Aurinko ja kuu

Eilen illalla koetin kuvata kuuta, joka loisti todella kirkkaana valaisten tienoon. En ihan onnistunut vangitsemaan tunnelmaa kuviin, josta heräsi taas ajatus siitä että haluaisin oikeasti osata valokuvata paremmin. Vaikka olen tehnyt sitä lähes koko ikäni, olen oppinut kokeilemalla, erehdysten kautta. Josko joskus vielä opiskelisi asiaa vähän lisää? Ammattikorkeassa meillä oli kyllä aikoinaan valokuvauskursseja, ja pimiötyöskentelyäkin olen kokeillut. Nykyään kuvaamisen niksit on kuitenkin digiaikana toiset (taas on mummo-olo...).

Tänään aamulla olisi ollut vielä kuunpimennyskin tarjolla, mutta se meni arkisessa aamuhässäkässä minulta ohi. Tosi kauniita kuvia näin siitä eri somekanavissa, ja taas sama ajatus, osaisipa itsekin. Tyydyin ihastelemaan vähän myöhemmin upeaa auringon nousua, joka teki kovan pakkasen kanssa maisemasta utuisen. Aamulla lämpömittari näytti -24 astetta, ja se kyllä tässä meren äärellä jo tuntuu luissa ja ytimissä. Meri on meillä ollut muuten jo pitkään jäässä, ja mietinkin että jäälle voisi varmaan pian mennä hiihtämään. Ah! 

Aamulla auringon nousu värjäsi myös kodin, ja tuo matalalta viistävä talviaurinko on valona jotenkin erityisen kaunis. Tänään olin erityisen onnellinen siitä, että saan työskennellä kotona ja ihailla vuodenaikojen kiertokulkua paraatipaikalta. Itselleni on jotenkin todella tärkeää henkiselle hyvinvoinnille nähdä ulos ja saada annos päivänvaloa päivittäin. Tiedostan myös, että tässä olen etuoikeutettu! Joskus työskentelin liikkeessä joka oli kellarissa, eikä koko päivässä nähnyt ulos tai tiennyt millainen sää on. Sama ilmiö tapahtui myös isossa kaupassa työskennellessä. Todella kurjaa ainakin minulle. Pääni tuntuu toimivan säätutkan tavoin, hyvällä säällä paremmin :-D

Ympäri maata on ollut tänään ilmeisen kylmä, ja luntakin taitaa olla nyt jo kaikkialla. Eikö olekin ihanaa, että on kunnon talvi? ♥ Tälläisissä mietteissä toivottelen mukavaa alkanutta viikkoa!