kotiliesi

Joulukuusen jälkeinen tyhjä tila ja sisustusinspis

Tänään päätin että kuusi saa siirtyä ulkosalle. Se olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa pois ennen uutta vuotta, mutta nyt teki mieli saada taas tilaa ja avaruutta olohuoneeseen. Tiesin jo entuudestaan, että kuusen lähdön jälkeen paljastuva tila tuntuu valtavalta, ja lähes poikkeuksetta iskee samalla myös kova hinku pieneen kalustevalssiin :-D


Mitä me katotaan? Liimaan varuiksi kärsäni tähän ikkunaan, niin näen sen ainakin sit heti ekana!

Koska tässä kodissamme ei olohuoneen kalustusta ole oikeastaan mahdollista muutella, tai kaikki eri kalusteiden järjestykset on jo testattu, pitää keksiä jotakin muuta pientä uudistusta. Vaikkei muutos olekaan tärkeää vain muutoksen takia, tykkään kuitenkin siitä että edes kerran vuodessa iskee sellainen kutkuttava innostus tehdä huushollille "jotain" :-)


Kuusen poistuttua takaovesta, tyhjä tila näytti tosiaan taas isolta. Toki ritiläpenkki siirtyi takaisin omalle paikalleen ikkunan eteen, ja sen myös myös sohvan ympärystä väljeni mukavasti. Kalusteet ja kasvit menivät toistaiseksi takaisin samoille tutuille paikoilleen, paitsi että nuo isommat viherkasvit vaihdoin toisin päin kuin aiemmin. Lisäksi penkin päällä olleet kasvit on vielä muualla, mutta tälläerää ei siis isoja muutoksia vielä tehty. Tammikuu on kuitenkin ihan ovella, ja itseni tuntien jotain pientä muutosta kaipaan. Saapa siis nähdä mitä se tällä kertaa on, kun en vielä itsekään tiedä! Tuo nukkaantunut matto ei ainaakaan kauaa lattialla enää ole, sen voin jo melkein ennustaa :-D



Syy miksi kuusi piti ottaa pois jo ennen uutta vuotta on se, että olen kovasti koettanut lueskella neuvoja miten meidän kannattaisi toimia kun kyseessä on koiranpentumme ensimmäinen uusivuosi. Yksi neuvoista on ollut pitää verhot kiinni ettei välke näy niin paljon sisään, ja siksi siis kuusi poistui. Äitini sanoin, jos koira säikähtää ja saa pahan rakettikammon, on edessä pahimmillaan viidentoista vuoden riesa (heillä tälläinen tilanne on). Sitä en todellakaan toivo, ja koetamme nyt tehdä kaikkemme ettei koiralle tulisi traumoja. Olen soittanut Youtubesta rakettivideoita taustaäänenä jo pari päivää, ja ainakaan niihin koira ei ole reagoinut mitenkään. Toki oikeat raketit pitävät paljon voimakkaamman äänen. Saapa siis nähdä miten meidän käy. Toisaalta eilen kun rakettien myynti alkoi, kuului jo ekat pamahdukset iltalenkillä käydessämme, eli vaikka kuinka koettaisimme välttää, voi pamahdus sattua silti juuri pahasti vieressä. Aattona ei koiraa tietenkään viedä iltasella ulos ollenkaan, ja käytetään iltapissalla vasta sitten ihan myöhään kun pauke on rauhoittunut.
Haaveilen siitä, ettei kukaan tulisi tuohon takapellolle ampumaan omia rakettejaan...

Nyt kuitenkin mukavaa lauantai-iltaa, ja rentoa loppuvuotta kaikille!

2 kommenttia

  1. Paukkuarkuus on voimakkaasti perinnöllinen vaiva. Mikäli koirasi vanhemmat eivät paukkuihin reagoi, todennäköisyys rauhalliseen uuteen vuoteen on suurempi. Toki yksilöllistähän kaikki on -herkät ja pehmeät koirat alkavat pelätä myös huonon kokemuksen myötä. Summasummarum, hermorakenteen heikkoutta, oli kummin vain. Toivotaan teille rauhallista uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, tämä tieto onkin meille hyvä juttu! Koiramme on metsästävää rotua, vaikkemme itse metsästäkään. Pennun vanhemmat kuitenkin tietävät sen homman, ja muutenkin rotu on varmasti jalostunut siihen suuntaan että pyssyn ääneen ovat tottuneet. Toivon siis kovasti, että tuo auttaisi tässä rakettien sietämisessäkin :-)
      Rauhallista uutta vuotta sinnekin!

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!