Lokakuu ja muutoksen tunnelma

Vuoden kierrossa ollaan päästy jo lokakuulle asti. Meidän perheessä lokakuu on suurta syntymäpäiväsesonkia, onhan lapsistamme kolme syntyneet lokakuussa. Eilen heti ensimmäisenä päivänä juhlistettiin ensimmäistä sankaria, kun herra N täytti kuusi vuotta. Seuraavana ovat reilun viikon päästä vuorossa esikoinen ja kuopus, joilla sattuu olemaan vielä aivan täsmälleen sama syntymäpäivä. Välissä on vain seitsemäntoista vuotta :-) Kaikkia kolmea poikaa juhlitaan sitten kerralla vähän isommin, kun sukulaiset ja ystävät kokoontuvat kahvipöydän ääreen. Onneksi onkin nyt se isompi pöytä, niin mahtuu väki paremmin! 

Johtuneeko siitä, että olen viettänyt usein aikaa synnytyslaitoksella ruskan aikaan, vai jostakin muusta, mutta kellastuvat lehdet ja lokakuinen aamujen kirpeys on minulle aina kuin sisäisen kellon ajastettu merkki, että jotakin uutta alkaa ja vanhaa päättyy. Syksy tuntuu olevan käytännössäkin muutoksen aikaa. Tänä vuonna perheellä on elämässä useita isoja muutoksia, joista yksi on vanhimman lapsemme muutto omilleen. Muuttoauto on jo pakattu, ja huomenna pitäisi saatella esikoinen, pieni untuvapalleroiseni tuonne suuren maailman tuuliin. Toivon, että olen antanut oikeanlaiset eväät elämälle, ja että poikasen siivet kantaa. Ruska toi hänet aikoinaan luokseni, ja nyt taas vie vähän kauemmas. Rakkaus ei silti katso osoitetta, tämä luopuminenhan se on äitien tehtävä tässä maailmassa! Poika on aivan innoissaan, ja äitikin luottavaisin mielin, kaikki menee varmasti ihan hienosti. Toki myös haikeus puristaa kurkkua, mutta se taitaa kuulua asiaan. Elämä kuitenkin kantaa.

Tänään on tiedossa kivaa ohjelmaa iltasella, ja valmista, toisten tekemää ruokaa. Aah. :-D Mukavaa perjantaita kaikille teillekin!