Kaluste josta en luovu?


Täällä alkaa vihdoin taas tuntua emännän päänupissa olevan muutakin kuin räkää. Ehkä jokunen ajatuskin sinne on jo mahtunut. Oli ehkä aikakin, melkein kaksi viikkoa on menneet kuin koomassa, oli kyllä tosi sitkeä flunssa! Toki pakolliset lasten ruokkimiset ja muut on ollut pakko vaan jaksaa hoitaa, mutta aikalailla minimisuorituksilla ollaan menty noin muuten. Nyt, kun olen alkanut taas nähdä vähän ympärilleni, on näky ollut aikamoinen. Huusholli täynnä epämääräisiä tavarakasoja, sotkua ja näivettyneitä huonekasveja. Pihallakin on ihan kevät eikä enää ollenkaan lunta. Noh, ehkä täältä vielä noustaan, tosin eteisen saniaisesta en olisi ihan varma :-D 

Jo jonkin aikaa sitten Domargårdin Sanna heitti haasteen, jossa kysyttiin että mistä kalusteestasi et luopuisi? Jos ajattelee aikaa taaksepäin, olisi oikea vastaus luultavasti opiskeluaikoina koulussa itsetekemäni pähkinäviilutettu lipasto. Sitä olen kuskannut mukana siitä lähtien, ja usein se on majaillut jossakin syrjässä, edellisessä kodissa se oli vaatehuoneessa ja nyt se on meidän makuuhuoneessa. Pähkinän sävy ei nyt vaan yhtään natsaa minkään kanssa, ainakaan tällähetkellä. Nykyisestä sijainnista johtuen (meidän makkari on virkaatekevä varasto, täynnä laatikoita) lipastosta ei nyt saa otettua kuvaa. Siksipä vaihdankin vastaukseni :-)

Vastaankin että meidän ruokapöytä. Se ei ole kovinkaan vanha, se on ollut meillä vasta viime syksystä lähtien. Silti en osaa kuvitella siitä luopuvani, koska se on oma suunnittelemani. Isäpuoleni hitsasi pöydän rungon toiveideni mukaan, ja päälle sahautettiin oikean kokoinen koivuvaneri johon puusepänliikkeessä laitettiin vielä ruiskulla kestävä lakka päälle. Ja siinä se nyt on, tarpeeksi suuri pöytä että koko porukka mahtuu kerralla syömään yhdessä :-) Keittiön ahtaus vanhassa kodissa oli yksi tärkeimmistä syistä miksi me lähdimme tähän toiseen rakennusprojektiin. Sinne ei kertakaikkiaan mahtunut pöytää jossa olisimme olleet mukavasti yhdessä. Ehkä siksikin tuohon pöytään tiivistyy paljon asioita, muistoja, ja tunteitakin aina vanhasta kodista luopumisen haikeudesta uuden suunnittelun iloon. Vielä kun saimme pöydän ympärille hankittua vuosikausien haaveilun jälkeen unelmieni tuolit, on pöytäryhmä kyllä tosi mieluinen!





Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! En meinannut uskoa kun eilen kampaaja toivotti hauskaa vappua, ja väitti sen olevan ensi viikolla. Piti käydä kalenterista oikein tarkistamassa, ja kyllä. Näin se taitaa olla. Eli vappua kohti! :-)

21 kommenttia

  1. On kyllä upea kokonaisuus! Ja vielä itsetehty pöytä niin vautsi! Mä oon tottunu/joutunut luopumaan kaikesta niin en osaa enää kiintyä mutta yksi pieni koriste-esine minkä sain äidiltä 18v.-lahjaksi on sellainen, että se seuraa aina mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika vähän minullakaan on ihan todella kauan mukana kulkenutta. On niin erilaisia perhetilanteita ja asuntoja ollut, että on ollut aina pakko sitten sopeuttaa tilanteen mukaan kalustus :-) Ruokapöytää en kuitenkaan usko että me lähdetään ihan herkästi vaihtamaan, korkeintaan jotain maalailuja tuohon tms, jos koivun väri alkaa liikaa kellertämään :-)

      Poista
  2. Ihanaa valkovuokkoja jo kukassa...täällä vasta sinivuokot aloittavat kukintansa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en taas sinivuokkoja ole nähnyt vuosiin! Onneksi täältä uusiltakin kotinurkilta löytyy valkovuokkoja, edellisessä kodissa niitä kasvoi tosi paljon ihan pihan ja ikkunan takana, ja sitä näkyä olen tässä kevään mittaan hieman ikävöinytkin.

      Poista
  3. On kyllä todellakin näyttävä ja kaunis pöytä! Ja niin ajaton, että miellyttää varmasti pitkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on myöskin niin painava, että sitä ei tosiaan ihan helposti lähdetä vaihtamaan eikä siirtelemään että siinäkin mielessä hyvä että on mieluinen :-D

      Poista
  4. En ihmettele yhtään miksi on mieluinen :)

    VastaaPoista
  5. Kaunis pöytä! Minkä kokoinen se on?

    VastaaPoista
  6. Kaunis pöytä ja kun se on itse suunniteltu ja itselle tehty, niin mieluinen varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä mieluinen, näin tekemällä sai juuri sellaisen kuin halusi :-)

      Poista
  7. Onpa kyllä upea pöytä! Varmasti on tunnearvoa :) Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koivuvaneri tuo myös kivasti lämpöä muuten aika mustavalkoiseen keittiöömme :-)
      Kiitos samoin, kaikenlaista kivaa ohjelmaa onkin tiedossa :-)

      Poista
  8. En ihmettele, että tuo on sun suosikkisi. Ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Se on kyllä mieluinen! Sinänsä vähän jännä jopa, kun täällä on muuten aika mustavalkoista, mutta johonkin oli pakko saada vaneria :-D

      Poista
  9. Hei. Suunnitellaan terassipöytää ja kiinnostaisi tietää mikä teidän pöydän kannessa olevan teräsreunan korkeus on? Onko 5 cm? Entä mikä on pöydän jalkojen paksuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei. Kannen alla oleva reuna oli 44mm tai sinnepäin. Jalat ovat 50mm.

      Poista
  10. Upea ja nuo tuolit sopivat upeasti pöydän pariksi:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuolit oli kyllä tosi pitkän harkinnan tulos, olkoot vaan vähän blogiklisee mutta minulle ne on just täydelliset :-)

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!