovastuun minulle, koska ei omien sanojensa mukaan osaa hahmottaa olemassa olematonta tilaa ja sen pintoja. Ja minä taas kykenen mielessäni "käyskentelemään" uudessa talossamme ja katselemaan sen tiloja niillä kuuluisilla sielun silmillä, vaikkei koko taloakaan vielä olisi olemassa (nythän se onneksi jo on). Olemme tässä asiassa vain todellakin eri planeetoilta, mutta täydennämme toisiamme!

Lisäkysymyksenä Heidi kysyi vielä, että miltä puolisosi koti näytti silloin, kun ensimmäistä kertaa vierailit siellä?  Tuliko välittömästi olo, että tämä on tässä, vai mietitko hiovasi puolison maun paremmaksi/ toisenlaiseksi?

Tämä on tavallaan vähän vaikea kysymys. Olen nimittäin vieraillut mieheni kotona ensimmäisen kerran silloin, kun hän jakoi vielä huoneensa isosiskonsa kanssa, ja kodin sisustus oli anopin käsialaa :-D Ja silloin viisitoistavuotiaana en todellakaan miettinyt heidän sisustustaan, vaan joku kiva kappale c-kasetilta oli paljon kiinnostavampi asia. Hänen omassa kämpässään sisustus oli toki juurikin sitä mitä edellä kirjoitetun perusteella voisi ajatella, eli hyvin käytönnöllistä ja tarpeen sanelemaa :-)

*muoks, onohdin haastaa eteenpäin! Eli laitan haasteen 

Johannalle Hullaannu ja hurmaannu-blogiin

sekä 

Hannalle Ram Sam Saa-blogiin

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kuppikaappiin täytettä

En ole pitkään aikaan ehtinyt/pystynyt käymään kirppareilla. Varmasti ihan hyväkin asia tulevan muuttopakkaamisen kannalta, kun ei ole tullut tehtyä liikaa löytöjä. Onneksi minulla on kuitenkin hyvät agentit liikkellä ja äidilläni on tarkat silmät, niin ei tarvitse aivan ilman aarteita jäädä. Oma personal-kirppishaukkani siis edelleen :-D  Tällä kertaa hän bongasi minulle muutaman parin ihania vanhoja arabian kuppeja, hintaa koko satsilla oli vain muutaman euron. Vaikka en varsinaisesti kerää mitään, niin noita olen jo päättänyt alkaa keräämään jos tulee kohtuuhintaisia vastaan. Voisin hyvin kuvitella, että joskus noita olisi vielä niin paljon, että vaikkapa juhlissa saisin katettua kaikille värikkäät kupit. Eikä haittaisi yhtään, vaikka kupit ja tassit olisi eri värisiä ja eri paria, kunhan kaikissa olisi jonkunlaisena tuo puhalluskuvio. Näitähän on olemassa vaikka kuinka paljon erilaisia. Muutama minulla oli jo ennestään, mutta nyt pitää vähän tehdä kaappiin tilaa näille uusille auringoille!

Pöydällä on ollut jo viikon verran narsissi, ja se on päättänyt kasvattaa vain varsia. Tekisipä se kukatkin pian, vaikkapa perjantain kunniaksi :-) Mukavaa viikonloppua kaikille!

*Muokkausta: Lisään tähän loppuun vielä kuvan jonka otin joskus taannoin retromessuilla, tälläisistä siis haaveilen! 

Erilainen iltapala

Sain kutsun tulla muiden sisustusbloggareiden kanssa kehittämään tulevaa Habitarea uuteen suuntaan. Koska se, että minut oli saatu ylipäätään lokeroitua sisustusbloggari-otsikon alle oli minusta aika hilpeää, niin pitihän se lähteä paikan päälle katsomaan että mistä on kyse. Eilen sitten keskustelimme ja ideoimme porukalla miten Habitaren olisi syytä uudistua, ja mitä uutta tapahtuma voisi tarjota sekä kävijöille että myös blogien lukijoille. Paljon hyviä ideoita syntyikin! Jää nähtäväksi mitkä kaikki ideat pääsevät toteutukseen asti. 

Saimme keskustelun lomassa maistella Fazer-kahvilan upeita antimia sekä kuulla miten kahviloiden uusi ilme on syntynyt. Meille esittäytyi iso joukko messukeskuksen henkilökuntaa, ja pääsimme kierrokselle jossa näimme myös hallin teknisempiä tiloja. Enpä ollut esimerkiksi tullut koskaan ajatelleeksi, kuinka iso mahtaa olla tuollaisen hallin ilmastointikone. Se oli itsessäänkin hallin kokoinen! Pääsimme myös kurkkaamaan messuhallin katonrajassa kulkevia huoltosiltoja, tämä oli minun suosikkiosuuteni! Mahtava paikka. Hallissa oli rakenteilla MP-messut, eli saatiin kaupanpäälle katsella vähän moottoripyöriäkin :-D 

Oli tosi kiva ilta, ja erityisesti oli kiva tavata aikuisia ihmisiä. Välillä sitä meinaa aivan mökkihöperöityä täällä, alkaa nämä vuodet kotona nähtävästi tekemään tehtävänsä. Mutta kun pääsee välillä vähän ihmistenilmoille, niin sitten taas jaksaa kotosallakin ihan toisella tavalla. Istagramissa vilauttelin jo eilen kuvia paikanpäältä, siellä minun ja muidenkin kuvia löytyy #habitare2015 tägillä. 

Tämä iltapala oli tosiaan hyvin erilainen kuin kotona normaalisti vallitseva kevyt kaurapuurokaaos :-)

Jokapojasta iloiseksi mekoksi

Anoppi toi taannoin heille kirpputorien ja välikäsien kautta kulkeutuneen marimekon Jokapoikapaidan. Paita oli meidänkin perheen miesväelle vähän väärän kokoinen ja turhan ärtsyn värinen. Sainkin paidasta kipinän palata pitkähkön tauon jälkeen ompelukoneen ääreen. Tämä oli sopivan pieni ja yksinkertainen ompelus lämmittelykierrokseksi. Ideaa mekon malliin otin marimekon Iloisesta takista, joka on on minusta aina ollut tosi hellyyttävä vaate. Tästä tuli nyt vähän pastellinen versio tuosta klassikosta :-) Hyödynsin paidan nappilistat sellaisenaan, ja jätin jopa paidan rintataskun paikoilleen muistoksi ajasta paitana. Nyt se sijaitsee tosin neitosen olkapään kohdalla. Taskuihin löytyi kankaat tilkkupussista. Mekon takaosassakin on muutama tasku. Vähän tuli reilu, mutta meneepähän sitten vielä kesälläkin kun on mekkokelit!

Blogin 4v muisteloa, 2014

Vuosi 2014 alkoi tunnelmissa joita vaikea kuvailla. Se oli tunne, että tietää, että ihan kohta tapahtuu jotakin suurta. Asiat on muuttumassa. Muutoksen tuulet puhaltaa ja muita kliseitä. Mutta niin se oli. Samalla kun arki rullasi eteenpäin, pinnan alla kuohui.

Ja eipä aikakaan, kun tapahtumat alkoivat vyöryä. Heti alkuvuodesta saimme uudelle talolle tontin! Samalla muuttui tulevan vuoden suunnitelmat aika selkeästi rakentamisen suuntaan. Samoihin aikoihin mietin vakavasti, että lopetanko tämän blogin. Koska mieli oli suuntaamassa ajatuksia kohti uutta, teki mieli laittaa täälläkin pillit pussiin. Mielenkiinto alkoi olla enemmän uuden kodin suunnittelussa, kuin tämän vanhan laittelussa. Päätin kuitenkin, että en päätä mitään. Jatkan blogia jos on jotakin sanottavaa. Ja kyllähän sitä sitten kuitenkin aina jotakin löytyikin :-) Perustin kuitenkin uuden talon rakentamiseen keskittyvän toisen blogin, Seuraavatalo, ja ajattelin että annan ajan näyttää, jääkö Talostakoti syrjään, ja siirrynkö kokonaan uuteen osoitteeseen. Nyt vuoden mentyä huomaan, että blogit ovat eläneet rinnakkaiseloa, ja työnjako on muodostunut niin, että täällä meno jatkuu lähes entisellään, ja raksablogissa on lähestulkoon kaikki raksajutut. Toki jatkossa kun olemme muuttaneet, muuttuu tämäkin blogi väkisinkin. Sitten pitää ehkä uudestaan miettiä, että jatkanko täällä vai siellä vai miten. Aika näyttäkööt.

Keväällä juhlittiin syntymäpäiviä ja tanssittiin esikoisen vanhojentansseja. Meille tuli myös uusi sohva, joka olikin tosi kiva muutos. Olohuone muuttui valoisammaksi ja tilavammaksi valkoisen sohvan myötä.

Kevät toi myös uusia perheenjäseniä, kun pingviiniperhe muutti meille :-)

Lisää lasten syntymäpäiviä, ja pitkästä aikaa taas vähän ompeluakin. 

Meillä kävi myös ihastuttava naiskaksikko tekemässä juttua lehteen. Jutun teko oli kiva kokemus, ja lehtijuttu upeine kuvineen jää mukavaksi muistoksi tästä kodista!

Keramiikasta putkahteli uusia töitä aika usein, nuo mustavalkoiset pikkutaulut olivat ensimmäiset jotka tein jo tietoisesti uuteen kotiin laitettaviksi. Vaikkei koko taloa oltu vielä edes aloitettu rakentamaan! :-D

Kesällä kuvattiin taloa ja pihaa muistoksi itselle ja laitettiin pihalle pieni hiekkalaatikko. Osallistuin myös elämäni ensimmäiseen blogikilpailuun Pihaniksien merkeissä.

Loppukesällä käytiin paljon retkillä mm. Porvoossa, ja asuntomessuillakin piti käydä oikein kahteen kertaan. Mutta kannatti mennä uudestaan, kun löysin sieltä toisella reissulla ihanan talon ja talon emännästä ystävän! Sain myös paljon ideoita ja inspiraatiota omaan uuteen taloon. Kerrankin oli asuntomessuilla oikeasti aihetta katsella kaikkea vähän "sillä silmällä" :-)

Syksy toi lisää lasten syntymäpäiviä mukanaan. Esikoinen tuli täysi-ikäiseksi ja äidille meinasi iskeä ikäkriisi :-D

Syksyllä kuvattiin kotia värihaasteen merkeissä, ja kyllähän niitä värejä meiltä tosiaan löytyikin! 

Loppuvuodesta elämä painottui aikalailla raksahommien ympärille. Joulukin tuli kaikesta hössäkästä huolimatta. Suru-uutinen pysäytti, mutta vuoden päättyessä oli kuitenkin vahvana tunne, että elämä jatkuu. Aina. Se muuttaa vaan muotoaan, ja paikkaa ja aikaa ja osoitettaan, mutta aina se jotenkin jatkuu. Niin myös meillä. Vuosi vaihtui toiseen, ja meillä oli tunnelmat aivat toiset kuin edellisen vuoden päättyessä. Kohti uusien alkujen vuotta 2015!

Mukavaa viikonloppua kaikille, täällä onkin nyt muistelot muisteltu, jatketaan taas pian uusilla aiheilla!