Kaluste josta en luovu?

Täällä alkaa vihdoin taas tuntua emännän päänupissa olevan muutakin kuin räkää. Ehkä jokunen ajatuskin sinne on jo mahtunut. Oli ehkä aikakin, melkein kaksi viikkoa on menneet kuin koomassa, oli kyllä tosi sitkeä flunssa! Toki pakolliset lasten ruokkimiset ja muut on ollut pakko vaan jaksaa hoitaa, mutta aikalailla minimisuorituksilla ollaan menty noin muuten. Nyt, kun olen alkanut taas nähdä vähän ympärilleni, on näky ollut aikamoinen. Huusholli täynnä epämääräisiä tavarakasoja, sotkua ja näivettyneitä huonekasveja. Pihallakin on ihan kevät eikä enää ollenkaan lunta. Noh, ehkä täältä vielä noustaan, tosin eteisen saniaisesta en olisi ihan varma :-D 

Jo jonkin aikaa sitten Domargårdin Sanna heitti haasteen, jossa kysyttiin että mistä kalusteestasi et luopuisi? Jos ajattelee aikaa taaksepäin, olisi oikea vastaus luultavasti opiskeluaikoina koulussa itsetekemäni pähkinäviilutettu lipasto. Sitä olen kuskannut mukana siitä lähtien, ja usein se on majaillut jossakin syrjässä, edellisessä kodissa se oli vaatehuoneessa ja nyt se on meidän makuuhuoneessa. Pähkinän sävy ei nyt vaan yhtään natsaa minkään kanssa, ainakaan tällähetkellä. Nykyisestä sijainnista johtuen (meidän makkari on virkaatekevä varasto, täynnä laatikoita) lipastosta ei nyt saa otettua kuvaa. Siksipä vaihdankin vastaukseni :-)

Vastaankin että meidän ruokapöytä. Se ei ole kovinkaan vanha, se on ollut meillä vasta viime syksystä lähtien. Silti en osaa kuvitella siitä luopuvani, koska se on oma suunnittelemani. Isäpuoleni hitsasi pöydän rungon toiveideni mukaan, ja päälle sahautettiin oikean kokoinen koivuvaneri johon puusepänliikkeessä laitettiin vielä ruiskulla kestävä lakka päälle. Ja siinä se nyt on, tarpeeksi suuri pöytä että koko porukka mahtuu kerralla syömään yhdessä :-) Keittiön ahtaus vanhassa kodissa oli yksi tärkeimmistä syistä miksi me lähdimme tähän toiseen rakennusprojektiin. Sinne ei kertakaikkiaan mahtunut pöytää jossa olisimme olleet mukavasti yhdessä. Ehkä siksikin tuohon pöytään tiivistyy paljon asioita, muistoja, ja tunteitakin aina vanhasta kodista luopumisen haikeudesta uuden suunnittelun iloon. Vielä kun saimme pöydän ympärille hankittua vuosikausien haaveilun jälkeen unelmieni tuolit, on pöytäryhmä kyllä tosi mieluinen!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! En meinannut uskoa kun eilen kampaaja toivotti hauskaa vappua, ja väitti sen olevan ensi viikolla. Piti käydä kalenterista oikein tarkistamassa, ja kyllä. Näin se taitaa olla. Eli vappua kohti! :-)